Millainen on uusi hallituksemme?

[pongo]

Pääministeri: Matti Vanhanen (KESK)
Valtiovarainministeri: Sauli Niinistö (KOK)
Ulkoasiainministeri: Paula Lehtomäki (KESK)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Jyrki Katainen (KOK)
Oikeusministeri: Esko Kiviranta (KESK)
Sisäasiainministeri: Oiva Kaltiokumpu (KESK)
Alue- ja kuntaministeri: Hannes Manninen (KESK)
Puolustusministeri: Olli Nepponen (KOK)
Toinen valtiovarainministeri: Ulla-Maj Wideroos (RKP)
Opetusministeri: Paula Risikko (KOK)
Kulttuuriministeri: Marja Tiura (KOK)
Maa- ja metsätalousministeri: Juha Korkeaoja (KESK)
Liikenne- ja viestintäministeri: Pertti Salovaara (KESK)
Kauppa- ja teollisuusministeri: Jyri Häkämies (KOK)
Sosiaali- ja terveysministeri: Sari Sarkomaa (KOK)
Peruspalveluministeri: Päivi Räsänen (KD)
Työministeri: Ilkka Kanerva (KOK)
Ympäristöministeri: Stefan Wallin (RKP)

Aika realistisen näköinen lista. Ja miellyttäisi ainakin minua suuresti. Ehkä suurin epärealiteetti on tuo Jyrki Kataisen sijoittaminen Ulkomaankauppa-ja kehitysministeriksi. Ei hän puoluejohtajana ottaisi noinkaan "pientä salkkua" vastaan, vaan todennäköisesti hän vaatii itselleen valtionvarainministerin- tai ulkoministerin paikkaa. Ja Niinistöstä tullee puhemies, mielelläni näkisin hänet kuitenkin vv- tai oikeusministerin salkun haltijana. Hän kun on juristi.

Lehtomäelle olen mielessäni kaavaillut juuri tuota ulkoministerin pestiä. Se minua ilahdutti tuossa listassa. Hänen äänimääränsä ministerikaudesta huolimatta nousi täällä Oulun vaalipiirissä huikeisiin lukemiin. Se kertoo luottamuksesta. Vähän epäilyttää, olisiko hän vielä valmis noin suureen tehtävään, mutta onhan hänellä jo kokemusta Vanhanen I:stä ulkomaankauppa- ja kehitysministerin toimen hoitamisesta.

Kiviniemi saa myös mitä todennäköisimmin ministeriyden, todennäköisesti kauppa- ja teollisuusministerin tehtävän. Kääriäisellä saattaisi olla mahdollisuus jatkaa puolustusministerinä, Pekkarinen tuskin jatkaa hallituksessa. Ilkka Kanervaa en hallitukseen haluaisi mistään hinnasta, hän on vastenmielinen "ammattipoliitikko", jolla ei taida olla juuri kosketuspintaa tavallisen ihmisen elämään. Käsitykseni mukaan hän ajattelee kaikissa päätöksissä ihan ensiksi omaa etuaan, siis vielä enemmän kuin muut.

Väyrynenkin haaveilee ministeriydestä, 'uhkaa' häipyä takaisin Brysseliin mikäli hän ei saa joko puhemiehen-, ympäristöministerin- tai ulkoministerin tehtäviä hoitaakseen. Lähinnä tuo kuulostaa lupaukselta. Vanhanen, älä anna Paavolle kuin korkeintaan ympäristöministerin paikka.

Kaleva heitti ilmoille myös raahelaisen Inkeri Kerolan nimen. Lehti asetteli häntä liikenne- ja viestintäministerin, sekä ympäristöministerin tuolille. Hän on toiminut molempien alojen valiokunnissa edellisen vaalikauden ajan. Myös Kimmo Tiilikainen (MMM) voisi olla mahdollinen ympäristöministeri. Keskustalla on kuitenkin pieniä paineita ajaa myös uusia nimiä sisään.

Oiva Kaltiokumpu on vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja, en oikein usko että hänestä oikeusministeriä tehtäisiin. Mieluummin harkitsisin siihen tehtävään Niinistöä tai Jan Vapaavuorta (Kok.).

Markku Laukkanen (kesk.) olisi myös mielenkiintoinen nimi liikenne- ja viestintäministeriöön. Hän on kokenut toimittaja ja kansanedustaja, ja on toiminut myös YLEn hallintoneuvostossa.

 

[Sistis]

Minä taas en jaksa uskoa Niinistön puhemiehiyteen. Ääniharava varmastikin tahtoo hallitukseen, varsinkin kun puhui vaalien jälkeen, että nyt on sitten tekojen aika. Puhemieheksi veikkaan Salolaista.

 

[Kawalski]

Pääministeri: Mikko Alatalo (Kesk)
Valtiovarainministeri: Anni Sinnemäki (Vihr)
Ulkoasiainministeri: Pertti Salovaara (Kesk)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Juha Mieto (Kesk)
Oikeusministeri: Tommy Taberman (SDP)
Puolustusministeri: Oras Tynkkynen (Vihr)
Veroministeri: Maria Guzenina-Richardson (SDP)
Opetusministeri: Risto Autio (Kesk)
Kulttuuriministeri: Marko Asell (SDP)
Maa- ja metsätalousministeri: Astrid Thors (RKP)
Liikenne- ja viestintäministeri: Päivi Lipponen (SDP)
Kauppa- ja teollisuusministeri: Markku Uusipaavalniemi (Kesk)

 

[Viljuri]

Tässä on syytä pitää mielessä myös se, että on ollut paljon ainakin alustavasti asiantuntijoiden kehityskeskustelua ministeriöiden tehtäväkenttien uudistamisesta. Ainakin joidenkin ministeriöiden merkitys tulee varmasti muuttumaan.

Esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriöstä olisi ehkä syytä rakentaa "superministeriö" (asemaltaan siis kuin Japanissa, ei kuitenkaan mitenkään "malliltaan"), joka ottaisi keskeisesti globalisaation taloudelle ja työllisyydelle aiheuttamien haasteiden ja mahdollisuuksien hallinnoimisen vastaan.

Ainakin kokoomuksessa lienee halua merkittäviinkin uudistuksiin, keskustan ollessa kiinni enemmän turpeessa, useammassa sanan merkityksessä.

Ihmettelisin kovasti, ellei hallitusohjelmasta paljastuisi merkittäviä muutoksia ja kehityshankkeita monelta sektorilta. Tulevan sinivihreän hallituksen on edustettava kehitystä ja luotava tulevaisuudenuskoa, osaamisella sekä subtanssissa että muodossa, eikä kysymykseen tule pelkästään vanhojen ministeritehtävien jako "sopivuus"-kriteeriä noudattaen. Tiettävästi sellaisiakin hankkeita saattaa olla mahdollisesti tulossa, joita "hallinnoimaan" ei peruspoliitikkoa voida millään "laskea", vaan niihin on saatava mukaan valtakunnan poliittisesti kyvykkäimpiä ja parhaita voimia.

Toki perinteiselle kepulaisuudellekin jätetään tilaa, Pohjanmaalla ei ole syytä hätäytyä kokonaan, ei tässä epärealisteja olla.

