Millainen on uusi hallituksemme?

[Vaughan]

Kokoomuslainen pääministeri

Kokoomuksella olisi oiva tilaisuus pelata itselleen pääministerin paikka. Helpoiten se onnistuisi palaamalla 90-lukulaiseen pelikirjaan sinipunahallituksineen. Toki vastaavalla skenaariolla uhkaaminen saattaisi suostutella keskustankin joustamaan. Mitään demokraattis-parlamentaarista pakkoa ei ole sille, että pääministerin täytyisi tulla suurimmasta puolueesta, tai edes suurimman puolueen automaattiselle hallituspaikalle. Kokoomus taisi kyllä jo julkisesti luopua tästä kortistaa...

Myönnetään, että oman spekulaationi taustalla on lievää suuremmat maalaisliittoantipatiat, jotka aina houkuttavat hakemaan antikeskustalaisia vaihtoehtoja. Kaupunkilaishallitus voisi vihdoin saattaa maataloustukiaisten hallitun alasajon käyntiin, ja järkevöittää julkisia varoja tuhlailevaa kuntakenttää. Mitkä veronalennusmahdollisuudet tätä kautta syntyisikään!

Jos - ja kun - porvarihallitus näyttäisi toteutuvan, toivon että työllisyyspolitiikkaa saataisiin lähemmäksi tanskanmallia. Varsinaisesti en kuitenkaan usko mihinkään suurin sisällöllisiin muutoksiin, oli hallituskoalitio minkälainen tahansa...

 

[Senior]

Päivän Iltalehdessä (paperiversio) Niinistö antaa rivien välistä ymmärtää (jo ainakin toinen haastattelu, jossa näin), että puhemiehen paikka olisi kuitenkin se ensisijainen kiinnostuksen kohde. Itse näen sen paljon parempana pomppulautana presidentiksi 2012 kuin ulkoministerin position.

Kuin myös. Pois päivän politiikan hektisimmästä arvostelukeskiöstä. Puhemiehenä valtiomieheilemään, josta asemasta voi ylläpitää auktoriteettia normiedustajiin nähden ja konahdella milloin mistäkin ulkopolitiikasta tai Natosta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa 2011 mittaamaan suosio ja keräämään lähes 100.000 ääntä Uudeltamaalta siivittäen Kokoomus maan suurimmaksi puolueeksi hankkien samalla puolueelleen pääministerin paikan ja kunnon oma valmistelu seuraavan vuoden The Vaaleihin. Noin se muuten menee. Käyttääkö nyt seuraavat 4 vuotta inttämiseen hektisessä hommassa vai positiivisen pohjatyön rakentamiseen puolisivullisessa puhemiehistössä... Niinistön imago ja uskottavuus vain paranee, jos ei tarvitse neljää vuotta kinastella fyrkkien jaosta tai pressan ja demarien kanssa Nato-kannoista, vaan voi silloin tällöin heittää täsmätikarin jostain kansaa hivelevästä aiheesta.

 

[mjr]

Kuin myös. Pois päivän politiikan hektisimmästä arvostelukeskiöstä. Puhemiehenä valtiomieheilemään, josta asemasta voi ylläpitää auktoriteettia normiedustajiin nähden ja konahdella milloin mistäkin ulkopolitiikasta tai Natosta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa 2011 mittaamaan suosio ja keräämään lähes 100.000 ääntä Uudeltamaalta siivittäen Kokoomus maan suurimmaksi puolueeksi hankkien samalla puolueelleen pääministerin paikan ja kunnon oma valmistelu seuraavan vuoden The Vaaleihin. Noin se muuten menee. Käyttääkö nyt seuraavat 4 vuotta inttämiseen hektisessä hommassa vai positiivisen pohjatyön rakentamiseen puolisivullisessa puhemiehistössä... Niinistön imago ja uskottavuus vain paranee, jos ei tarvitse neljää vuotta kinastella fyrkkien jaosta tai pressan ja demarien kanssa Nato-kannoista, vaan voi silloin tällöin heittää täsmätikarin jostain kansaa hivelevästä aiheesta.

Jaaha, takaisin symbolisiin töihin? Eli tämä "kahden kärjen" taktiikka tähtäsikin vuoden 2012 presidentinvaaleihin, ei siihen, että Suomi saisi vuoden 2007 eduskuntavaalien seurauksena mahdollisimman pätevän hallituksen, jonka käsissä maan johtaminen käytännössä nykyään on. Luulisinpa että jonkun verran löytyy niitäkin Kokoomuksen taakse palanneita tai ensi kertaa äänestäneitä, jotka kuvittelivat olevansa liikkeellä muunkin kuin puhemiehen tai presidentinvaalin takia. Tämä ehkä on järisyttävä paljastus JA:n oikeistosiivelle, mutta monelle äänestäjälle Niinistön henkilö taisi olla peräti olennaisempi asia kuin Kataisen sujuvat broileri-litaniat.

 

[VT]

Kuin myös. Pois päivän politiikan hektisimmästä arvostelukeskiöstä. Puhemiehenä valtiomieheilemään, josta asemasta voi ylläpitää auktoriteettia normiedustajiin nähden ja konahdella milloin mistäkin ulkopolitiikasta tai Natosta.

Ennen vaaleja puhemiehen pesti vaikutti selvältä tavoitteelta Niinistölle. 60.000 äänen saalis oli kuitenkin sellainen äänivyöry, että Niinistön ja kokoomuksen on pakko pysähtyä miettimään, mikä viesti tällä äänimäärällä on.

Onko se se, että Niinistö halutaan seuraaviin pressanvaaleihin? - Ei, nämä olivat eduskuntavaalit.

Onko se se, että ääni vaan haluttiin jollekin kokoomuslaisille ja Niinistö oli se tutuin? - No ei, äänivyöry oli sitä luokkaa, että on aivan muusta kyse.

Onko se se, että kansa haluaa Niinistön johtamaan puhetta valtiopäivillä. - No ei todellakaan, yksi kärttyisä puhemies on jo nähty, joka ei aivan ollut varma roolistaan.

Vai haluttiinko kenties Niinistön palaavan politiikkaan ja vallan keskiöön? - BINGO!

Lyhyt yhteenveto: Jos Niinistöstä leivotaan puhemies herää kysymys, onko äänestäjiä kusetettu toden teolla?

Pääministeriksi ei ole saumoja. Valtiovarainministeriksi ei varmaan halua, eikä sieltä ponnisteta presidentiksi. Käytännössä jäljelle jää ulkoministerin pesti, koska lienee selvää, että Kokoomus saa haalittua itselleen sekä valtiovarainministerin (=Katainen) että ulkoministerin (=Niinistö) pestit. Matti Kuronen jatkaa pääministerinä ja Tuija Braxista tehdään tämän vuosituhannen pätevin oikeusministeri. Kulttuuriministeriksi kelpaa kuka vaan. Tässä ne tärkeimmät.

