Gullitin faneilla on mennyt vain itserusketus pieleen, niin kuin Rossilla...
Muiden puolesta loukkaantujat ovat kyllä someajan pahin syöpä...
Tämäntyyppisissä keskusteluissa pitäisi ensin puolin ja toisin harkita ennen kuin ottaa vahvaa kantaa asiaan.
Ensinnäkin, länsimaiseen ajatteluun, sen liberaaliin puoleen, kuuluu ajatus siitä, että ihmiset ovat yksilöitä, joilla on tietynlaisia ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ovat niin henkisiä kuin ilmiasuun liittyviä jne. Näin ollen, Ruud Gullit on yksilö, ei erityisesti tumma ihonväriltään, vaan vain yksilö, jolla on tiettyjä ilmiasuun liittyviä ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet tekevät yksilöstä tunnistettavan, myös karikatyyrin. Karikatyyriä harvemmin pidetään loukkauksena yksilöä kohtaan, vaikka siinä liioitellaankin tiettyjä yksilön tunnistettavia piirteitä.
Gullit on jalkapallosankari ja mainitut kaverit, joista yksi oli sitä paitsi tummaihoisempi kuin muut, päättivät kunnioittaa sankariaan tällä tavalla, maalaamalla kasvonsa normaalia ihonväriään tummemmaksi. He olisivat voineet myös käyttää pelkkää rastaa tai Gullitin pelinumeroa tai ehkäpä nimeä tai jotakin muuta, mistä heidät tunnistettiin idolinsa kannattajaksi.
Ehkäpä päätös kasvojen maalaamisesta oli hieman huuruissa tehty, mutta todennäköisesti sillä ei pyritty mainitun yksilön loukkaamiseen eikä Gullit sitä itsekään kokenut loukkaukseksi. Mitäpä jos henkilöt olisivat jättäneet ihonvärin pois, olisiko se ollut sittenkin pahamaineista rasismia? Ihmisen prototyyppi on valkoinen, joten oletusarvoisesti kaikki ihmiset, myös ne, joita halutaan esittää, ovat valkoisia. (Tämä on käänteinen tekoälyn luomaan keskiajalla eläneiden eurooppalaisten henkilöiden kuvituskuviin. Näissä kuvissa tuntemamme suuret ajattelijat olivat ei-valkoisia.)
Jos siis Gullit olisikin esitetty valkoisena, mutta rasta päässä kuitenkin, olisiko tämä ollut rasismia? Vai onko rasta itsessään rasistinen symboli, kun sitä pitää päässään valkoiseksi tuomittu henkilö?
On myös muistettava, että kulttuurimme pitää sisällään ikonisia hahmoja, joihin jotkut ovat leimaantuneet. Heillä ovat ne tunnetut piirteensä, kuten vaikkapa Che Guevaralla oli. Gullit on samaan tapaan kulttuuri-ikoni, josta ei voi ottaa ihonväriä pois. Onko nyt sitten orientoituminen tietyn kulttuuri-ikonin esittämiseen sopivassa kontekstissa (futismatsissa) suunnaton loukkaus ko. ikonia kohtaan, on väitteenä aikamoinen hyppy argumenttien kaatopaikalle.
Toisaalta, jos valkoinen (tai minkä tahansa värinen) esittää mustaa (tai minkä tahansa muun väristä) maalatuin kasvoin ja samalla esittää tietyn stereotypian mustista yleensä, silloin kyseinen ilmaus voidaan analysoida hyvinkin nykyajan standartein rasismiolettamalla. Ei kuitenkaan lähdetä leikkaamaan tiettyä Pekka ja Pätkä-elokuvaa. Tuona aikakautena todennäköisesti tarkoituksena ei ollut mustien loukkaaminen, vaan enemmänkin viaton typeryys valloitti näyttämöt tuon elokuvan muodossa.
Loukkaantuminen toisen puolesta näyttävästi somessa on sinänsä psykologisena ilmiönä mielenkiintoinen. Loukkaantuja on luonnollisesti hyvä ihminen, joka osoittaa tämän hyvyytensä loukkaantumalla ensin. Ja nostamalla kohun. Jälkeenpäin sitten näitä kohuja saadaan siivota ja puhallella kuin savua olemattomiin. Toivoa sopii, että kysymys ihonväristä ja "roduista" häipyy pikapikaa historian hämärään ja päästään tilanteeseen, jossa rotupuhe on sinänsä tuomittavaa, puhuipa roduista sitten hyvä ja paha ihminen.
Tällaisen kehityksen esteenä on se, että rotupuhe sopii aika hyvin sekä rasistin että antirasistin maailmankuvaan. Nämä vastakohdat tarvitsevat toisiaan. Miksi puhua rasistisia, jos kukaan ei kuuntele tai loukkaannu?
Mutta kaipa loukkaantujia pitää ymmärtää. On ihmisiä, jotka eivät vain sietää sitä, että muut ihmiset eivät noudata heidän arvojaan ja nostavat turhautumisensa suureksi kohuksi. Mielestäni huolestuttavampaa olisi, jos länsimailla valtaosa ihmisistä ei noudattaisi tiettyjä, hyvin yleisiä moraalisia arvoja, ei se, että näiden arvojen mukaankin elävät kuitenkin aika vapaasti liikkuvat itse-ilmaisunsa alueella, jopa kiistanalaisesti.