Myös työmarkkinajärjestön kanssa on puhuttava asioiden marssijärjestys jo tässä vaiheessa halki, ja otettava keskeiset henkilöt sieltä valmisteluun mukaan, vaikka hallitusneuvottelut alkavatkin "virallisesti" vasta huhtikuun puolivälissä. Yhteistyön kättä tullaan tarjoamaan useammassa kuin yhdessä mielessä, ja olisi työmarkkinajärjestöjen jäsenistön kannalta hyvin epäedullista, jos "pojat" siellä yrittäisivät politikoida keinotekoista vastakkainasettelua SDP:n intressissä.

Liittojen ja muiden korporaatioiden jäsenten sekä kaikkien kansalaisten ja äänestäjien on syytä osoittaa suurta valpautta näinä tulevina keskeisinä ja kriittisinä aikoina, jolloin päätetään osaltaan Suomen tulevaisuutta ja asemaa maailmassa.

 

[Ted Raikas]

Pääministeri: Mikko Alatalo (Kesk)
Valtiovarainministeri: Anni Sinnemäki (Vihr)
Ulkoasiainministeri: Pertti Salovaara (Kesk)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Juha Mieto (Kesk)
Oikeusministeri: Tommy Taberman (SDP)
Puolustusministeri: Oras Tynkkynen (Vihr)
Veroministeri: Maria Guzenina-Richardson (SDP)
Opetusministeri: Risto Autio (Kesk)
Kulttuuriministeri: Marko Asell (SDP)
Maa- ja metsätalousministeri: Astrid Thors (RKP)
Liikenne- ja viestintäministeri: Päivi Lipponen (SDP)
Kauppa- ja teollisuusministeri: Markku Uusipaavalniemi (Kesk)

Putosin. Ei mahda mitään. Loistavaa.

 

[sampio]

...

Muuten hyvä, mutta ulko- tai puolustusministeriksi laittaisin Soinin.

 

[Gentleman]

Saapa nähdä moniko allaolevista menee oikein. Oletuksena on että hallituksen muodostavat KESK, KOK, RKP ja KD.

Nimet eivät ole mitenkään hatusta heitettyjä, vaan suht pitkällisen tutkimisen tulosta. Taustalla on useimmiten ko. hallinnonalaan liittyvää koulutusta, työkokemusta, vaikuttamista ja kiinnostusta.

Pääministeri: Matti Vanhanen (KESK)
Valtiovarainministeri: Sauli Niinistö (KOK)
Ulkoasiainministeri: Paula Lehtomäki (KESK)
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Jyrki Katainen (KOK)
Oikeusministeri: Esko Kiviranta (KESK)
Sisäasiainministeri: Oiva Kaltiokumpu (KESK)
Alue- ja kuntaministeri: Hannes Manninen (KESK)
Puolustusministeri: Olli Nepponen (KOK)
Toinen valtiovarainministeri: Ulla-Maj Wideroos (RKP)
Opetusministeri: Paula Risikko (KOK)
Kulttuuriministeri: Marja Tiura (KOK)
Maa- ja metsätalousministeri: Juha Korkeaoja (KESK)
Liikenne- ja viestintäministeri: Pertti Salovaara (KESK)
Kauppa- ja teollisuusministeri: Jyri Häkämies (KOK)
Sosiaali- ja terveysministeri: Sari Sarkomaa (KOK)
Peruspalveluministeri: Päivi Räsänen (KD)
Työministeri: Ilkka Kanerva (KOK)
Ympäristöministeri: Stefan Wallin (RKP)

Ei hullumpi olisi tuokaan hahmotelma. Mutta oletan Niinistöstä tulevan ulkoministerin ja Kataisesta valtionvarainministerin. Ihan silläkin, että Niinistö on porukasta soveltuvin tuolle paikalle, vähättelemättä Paula Lehtomäkeä. Joka on minusta sitten se toinen hyvä vaihto-ehto.

Lisäksi on vaikea nähdä, että Pekkarinen ja Kääriäinen molemmat luopuisivat salkuistaan ja että Kiviniemi jäisi rannalle hallituksesta.

Samaten se että Kokoomuksella ja Keskustalla olisi eri määrä ministereitä tuntuisi varsin oudolta. Eli RKP jäänee ilman toista salkkua.

Keskustasta pitäisi kaivaa Kiviniemen ja Lehtomäen lisäksi ainakin yksi nainen ministeriksi.. Anttilasta on aika ajanut ohi, moni on liian kokematon..

Eli ...Hyssälä, Saarela..

Anu Vehviläinen (Joensuu, FM) olisi aloittamassa kolmatta kauttaan eduskunnasta.

 

[Jimbo]

Ilta-Sanomien jutussa (http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1338802) ennakoitiin kiistaa kokoomuksen ja keskustan välille ulkoministerin paikasta. Keskusta haluaisi siihen virkaan Lehtomäkeä ja kokoomus mahdollisesti Niinistöä. Mielestäni kokoomuksen pitäisi kuitenkin pystyä neuvottelemaan itsellensä ulko- ja valtiovarainministerin paikat, sillä heillä on vain yksi paikka vähemmän kuin keskustalla.

Mielenkiintoista oli myös se, että Ike Kanervaa veikkailtiin kulttuuri- ja urheiluministeriksi.

 

[Jj]

Ihmettelen kovasti jos hallitukseen vihreitä otetaan, sillä kyllä ydinvoiman lisärakentaminen on varmasti hallitusohjelmassa.

Cronberg taisi mainita aiheesta että tällä kertaa he eivät olisi yhtä herkästi lähdössä hallituksesta mikäli tilanne eteen tulee. Muistan muuten miten viime voimalan lobbausvaiheessa silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre totesi jossain tv-kinastelussa kummastellen tyyliin "miksi Vihreiden edustaja sekaantuu hänen alansa kysymyksiin" tms. yhtä häkellyttävän älytöntä. Ei sillä että olisin edes kovin jyrkästi ydinvoimaa vastaan mutta ilmeisesti ei ollut edes juolahtanut mieleen että voimala ja ympäristökysymykset voisivat olla samaa aihetta. Sanattomaksi veti. Seuraava voimalahan runnotaan läpi taas, se ei liene epäselvää.

--

Ei, vaan
Puolustusministeri: Tommy Taberman (SDP)
Kaikki muut salkut: Markku Uusipaavalniemi (Kesk)

 

[mjr]

Hyssälä ei välttämättä ole epäpätevä tai tehoton ministeri vaikka ajaakin aika käsittämätöntä holhouslinjaa - ainakin tuntuu saavan läpi agendaansa. Paula Risikko Maakunnasta (lue Etelä-Pohjanmaalta) vaikuttaisi olevan erittäinkin hyvä ehdokas Kokoomuksen naisministerien joukkoon, vahvan tuntuista osaamista etenkin terveydenhuolto-sektorilta. Miksi muuten tyhmät kokoomuslaiset pudottivat Maija Perhon eduskunnasta, sikäli kuin ymmärrän niin hän on erikoisalallaan, sosiaalikysymyksissä, äärimmäisen pätevä poliitikko.