 

[scholl]

Seniorille sanoisin sen, että on äärettömän vaikea voittaa kahdet vaalit peräkkäin - varsinkin jos nyt aukeaa hallitustaival. Kaupungeissa on todella vaikea olla menemättä hieman taaksepäin sekä äänissä että paikoissa, koska demarit pääsevät iskemään oppositiossa ja toisekseen heillä ei voi olla ainakaan huonompaa sekä puoluejohtoa että kampanjaa kuin nyt oli.

Silloin kokoomuksen toivoksi nousisi vaalipiirijaon uudistaminen. Jos pienet vaalipiirit yhdistetään niin ehkäpä silloin pääkaupunkiseudulla harrastettu kampanjointi menee myös landelle. Eli enemmän mediaa ja vähemmän ehdokkaan henkilökohtaista tuntemista. Pienissä kunnissahan kepun hegemonia ulottuu kaikille elämän alueille, joten ihmiset eivät uskalla edes asettua ehdolle muiden riveissä, mikä johtaa siihen, etteivät ihmiset voi äänestää kuin kepua. Nyt jos käy niin, että on isommat vaalipiirit niin se saattaa muuttaa tilannetta. Ehdokasasettelu on silloin avainasemassa eli kokoomuksen pitää asettaa mahdollisimman kovia nimiä vaalipiireihin ehdolle, mikä johtaisi kepun vallan murenemiseen.

Siitäkin huolimatta demareilla on etulyöntiasema nousta seuraavissa vaaleissa suurimmaksi puolueeksi.

Niinistön äänimäärän nykytasolla pysyminen - puhumattakaan siitä, että se kasvaisi, ei olisi hyvä asia demokratian kannalta. Nyt moni halusi tukea sitä päätöstä, että hän asettui ehdolle, eikä Uudellamaalla välttämättä ollut parempaa ehdokasta monellekaan, mutta pitää muistaa, että hyvin suuri määrä noista äänistä on kokoomusäänestäjiltä, jotka tällä kertaa päättivät äänestää Niinistöä. Jos äänimäärä vielä kasvaisi niin se vaatisi joko muiden kokoomusehdokkaiden kannatuksen totaalista kuihtumista tai sitten muiden puolueiden täydellistä epäonnistumista. Parempi olisi niin, että Niinistön kannatus laskisi jonkin verran siitä syystä, että Uudellamaalla onnistuttaisiin olemaan kahden kärjen taktiikalla liikenteessä eli ts. saataisiin toinenkin valovoimainen nimi kehiin samassa vaalipiirissä. Vähän niinkuin Helsingissä on usein menty tyyliin Salolainen - Zysse tai joku vastaava parivaljakko.

 

[Raibe]

Pöh, Sale on johtanut tätä maata 90-luvun puolelta yhdessä Lipposen ja Kekkosen kanssa, siinä teille punaista sinimultaa. Sale tekee, mitä Sale haluaa, Katainen, Heinäluoma ja Vanhanen nyt vaan johtavat puolueitaan, koska nuo kolme haluavat.

 

[scholl]

Onko se se, että ääni vaan haluttiin jollekin kokoomuslaisille ja Niinistö oli se tutuin? - No ei, äänivyöry oli sitä luokkaa, että on aivan muusta kyse.

Itse uskon, että ensisijaisesti kansa äänesti kokoomusta ja Niinistö katsottiin olevan eniten omia arvoja edustava kokoomuslainen. Tueksi lataan seuraavan statistiikan:
kokoomuksen kannatus vaaleissa:
Helsinki:
Eduskuntavaalit '03: 24%
Kunnallisvaalit '04: 28,2%
Eduskuntavaalit '07: 30%
Uusimaa:
Eduskuntavaalit '03: 23,3%
Kunnallisvaalit '04: 26,6%
Eduskuntavaalit '07: 28,7%

Tottakai Niinistö oli yksi syy, miksi kokoomus pärjäsi hyvin koko maassa (erityisesti jos verrataan Itälään '03), mutta sen lisäksi aika moni kokoomuslainen sai suhteellisen vähän ääniä Uudellamaalla, koska moni äänestäjä katsoi, että Niinistö oli nyt mieluisampi ehdokas.

Toki Niinistö sai paljon henkilökohtaisia ääniä yli puoluerajojen, mutta niin käy joka vaaleissa. Joku ehdokas kiinnostaa laajemmin. Nyt oli vain niin, että Niinistö sai niitä niin paljon joka puolelta, että tuo näkyy poikkeuksellisena äänisaaliina, mutta ihan samallalailla Vanhanen ja Soinikin ovat keränneet henkilökohtaisia ääniä muidenkin puolueiden kannattajilta.

Mielestäni ihmiset eivät näe sitä kokonaisnostetta, mikä kokoomuksella on ollut viime vuosina. Se, että se nyt kanavoitui ehkä enemmän Niinistölle niin yhtä kaikki muutkin ovat tehneet hyvää duunia ja on äänestetty tietynlaisten arvojen puolesta, jotka puolue hylkäsi Itälän ja Perhon aikana. Nyt se toi Helsingissä kaksi lisäpaikkaa ja Uudellamaalla kolme.

 

[Senior]

Jaaha, takaisin symbolisiin töihin? Eli tämä "kahden kärjen" taktiikka tähtäsikin vuoden 2012 presidentinvaaleihin, ei siihen, että Suomi saisi vuoden 2007 eduskuntavaalien seurauksena mahdollisimman pätevän hallituksen, jonka käsissä maan johtaminen käytännössä nykyään on. Luulisinpa että jonkun verran löytyy niitäkin Kokoomuksen taakse palanneita tai ensi kertaa äänestäneitä, jotka kuvittelivat olevansa liikkeellä muunkin kuin puhemiehen tai presidentinvaalin takia. Tämä ehkä on järisyttävä paljastus JA:n oikeistosiivelle, mutta monelle äänestäjälle Niinistön henkilö taisi olla peräti olennaisempi asia kuin Kataisen sujuvat broileri-litaniat.

Jaaha, täällä aletaan minun spekulointiani syöttää jo kokoomuksen aikeiksi ja pelin politiikaksi. Ei, en ole Sale, enkä ole juoninut kanssaan Suomen tulevaa. Mistä minä tiedän, mihin Sale ja kokoomus käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissaan pyrkivät. Kirjoitukseni viittasi lähinnä Iltalehdessä todettuun, että Sale saattaisi mahdollisesti olla kiinnostunut puhemiehen mestasta. Voi toki hyvin olla, että hän karmeine äänimäärineen on muuttanut halujaan. Enkä minä pidä aikaansaamisen ja edistyksen kannalta puhemiehen postia mitenkään toivottavana Salelle. Hän on aikanaan toiminut VVMnä silloin hyvällä menestyksellä nauttien laajaa arvonantoa jämäkkyydellään. On kokoomuksella muitakin ehdokkaita puhemiehistöön, kuten esimerkiksi Salolainen ja Ike.

