Katsoin tuon jakson perjantaina, eikä ollut vaikea arvata kahta asiaa: meteli nousee somessa ja Jatkoajassa tietty klikki heittää Valtaojan bussin alle.
Mielestäni Valtaoja käytti sanan- ja ilmaisunvapauttaan kuvaillessaan yhden sanan käyttöä eri konteksteissa. Merkitys ja motiivi ratkaisee onko kyseinen sana rasistinen ilmaisu vai ei. Ei ehkä paras mahdollinen hetki hänellä, mutta jälkikäteen on toki helpompi heitellä tikareita. Taisi Valtaoja mainita, ettei ole verkossa, joten oletan, ettei tuntenut juurikaan keskustelukumppaniaan. Muutoin Valtaoja esiintyi mielestäni rauhallisesti ja argumentoi järkiperäisesti.
Tämä toimittaja Renaz Ebrahimi oli minulle uusi tuttavuus. En ole somessa kovinkaan aktiivinen, enkä muista tähän hahmoon/nimeen törmänneeni. Täytyy kyllä todeta, että kyseessä on ala-arvoinen keskustelija. Hän katsoo puheittensa mukaan olevansa oikeutettu kollauttamaan (call out?) lempeästi ihmisiä näiden sanomisista, koska kokee olevansa oikeassa. Mistä hän tällaisen oikeuden on saanut? Mikä oikeuttaa henkilön huomauttelemaan toisia näiden käyttäessään sanan- ja ilmaisunvapauttaan? Ei mikään. Suomessa on poliisi ja oikeuslaitos, jotka punnitsevat ja tuomitsevat ihmisten puheet, ei yksikään yksittäinen feministi, vaikka olisi mielestään kuinka puhdasoppinen tahansa.
Toisekseen Ebrahimi kyseenalaisti Valtaojan tekemän työn, koska koki sen ongelmalliseksi (Nenäpäivä ylläpitää kärsimyskuvastoa). Lisäksi vaati, että meillä kaikilla pitää olla hieman epämukavaa ja hyväksyä se, jotta päästää oikeasti tasa-arvoiseen maailmaan. Ja tämä vain, koska hän kokee olevansa oikeassa. Lisäksi syyttää Valtaojaa siitä, että hän on koko elämänsä tehnyt asioita ilman, että
joutuu niistä vastuuseen. Wtf oikeasti?
Kolmanneksi Ebrahimi tekee oletuksia Valtaojan ja Sannikan oletetusta etuoikeutetusta asemasta häneen nähden ja argumentoi omia olettamuksia vastaan. Eikös tätä kutsuta olkiukoksi vai mitä termi tällä on? Väite siitä, että hän on eri asemassa (ihonväri, status, tila, mahdollisuudet, ihmisoikeudet ja arvo), koska on mielestään rodullistettu. Lisäksi perinteinen ”vika on rakenteissa” -kortti pöytään myös.
Neljänneksi tuo massiivinen uhriutuminen vie huomion itse asiasta ja altistaa hänet itsensä kritiikille asian sijaan. Turvaton tila, epäsensitiivinen tila, järkyttyminen, kuviteltu vähättely ja sorto, ihonväriin vetäminen mukaan, valta-asema, cancel-kulttuurin väittäminen vastuunottamiseksi, toisten vaientamisen hyväksyminen yms.
Ebrahimi on nähdäkseni itse niin ääripäässä, ettei sieltä näe kuin yhteen suuntaan; sinne toiseen ääripäähän. Teki mielestäni kyllä karhunpalveluksen asialleen esittämällä vaatimuksia muille ja syyttelemällä toista edes tuntematta tätä. Lisäksi keskustelua tulisi käydä hänen ehdoillaan. Tuo hahmo oli julistamassa omaa totuuttaan, ei keskustelemassa.