 

[koukku]

Jos keskustalaisista naisista puhutaan, mielestäni kovinkaan montaa varteenotettavaa ministeriehdokasta ei sieltä ole tulossa. Annetaan siis kokoomuksen täyttää hallituksen naispaikkakiintiö, jos sellainen nyt oikeasti on olemassa. Itse näet haluaisin pätevimmät tyypit asioitani ajamaan riippumatta edustajan sukupuolesta.
Paula Lehtomäkeä lukuunottamatta keskustan naislista on siis aika vaisu. Mari Kiviniemi, Inkeri Kerola, Anne Kalmari, Tanja Saarela, Liisa Hyssälä yms. häviävät kyllä kokoomuksen naisedustajille, jos nämä kaksi nyt hallitusrungon muodostavat. Toivottavasti se Kerolan ministeriys olisi vain Kalevan sepittämä juttu vailla totuuspohjaa, itse en jotenkin voi sietää kyseistä henkilöä. Onneksi en enää ole samassa vaalipiirissä.

Mauri Pekkarista ei kannata syrjäyttää hallituksesta vain siihen vedoten, että on aika antaa uusien tuulien puhaltaa. Pekkarinen kuitenkin kokemuksellaan hoitaa keskisuuret ministerisalkut paremmin kuin uudet märkäkorvat, joten kauppa-ja teollisuusministeri pysyköön samana myös uudessa hallituksessa.

 

[Fordél]

Ensinnäkin toistaisin vielä näkemystä, että ei Niinistöä ole mitään järkeä uhrata mihinkään puhemiehen seremonialliseen tehtävään. Sen verran paljon on Saukilla osaamista ja kokemusta hyödynnettävänä, että se on kyllä käytettävä paljon järkevämpään pestiin. Puhemieheksi voidaan hyvin tunkea vaikka Väyrynen niin saadaan sekin hullu pois mahdollisista hallituskuvioista vaikka en kyllä usko, että Vanhanen tosissaan edes miestä harkitsee.

Forrestin lista oli ihan ok, mutta kuten täällä on jo todettu niin muutama epäkohta siinä oli. Suurin lienee tuo Kataisen pesti. Puolueen puheenjohtajana ja vaalien suurimpana voittajana, hän ei varmasti tyydy noin vähäpätöiseen salkkuun. Näin ollen ainoat salkut, jotka Kataiselle käyvät, ovat varmasti valtiovarainministerin ja kenties sisäministerin salkut. Ulkoministeriksi on vaikea puolueen puheenjohtajaa varmasti tyrkätä kun kaiketi häenen pitäisi olla vähän paremmin mukana "päivän politiikassa" ja Suomen kamaralla käytettävissä. Ja lisäksi ongelmana on juuri tuo seikka, että saako kokoomus edes ulkoministerin salkkua, sillä kepussa sitä on varmasti soviteltu Lehtomäelle.

Lisäksi naisten ja miesten määrä tulee tulevassa hallituksessa olemaan varmasti suht tasan. Eikä mitään ensimmäisen kauden kansanedustajia varmasti laiteta ministerivastuuseen, joten tälläset nimet kuin Kaltiokumpu ovat poissa laskuista. Sitten jos mennään yksittäisiin nimiin niin Tiura on varmasti ministerisalkkuja jaettaessa Kataisen ja Niinistön jälkeen kolmantena jonossa, joten luvassa on suurempikin pesti kuin kulttuuriministerin salkku. Myös Pertti Salovaaraa vähän epäilen ministeripestin suhteen, mutta voihan se olla, että tekee "saarelat" ja nousee yllättäen valtioneuvostoon.

 

[Receiver]

...
Työministeri: Ilkka Kanerva (KOK)
...

Eikö työministerin tulisi kuitenkin olla sellainen, joka on töitäkin eläessään tehnyt, eikä ole pelkkä poliittinen broileri?

 

[Kynä]

Aika realistisen näköinen lista. Ja miellyttäisi ainakin minua suuresti. Ehkä suurin epärealiteetti on tuo Jyrki Kataisen sijoittaminen Ulkomaankauppa-ja kehitysministeriksi. Ei hän puoluejohtajana ottaisi noinkaan "pientä salkkua" vastaan, vaan todennäköisesti hän vaatii itselleen valtionvarainministerin- tai ulkoministerin paikkaa. Ja Niinistöstä tullee puhemies, mielelläni näkisin hänet kuitenkin vv- tai oikeusministerin salkun haltijana. Hän kun on juristi.

Lehtomäelle olen mielessäni kaavaillut juuri tuota ulkoministerin pestiä. Se minua ilahdutti tuossa listassa. Hänen äänimääränsä ministerikaudesta huolimatta nousi täällä Oulun vaalipiirissä huikeisiin lukemiin. Se kertoo luottamuksesta. Vähän epäilyttää, olisiko hän vielä valmis noin suureen tehtävään, mutta onhan hänellä jo kokemusta Vanhanen I:stä ulkomaankauppa- ja kehitysministerin toimen hoitamisesta.

Kiviniemi saa myös mitä todennäköisimmin ministeriyden, todennäköisesti kauppa- ja teollisuusministerin tehtävän. Kääriäisellä saattaisi olla mahdollisuus jatkaa puolustusministerinä, Pekkarinen tuskin jatkaa hallituksessa. Ilkka Kanervaa en hallitukseen haluaisi mistään hinnasta, hän on vastenmielinen "ammattipoliitikko", jolla ei taida olla juuri kosketuspintaa tavallisen ihmisen elämään. Käsitykseni mukaan hän ajattelee kaikissa päätöksissä ihan ensiksi omaa etuaan, siis vielä enemmän kuin muut.

Väyrynenkin haaveilee ministeriydestä, 'uhkaa' häipyä takaisin Brysseliin mikäli hän ei saa joko puhemiehen-, ympäristöministerin- tai ulkoministerin tehtäviä hoitaakseen. Lähinnä tuo kuulostaa lupaukselta. Vanhanen, älä anna Paavolle kuin korkeintaan ympäristöministerin paikka.

Kaleva heitti ilmoille myös raahelaisen Inkeri Kerolan nimen. Lehti asetteli häntä liikenne- ja viestintäministerin, sekä ympäristöministerin tuolille. Hän on toiminut molempien alojen valiokunnissa edellisen vaalikauden ajan. Myös Kimmo Tiilikainen (MMM) voisi olla mahdollinen ympäristöministeri. Keskustalla on kuitenkin pieniä paineita ajaa myös uusia nimiä sisään.

Oiva Kaltiokumpu on vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja, en oikein usko että hänestä oikeusministeriä tehtäisiin. Mieluummin harkitsisin siihen tehtävään Niinistöä tai Jan Vapaavuorta (Kok.).

Markku Laukkanen (kesk.) olisi myös mielenkiintoinen nimi liikenne- ja viestintäministeriöön. Hän on kokenut toimittaja ja kansanedustaja, ja on toiminut myös YLEn hallintoneuvostossa.

Otanpa kantaa salkkujakoon tämän mr_tps:n viestin pohjalta, sen verran samoilla linjoilla omatkin ajatuskulkuni ovat. Ja pientä taustatyötä olen itsekin yrittänyt ministerispekulaatioissa tehdä. Alkuun pienet todennäköisyysarviot kunkin puolueen hallitusmahdollisuuksista ja sitten puoluekohtaiset ministeri- sekä puhemiesarvailut perusteluineen:

Perussuomalaiset: Ääniharava Soinin johdolla puolue lunasti näissä vaaleissa itselleen paikan todellisena ja vakavasti otettavana poliittisena puolueena. Viisi paikkaa ei enää ole ihan vähän ja erityisesti tuolla Soininkin mainostamalla ensimmäisellä naisedustajalla on voimakas symbolinen arvo. Hallitukseen Perussuomalaisilla ei kuitenkaan varmasti ole pienintäkään intressiä, saati mahdollisuuksia, vaan roolina on ärhäkäs oppositioräksytys. Hallitustodennäköisyys 0%.