Sovitaan, että minä ajattelen ja kirjoittelen omasta puolestani omia mielipiteitäni ja tehköön kokoomus ja Sale sen omasta puolestaan. Tämähän on pelkästään mukavaa jääkiekkosivuston vapaassa keskustelussa venttiloida, että onko ykkösketju Katainen-Vanhanen-Niinistö vai olisiko Salolainen "kiekollisempi", kuin joku muu.

Neljä vuotta uudelle hallitukselle on melko lyhyt rupeama parantaa koko maa kondikseen. Uskon kyllä, että jos ja kun kokoomus hallituksesta käsin pääsee vaikuttamaan, on heillä aivan muut mielessä hetken aikaa, kuin kaukana olevat pressavaalit. Katsotaan nyt, mitä saavat neljässä vuodessa aikaan.

 

[mjr]

Sovitaan, että minä ajattelen ja kirjoittelen omasta puolestani omia mielipiteitäni ja tehköön kokoomus ja Sale sen omasta puolestaan. Tämähän on pelkästään mukavaa jääkiekkosivuston vapaassa keskustelussa venttiloida, että onko ykkösketju Katainen-Vanhanen-Niinistö vai olisiko Salolainen "kiekollisempi", kuin joku muu.

No, ei pidä säikkyä fyysistä peliä täällä vapaan puolella. Jos esittää mielipiteen, se saattaa joutua vastakommentin kohteeksi, se ei maailmaa, tai maailmankuvaa, kaada, yleensä. En erehtynyt luulemaan sinua Sauliksi tai Saulin puolesta ajattelijaksi, en oikein ymmärrä miksi olisi pitänytkään. Olisit todennäköisesti kirjoittanut toiseen sävyyn jos olisit Sauli, tai hoitaisit ajattelutyön Saulin puolesta. Mutta joka tapauksessa tämä maailmaan synnytetty ajatus Niinistön puhemieheksi valinnasta on hölmö, sekä hallituksen että Kokoomuksen kannalta. Tätä en lausu mitenkään ex cathedra, tai kenenkään muun puolesta, vaan aivan vaan tälläisenä kevyenä debatti-mielipiteenä, joka ei varmasti kenenkään maailmaa järkytä. Väitellähän ny iloksemma!

 

[Tykki]

Käytännössä jäljelle jää ulkoministerin pesti, koska lienee selvää, että Kokoomus saa haalittua itselleen sekä valtiovarainministerin (=Katainen) että ulkoministerin (=Niinistö) pestit.

Ei tule toteutumaan - Keskusta ei anna näitä molempia Kokoomukselle. Veikkaan, että näemme niinkin erikoisen ratkaisun, että sekä pääministeri että valtiovarainministeri tulevat samasta puolueesta. Niinistöstä tulee joko ulkoministeri tai eduskunnan puhemies.

 

[Raibe]

Ei tule toteutumaan - Keskusta ei anna näitä molempia Kokoomukselle. Veikkaan, että näemme niinkin erikoisen ratkaisun, että sekä pääministeri että valtiovarainministeri tulevat samasta puolueesta. Niinistöstä tulee joko ulkoministeri tai eduskunnan puhemies.

Älä nyt viitsi. Kokoomuksen puheenjohtaja on Katainen ja, niin kiltti mies ei Jyrki ole, että antaisi oman salkkunsa pois. Kokoomus on kuitenkin näissä hallitusneuvotteluissa oikeasti SE VAHVA puolue, Keskustalle jätetään pääministerin paikka, jotta voidaan pukata syyt niille sitten ensi vaalien aikaan.

 

[Tykki]

Kokoomus on kuitenkin näissä hallitusneuvotteluissa oikeasti SE VAHVA puolue, Keskustalle jätetään pääministerin paikka, jotta voidaan pukata syyt niille sitten ensi vaalien aikaan.

Höpö höpö. Vanhanen kokoaa hallituksen, jonne Kokoomus palavasti haluaa. Hallituksen paikkajako mennee melko tasan Keskustan ja Kokoomuksen välillä, mutta silti Keskusta on ykköspuolue ja Kokoomus se kakkonen. Ja toki on niin, että Katainen tarvitsee merkittävän salkun, mutta sitä mietitään vasta sen jälkeen kun Sale sanoo oman mielipiteensä. Jos käy niin että Niinistö ei halua ministeriksi, mikä on hyvinkin mahdollista, järjestely yksinkertaistuu. Silloin valtiovarainministeri on Katainen ja ulkoministeri Keskustasta. Jos Niinistöä sittenkin haluttaisi ministerinpesti, niin se tuskin kuitenkaan on valtiovarainministeri. Siitä hommasta hän lienee saanut tarpeekseen. Lisäksi hänen henkilökohtaiset tavoitteensa voi helposti kuvitella liittyvän vuoteen 2012.

 

[Viljuri]

Ei tule toteutumaan - Keskusta ei anna näitä molempia Kokoomukselle. Veikkaan, että näemme niinkin erikoisen ratkaisun, että sekä pääministeri että valtiovarainministeri tulevat samasta puolueesta. Niinistöstä tulee joko ulkoministeri tai eduskunnan puhemies.

Tulee toteutumaan aivan varmasti, eikä kepulit ole siinä asemassa, että he vain päättäisivät asioista, vaikka Vanhanen hallitustunnustelija onkin.

Vaihtoehtona VVM/UM-paketille on lähinnä se, että ministeriöitä rukattaisiin uusiksi ja kokoomus ottaisi mieluummin mahdollisesti perustettuvan super-KTM:n.

Itse asiassa hallitusohjelmaa rukattaessa kiistellään / tullaan kiistelemään ihan muista kysymyksistä kuin tästä, siis substanssiin liittyvät ohjelmakysymykset, yllätys yllätys, muodostuvat huomattavasti tärkeimmiksi.

Eivät ne kaikki poliitikot toimi kuin hiekkalaatikon kuninkaat, ja luule olevansa puoluetta ja kansanvaltaa suurempia (kuten esimerkiksi luulivat Paavot Väyrynen ja Lipponen)

Palaten hallituspohjaan...

Julkisuuteen levitettävästä omanlaatuisesta viestinnästä huolimatta on selvää, että sekä kepu että demarit hävisivät. Ja molemmat tietävät sen. Ainoastaan osa toimittajista/poliittista kommentaattoreista ei näytä tätä huomanneen... (esimerkiksi muutoin pätevä HS:n Unto Hämäläinen)

Demarit hävisivät vielä hyvin syvällisellä tavalla, joka ei ole pelkästään kytkeytynyt siihen, että menivätkö tyylilajiltaan mauttomat mainosviestit kannattajien tajuntaan vai ei, vaan pikemminkin siihen, että mikä tuo 60-vuotiaiden retroilijoiden puolueen viesti edes on?

