Jos tuollainen riuku esiteltäisiin jonkun kovan suomalaisen desingtalon tuotteena, seuraavana kesänä näitä desingkäymälöitä löytyisi mökeiltä.
Tästä jatkaen leikkimielisesti: Ala tuottamaan siperialaisia käymälöitä, elikkä ulkohuussia, oikein markkinoimalla pääset ns. vihreälle oksalle, kun brändäät kaksi riukua, toisella istutaan ja toisella hätistellään susia. Yksinkertainen on kaunista ja sillä rikastuu, ensin se vaan pitää oivaltaa.
Jos tuollainen riuku esiteltäisiin jonkun kovan suomalaisen desingtalon tuotteena, seuraavana kesänä näitä desingkäymälöitä löytyisi mökeiltä.
Tässä olikin kyse ulkonäöltään identtisestä puupölkystä, joka on tehty samasta materiaalista. Ainoa ero on suunnittelijan nimi ja tuotemerkki. Tai jos kerran muitakin eroja on, niin haluaisin kuulla, että mitä niin erikoista Nikari tekee kuution muotoiselle palalle tammea, että sillä voi perustella yli 600 euron katteen? Jos kerran nimi ei ole ainoa syy hinnalle. Tässä kun ei tosiaan käy selitykseksi kalliimmat materiaalit tai erot puun käsittelyssä.Ei ainoa syy. Kyse on myös laadusta sekä tietysti siitä, että joku on suunnitellut ko. tuotteen ensimmäisenä. Matkiminen on helpompaa. Artekin alkuperäinen 66 on hyvinkin yksinkertainen, mutta maksaa monta sataa. Saman näköisen kopion helvemmista materiaaleista tehtynä saa parilla kympillä.
Jos tuollainen riuku esiteltäisiin jonkun kovan suomalaisen desingtalon tuotteena, seuraavana kesänä näitä desingkäymälöitä löytyisi mökeiltä.
Puu on materiaalina kaunis joten luonnollisesti myös siitä tehdyt esineet ovat nättejä (vaikkakin tuollainen lootamallinen on vähintäänkin materiaalin ominaisuuksien huomioimatta jättämistä, sitä voisin esimerkiksi väittää että 15 tuumainen tammipölkky olisi ajan kanssa kuivattuna nätimpi sisustusornamentti/designkappale kun sivut jätettäisiin sahaamatta). Myös laatikkomallinen puukappale on ihan hauskan näköinen, vaikkakin mielikuvitukseton kappale. Suunnittelijaa nostetaan kuitenkin mielestäni suotta jalustalle jonkunlaisena designnerona kun tuollaisia palikoita on ihan oikeasti tehty aika helvetin paljon pidempään kuin mitä niistä on kehdattu yli 700 euron hintoja pyydellä. Ja edelleenkin se on toki ostajan asia jos haluaa tuollaisen summan mötikästä maksaa ja onnittelut vaan designpajalle taiteilijoineen jos menee läpi. Toki paljon paskempiakin tuotteita ihmisille kaupitellaan, tuossa on sentään hyvinkin käsinkosketeltava tuote verrattuna vaikkapa joihinkin tietokonepelien maksullisiin kilkkeisiin....
Mulle alkaa olla aivan sama mitä olette tuosta mieltä. Minä pidän kyseistä tuotetta ihan onnistuneena ja varsin kauniina, ja jos se on jollekin sahaduunarille helppo homma tehdä samanlainen, niin tosi kiva hei. Kannattaa varmaan alkaa vääntämään että ehtii saada sitä nimeä ja sitä kautta pääsee sitten rahastamaan. Mutta tämä alkaa mennä koko design-ajatuksen pointin ohi. Kannattaa tutustua tuon Finnish Design Shopin tuotteisiin; siellä on kaikenlaista, jota joku muu varmasti osaisi myös tehdä. Siellä myös panostetaan laatuun ja tyylikkyyteen, mutta varmasti jokainen tuote ei miellytä jokaista.
Mitä tuo ilmakuivatus tarkoittaa tuossa yhteydessä? Toinen kysymys kuuluu, että kuinka kauan arvioisit tuon tuotteen sahaamisen kuluvan aikaa. Siis yhden tuotteen? Entä kaikkiaan, paljonko tuollaisen valmistaminen vaatii työtunteja? Muutkin saa vastata.