Vasemmistoliitto: Eduskunnan viidestä pienimmästä puolueesta ainoa paikkoja (paikan) hävinnyt puolue. Vaikka Vanhanen joissain asioissa hieman puna-vihreältä näyttääkin, näin vasemmalle ei varmasti kuikuilla, vaikka miten menisi sukset Kokoomuksen kanssa ristiin. Hallitukseen pääsyn todennäköisyys 2%.

SDP: Kahdeksan paikan tappiolla ei oikeastaan juurikaan sananvaltaa vaatia hallituspaikkaa. Toiveet kuitenkin elävät yhä, sillä Vanhasella ja erityisesti puoluesihteeri Korhosella vaikuttaisi olleen enemmän valmiuksia ja mieltymyksiä jatkaa yhteistyötä nimenomaan Eeron ja demarien kanssa. Pieni pettymys demarien tappioon kuultaa jotenkin läpi. SDP noussee kuitenkin ainoastaan hallitukseen, jos tosiaan Keskustan ja Kokoomuksen intressit eivät lainkaan kohtaa. Tähän voisi olla syynä esim. A) Kokoomuksen ehdoton vaatimus saada sekä valtiovarainministerin että ulkoministerin paikat voimakaksikolleen, B) verotus- ja työllisyysasiat nousevat hallitusneuvotteluissa ratkaisuasemaan eikä Kokoomus ole valmis joustamaan, tai C) Vanhanen haluaa ehdottomasti ydinvoimavastaiset ja ilmastonmuutostaistelua käyvät Vihreät hallitukseen ja tämän suhteen tulee Kokoomus-johdon kanssa kiistaa. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että Kokoomus oppositiokauden jälkeen näin hankalaksi heittäytyisi, joten annan SDP:n hallitusmahdollisuuksille todennäköisyyden 10%.

Vihreät: Ainakin ennen vaaleja kuvittelin, että Vihreiden mahdollisuudet päästä hallitukseen tässä ja muutamassa tulevassakin hallituksessa ovat erittäin suuret, sillä sen verran paljon ilmasto- ja energia-asiat olivat vaalikampanjoissa esillä. Myös EU:n painokkaat julistukset ilmastoasioissa juuri ennen vaaleja puoltavat voimakkaasti Vihreiden mukaanottoa eri maiden hallituksiin. SDP:n rökäletappio ja Kokoomuksen murskavoitto kuitenkin laskivat Vihreiden mahdollisuuksia selvästi, eduskunnan muututtua samalla aiempaa ydinvoimamyönteisemmäksi. Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että Vanhanen on melko vihreä pääministeri ja kaiken lisäksi ympäristöasioilla on melko helppoa tehdä populistista politiikkaa, joten on täysin mahdollista, että ympäristöministeri valitaan Vihreistä. Hallituspaikan todennäköisyys 45%.

KD: Matemaattisesti helppo hallituskumppani porvarihallitukselle. Ei varmasti vaadi liikoja ja tuo lisäpontta vaikeisiin äänestyksiin. Ei voittanut yhtään paikkaa, eikä varmaan kovin lähellä Vanhasen ajatusmaailmaa ole, mutta nimenomaan vaarattomuutensa takia saatetaan nostaa hallituksen tukipuolueeksi. Hallituspaikan todennäköisyys 60%.

RKP: Perinteinen hallituspuolue, koska ei ole oikein millekään hallituspohjalle sen kummemmin liikaa vasemmalla tai oikealla. RKP on kaikille pääpuolueille totutusti helppo ja joustava yhteiytyökumppani. Ennen vaaleja sivuttiin kuitenkin joissakin keskusteluissa sitä, että onko oikein, että RKP:lla moinen kiintiöpaikka hallitukseen on. Jos Vihreät nousee painokkaasti mukaan, voi RKP vielä kelkasta pudota. Tuskin kuitenkaan. Hallitustodennäköisyys 75%.

Kokoomus: Kuten jo SDP-kohdassa sivusin, Vanhaselle mieluisampi puolue olisi tainnut olla SDP, mutta koska kansa näinkin selkeästi tahtonsa näytti, ei Kokoomusta pudota hallituksesta oikein mikään muu kuin korkeintaan Kokoomus itse joustamattomuudellaan tai liioitellulla vallanhalullaan. Tuskin näin kuitenkaan käy, vaan Kokoomus lienee 90-prosenttisella varmuudella mukana.

Keskusta: Sellaista ihmettä ei olla taidettu kokea (koskaan?), että suurin puolue ei hallitusneuvotteluissa onnistuisi eikä hallitusta johtaisi. Tuskin nytkään, onhan Matti varsin höveli ja seurallinen hallituskumppani ja neuvottelija. Keskusta hallitukseen 99,5%:n todennäköisyydellä.

Mielestäni kyseeseen tulee kolme mahdollista hallituspohjaa. Todennäköisin näistä on voimakas porvarihallitus Keskusta-Kokoomus-KD-RKP (117 paikkaa). Vihreitä ja Kristillisiä on mielestäni melko vaikea sijoittaa samaan hallitukseen, joten toiseksi todennäköisin vaihtoehto olisi Keskusta-Kokoomus-Vihreät-RKP (125 paikkaa, tälle koalitiolle rakensin ministeriveikkaukseni). Vihreät on kolmesta tukipuolueesta selvästi suurin ja jos pääsee hallitusneuvotteluissa tarpeeksi lähelle Matin kantoja, voi onnistua pudottamaan RKP:n kokonaan pois. Keskusta-Kokoomus-Vihreätkin siis yhä mahdollinen (116 paikkaa).

Keskusta taisi ehdottaa vaalikampanjansa aikana perustettavaksi jopa kaksi uutta ministerinpostia. Näistä kysymyksistä väännetään varmasti hallitusneuvottelujen aikana. Arvioni teen kuitenkin nykyisen 18 ministerin mukaan. Tällöin Keskusta ja Kokoomus saisivat molemmat hallitukseen kahdeksan ministeriä ja kolmen puolueen koalitiossa vihreät kaksi. Jos syntyy neljän puolueen koalitio, pikkupuolueiden lienee tyydyttävä yhteen ministeriin. Vihreiden ministerisalkku olisi itsestäänselvästi ympäristöministerin. Keskustalle tärkeimmät paikat uskoisin olevan pääministerin lisäksi kauppa- ja teollisuusministeri, puolustusministeri (edelleen varovaista linjaa, ei Kokoomuksen Nato-hinkua), maa- ja metsätalousministeri, alueministeri sekä työministeri. Kokoomus halunnee ehdottomasti valtiovarainministerin sekä mieluusti myös oikeusministerin. Ulkoministeriön paikasta tultaneen käymään kiivain taistelu.