Se ei ole vasemmistolainen, vaikka sen suosiman viime vuosisadan retoriikan tyylilaji toisinaan sitä on. Kuten Tuomioja sanoi, puolueen "kognitiivinen dissonanssi" oli jo niin räikeä, että jopa demareidenkin peruskannattajatkin sen tajusivat ja jäivät kotiin, äänestivät perussuomalaisia tai rohkeimmat ja itseellisimmät jopa kokoomusta.

Kepun häviö on siinä, että "kepulandia" on katoava luonnonvara. Kepu ei ole hallituksessa pystynyt kääntämään rakennemuutosta, niinkuin edellisten vaalien alla herkkäuskoisille ja herravihaisille kannattajilleen valehteli. Vaikka maamiehet saattaisivatkin äänestää kepua ajasta ikuisuuteen, maamiehet ovat jo uhanalaisia ja viimeistäänkin maamiesten lapset muutettuaan ja asuessaan kasvukeskuksissa kääntyvät äänestämään jotain paremmin ajan hermossa kiinni olevaa puoluetta.

Puhumattakaan siitä, että sekä demujen että kepun perusaatemaailma on niin hyvin yksin ja eksyksissä globalisaation haasteiden ja mahdollisuuksien edessä. Impivaaran mökissä piilossa kykkiminen tai vappumarssilla huutelu kossupullo naamarissa ei ole ratkaisu.

 

[Oskar15]

Kulttuuriministeri: Mari Kiviniemi, Helsinki (kesk). Helsinkiläistynyt pohjanmaalainen nousee lähes varmasti hallitukseen puolueensa varapuheenjohtajistosta (tosin on siellä jo ollut äitiysloman tuuraajana). Toki myös Tanja Saarelan jatkaminen on mahdollista, mutta uskon Kiviniemen sopivan paremmin Vanhanen II:n profiiliin tälle paikalle.

Toiveajattelua, mutta itse näkisin kovin mieluisasti Jyrki Kasvin (vihr.) kulttuuriministerinä. Mies vastusti kovaan ääneen vuonna 2005 hyväksyttyä tekijänoikeuslain muutosta, mikä esimerkiksi kieltää siirtämään musiikki- CD:n sisällön mp3- soittimeen.

Jyrki Kasvi on tuttu tietokone- ja pelijournalistina MikroBitti- ja PELIT- lehden sivuilta. Kasvi kritisoi muun muassa sitä, ettei pelejä ymmärretä mediaksi muiden joukossa

 

[Tykki]

Vaihtoehtona VVM/UM-paketille on lähinnä se, että ministeriöitä rukattaisiin uusiksi ja kokoomus ottaisi mieluummin mahdollisesti perustettuvan super-KTM:n.

En tiedä, onko tuo super-KTM kovinkaan realistinen vaihtoehto, mutta niin voi tosiaan käydä että salkkujako uusitaan jollakin tavoin.

Uskon, että sekä Keskusta että Kokoomus muodostavat mielellään hallituksen rungon yhdessä. Eivät he demareita kaipaa, ainakaan nykyisiä. Mutta Kokoomuksen ongelma on kaksikon Katainen-Niinistö työjako. Kumpikin ansaitsee hyvän pestin, mutta ministereinä jompikumpi heistä joutuu nöyrtymään toista alempiarvoiselle tehtävälle. Sehän ei käy, joten Sale = puhemies.

 

[Raibe]

Höpö höpö. Vanhanen kokoaa hallituksen, jonne Kokoomus palavasti haluaa. Hallituksen paikkajako mennee melko tasan Keskustan ja Kokoomuksen välillä, mutta silti Keskusta on ykköspuolue ja Kokoomus se kakkonen. Ja toki on niin, että Katainen tarvitsee merkittävän salkun, mutta sitä mietitään vasta sen jälkeen kun Sale sanoo oman mielipiteensä. Jos käy niin että Niinistö ei halua ministeriksi, mikä on hyvinkin mahdollista, järjestely yksinkertaistuu. Silloin valtiovarainministeri on Katainen ja ulkoministeri Keskustasta. Jos Niinistöä sittenkin haluttaisi ministerinpesti, niin se tuskin kuitenkaan on valtiovarainministeri. Siitä hommasta hän lienee saanut tarpeekseen. Lisäksi hänen henkilökohtaiset tavoitteensa voi helposti kuvitella liittyvän vuoteen 2012.

Höpöhöpö itsellesi. Vanhanen kokoaa hallituksen, jossa Kokoomus jo on.

Sale on vahva, jos haluaisi olla vahva, mutta tässä tilanteessa se ei ole millään tavoin puolueen tai Niinistön edun mukaista. Kokoomus ei halua suistua uuteen johtamiskriisiin, missä Kataisen asemaa heikennettäisiin hienon vaalivoiton jälkeen. Kyse on kuitenkin puolueesta, ei Niinistöstä. Sale on fiksu ihminen, joka osaa ajaa asioita siten, että ne palvelevat edullisesti kaikkien niiden tarkoitusperiä, mitä hän toivoo. Tässä tapauksessa Suomen kansan, Kansallisen Kokoomuksen ja hänen itsensä.

Keskustan asema hallitustunnustelijana on täysin muodollinen. Kepu hävisi vaalit, mutta "jäi" suurimmaksi puolueeksi. Paikkajako on kuitenkin vain nipin napin +1 Keskustalle, joka ei ole järin paljoa, edes poliittisesti. Varsinkin, kun otetaan huomioon, kuka voitti ja kuka hävisi.

Saulin Presidentti-revanssi ei ole mitään jatkoaika.com-pohdintaa, vaan 95% varmasti tapahtuva asia, jota varten sekä Kokoomus, että Niinistö pelaavat korttejaan tällä hetkellä. On erittäin edullista, että Saulia ei tahrata millään tavoin sisäpolitiikassa tai valtiovaroja koskevissa kysymyksissä, joten hän vallannee tämän vuoksi ulkoministerin salkun tai puhemiehen paikan. VVM tai muu vaihtoehto olisi liian kova riski, jonka vetokertoimet eivät ole kohdillaan asianomaisten kannalta.

Ulkoministerinä Sauli saisi arvokkaan meriitin seuraavia presidentin vaaleja ajatellen, presidentti kuitenkin näennäisesti johtaa ulkopolitiikkaa.

Niinistön astuessa vallankahvaan seuraavana presidenttinä, tulee Suomi olemaan sinisempi kuin koskaan. Tästä on kysymys.