Ilmakuivaus tarkoittaa sitä, että sahatavara on rimotettu ja taapeloitu. Kuivuu ulkona omia aikojaan ilman mitään toimenpiteitä. Ottaa kyllä aikaa järeällä sahatavaralla, mutta kuluja ilmakuivaamisesta ei synny,jollei sitten laske kuluksi sitä, että pääoma on kiinni...
Käytännössä uunikuivassa taitaa olla (ainakin koivussa) kipuraja 5-6% tietämillä, koska tuota kuivempi lähtee halkeilemaan erittäin herkästi (puusepänkuivaa oli muistaakseni 8% ja alle ja tuo 6% oli sopimuksessa alaraja). Toki tuokin on jo todella kuivaa puuta. Noheva laskeskelijahan selvittäisi designlootan kosteusprosentin kun laatikon tilavuus ja massa on tiedossa. Äkkiseltään kuitenkin tuntuu ettei ole edes kovin kuivaksi kuivattu (vaikkakin halkeamat puhuvat muuta) kun paino on IS:n jutun perusteella tippunut alle puolet alkuperäisestä (90->50kg jos nyt oikein muistan).Käsittääkseni kyseinen tammipalli on myös kuivattu uunissa puusepän kuivaksi. Muistaakseni ulkona kuivatetun kosteusprosentti on 20 - 30%:a, uunissa saadaan lähemmäs nollaa.
Mä oon kyllä vähän eri mieltä tuosta parista tunnista. En ole edes kyseistä tuotetta vilaissut, mutta pelkkä pintakäsittely vie helposti kolme-neljä tuntia riippuen tietysti mitä tekee. Myös kannattaa huomioida materiaalikulut, koneiden käyttö, pintakäsittelyyn vaaditut matskut. Tärkeinpänä ehkä kuitenkin sen tekijän palkka. Kunnon ammattimies voinee ottaa sellaset likemmäs parikymppiä tunti (plus muut kulut). Myös valmiiden esineiden saaminen myyntipaikkaan kustantanee jonkin verran. Mutta jos se noin helppoa on, niin täällähän on monia "ammattilaisia" väkästelemässä tammipölkkyjä kovalla katteella.Ilmakuivaus tarkoittaa sitä, että sahatavara on rimotettu ja taapeloitu. Kuivuu ulkona omia aikojaan ilman mitään toimenpiteitä. Ottaa kyllä aikaa järeällä sahatavaralla, mutta kuluja ilmakuivaamisesta ei synny,jollei sitten laske kuluksi sitä, että pääoma on kiinni.
Kun sahatavara on kuivaa, niin tuollaisen pölkyn sahaa, hioo ja pintakästtelee max pariin tuntiin, mikäli käytettävissä on edes jonkinlaiset koneet.
Tuo pölkky on vain yksi tuote tuon firman katalogissa. Mutta se mielestäni pomppaa siellä esille koska on selkeästi yksinkertaisempi ja vähemmän (ainakin näin maallikon silmin) ammattitaitoa vaativa kuin monet muut esillä olevat tuotteet. Pölkky on kuitenkin suhteessa erittäin kallis muihinkin tuotteisiin verrattuna. Esim. samaan hintaan saan siron ja taidokkaasti tehdyn ja erittäin laadukkaalta vaikuttavan pöydän. Jos suhteuttaisin yhtiön muihin tuotteisiin niin laittaisin pölylle hintaa noin pari sataa euroa maksimissaan. Mutta koska pölkky on hinnoiteltu kuin on hinnoiteltu niin herää kysymys, että onkohan tällä kuitenkin haettu jonkinlaista shokkiefektiä junttien keskuudessa ja näkyvyyttä iltapäivämedioissa. Onko kyseessä sisäpiirin läppä? Puuseppähipstereiden pikku jekku?
Hienoja ja taidokkaasti tehtyjä tuotteita heillä noin muuten. Ja mielestäni ihan asiallisesti hinnoiteltujakin.
Perkele meitä suomalaisia. Joku onnistuu myymään designia kovaan hintaan, niin ensimmäisenä vittuillaan. Itellä kun on tuo alan tutkinto on, niin kovasti oli kyselijöitä, että teetkö sitä, ja teetkö tätä. Kun kuulivat, että mitä se maksais, niin kitisivät, kuinak Ikeassa on niin paljon halvempaa, että miten se voi noin paljon olla. Koitin siinä sitten sanoa, että eihän siihen oo laskettu edes työtä mukaan...