Keskustan varmoja ministereitä ovat mielestäni Vanhanen, Lehtomäki, Kääriäinen ja Kiviniemi. Todennäköisesti mukana lienevät myös luottamusta nauttinut Manninen ja Pekkarinen yhtenä Vanhanen I:n kokeneimmista poliitikoista. Kokoomukselta varmoja ministereitä mielestäni ovat Katainen, Tiura ja Sarkomaa. Niinistö saa jälleen kerran päättää itse, minkälaisen roolin eduskunnassa haluaa. Vihreiden kärkipaikkaa pitää joko Hautala tai eduskunnan ulkopuolelta Cronberg. KD:n mahdollisen ministeripaikan ottanee muutoin Päivi Räsänen, jollei sitten kiukuttele itse itseään hallitusneuvotteluissa ulos. Haastajan paikalla maltillisempi Bjarne Kallis. RKP:ltä lähes varma valinta on osaavana ja joviaalina poliitikkona pidetty puoluejohtaja Wallin. Jos RKP sattuisikin saamaan kaksi salkkua, toisen ottaisi jo aiemmin ministerinä toiminut Ulla-Maj Wideroos. Sukupuolijako lienee jälleen aluejakoa tärkeämpi, mutta uskon, että siinäkään tasaisen tarkka 9-9-jako ei ole ehdoton edellytys. Yhtään ensimmäisen kauden kansanedustajaa en usko pääpuolueista mukaan mahtuvan.

 

[Kynä]

Sitten itse kokoonpanoihin:

Pääministeri: Matti Vanhanen, Nurmijärvi (kesk)

Ulkoministeri: Jyrki Katainen, Siilinjärvi (kok). Katainen saattaa nousta heti huippupaikalle ulkoministeriksi, mutta kovin hevillä Keskusta ei varmasti tätä salkkua luovuta. Vahvin haastaja on Paula Lehtomäki ja myös Niinistöllä saattaa olla kiinnostusta tähän tehtävään.

Oikeusministeri: Jan Vapaavuori, Helsinki (kok). Sopivanikäinen oikeustieteen kandidaatti nauttii suurta luottamusta pääkaupunkiseudulla ja tiettävästi myös Kokoomuksen sisällä, vaikka taitaakin vetää aika kovaa linjaa. Mielestäni looginen ja pätevä valinta. Jos Niinistö tyytyy hieman pienempään valtaan, olisi oikeusministerin paikka luonteavsti hänen.

Alue- ja kuntaministeri: Hannes Manninen, Tornio (kesk). Keskustalle tärkeä ministerinpaikka, jonka hoitoa ja erityisesti vahvasti alkanutta kuntaliitosprojektia saanee jatkaa luottamusta nauttiva Manninen.

Toinen valtiovarainministeri: Stefan Wallin, Turku (rkp). Puoluejohtaja perinee suoraan näköisensä ministerinpaikan puoluetoveri Wideroosilta. Jos RKP ei päsekään hallitukseen, tämä salkku myönnettäköön jollekin osaavalle keskustalaiselle.

Kulttuuriministeri: Mari Kiviniemi, Helsinki (kesk). Helsinkiläistynyt pohjanmaalainen nousee lähes varmasti hallitukseen puolueensa varapuheenjohtajistosta (tosin on siellä jo ollut äitiysloman tuuraajana). Toki myös Tanja Saarelan jatkaminen on mahdollista, mutta uskon Kiviniemen sopivan paremmin Vanhanen II:n profiiliin tälle paikalle.

Liikenne- ja viestintäministeri: Jyri Häkämies, Kotka (kok). Jokin ministerinposti tälle luottomiehelle luultavasti lohkeaa, ja tuskin Häkämies tällä paikalla ihan hukkaan menisi. Haastaja saattaisi olla esim. Keskustan Mika Lintilä, tai juuri mr_tps:n mainitsema Markku Laukkanen.

Sosiaali- ja terveysministeri: Sari Sarkomaa, Helsinki (kok). Hieman outo tilanne, kun sosiaaliministeri ei tulekaan automaattisesti demareista. Sarkomaalla on tähän hommaan pätevyys ja luottoa löytynee. Tuskin Keskustalle erityisen tärkeä salkku. Myös KD:n Räsäsellä voi olla mahdollisuuksia hommaan.

Työministeri: Kimmo Tiilikainen, Ruokolahti (kesk). Nostan Tiilikaisen hieman yllätysnimenä tälle paikalle. Luomuyrittäjänä toisi hieman monimuotoisuutta hallitukseen. Työministeri otettaneen joka tapauksessa Keskustasta. Jos Vihreät ei pääse hallitukseen, voisi Tiilikainen olla vastaavanlainen yllätysnimi ympäristöministeriksi.

Valtiovarainministeri: Sauli Niinistö, Espoo (kok). Jos Kokoomus onnistuu neuvotteluissa puhumaan itselleen kaksi raskaan sarjan ministerisalkkua, olisi Niinistölle tässä huippupesti avoinna. Jos ulkoministeriksi valitaan kuitenkin Lehtomäki tai joku muu Keskustasta, saattaa Katainen haluta itse valtiovarainministeriksi. Tässä tapauksessa Niinistö saattanee tähyillä puhemiehen jakkaran suuntaan. Ykkösvalinta, jos vain itse sitä haluaa ja se Keskustalle sopii.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Paula Lehtomäki, Kuhmo (kesk). Keskustan tämän hetken ykkösnainen on varmasti mukana hallituksessa ja merkittävällä paikalla. Lehtomäki varmaan mieluusti myös jatkaisi tässä roolissa, hyvää työtä jo edellisessä hallituksessa tehneenä. Jos Keskusta onnistuu saamaan ulkoministerin paikan itselleen, vaihtanevat Lehtomäki ja Katainen päikseen paikkoja. Kehitysasioissa Lehtomäen pätevyys ja innokkuus lienee kuitenkin valovuosia Kataista parempia.

Sisäasiainministeri: Marja Tiura, Tampere (kok). Sisäministerin pesti lienee melko kova kiistakapula hallituksen pääpuolueiden välillä. Keskusta homman saanee niin halutessaan, mutta ei ehkä kuitenkaan kuulu Keskustan ykkösintresseihin. Tiura vaikuttaisi Kokoomuksesta loogiselta valinnalta. Keskustalla saattaisi olla tarjota esim. Mika Lintilää tai Timo Kallia.

Puolustusministeri: Seppo Kääriäinen, Iisalmi (kesk). Puolustusasiat ovat varmasti alkavana nelivuotiskautena jälleen paljon tapetilla ja uskon Vanhasen haluavan vetää edelleen melko varovaista linjaa. Siksi en usko, että Keskusta antaa Nato-henkiselle Kokoomukselle tätä salkkua. Kääriäinen saanee tehtävässään jatkaa.

Opetusministeri: Raija Vahasalo, Kirkkonummi (kok). Salkku saattaa kiinnostaa Kokoomusta enemmän kuin Keskustaa, joten siviiliammatikseen rehtorin ilmoittavan Vahasalon voisi kuvitella nousevan Kokoomuksen yllätysministeriksi, osin jo sukupuolijakaumankin puolesta. Jos opetusministeri tulee Keskustasta, Kalevan mainostama Inkeri Kerola voi olla aika lähellä valintaa.

Maa- ja metsätalousministeri: Katri Komi, Joroinen (kesk). Takuuvarma Keskustan salkku. Maa- ja metsätalousministeriötä on perinteisesti vetänyt mies, mutta maakunnassaan suosittu Komi voisi olla piristävä valinta Vanhasen jatkuvassa nuorennusleikkausprojektissa. On myös akatemisesti pätevä tehtävään. Haastajia esimerkiksi Timo Kalli tai Antti Rantakangas. Miltei eduskunnasta pudonneen Juha Korkeaojan jatkomahdollisuuksiin en usko.