Kokoomus ei halua mennä hallitukseen kansan silmissä liian vahvana, jotta voi luistaa vastuusta kaiken mennessä persiilleen. Tämän vuoksi Keskusta saa vetää hallitusta ihan rauhassa.

Katainen ei ole ihan niin pehmo, kuin ulkokuori antaa ymmärtää, muutoin Kokoomus ei olisi näin hyvässä tilanteessa tällä hetkellä. Niinistön vaikutus on suuri, mutta osittain hetken illuusiota. Kokoomus on tällä hetkellä täynnä kovia poliitikkoja; Katainen, Niinistö, Salolainen, Koskinen, Sarkomaa, bZ, Kanerva, Tiura, Sasi, Häkämies... Keskustan rivit kalpenevat kovasti Vanhasen, Lehtomäen ja Kiviniemen jälkeen. Mauri tietysti on aina ministerinä Kepun ollessa hallituksessa.

 

[Alkiolainen]

Tulevasta hallituksesta

Minä en usko, että Kataisen-Niinistön "valtakamppailusta" tulee sen suurempaa ongelmaa kokoomukselle itselleen kuin tulevalle hallituksellekaan. Saulilla on nähdäkseni tähtäin ihan jossain muualla kuin tulevassa hallituksessa. Hän menee harjoittelemaan "arvojohtamista" eduskunnan puhemiehen paikalle. Lipposen uudistama puhemiehen rooli sopii kuninkaalle, tarkoitan äänikuninkaalle, kuin nenä päähän. Älämölöä saattaa oppositiosta silloin tällöin kuulua, mutta so?

 

[Senior]

Kaupungeissa on todella vaikea olla menemättä hieman taaksepäin sekä äänissä että paikoissa, koska demarit pääsevät iskemään oppositiossa ja toisekseen heillä ei voi olla ainakaan huonompaa sekä puoluejohtoa että kampanjaa kuin nyt oli.

Yleinen pelkohan on, että SDPn jäädessä oppositioon, lähenee se entisestään SAKta ja laittaa Tupo-neuvottelujen yhteydessä ranttaliksi. Luulen kuitenkin, että se on epäviisasta. Kyllä ihmiset pikkuhiljaa ovat kääntyneet ajattelemaan, ettei palkat voi nousta keskimäärin enempää, kuin mitä hinnat suhteessa ostovoimaan kehittyy.

Minun mielikuvani mukaan SDP on Heiniksen myötä vasemmistolaistunut roimin askelin unohtamatta esimerkiksi SAKn vaalimainosliittoutumaa. Uskon, että "vanhan SDPn" vaikuttajissa ja kannattajissa aidosti elää mielipide, että vastakkainasettelun aika on oikeasti ohi. Ei moderni demariliike ole vasemmistolainen. Kysykää vaikka Lipposelta, joka oli aktiiviaikoinaan oikeistolaisempi, kuin moni porvari.

Siitäkin huolimatta demareilla on etulyöntiasema nousta seuraavissa vaaleissa suurimmaksi puolueeksi.

Yritin lukea viestisi sisällön huolella, mutta ylläoleva ei juuri siltikään auennut. Jos ja kun Demarit jatkavat nykyvasemmalla, miksi heillä olisi etulyöntiasema nousta seuraavaissa vaaleissa sekä kepun, että kokoomuksen ohi? Ei oppositiossa räksyttämälläkään niin vain vaalivoittoja kerätä, fuula ei pure nykyaikana. Ei ihmiset yleensä ole tyhmiä, nykysuomalaiset varsinkaan. Jos ja kun uusi porvarihallitus pitää osan keskeisistä vaalilupauksistaan (ainakin osin), ympäristöasiat pidetään tapetilla, opiskelijoiden asemaa kohennetaan, eläkkeiden verotusta verrattuna palkkatulon verotukseen oikeudenmukaistetaan jne kutetellaan positiivisin teoin laajaa piiriä vaalilupausten mukaisesti, en näe noin selvänä, että demareilla olisi minkäänlainen etuolyöntiasema seuraavissa vaaleissa. Tuomiojankin iltaisten uutiskommenteitten perusteella osa demarivaikuttajista odottaa konkreettisia muutoksia demareissa ihmetellen Heiniksen tähänastista viilipyttymäisyyttä tappion keskellä. Eli kuulen mielipiteensä kaukoviisaana vaihtaa ruoriin joku nykysuuntaisempi, pätevä hemmo, joka elää tätä vuosituhatta.

Niinistön äänimäärän nykytasolla pysyminen - puhumattakaan siitä, että se kasvaisi, ei olisi hyvä asia demokratian kannalta. Nyt moni halusi tukea sitä päätöstä, että hän asettui ehdolle, eikä Uudellamaalla välttämättä ollut parempaa ehdokasta monellekaan, mutta pitää muistaa, että hyvin suuri määrä noista äänistä on kokoomusäänestäjiltä, jotka tällä kertaa päättivät äänestää Niinistöä. Jos äänimäärä vielä kasvaisi niin se vaatisi joko muiden kokoomusehdokkaiden kannatuksen totaalista kuihtumista tai sitten muiden puolueiden täydellistä epäonnistumista. Parempi olisi niin, että Niinistön kannatus laskisi jonkin verran siitä syystä, että Uudellamaalla onnistuttaisiin olemaan kahden kärjen taktiikalla liikenteessä eli ts. saataisiin toinenkin valovoimainen nimi kehiin samassa vaalipiirissä. Vähän niinkuin Helsingissä on usein menty tyyliin Salolainen - Zysse tai joku vastaava parivaljakko.

Tämäkään ei oikein avaudu. Mitä tekemistä Niinistön mahdollisella äänimäärän kasvulla on demokratian toteutumisen kanssa suhteellisessa vaalitavassa?

Uskon toki, että moni valitsi kokoomusehdokkaakseen Niinistön

- osin sillä perusteella, että mahdollisen vaalivoiton tultua mies saisi myös signaalin suosituimmuudessaan pressahommiin.
- siksi, että vaalivoiton koittaessa miehen oma henkilökohtainen äänimäärä takaisi hänelle väkevän postin hallituksessa tai eduskunnassa.

Minä surffasin paljon vaalikoneita ennen vaaleja. Mikäli äänestin Niinistöä, en tehnyt sitä esimerkiksi sen kantansa vuoksi, että hänen mukaansa yksityisautojen ruuhkamaksut tulee ottaa käyttöön Helsinkiin Tukhoman mallin mukaisesti (josta asiasta mm Frank Mobergilla on sama ällistyttävä kanta). Ei minusta Helsinki tukehdu edes ruuhka-aikoina liiallisiin automääriin, vaan ali-investointeihin liikennesuunnittelussa ja -järjestelyissä, kuten esimerkiksi länsi-metro, kehäteiden eritasoliittymien puute ja ilmeisesti tarkoituksellisesti paska sisääntuloliittymä Länsiväylältä Helsingin keskustaan. Sitä saa, mitä tilaa. Tai siis tässä tapauksessa jättää tilaamatta. Jos äänestin häntä, toivoin hänen saavan veretseisauttavan äämimäärän, jotta voiton sattuessa pätevä mies saisi merkittävän aseman/roolin politiikassa. Ja kun niin kävi, ei se edelleen lamauta häntä mitenkään projektissaan seuraaviin pressavaaleihin. Valaa ja lisää uskoa, että miehellä on imua.

