Menee jo ketjun aiheen ulkopuolelle, mutta viestisi loppuosa tuntui niin tutulta että pakko avautua.
Vuodesta 1991 vuoteen 2015 sain viikoittain seurata useampaan otteeseen veteraanien kohtelua, niin kuntoutusten kuin varsinaisten hoitojen osalta. -91 heitä oli vielä paljon, -15 enää tuosta murto-osa. Toisille annettiin näitä kuntoutusjaksoja muutaman vuoden välein, jotkut pääsivät kerran vuoteen. Rahaa oli veteraanijärjestöllä, samoin omaisuutta, mutta noista tingittiin käytännössä niin pitkään että tarve kuihtui olemattomiin. Tilanne tänä päivänä on se, että veteraanijärjestön organisaatio (hyväveli-kerho) käyttää itsensä elättämiseen enemmän rahaa kuin noiden sotien veteraanien auttamiseen. Rahaa on kuten omaisuuttakin, vaikka noita kiinteistöjä on lihoiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana laitettu useiden kymmenien miljoonien edestä.
Toki se on tätä suomalaista sosiaalidemokratiaa ja kommunismia, että veteraaneista ei valtion toimesta huolehdittu silloin, kun heitä vielä reilummin eli. Ei siihen olisi aikoinaan edes pitänyt järjestöä tarvita, että edes jollain tasolla säällisesti nuo hoidot tms.olisi saatu järjestettyä. Oma isoisä pääsi eläkkeelle jäätyään 3 kertaa noihin kuntoutuksiin ennen kuolemaansa. Jos en ihan väärin muista niin 65 vuotiaana ja sen jälkeen 10 vuotta myöhemmin heti uudelleen. Viimeisin oli 80 vuotiaana, jonka jälkeen muutamaa kuukautta myöhemmin nukkui pois.