Kauppa- ja teollisuusministeri: Mauri Pekkarinen, Jyväskylä (kesk). Lienee myös molempien päähallituspuolueiden mielimä salkku, mutta jos Kokoomus saa valtiovarainministerin, lienee kauppa- ja teollisuusministeriö yksiselitteisesti Keskustan. Kokenut kettu Pekkarinen olisi melko varma valinta jatkamaan tässä tehtävässä.

Peruspalveluministeri: Paula Risikko, Seinäjoki (kok). Risikko on erittäin todennäköinen ministeri, mutta tehtävä on vielä melko lailla auki. Peruspalveluministeri saattaa tulla myös pikkupuolueista, mutta kokosin hallituksen nyt sen mukaan, että KD ei tässä neljän puolueen hallituksessa ole. Jos on, tehdään mahdollisesti Päivi Räsäsestä peruspalveluministeri. Jos joko RKP tai Vihreät onnistuu saamaan kaksi salkkua, saattaisi tehtävään nousta Ulla-Maj Wideroos, Tuija Brax tai jopa Anni Sinnemäki.

Ympäristöministeri: Heidi Hautala, Helsinki (vihr). Jos aavistukseni Vanhasen oireilusta aiempaa vihreämpään politiikkaan pitää kutinsa, on Vihreät hallituksessa mukana. Tällöin looginen valinta olisi hakea ympäristöministeriön poliittinen osaaminen ja asiantuntemus korkeimmalta mahdolliselta taholta, suoraan Vihreiden huipulta. Hautalalla luulisi olevan halua tähän virkaan ja hän on myös kansan keskuudessa tunnettu ja pidettykin henkilö. Vihreiden sisällä lienee kuitenkin eturistiriitoja, sillä huono valinta ei olisi myöskään puoluejohtaja Tarja Cronberg. Tässä tapauksessa Vihreät saisi keploteltua eduskuntataloon yhden voimakkaan tekijän lisää. Jos Vihreitä ei hallitukseen huolita, jo mainitsemani Kimmo Tiilikainen Keskustasta saattaisi olla mahdollinen nimi.

Puhemiehistö: Jos Sauli Niinistö haluaa eduskunnan puhemieheksi, hän varmasti sellaiseksi myös pääsee. Muussa tapauksessa veteraani Pertti Salolainen lienee erittäin lähellä valintaa. Jo varapuhemiehenä toiminut Ilkka Kanerva on myös spekulaatioissa mukana, ollessaan käytännössä melko epärealistinen ministerikandidaatti.
1. varapuhemieheksi veikkaan Paavo Väyrystä. Keskusta on ilmeisesti miettimässä hommaan myös ryhmänsä puheenjohtajana toiminutta Timo Kallia, joka varmasti saa paljon kannatusta tehtävään. Mutta onko Vanhasella/Keskustalla varaa menettää tunnettua ja myös monissa piireissä suosittua Väyrystä rivikansanedustajaksi, saati Brysselin saakka. Keskustan kolmas vaihtoehto olisi jo tehtävää hoitanut Sirkka-Liisa Anttila.
2. varapuhemieheksi veikkaan vastaavasti kokenutta Liisa Jaakonsaarta. Hänen haastajansa olisi ehkäpä Antti Kalliomäki, jolla kuitenkin saattaisi olla käyttöä esim. eduskuntaryhmän johtajana.

 

[Gentleman]

Oikeusministeri: Jan Vapaavuori, Helsinki (kok). Sopivanikäinen oikeustieteen kandidaatti nauttii suurta luottamusta pääkaupunkiseudulla ja tiettävästi myös Kokoomuksen sisällä, vaikka taitaakin vetää aika kovaa linjaa. Mielestäni looginen ja pätevä valinta. Jos Niinistö tyytyy hieman pienempään valtaan, olisi oikeusministerin paikka luonteavsti hänen.

Vapaavuori on todennäköinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, mutta kyllä eduskunnasta juristeja löytyy. Sääli, että Z pitänee päänsä, eikä lähde ministeriksi.

Maa- ja metsätalousministeri: Katri Komi, Joroinen (kesk). Takuuvarma Keskustan salkku. Maa- ja metsätalousministeriötä on perinteisesti vetänyt mies, mutta maakunnassaan suosittu Komi voisi olla piristävä valinta Vanhasen jatkuvassa nuorennusleikkausprojektissa. On myös akatemisesti pätevä tehtävään. Haastajia esimerkiksi Timo Kalli tai Antti Rantakangas. Miltei eduskunnasta pudonneen Juha Korkeaojan jatkomahdollisuuksiin en usko.

Kokoomuksella olisi tälle tontille tarjota Jari Koskinen, joka on tehtävässä ollut puoli kautta Lipponen II:ssa. Pidän mahdollisena paluuta.

Opetusministeri: Raija Vahasalo, Kirkkonummi (kok). Salkku saattaa kiinnostaa Kokoomusta enemmän kuin Keskustaa, joten siviiliammatikseen rehtorin ilmoittavan Vahasalon voisi kuvitella nousevan Kokoomuksen yllätysministeriksi, osin jo sukupuolijakaumankin puolesta. Jos opetusministeri tulee Keskustasta, Kalevan mainostama Inkeri Kerola voi olla aika lähellä valintaa.

Sikäli kuin tausta opettajana on avain kriteeri tehtävää täytettäessä, on jop runsaudenpulaa kokoomuksen kansanedustajissa, ainakin puolenkymmentä opettajaa tarjolla.

Puhemiehistö: .

Puhemiehistö on varsin todennäköisesti Salolainen, Anttila, Jaakonsaari ja se tarkoittaa, valitettavasti, Kanervalle ministerin postia.

 

[Kynä]

Vapaavuori on todennäköinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, mutta kyllä eduskunnasta juristeja löytyy. Sääli, että Z pitänee päänsä, eikä lähde ministeriksi.

Kokoomuksella olisi tälle tontille tarjota Jari Koskinen, joka on tehtävässä ollut puoli kautta Lipponen II:ssa. Pidän mahdollisena paluuta.

Sikäli kuin tausta opettajana on avain kriteeri tehtävää täytettäessä, on jop runsaudenpulaa kokoomuksen kansanedustajissa, ainakin puolenkymmentä opettajaa tarjolla.

Puhemiehistö on varsin todennäköisesti Salolainen, Anttila, Jaakonsaari ja se tarkoittaa, valitettavasti, Kanervalle ministerin postia.

Uskon Kokoomuksen pääsevän melko helposti sukupuolijakaumaan 4-4 ja kolmen kärki taitaa olla selkeästi Katainen-Niinistö-Häkämies. Vapaavuoren uskoisin olevani ministerinä Kataiselle huomattavasti Kanervaa mieluisampi valinta, joten eiköhän Ikelle joku valiokunnan puheenjohtajuus löydetä. Maa-ja metsätalousministeriön uskon tosiaan menevän ehdottomasti Keskustalle. Koskisen ollessa hallituksessa Keskustahan oli oppositiossa.
Eräs tärkeä kriteeri opetusministerille on varmaankin tuo opettajatausta tai vähintään riittävät pedagogian opinnot. Sen lisäksi Vahasalon valintaa tukisi se, että usein ministerinimityksissä sopivuus on vielä tärkeämpi kriteeri kuin pätevyys. Noissa opettajataustaisissa kun taitaa olla vieläpä aika monta eduskuntatulokasta. Vahasaloa ihmisenä/poliitikkona en muutoin kyllä tunne lainkaan.