 

[lihaani]

Muutaman päivän sulateltuani tätä vaalitulosta toivon, ettei Kokoomus lähde kovin aktiivisesti Ruotsin tielle.

Siellähän moderaatit vetivät hyvin maltillisen ja demareiden kanssa samoihin tavoitteisiin pohjautuvan vaalikamppanjan.

Mutta työttömyysturvan rajut leikkaukset sekä valtionyhtiöiden pikainen lihoiksi laitto romahduttivat muutamassa kuukaudessa suosion pohjalukemiin. Tilanteessa, missä käytännössä on täystyöllisyys (Suunnilleen samaa luokkaa USA:n kanssa) sekä velkaantumisaste varsin maltillinen.

Mielestäni valtion ei tarvitse tehdä viinaa tai paperia, joten myyntiin vaan, jos hinta on sopiva, mutta esimerkiksi Fortumin vetäminen pois pörssistä valtion liikelaitokseksi voisi olla Suomen sangen energiaintensiiviselle teollisuudelle piristysruiske sähkön hinnan irtautuessa pelitaloudesta.

Taas palvelujen ulkoistamisessa on laskettava tarkoin kokonaiskustannukset. Terveydenhoito on laatuun nähden eräs maailman edullisimmista (n. 8% BKT:sta), joten sen muuttaminen terveysbisnekseksi nostaisi auttamatta yhteiskunnan kustannuksia, jos ei samalla terveyskeskus- ja sairaalamaksuja roimasti koroteta.

Vaikka julkisissa palveluissa hallinnnon osuus on tolkuton, eli usein jopa 25%, niin onko Kokoomuksella kanttia viedä työpaikkoja varsin hyvätuloisilta peruskannattajiltaan? Vai höylätäänkö suorittavan portaan määrässä?

Koulutuksessa taas Englanti on surkea esimerkki, jossa lahjakkaille (lue varakkaille) on omat yksityiskoulunsa ja oppivelvollisuukoulu säästöpaineista ja eliitin kiinnostuksen puutteesta johtuen on taantunut lähinnä liimanhaistelijoiden päiväkodiksi. Tuloksenna on mm. englantilaisen teollisuuden tuotannon epämääräinen laatu ja innovaatioiden väheneminen. Jopa Rolls Royce on vain eräs BMW:n malli.

Uskon, että maltillinen tupo yhdessä maltillisten verouudistusten kanssa antaisi selkänojaa koko vaalikauden ajaksi. Unohtamatta, että kaikkien mielipidemittausten mukaan miltei koko kansan mielestä tärkeimmät yhteiskunnan peruspalvelut ovat laadukas oppivelvollisuuskoulu ja laadukas halpa terveydenhoito.

Nato kannattaa ottaa esille vasta sitten kun tämä Bushin ristiretki rättipäiden demokratisomiseksi on takana päin.

 

[siffa]

Kepun häviö on siinä, että "kepulandia" on katoava luonnonvara. Kepu ei ole hallituksessa pystynyt kääntämään rakennemuutosta, niinkuin edellisten vaalien alla herkkäuskoisille ja herravihaisille kannattajilleen valehteli. Vaikka maamiehet saattaisivatkin äänestää kepua ajasta ikuisuuteen, maamiehet ovat jo uhanalaisia ja viimeistäänkin maamiesten lapset muutettuaan ja asuessaan kasvukeskuksissa kääntyvät äänestämään jotain paremmin ajan hermossa kiinni olevaa puoluetta.

Puhumattakaan siitä, että sekä demujen että kepun perusaatemaailma on niin hyvin yksin ja eksyksissä globalisaation haasteiden ja mahdollisuuksien edessä. Impivaaran mökissä piilossa kykkiminen tai vappumarssilla huutelu kossupullo naamarissa ei ole ratkaisu.

Tähän on otettava kantaa täältä Niinistön ja Kataisen leiristä, kun Suomen suurimman puolueen kannattajat näyttävät olevan JA:ssa jostain syystä hiljaa.

Näitä kepun vähättelijöitä ja pilkkaajia esiintyy edelleen valitettavasti kokoomuksen kannattajien joukossa erittäin paljon. Keskustapuolue on nostanut kannatustaan roimasti sitä mukaa kuin maataloudesta elantonsa saaneet kepun kannattajat ovat vähentyneet. Keskustapuolueen kannatus ei noussut 1970- ja 1980-lukujen kuusissa eduskuntavaaleissa kertaakaan yli 18%:n. EU:hun liittymisen myötä maanviljelöiden osuus lähti jyrkkään laskuun, kun työelämän rakennemuutos alkoi purra myös maatalouden ammateissa.

Kolmet viimeiset vaalit kepu on käynyt menestyksellisesti 22.4%:n, 24,7%:n ja 23,1 %:n kannatuksilla. Keskustapuolue on noussut toimihenkilöiden, työläisten, maanviljelöiden ja yrittäjien äänillä Suomen suurimmaksi puolueeksi. Keskustapuolue kehoitti suoraselkäisesti kannattajiaan äänestämään presidentinvaalien toisella kierroksella Sauli Niinistöä. Suuri osa kokoomuksen äänestäjistä siirtyivät näkyvästi ja häpeällisesti sosialistin taakse ja Esko Ahoa vastaan edellisissä presidentinvaaleissa.

Nyt on historiallinen tilaisuus porvarillisten puolueiden muodostaa porvarillisessa Suomessa porvarillinen hallitus valtiontalouden erinomaisessa taloustilanteessa. Suomen kansa on näin halunnut ja kansan tahtoa on hyvä noudattaa. Sen takia kaikkinainen piikittely ja vähättely porvaripuolueiden välillä on pahasta. Toki kepun puoluesihteeri Jarmo Korhonen esiintyi heti vaalien jälkeen hyvin tylynä kokoomuksen vaalivoiton vuoksi. Kepu on virheensä jo korjannut ja Esko Aho sekä Mari Kiviniemi on pantu mediaan tasoittamaan yrmeän Korhosen lausuntoja. Mitään todellisia, ylitsepääsemättömiä ohjelmaesteitä ei heidän mukaansa niinkuin ei myöskään Ben Zyskowiczin tai Jyrki Häkämiehenkään mielestä kepun ja kokoomuksen hallitusyhteistyölle ole. Pääministeriksi tulee Matti Vanhanen. Muista ministerinpaikoista väännetään tiukasti loppuun saakka. Kokoomuksen murskavoitto vaaleissa on näyttävä merkittävinä ministeripaikkoina.

