Nyt tulee pitkä teksti, mutta luulen, että siinä on paljon aihepiiriin liittyvää asiaa. Toivon, että jaksatte lukea läpi, sillä en usein avaa omaa taustaani näin laajasti.
Lähi-idän konflikti on vaikea, monimutkainen ja monimuotoinen kriisi, jonka ymmärtäminen vaatii pitkän paneutumisen aihepiiriin ja sen narratiiveihin. Ehkä pikkaisen besserwisseriltä näyttävää tekstiä, jossa pitää olla varovainen mitä ja miten paljastaa, koska monet hankkeet jatkuvat edelleen ja luottamusta ei voi mentää kuin kerran. Julkiseti mielipiteensä maininneet henkilöt voin mainita nimeltä, mutta muita minun täytyy suojella. Olen työskennellyt Israelissa ja palestiinalaisalueilla tehtävässä, jossa tarkoituksena oli lisätä dialogia, ymmärrystä eri osapuolten välillä. Olimme asuneet Lähi-idässä jo aikaisemmin ja päätimme, että emme jää toimistoihin, kokouksiin, kutsuille, vaan pyrimme pääsemään aidosti sisälle yhteisöihin. Istuimme perheiden kodeissa, sukujuhlissa, hautajaisissa, halusimme ymmärtää ihmisten taustoja ja tarpeita. Molemmilla puolilla tapasimme upeita ihmisiä, joilla on suuria tulevaisuuden unelmia. Vuosien aikana solmitun luottamuksen ja ystävyyssuhteiden kautta pääsin näkemään nämä rumat kulissit, joista amnestit tai unwrat eivät tiedä, tai halua tietää, tai itse ovat niin merkittäviä hyötyjiä. Tunnen suuren osan näistä toimijoista, joita hannu juusolat tapaavat vain coctailkutsuilla. Tiedän mitä esitellään YK:n edustajille, miten Eupol COPPS toimii, miten Suomen Ramallahin edustuston kautta kanavoituva kehitysapu väitetään menevän ja mitä sillä oikeasti saavutetaan.
Työn tarkoituksena oli siis dialogin lisääminen, mutta miten tuota ymmärrystä voi lisätä, kun kaikki yhteistyö leimataan Palestiinan hallinnon puolelta “normalisaatioksi”, eli Israelin vallan hyväksymiseksi. Hallinto estää yhteistyön ruohonjuuritasoa myöden. Palestiinalaisia naisia, jotka osallistuivat kansalaisjärjestöjen naisille suunnattuun rauhankonferenssiin Israelissa, syytetään maanpetturiksi ja heidän kuvansa levitetään eri puolille Länsirantaa. Itä-Jerusalemissa asuva jordanilainen koulutussektorin visionääri haluaisi pohjoismaisella mallilla rakentaa kouluja alueen kasvavalle arabinuorisolle, opettaa heille hepreaa, jotta voisivat saada paremmat mahdollisuudet opiskella yliopistoissa ja perustaa yrityksiä Israelin alueella. Mutta Länsirannan PA:n muslimivaikuttajat julistavat fatwan kaikille, jotka yrittävät toimia Jerusalemin kaupungin hallinnon kanssa. Israelin opetusministeriöltä lupailtiin rahoitusta kymmenelle uudelle peruskoululle, mutta hanke on ainakin toistaiseksi kuivunut kasaan. Tämä hyvä ystäväni totesi pettymyksensä keskellä minulle, että jos hänellä olisi kaikki valta, hän miehitäisi Israelin nimissä koko Länsirannan.
Palestiinan menestynein liikemies Bashar Masri käyttää miljardeja dollareita rakentaessaan high techiin perustuvaa modernia Rawabi nimistä kaupunkia Länsirannalle. Tapasin Bashar Masrin, joka toivoi minun kutsuvan suomalaisia teknologiayrityksiä vierailiemaan Rawabissa ja investoimaan kaupunkiin. Masri valitti, että läheisen siirtokunnan kanssa on ongelmia tien linjauksista, mutta suurin ongelma on oma Palestiinan hallinto, joka yrittää estää koko hankkeen onnistumisen, kahdesta syystä. Ensimmäinen on normalisaatio. Masri on valmis tekemään yhteistyötä muutaman kymmenen kilometrin päässä olevan Israelin teknologiateollisuuden kanssa. Toinen on korruptoituneen palestiinalaishallinnon oma etu. Masri ei ole ainoa palestiinalainen toimija, joka toivoo ulkomailta vähemmän avustuksia, enemmän sijoituksia teollisuuteen. Henkeä uhkaavasta painostuksesta huolimatta asiasta on puhunut mm. palkittu palestiinalainen ihmisoikeusaktivisti Bassem Eid. Suomen opetusvientitapahtumassa Ramallahissa, jouduin kahden kesken paikallisen palestiinalaisen ihmisoikeusaktivistin hampaisiin, syylliseksi osallisuudesta konfliktin jatkamisessa. Hän jakoi Masrin ja Eidin näkemyksen; ongelma on avustusteollisuudella pyörivä palestiinalaishallinto, sen erilaiset koulutus ja sosiaaliset hankkeet, jotka maksetaan kyselemättä ulkomailta. Kyseessä on niin suuret summat ja niistä hyötyy niin merkittävä joukko palestiinalaisia, että se estää todellisen rauhan teon. Konflikti pitää nämä tulonlähteet voimassa ja autoritäärinen hallinto estää kritiikin.
