Boldatun lainauksen mahdollinen "marxilainen" klangi ei kuitenkaan muuttane lauseen sisällöllistä arvoa - rikkaushan on rikkautta jonkun muun kustannuksella. Jos näin ei olisi, ei esimerkiksi perussuomalaisten tarvitsisi murehtia Suomen kehitysmaihin suuntaamia varoja, eikä NHL:ssa olisi palkkakattoa. ;)
Kaikkihan on toki suhteellista. Vaikka nyt (hymiöstä päätellen, hehheh) et kommenttiasi varmasti täysin tosissasi esittänytkään, täytynee tuoda esille pari asiaa ihan
yleiselläkin tasolla.
Onhan tilanne tosiaan niin, että Gretzkyn saavutukset jääkiekon puolella ovat pois Lemieuxin saavutuksista. Ilman Gretzkya Lemieuxin saavutukset olisivat "kovempia". Itse asiassa se pätee kaikkiin jääkiekkoilijoihin, vitunmoinen riistäjä tuo Gretzky. TPS:n mestaruus oli pois Kerholta - ja kaikilta muilta!
Toisekseen (tämä liittyy tuohon suhteellisuuteen), operoimme
aina niukoilla resursseilla. Tällöin joudumme tietenkin priorisoimaan. Se taas tosiaan on poissa muualta. Mutta tätä ei missään tapauksessa pidä mennä samaistamaan lauseeseen "rikkaus on aina rikkautta jonkun muun kustannuksella" (semanttisen mielenkiintoisesti käytetään juuri sanaa "rikkaus", jotta saadaan mahdollisimman "porvarismainen" lataus lauseeseen). Puhtaat tulonsiirrot ovat helposti tulkittavissa "toiselta pois toisen hyväksi", mutta onko tilanne sama, kun tarkastelemme erilaisten innovaatioiden (esim. tieteessä) tai jalostusasteiden paranemista (pienestä kasasta raaka-aineita nanoteknologiaa)? Toisin sanoen, voidaanko uskottavasti väittää, että renessanssista lähtenyt ja teollisen vallankumouksen myötä todellisen triumfinsa saanut länsimaiden kehittyminen on
täysin yhtäläisessä korrelaatiossa kehitysmaiden tilanteen kurjistumisen kanssa (tai vähintäänkin länsimaiden kehitys on pois kehitysmaiden kehitykseltä, eli jos länsimaat eivät olisi kehittyneet olisi se kausaalisesti tarkoittanu kehitysmaiden kehittymistä), ja onko tälle vielä löydettävissä jokin järkeenkäypä kausaalisuhde? Kuulisin tähän vastauksen erittäin mielelläni.
Arnstadin suhteen en kovin. Ymmärtääkseni hän on pääasiassa kirjojaan myyvä markkinamies ja puheet sen mukaiset. Mutta argumentteihin pitääkin vastata vasta-argumenteilla eikä henkilöperusteilla, varsinkin niin epäeksaktissa tieteessä kuin historia. Eli, edelleen tuo perusväittämä odottaa kumoamistaan. Suomi oli sodan aikana demokratia. Suomi liittyi omasta päätöksestään vapaaehtoisesti Natsi-Saksan kanssa liittoon. Mikä/mitkä muut demokratiat tekivät samoin? Aivan yksinkertaisia todennettavia lauseita, jotka on helppo kumota jos ovat väärässä.
En kuitenkaan pidä toivottavana syyllistymistä ilmiselvään asioiden yksinkertaistamiseen ja sitä kautta älylliseen epärehellisyyteen, vaikka valitettavan yleisiä ilmiöitä ovatkin.
Ensinnäkin, jotta voisimme tehdä
vertailun mielekkääksi, täytyisi meidän löytää edes hypoteettinen tilanne, jossa valtiot olisivat olleet olosuhteiltaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä kuinka vakavasti pitäisi otta tyyppiä, joka esittää seuraavanlaisen väitteen: "Pohjois-Korea on ydinteknologian suhteen Suomea monta kymmentä kertaa edellä, koska Pohjois-Korealla on ydinase, mutta Suomella ei. Faktat ovat nämä."