 

[Liverpooligan]

Tähän on otettava kantaa täältä Niinistön ja Kataisen leiristä, kun Suomen suurimman puolueen kannattajat näyttävät olevan JA:ssa jostain syystä hiljaa.

Olet oikeassa, hiljaista on ollut.

Ehkä kyse on myös siitä, ettei Suomen suurimman puolueen kannattajilla (jollaiseksi siis itse lukeudun) ole tällaista hurmoshenkistä tarvetta (tai syytä) paukutella hekseleitään mahtavuutensa alttarilla. Vaaleissa tuli selkeästi tappiota edelliseen, mutta edelleen Keskusta on Suomen suurin puolue. Kokoomus kannattajineen ilmeisesti yrittää tällä meuhkaamisellaan kuvitella tilanteen olevan äänestystuloksesta huolimatta siten, että Kokoomus on suurin, kaunein ja mahtavin. Enkä mitenkään tahdo tällä vähätellä Kokoomuksen huikeaa vaalivoittoa ja kannatuksen nousua - mutta siitäkin huolimatta Kokoomus tulee tällä hetkellä vasta kakkosena.

Ja suurella huvittuneisuudella tässäkin ketjussa olen lukenut näitä muutamia kommentteja "korpimökissä kökkivästä viljelijä" -prototyypistä, jollaiseksi normikeskustalainen ilmeisesti useassa kokoomuskodissa mielletään. Kuten siffa tuossa ansiokkaasti asiaa pohti ja esitteli, totuus onkin Monty Pythonmaisesti "aivan jotain muuta". Keskustalaisuuteen on nykypäivänä liitettävä pelkän maanviljeliyden lisäksi todella laaja skaala määreitä, jos nykypäivän keskustalaisuutta siis aiotaan täsmällisesti edes yrittää määritellä.

Kun täällä on demareille ehdoteltu sosiaalidemokraattisen politiikan ja todellisen elämän rajapintojen tarkastelua, niin samaa voisin suositella myös joillekin Kokoomuksen kannattajille Keskustan suhteen.

Itselläni on keskustalaisuudesta erittäin yrittäjämyönteinen käsitys, minkä ei luulisi olevan kovinkaan ristiriidassa kokoomuslaisen filosofian kanssa. Yhtälailla keskustalainen ideologia näissä vaaleissa on lähtenyt siitä, että ensisijaisesti on turvattava talouden kasvu, jotta on sitten myöhemminkin sitä jaettavaa. Kokoomuksessa olen havainnut samanlaisia tavoitteita. Myös veronkevennysten jatkumisessa puolueet ovat samansuuntaisilla päälinjoilla - toki painotuseroja on.

Loppuun täytyy vielä todeta, että onneksi nämä (tämänkin foorumin) kokoomuslaiset, jotka jostain syystä edelleen kuvittelevat keskustalaisuuden jylläävän takavuosien jyväjemmarien herrapelon voimalla, junnaavat mielipiteineen vain täällä foorumeilla ja asioista on aivan eri paikoissa päättämässä menneisyyden sijaan tulevaisuuteen katsovia henkilöitä.

 

[Viljuri]

siffa kirjoitti:

(snips) Näitä kepun vähättelijöitä ja pilkkaajia esiintyy edelleen valitettavasti kokoomuksen kannattajien joukossa erittäin paljon. Keskustapuolue on nostanut kannatustaan roimasti sitä mukaa kuin maataloudesta elantonsa saaneet kepun kannattajat ovat vähentyneet. Keskustapuolueen kannatus ei noussut 1970- ja 1980-lukujen kuusissa eduskuntavaaleissa kertaakaan yli 18%:n. EU:hun liittymisen myötä maanviljelöiden osuus lähti jyrkkään laskuun, kun työelämän rakennemuutos alkoi purra myös maatalouden ammateissa.

Nuodatamme vain toveri Lipposen esimerkkiä.

Vakavasti puhuen, monelta kantilta "hyödyllisintä" yhteistyön muotoa yhteiskunnallisesti edustaisi sinipuna, ja aivan kuten jo melkein ensimmäiseen yleisen puolelle kirjoittamaani viestiin taisin laittaa, ainakin aikaisemmin tunsin henk. koht. enemmän vetoa oikeistodemareihin kuin esimerkiksi keskustaan.

Tiedä sitten mikä mahdollisesti muilla "kaltaisillani" mahdollisesti oli taustalla, mutta itselleni erityisesti moraaliset seikat vaikuttivat moiseen kannanmuodostukseen. Tietoisuus "aseveliakselista" sekä kepun suosima K-linja korsimoineen, kekkosineen, karjalaisineen, uusitaloineen ja väyrysineen (kuka muuten oli tämä peruskepulainen ja hänen poikansa, jotka menivät ns. nigerialaiskirjeisiin?) sekä täysin käsittämätön maatalouden tukiautomaatti, josta johtuen peruselintarvikkeet maksoivat selkeästi liikaa keskiluokan ja työväestön ostovoimaan nähden.

Eli toisin sanoen MTK/kepu oli onnistunut "turhan" hyvin maataloustuloneuvotteluissa, mahdollisesti vielä Moskovan tukema... siis sellaisiakin oli ennen TUPO-pöytiin yhdistettynä, joissa päätettiin yli sadasta erilaisesta tuesta ja korvauksesta, joita viljelijöille ja koko maataloussektorille maksettiin veronmaksajien pussista.

Mutta sittemmin olen saanut selville, että maalaisliitto/kepun syyllistäminen Moskovalla pelaamisestaan on asioiden yli-yksinkertaistamista, ja joka tapauksessa demarit onnistuivat menemään siinäkin jo yli keskustan viimeistään 1970-luvun loppupuolelta alkaen, kun Sorsa, Uffe, Liikanen, Halonen, Tuomioja, Björklund, Taipaleet yms. pääsivät määrittämään maan suuntaa...

No se historiasta. Suomi on kuitenkin outous maailman maiden joukossa, kun meillä on näin "voimakas" agraaritaustainen puolue kuin kepu. Yleensä se olisi merkki hyvin takapajuisesta maasta ja yhteiskunnasta, mikä tietysti voi pitää paikkansa täälläkin ainakin osittain...

"Kepulandiassa", siis pitäjissä joissa valtuustopaikkojen enemmistö on kepulla, on esimerkiksi yritystoiminta käytännössä mahdotonta, ellei kuulu kepuun tai maksa kepun järjestöille suojelumaksuja. Tässä mielessä kokoomuksen patavanhoillisimmatkin kannattajat ovat oikein suvaitsevuuden ja sallivuuden perikuvia verrattaessa maalaissiskoihinsa ja -veljiinsä, unohtamatta Pohjanmaan "bible beltiä" ja sen voimakasta vaikutusta kepun politiikkaan.