Israel ei tietenkään ole mikään viaton toimija, vaan normaali, usein eripurainen demokraattinen valtio. Sen parlamentista löytyy Länsirannan Israeliin liittämistä kannattavia nationalisteja, kuin Israelin lakkauttamista ajavia islamisteja. Israelin siirtokunnat ovat jyrkän kansainvälisen tuomion alla. Oma mielikuvani niistä muuttui, kun tajusin niiden olevan avoimia kaikille, joilla on oikeus asua Israelissa, niin arabeille kuin juutalaisille. Niissä asuu monia palestiinalaisia vähemmistön edustajia, kuten kristittyjä, seksuaalivähemmistöjä, ateistitaustaisia vasemmistopoliitikkoja. He kokevat olonsa siellä turvallisemmaksi kuin palestiinalaistaustaisen valtaväestön keskellä. Israel on myöntänyt turvapaikan myös monille vainotuille Länsirannan vähemmistöjen edustajille. Olen itsekin ollut junailemassa mahdollisimman turvallista ja nopeaa poistumista Länsirannalta omalta perheeltä piilossa ja uuden identiteetin luomisessa Tel Avivissa tai Haifassa. Siirtokunnat eivät ole kyllin turvallisia, sillä niissä käy paljon töissä "normaalia" Länsirannan väkeä.
On vaikea nähdä apartheidia, kun palestiinalainen vähemmistön edustaja saa iloiset tervehdykset juutalaisilta siirtokuntanaapureiltaan. Tai kun vietät päiviä Jerusalemilaisessa sairaalassa, jossa potilaat ja henkilökunta edustavat kaikkia mahdollisia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä sulassa sovussa. Tai kun kuulet israelilaisen ihmisoikeusaktivistin valittavan yliopistojen arabiopiskelijoiden kiintiöiden pienuudesta, siis nämä kiintiöt ovat kaikille avoimien opiskelupaikkojen lisäksi. Tai kun Galileassa asuva arabikoulun rehtori toteaa, ettei Israel ole täydellinen, mutta on ehdottomasti paras paikka Lähi-idässä asua. Tai kun Libanonin rajalla sijaitsevassa arabikylässä tapaat kristityyn palestiinalaisvähemmistöön kuuluvan rouvan, joka työllistää lähiseudun juutalaistaustaisia opiskelijatyttöjä hienossa italialaisravintolassaan ja iloitsee juutalaisten seksuaalivähemmistöön kuuluvien matkailijoiden lisääntyneestä kiinnostuksesta kylän matkailupalveluihin. Kaikki asioita, jotka olisivat mahdottomia, jopa hengenvaarallisia siirrettynä palestiinalaishallinnon alaisuuteen.
Palestiinalaishallinnon alla Israelin kaltaisia vapauksia ei ole. Tutkimusten mukaan Israelin palestiinalaista yli 70% haluaa asua mieluimmin Israelin kuin palestiinalaishallinnon alla. On käsittämätöntä, että länsimaiden ymmärrys ei läpäise palestiinalaisten toimijoiden ylläpitämää sumuverhoa. Venäjän varjon alla elävässä Suomessa tulisi ymmärtää, että mikä on autoritäärisen, umpikorruptoituneen hallinnon ja sen valvoman tiedottamisen luotettavuus. Hallinnon, joka ylläpitää mielikuvaa kahden valtion politiikasta, mutta jonka toimistojen julisteet vannovat vapaan Palestiinan yltävän Libanonista Eilatiin. Niin kauan tämä ei toteudu, ylläpidetään konfliktia ja turvataan palestiinalaisen eliitin elintaso.
Molemmilla puolilla keski-ikäiset vielä muistavat ajan ennen kuin kaikki muuttui. Juutalaiset vierailivat ostoksilla Betlehemissä, Ramallahissa ja arabit ajoivat rannalle Tel Aviin, Surullista on, että nykyinen nuorten aikuisten sukupolvi ei tunne tai ymmärrä toisistaan mitään. Eikä heidän anneta edes yrittää. Miten tähän todellisuuteen sopii juutalaisen miehen Israelin sympatioiden tuomitseminen? Asennoituminen perustuu täysin toisen puolen poliittiseen narratiiviin, jota käydään vahvistamasta tämän eliitin tarkan valvonnan alla. Ironista on, että tämä harrastelu tehdään Israelin kautta, Israelin tarjoaman valvonnan, suojelun ja sananvapauden turvin. Kyseessä on ihmisoikeuksien puolustamisen irvikuva, jossa ei ole kyse muusta siitä samasta, ikivanhasta antisemitismin möröstä.
