Tänään kun lähdin töistä niin huomasin että jaahas polkupyörästä kumi puhki. No ei mitään soitto päiväkotiin, että tulen myöhässä hakemaan pojan hoidosta ja talutin sen vajaan 10 kilometriä iloisella maanantaihymyllä.
No sitten kotia ja vaimokin tuli töistä ja totesin, että lähden juoksulenkille ja käyn ostamassa uuden sisäkumin ja vaihdan sen sitten vielä ilalla. Lenkki venyi vajaan 15 kilometrin mittaiseksi ja hain sen sisäkumin ja ei siinä mitään.
Kaupalta sitten on kilometri kotia, niin carunalta tuli viesti, että osoitteessasi on sähkökatko ja siinä samassa saammuukin kaikki tienoon katuvalot. Eipä sitten muuta kuin pimeässä juosten kotia.
No se renkaanvaihto on aina pientä ähellystä ja etenkin käsikopelolla, niin mistä siihen nyt sitten valoa kun kello oli jo yli yhdeksän ja pimeää kuin perseessä?
Pari viikkoa sitten asennettiin pihan leikkimökkiin ledivalot, niin hei! Sinnehän mä menin sitä sisäkumia söhläämään. Rokki soimaan kuulokkeista ja homma käyntiin. Pituutta mulla on reilut 190 cm ja mökillä korkeutta ehkä 170 cm. Selkähän siinä kipeytyy mutta onneksi siellä on sellaisia lasten huonekaluja, niin pystyi istumaan sellaisella lasten ruokapöydän tuolilla.
Varmaan vartin siinä ähelsin menemään ja eiköhän siinä joku naapuri käveli ohi koiraa kusettamassa ja kato helvetin pitkään, että mitähän se tuokin tuolla runkkaa? Haista vittu naapuri, tokaisin mielessäni takaisin.
No sitten lopulta homma valmis, rengas toimii, pyörä toimii. Eikun sisälle ja samalla sekunnilla sähköt palaa ”voi vittu” tuli sillä kertaa jo spontaanisti ääneen. Ois voinu tulla vaikka vartin aiemmin teidän siirtohinnoilla senkin kyrväkkeet.
Että sellanen maanantai tällä kertaa.
www.is.fi
