Tällä voit aloittaa. Yksinkertaista tekstiä ja suhteellisen lyhyitä lauseita.
http://www.uta.fi/laitokset/sospol/soha/perkio.htm
Avaa hieman kehitysmaiden ravintotilanteen, väestökasvun ja sen sellaisten syy-seuraus -suhteita. Pintapuolinen raapaisu, mutta toiminee starttina.
Vaikka pääosin Veikko onkin lähinnä trollimaisen roolin ottanut (naurettavuuksiin asti periaatteellisesti kaiken omaan agendaan sopimattoman sivuuttava), niin kyllä hänellä pointtia tuossa on. Ei sillä, olen samaa mieltä, että faktojen arvioimisen suhteen niiden esittäjän asenteella/roolilla/tms ei pitäisi olla mitään merkitystä.
En kuitenkaan todellakaan näkisi tuota artikkelia lähtökohdiltaan
kausaaliseen selittämiseen pyrkivänä. Oman tulkintani mukaan (mikä siis on vallan riitautettavissa) kyseessä on enemmänkin
ymmärtävän selittävä sekä
arvioiva lähestymistapa. Aiheen luonteen vuoksi lähestymistapa on toki perusteltu, mutta valinta johtaa väistämättä siihen, että lähtökohdat ovat kaikkea muuta kuin objektiiviset.
Artikkelissa on toki paljon mielestäni aiheellisia huomioita ja pragmaattisesti arvioiden hyviä pointteja. Kuitenkin muutama kohta pisti aika räikeästi silmääni.
"
Valtarakenneperspektiivin pohjalta voimme pohtia, onko maapallon väkiluku sinänsä edes ongelma, vai onko suurempi ongelma kuitenkin resurssien epätasainen jakautuminen. Maapallo pystyisi tuottamaan riittävän toimeentulon kaikille, kyse ei ole suinkaan siitä, että ruokaa ei kaiken kaikkiaan olisi riittävästi. Päinvastoin, maailman ruoantuotantoa leimaa pikemminkin yltäkylläisyys kuin niukkuus (Internetlähde 4). Kurjuus ja ennennäkemätön vauraus elävät maailmassa rintarinnan, ja kautta historian eri muodoissaan toistunut tosiasia on, että rikkaus on aina rikkautta jonkun muun kustannuksella. Vaurautemme on siis suorassa yhteydessä kehitysmaiden kurjuuteen. Tätä on nimitetty ”uudeksi apartheidiksi” (Internetlähde 5). "
En tiedä tarvitseeko tuota lähteä kamalasti edes purkamaan. Tuosta nyt paistaa kilometrin päähän varsin marxilainen näkemys. Varsinkin kohta, joka on erikseen oikein kursivoitu (tässä boldattu) kertonee tämän äärimmäisen hyvin. Ei sillä, mielipiteitä on monia, mutta aiheellista lienee kysyä, että mikä niiden suhde on reaalitodellisuuteen, kun tarkoituksena kuitenkin on löytää kestävät ratkaisut ongelmiin.
Toinen silmiini osunut kohta onkin seuraavanlainen:
"
Maailmanpankin ja IMFn jäsenmaiden vaikutusvalta jakautuu epädemokraattisesti. Toisin kuin YK:ssa, jossa päätetään ”maa ja ääni” –periaatteella talousjärjestöissä päätöksentakovalta määräytyy pitkälti jäsenmaiden talouden koon perusteella."
Kyseessä ei toki ole varsinainen asiavirhe. On kuitenkin äärimmäisen harhaanjohtavaa verrata järjestöinä (ja ennen muuta
areenoina!) YK:ta ja Maailmanpankkia sekä IMF:ää. Myöskin olisi mielestäni asiallista tuoda esille se seikka, että talouden koko ei ole se varsinainen päätöksentekovallan määräytymisen peruste, vaan rahoituksen määrä. Voimme toki keskustella, että onko rahoituksesta
riippumatta kaikilla oltava saman verran päätöksentekovaltaa. Vai onko perusteltua, että suurimmalla rahoittajalla on myös eniten päätöksentekovaltaa. Näen kuitenkin ylläesitetyllä tavalla asian esittämisen implisiittisesti kaikkea muuta kuin objektiivisena suhtautumisena asiaan.
Vielä loppuun artikkelin aiheeseen.
"
Kumpi lopulta on ongelmallisempaa, suuri väestön määrä vai vähenevän väestön kulutustason nousu?"
Kieltämättä oleellinen kysymys. Kuitenkin täytyy vain ihmetellä sitä energiaa, mikä tuossakin on laitettu siihen, että emme näkisi väestönkasvua ongelmana itsessään. On täysin yhdentekevää pidämmekö väestönkasvua itse ongelmana vai emme. Se on kuitenkin täysin kiistämätön fakta, että väestönkasvu on käytännössä KAIKKIEN globaaliongelmien taustalla oleva, niitä vähintäänkin kärjistävä "supertekijä".
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että globaalilla tasolla
suhteellisen köyhyyden poistaminen on mahdoton tehtävä sekä ekologiseen katastrofiin johtava tavoite. Absoluuttisen köyhyyden poistaminen toki on tavoiteltavaa, ihan jo inhimillisistä syistä. Tätä vasten onkin mielenkiintoista, että "köyhyysrajan alapuolella" olevien osuus maailmanväestöstä on jatkuvasti
vähentynyt, mutta
absoluuttisesti köyhien kokonaismäärä on sitä vastoin jatkuvasti
lisääntynyt. Kertonee olennaisen väestönkasvun vaikutuksesta jo
pelkästään tähän köyhyysongelmaan.
Meni vähän offtopiciksi, mutta liittynee kehitysyhteistyöhön varattuihin määrärahoihin, jotenkin.