Oleellinen kohta tuossa on tuo onnistuu myymään. Sitä ei tarina kerro paljonko tuotetta myydään esim. vuosittain, mutta silloinhan hinnoittelu on tietysti kohdallaan jos tuote käy kaupaksi. Itse en uskalla julistaa, että tuotetta onnistutaan myymään, koska minulla ei ole mitään tietoa asiasta. Joku kertoi nähneensä noita jossakin julkisesti, joten muutama tuote ainakin on myyty.
Nyt kun tuota asiaa vähän vielä pengoin, niin tuon paksuista laadukasta puuta ei ole kovinkaan helpolla saatavissa ja sen ilmakuivatuksessa kestää ilmeisesti hyvinkin pitkään, joka tapauksessa yli kaksi kuukautta, tiettyjen puulajien paksuimpien osien kohdalla moninkertaisesti pidempäänkin. Frendini isosisko myy Askolla huonekaluja, ja vaikkeivät siellä Arte Biennalea tietysti myykään, tämä antoi korkealle hinnalle syyksi juurikin eksklusiivisuuden: Tuollaista tammijakkaraa ei ihan joka paikasta voi löytyä. Hintaan vaikuttaa niukkuuden, hitaan valmistusmenetelmän, ekslusiivisuuden ja täällä esiin nostetun Nikarin brändin lisäksi vielä suht vähäinen kilpailu luksuspöllejä on vähänlaisesti tarjolla), joten siitä vaan paksuimpia fiskarilaisia tammia, saarnia ja jalavia kaatamaan ja rahaa tekemään!
Perkele meitä suomalaisia. Joku onnistuu myymään designia kovaan hintaan, niin ensimmäisenä vittuillaan.
Hintaan vaikuttaa niukkuuden, hitaan valmistusmenetelmän, ekslusiivisuuden ja täällä esiin nostetun Nikarin brändin lisäksi vielä suht vähäinen kilpailu luksuspöllejä on vähänlaisesti tarjolla), joten siitä vaan paksuimpia fiskarilaisia tammia, saarnia ja jalavia kaatamaan ja rahaa tekemään!
Nikarin brändiin vetoaminen on siitä hauska juttu, että kuinka moni oli kuullutkaan tuollaisesta firmasta ennen tätä? Eipä oikein kukaan. Jos ei ole kuullut, niin mikä on se brändi josta maksaa? Toki tämän jälkeen brändi on nyt luotu ja aika näyttää, tuliko brändistä hyvä vai huono.
Kuulemma noin paksua ei ole missään halvalla laadukkaana. Ei edes Venäjällä.Kuten täällä on jo kerrottu, balttiasta tammea ja jalavaa löytyy.
Nojaa, kyllähän Nikari tunnettu brändi on niin Suomessa kuin ulkomailla. Tietysti Artek, Arabia, Aarikka, Iittala ja Finlayson ovat esimerkkeinä eri kategoriaa, mutta onhan Nikarillakin varsinaisia klassikoita. Etenkin jos on tutustunut vaikkapa kirkkoarkkitehtuuriin taikka Suomi-designiin ylipäätään. Ja mm. Alvar Aalto maksaa paljon brändistä riippumatta, ja siinä samassa kyllä brändinkin tunnettuus kasvaa.Nikarin brändiin vetoaminen on siitä hauska juttu, että kuinka moni oli kuullutkaan tuollaisesta firmasta ennen tätä? Eipä oikein kukaan. Jos ei ole kuullut, niin mikä on se brändi josta maksaa?
Sivumainintana tuosta kuivumisesta ja baltian hinnoista tulee mieleen tuttavaperheen virosta tilaama hirsipöytä mökille. Oli todella massiivinen ja paljon halvempi kuljetuksineen mitä suomesta sai. Enhän mä mitään näistä tiedä mutta kun olen seurannut pöydän elämää niin vielä reilun viiden vuoden jälkeenkään kukaan ei halua juurikaan istua sillä. Ensimmäiset kolme kesää se puski nestettä ulos niin että koko ajan paikat tahmeina ja ainoa mahdollisuus oli istua perseensuojuksen kanssa, perheen isäntä on käyttänyt kymmeniä tunteja aikaa omatoimiseen käsittelyyn kuumailmapuheltimineen jne, sitten se on hiukan ilmeisesti rauhoittunut ja ilmeisesti nyt reilun viiden vuoden jälkeen se alkaa olla jo ihan hyvä. Ehkä sillä kohta voi jo huoletta istua. :)
_
Kuulemma noin paksua ei ole missään halvalla laadukkaana. Ei edes Venäjällä...