 

[manu 17]

Ministeri kanerva?

Eikös salolaisen Niinistön ja turkulaisen Kanervan sukset ole aika pahasti ristissä? Kanerva muistaakseni heitti Niinistöstä aikoinaan tyyliin" tommonen yhden kauden juristi " tai jotain vastaavaa.Salella on pitkä muisti. Torpannu ainakin kerran Iken pääsyn puheenjohtajaksi.

 

[mjarkko]

Oikeusministeri: Jan Vapaavuori, Helsinki (kok). Sopivanikäinen oikeustieteen kandidaatti nauttii suurta luottamusta pääkaupunkiseudulla ja tiettävästi myös Kokoomuksen sisällä, vaikka taitaakin vetää aika kovaa linjaa. Mielestäni looginen ja pätevä valinta.

Taitaa rikollinen menneisyys painaa, ettei ainakaan tätä paikkaa tule.

 

[Maple Leaf]

Ilkka Kanervaa en hallitukseen haluaisi mistään hinnasta, hän on vastenmielinen "ammattipoliitikko", jolla ei taida olla juuri kosketuspintaa tavallisen ihmisen elämään. Käsitykseni mukaan hän ajattelee kaikissa päätöksissä ihan ensiksi omaa etuaan, siis vielä enemmän kuin muut.

Kysypä asiaa muilta poliitikoilta ja urheilupiireistä, niin todennäköisesti kuulet Kanervaa kehuttavan ahkeraksi ja aikaansaavaksi mieheksi, jonka (poliittista) imagoa varjostaa (ei niin katteeton) maine naistenmiehenä. Se on sääli, sillä sivistysmaissa viriiliys ei ole sellainen synti kuin ilottomuudesta nauttivassa Suomessa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Terävästi mietitty analyysi Kynältä, tätä on suorastaan pakko kommentoida.

Pääministeri: Matti Vanhanen, Nurmijärvi (kesk)

Mattia ei syrjäytä pääministerin paikalta mikään suhmurointi. Niin vaikeita neuvotteluista ei tule että tunnustelijaa pitää vaihtaa.

Ulkoministeri: Jyrki Katainen, Siilinjärvi (kok) - poistettu tekstiä - Vahvin haastaja on Paula Lehtomäki ja myös Niinistöllä saattaa olla kiinnostusta tähän tehtävään.

Ulkoministerin ja vv-ministerin salkut saattavat mennä pakettina Kokoomukselle ja jos näin käy niin olettaisin Niinistön olevan Kataista todennäköisempi ulkoministeri. Tässä tapauksessa Kataisen osoite olisi VVM. Lehtomäki on Keskustan selkeä ykköstähti ulkoministeriksi jos paikka menee kepulle. Jokeri: Väykän paluu, osa XXI

Oikeusministeri: Jan Vapaavuori, Helsinki (kok). Sopivanikäinen oikeustieteen kandidaatti nauttii suurta luottamusta pääkaupunkiseudulla ja tiettävästi myös Kokoomuksen sisällä, vaikka taitaakin vetää aika kovaa linjaa.

Jos paikka lohkeaa Kokoomukselle niin Vapaavuori ja Porin Sampsa Kataja ovat vahvoilla. Kataja on Satakunnassa ollut vuosia kovassa kurssissa ja meni ekalla yrittämällä selkeänä ääniharavana läpi. Jos uusia nimiä ajetaan sisään niin Kataja on ensimmäisiä jonossa. Satakuntalainen voi tulla kysymykseen senkin vuoksi että Korkeaoja tuskin jatkaa ministerinä eikä siltä suunnalta taida olla muita tyrkyllä valtioneuvostoon.

Alue- ja kuntaministeri: Hannes Manninen, Tornio (kesk).

Erittäin vahvoilla uusimaan paikkansa. Jos paikkajako menee sukupuoli-, alue- tai muista syistä sotkuiseksi niin salkku voi lipsahtaa toisaallekin.

Toinen valtiovarainministeri: Stefan Wallin, Turku (rkp).

Olipa 1. ministerin salkku Kokoomuksella tai Keskustalla niin tuntuu todennäköiseltä että kakkospaikalle istutetaan ministeri apupuolueesta. Tyrkyllä olevien RKP:n, KD:n ja Vihreiden seasta siivilöityy varmimmin juuri Wallin. Jos paikka menee jakojäännöksenä Kepulle niin kiintiönainen voisi löytyä esim. Anu Vehviläisestä.

Kulttuuriministeri: Mari Kiviniemi, Helsinki (kesk). Helsinkiläistynyt pohjanmaalainen nousee lähes varmasti hallitukseen puolueensa varapuheenjohtajistosta

Näin on, mutta mikä salkku Kiviniemelle mahtaa tulla, se on toinen juttu. Kulttuuriministeriys ei välttämättä ole Kiviniemen ykköstoive jos sillä on merkitystä. Itse asiassa Alatalon istuttaminen kulttuuriministerin paikalle ei hetken miettimisen jälkeen kuulosta lainkaan dorkalta. Puuhamaa jos kuka on Kepun riveistä se jolla on kulttuurin kanssa jotain tekemistä (Uusista en kuitenkaan mainitsisi tässä yhteydessä). Maisterin pahvikin Alatalolta löytyy ja yksi kausi kansanedustajuutta pohjalla. Ministeriainesta, voisiko olla?

Liikenne- ja viestintäministeri: Jyri Häkämies, Kotka (kok) - poistettu tekstiä - Haastaja saattaisi olla esim. Keskustan Mika Lintilä, tai juuri mr_tps:n mainitsema Markku Laukkanen.

Tai edellä mainitsemasi Vapaavuori. Tämän ministerisalkun sai viimeksi, huoh huoh, kukahan se oli... tähän saattaa tulla istutetuksi aika yllättäväkin nimi. Jopa Pekkariselle saattaa pudota tämä posti jos painavammat salkut menevät Maurin ohi.

Sosiaali- ja terveysministeri: Sari Sarkomaa, Helsinki (kok).

Hyssälää tässä tuskin nähdään ja tuskin keskustalaista ministeriäkään. Joku kokoomuksen naisista lienee tyrkyllä. Mainitsisin Paula Risikon tässä kohdassa, terveystieteiden tohtori ei voi olla ihan heikoilla. Sarkomaa myös.

Työministeri: Kimmo Tiilikainen, Ruokolahti (kesk).

Kokoomuslainen työministeri voisi olla aika yllättävä heitto tuohon punapesäkkeeseen, keskustalainen todennäköisempi. Mahdollisia nimiä voisivat olla myös Mika Lintilä tai Mari Kiviniemi, yllärinä Rantakangas tai Kaikkonen.

Valtiovarainministeri: Sauli Niinistö, Espoo (kok).