Tästä kaikesta huolimatta kepukin on uudistumiskykyinen, vaikka vielä viime vuosikymmellä se vastusti melkein kaikkea Suomelle ja koko yhteiskunnalle tärkeää. (EU- ja EMU-jäsenyys, ydinvoima, kuntauudistus, maataloustukien uudistaminen yrittäjäystävällisempään suuntaan)

Olli Rehnin ja nyttemmin jopa Vanhasen kaltaiset kepulaiset luovat uskoa myös siihen, että kepu on muutakin kuin aikansa elänyttä aluepolitiikkaa.

Toisaalta poliittinen tilanne on ollut sellainen, että SAK/SDP on pyrkinyt dominoimaan lähes puolifasistisilla toimintatavoillaan kaikkea, mihin se koskettaa. Puolueen pienen valtaklikin "tovereille" on selkeästi tämä vaikutusvalta noussut päähän, erityisesti siinä vaiheessa, kun em. tahot alkoivat vuoronperään kilpailuttamaan kokoomusta ja kepuja siitä, että kumpi puolue antaa periksi enemmän.

Samaan hengenvetoon SDP on syöttänyt yhteistyökumppaneilleen vaikeasti nieltävää karvasta pullaa Halosen ja Tuomiojan muodossa (siis ennen kaikkea sumuttakseen omia äänestäjiään kannatuksensa ylläpitämiseksi, vaikka SDP:n valta-aseman perusta ei olekkaan vaaliuurnilla ja eduskunnassa, vaan korporatismissa ja SAK:ssa), jotka ovat jo taustansa takia moraalisesti vaikeita hyväksyä, vaikka pragmatismikin toisinaan saisikin heidät sietämään. Mutta kun Lipponenkin alkoi revitellä alatyylistä retoriikkaa, siis tämä sinipunayhteistyön takuumies ja luottopakki, ja korvaantui Johtaja Heinäluomalla (Camorra... eikun SAK), oli tilanne viimeistään arvioitava uudelleen.

Summa summarum: Suomessa on ei-sosialistinen enemmistö. On sekä kepun että kokoomuksen etu, että moinen asetelma ei jää pelkäksi teoriaksi.

Yhteistyötä on tehtävä. Vaihtoehto tälle on lähinnä itku ja yhteistyön teko.

Jos ja kun vihreät saadaan hallitukseen mukaan, kasvaa sinivihreän hallituksen osaamisen ja yhteiskunnallisen edustavuuden määrä jo sellaiseksi, että sinivihreä hallitus voi oikeasti tehdä hyvää ja uudistaa luutuneita asenteita ja rakenteita paremman ja oikeudenmukaisemman Suomen luomiseksi. Luotan tähän kuin vuoreen. Samaan aikaan SDP tulee tekemään vaalitappion analyyseissään virheitä ja lähtee todennäköisesti siirtymään entistä enemmän räyhä-vasemmistolaisuuteen, mikä viime kädessä marginalisoi puolueen pitkäksi aikaa vastuunkannon ulkopuolelle.

Populismille on tässä maassa ihan omat karsinat.

 

[I ro1]

Uuden hallituksen paikkajako

Pääministeri: Matti Vanhanen (kesk)
Valtiovarainministeri: Jyrki Katainen (kok)
Ulkoasiainministeri: Paula Lehtomäki (kesk)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Mari Kiviniemi (kesk)
Oikeusministeri: Jari Koskinen (kok)
Sisäasiainministeri: Petri Salo (kok)
Alue- ja kuntaministeri: Hannes Manninen (kesk)
Puolustusministeri: Olli Nepponen (kok)
Toinen valtionvarainministeri: Tarja Cronberg (vihr)
Opetusministeri: Mauri Pekkarinen (kesk)
Kulttuuriministeri: Elisabeth Naucler (r)
Maa- ja metsätalousministeri: Juha Korkeaoja (kesk)
Liikenne- ja viestintäministeri: Marja Tiura (kok)
Kauppa- ja teollisuusministeri: Marjo Matikainen-Kallström (kok)
Sosiaali- ja terveysministeri: Heidi Hautala (vihr)
Peruspalveluministeri: Kyösti Karjula (kesk)
Työministeri: Sauli Niinistö (kok)
Ympäristöministeri: Stefan Wallin (r)

Kyseessä on siis puhdas veikkaus, vaikka vähän sisäpiirin tietoakin on osassa... Mutta kokoomuksen haluama työministerin pesti on siis Saulin paikka -> koska jokainen työ on arvokasta!

 

[Viljuri]

Mielenkiintoista. Tärkeintä on, että Sauli ei peräänny puhemieheksi, ja kyllähän työllä työministerin paikalla on itse asiassa kansalaisten kannalta enemmän merkitystä kuin ulkoasiainministerin postilla, vaikka silläkin sektorilla on Tuomiojan jäljiltä parannettavaa..

Jos Sauli asettuu työministeriksi, se merkinnee luultua rohkeampaa aloitteellisuutta SAK:n kanssa esimerkiksi aktivoivan työttömyysturvan suhteen.

Muutoin ainakaan Petri Salolla ei ole ryhmässä kannatusta puheidensa jälkeen. Kokoomus ei ole mikään toinen PS, yksi riittää, kiitos.

 

[Rosoh]

Työministeri: Sauli Niinistö (kok)


Kyseessä on siis puhdas veikkaus, vaikka vähän sisäpiirin tietoakin on osassa... Mutta kokoomuksen haluama työministerin pesti on siis Saulin paikka -> koska jokainen työ on arvokasta!

Mielenkiintoinen valinta. Tupla tai kuitti pressan vaaleja ajatellen.
Mahdollisuus onnistuessaan vaikka mihinkä

a) suoraan ykköskierrokselta linnaan tai sitten
b) huonojen olosuhteiden (talouden notkahdus meistä riippumattomista syistä) vallitessa SAK:n ja SDP:n loanheitolla vajoaminen Suomen suosituimman poliitikon paikalta jonnekin poliittiseen kalmistoon (ja josnkun kiva monikansallisen yrityksen johtokuntaan)

UM:n paikalta riskejä lienee joku henkilökohtainen supertöppäys tai jonkun läheisen liittolaisen paljastuminen kannibaaliksi/pedofiiliksi.
Operatiivisen päätöksen teon Sauli hallitsee vaikka unissaan (vrt. Tuomioja) joten reagointi esim. tsunamin/vast tapahtumiin on paremmalla tolalla.

EPP:n ex-johtajana hyvät lähtökohdat UM:ksi kun ottaa huomioon Eurooppalaisen oikeiston nousun (Ranskan vaalit???)