Toisekseen, meidän on tarkasteltava lähemmin käsitettä "vapaatahto", joka siis on olennainen osa, kun arvioimme jonkun toiminnan "vapaaehtoisuutta". Toimimmeko yhteiskunnassa "vapaa-ehtoisesti"? Entäs toimivatko pohjois-korealaiset omassa valtiossaan? Jos minulla on 1 000 000 vaihtoehtoa, ja teen valinnan toiminko vapaaehtoisesti? Onko se sama asia kuin tehdä valinta kahden vaihtoehdon välillä? Onhan valinta edelleen tapahtunut meidän omasta päätöksestämme? Ovatko tilanteet siis
täysin verrannollisia? Entäs, jos asetamme henkilölle 2 vaihtoehtoa A ja B. Sen jälkeen pistämme hänet katsomaan haulikon piippua, ja sanomme, että "mielestämme olisi parempi valita vaihtoehto A." Kyllähän henkilöllä on edelleen mahdollisuus valita myös vaihtoehto B. Onko siis perusteltua sanoa henkilön toimineen "vapaaehtoisesti"?
Jatkakaamme keskustelua aiheesta, kun annat tyhjentävät vastaukset edellä esittämiini kysymyksiin.
***
Mitä tulee kokkareiden lausuntoihin, mielestäni ne ovat puhdasta
sisäpolitiikkaa. Kyseessä oli puoluetoimiston osalta tietynlainen laskelma, jolla katsottiin saavan omalle puolueelle lisäpisteitä, senkin uhalla, että ulkopoliittisesti lausunnot voisivat aiheuttaa Suomelle valtiona haittaa. Oleellista ei sinäänsä edes ole, mitkä vaikutukset todellisuudessa ovat. Sillä on vaikea nähdä kokkareiden voineen nähdä lausunnoilla olevan mitään
hyötyä ulkopoliittisesti. Siinä mielessä tilanne voidaan nähdä sellaiseksi, jossa tehtiin riskipunninta oman puolueen edun ja Suomen valtion edun välillä, päätyen siis oman puolueen etuun. Toki voimme nähdä toiminnan moraalisesti arvioiden vähemmän tuomittavaksi, jos haittojen konkretisoitumisen riski Suomen osalta on/oli todellisuudessa vähäinen. Vaikea kuitenkaan lausuntoja on lähteä puolustelemaan, oman puolueen etu oli ensisijainen.
Selkeemmin sanottuna olisi siis mielenkiintoista nähdä, millä perusteilla Kokoomus näki lausuntojen antamisen tarkoituksenmukaiseksi Suomen edun kannalta? Riskit jokainen pystyy ymmärtämään, mutta mitkä olivat nämä edes hypoteettiset hyödyt, joita mahdollisesti tavoiteltiin?
Joskaan en kyllä pidä opposition reaktiota kovin perusteltuna (muuta kuin poliittisesti), sillä vaikea noilla lausunnoilla on nähdä olevan mitään konkreettista haittaa suhteille. Huolimatta siitä, että Venäjän puolelta asiaan reagoitiinkin poliittiselta tasolta. Reaktioita voinee verrata siihen, kun diplomaatti karkoitetaan maasta, ja toinen valtio "vastavetona" karkoittaa myöskin karkoittaneen maan diplomaatin omasta maastaan. Kyseessä on lähinnä normaali käytäntö, jonka jälkeen tilalle lähetetään uudet diplomaatit ja homma jatkuu entiseen malliin. Huolimatta siitä, että karkoituksen syynä on hyvinkin voinut olla vakoilutoiminta. Kyseessä on kuitenkin niin yleinen toimintamuoto (vakoilu siis), että reaktiot siihen vastaavat lähinnä roolipeliä viestittäen "loukkaantuneisuutta" tms. On tietenkin selvä asia, että tätäkään ei pidä tarkastella täysin erillisenä asiana, vaan yhtenä osana valtiosuhteiden kokonaisuutta. Sen kokonaisvaltainen analysointi ei kyllä taida kuitenkaan onnistua edes tyydyttävästi vain seuraamalla median uutisointia.
Vielä sen verran täytyy sanoa, että olen Telaketjun kanssa täsmälleen samaa mieltä. Oikeus sanoa jotain on surkea argumentti sanomisen sisällön suhteen. Vaikka moni poliittiseen korrektiuteen alistuva luuleekin sananvapauden tarkoittavan "kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia", on se pelkkää totaalista paskaa. Mielipiteet eivät todellakaan ole samanarvoisia. On mielipiteitä, joita ei argumentoida mitenkään, on huonosti argumentoituja mielipiteitä sekä on hyvin argumentoituja mielipiteitä. On täysin äyllisesti lahjatonta sanoa näiden kaikkien olevan "samanarvoisia". Puhumattakaan sitten väitteistä, jotka ovat faktasisällöltään virheellisiä.