Jos Niinistöä ajetaan vielä pressanvaaleihin niin se melkeinpä ohjaisi Saulia ulkoministeriöön. Tässä tilanteessa Katainen ja Lehtomäki ovat varmasti tyrkyllä riippuen siitä meneekö paikka Kepulle vai Kokoomukselle. Muiden joukosta nostaisin esiin Häkämiehen.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Paula Lehtomäki, Kuhmo (kesk).

Lehtomäki on kovassa kurssissa, onnistunut ministerikausi ja hyvässä huudossa vähän joka puolella. Koska tilanne on tämä niin hän voi joutua vieläkin keskeisemmälle paikalle. Lehtomäki saattaa myös ohjautua kauppa- ja teollisuusministeriöön. Muita Keskustan nimiä voivat olla mm. Kalli ja Lintilä. Jos paikka lohkeaa Kokoomukselle niin voisin heittää jokerina vaikka Arto Satosen.

Sisäasiainministeri: Marja Tiura, Tampere (kok). - poistettu tekstiä - Keskustalla saattaisi olla tarjota esim. Mika Lintilää tai Timo Kallia.

Jos sekä UM että VVM menevät Kokoomukselle niin tämä on Keskustan heiniä. Siinä tapauksessa mainitsemasi nimet lienevät mukana, myös Mari Kiviniemi.

Puolustusministeri: Seppo Kääriäinen, Iisalmi (kesk). Puolustusasiat ovat varmasti alkavana nelivuotiskautena jälleen paljon tapetilla ja uskon Vanhasen haluavan vetää edelleen melko varovaista linjaa. Siksi en usko, että Keskusta antaa Nato-henkiselle Kokoomukselle tätä salkkua. Kääriäinen saanee tehtävässään jatkaa.

Jos maatalousministerin paikka istuu kuin valettu agronomille niin samalla logiikalla kenraali evp. Nepponen olisi täsmävalinta. Sotilas ei välttämättä ole poliittisesti hygieenisin valinta. Tohtori Kääriäinen on mainitsemistasi syistä varmasti vahvoilla, eikä Nato-kysymyksen keskipisteeseen joutuminen houkuttele ihan jokaista kansanedustajaa tälle paikalle.

Opetusministeri: Raija Vahasalo, Kirkkonummi (kok) - poistettu tekstiä - Jos opetusministeri tulee Keskustasta, Kalevan mainostama Inkeri Kerola voi olla aika lähellä valintaa.

Opettajataustaisia kansanedustajia on sekä Keskustassa että Kokoomuksessa, joku heistä ja erittäin todennäköisesti juuri naispuolinen henkilö saa pestin.

Maa- ja metsätalousministeri: Katri Komi, Joroinen (kesk). Takuuvarma Keskustan salkku. Maa- ja metsätalousministeriötä on perinteisesti vetänyt mies, mutta maakunnassaan suosittu Komi voisi olla piristävä valinta Vanhasen jatkuvassa nuorennusleikkausprojektissa. On myös akatemisesti pätevä tehtävään. Haastajia esimerkiksi Timo Kalli tai Antti Rantakangas. Miltei eduskunnasta pudonneen Juha Korkeaojan jatkomahdollisuuksiin en usko.

Komppaan täysillä, Keskusta & Komi. Katri Komi aloittaa jo kolmannen kautensa, ikää mittarissa vielä alle 40 ja täsmäkoulutus toimeen. Nais- ja nuorennushengessä Komi on timantinkovaa valuuttaa tälle paikalle. Jos peli menee siihen että mies tulee kyseeseen niin eiköhän Timo Kaunisto ole vahvin haastaja ehdottomasti, Kaunistollakin on oikea tausta ja paljon näyttöä alalta.

Kauppa- ja teollisuusministeri: Mauri Pekkarinen, Jyväskylä (kesk). Lienee myös molempien päähallituspuolueiden mielimä salkku, mutta jos Kokoomus saa valtiovarainministerin, lienee kauppa- ja teollisuusministeriö yksiselitteisesti Keskustan. Kokenut kettu Pekkarinen olisi melko varma valinta jatkamaan tässä tehtävässä.

Jos Lehtomäki löytää tiensä tälle paikalle niin Pekkariselle saattaa lohjeta tällä kertaa jokin kevyempi salkku. Ilmeisesti Mauri mielii hallitukseen yhä mukaan ja KTM on kuitenkin aika luonteva osoite. Jokerina Korkeaoja, mutta en millään jaksa uskoa...

Peruspalveluministeri: Paula Risikko, Seinäjoki (kok). Risikko on erittäin todennäköinen ministeri, mutta tehtävä on vielä melko lailla auki. Peruspalveluministeri saattaa tulla myös pikkupuolueista, mutta kokosin hallituksen nyt sen mukaan, että KD ei tässä neljän puolueen hallituksessa ole. Jos on, tehdään mahdollisesti Päivi Räsäsestä peruspalveluministeri. Jos joko RKP tai Vihreät onnistuu saamaan kaksi salkkua, saattaisi tehtävään nousta Ulla-Maj Wideroos, Tuija Brax tai jopa Anni Sinnemäki.

Johan nyt vision maalasit kun Sinnemäen toit esiin. No, Risikko on tässäkin vahvoilla, mutta jos hänet nimitetään sos.terv.ministeriöön niin tälle paikalle ei välttämättä tule kokoomuslaista. Jos KD on hallituksessa niin Räsänen on kova nimi tässä yhteydessä. Muussa tapauksessa katsellaan Kepun naisten suuntaan.

Ympäristöministeri: Heidi Hautala, Helsinki (vihr). - poistettu tekstiä - Jos Vihreitä ei hallitukseen huolita, jo mainitsemani Kimmo Tiilikainen Keskustasta saattaisi olla mahdollinen nimi.

Tässä on avainkommentti, eli onko Vihreistä hallitukseen vai ei. Ei ole sekään sanottua että Vihreät saisivat ympäristöministerin salkun hallitukseen päästessään, vaikka aika likellä on ettei tämä salkku heille menisi. Kunnon jackpot olisi Timo Kaunisto tai Jari Koskinen ympäristöministeriksi ja Katri Komi mm-ministeriöön, olisi toiveita saada rotia ympäristöministeriön telaketjuvihreisiin. Viittaan tässä mm. Natura-aikaansaannoksiin.

Puhemiehistö: Senioriosasto kerää paikat. Mieleen tulevat ainakin Salolainen, Kanerva, Skinnari, Jaakonsaari, Kiljunen, Kalliomäki, Väyrynen, Kalli ja Karjula. Tuskin Niinistöä tässä seurassa nähdään eikä myöskään Kääriäistä, mutta heille optio on olemassa.

 

[Senior]

On se kuulkaa niin, että jos pääministeriys menee Keskustalle, menee UM ja VVM Kokoomukselle. Jos ei ala ottaa mennäkseen ja diili tuntuu Kepusta epäreilulta, niin Kokoomushan voi tehdä Vanhaselle vastaehdotuksen/vaihtokaupan: ottakaa te sitten UM ja VVM, niin laitetaan pääministeri meikäläisistä. Eli veikkaan vahvasti edelleen, että Kokoomukselle UM ja VVM.

Eihän uudessa hallituksessa tarvitse olla yhtä montaa naista, kuin miestä. Demokratiahan toteutuu oikein hyvin, jos sukupuolet jakautuvat juuri valittujen kansanedustajien sukupuolijakauman mukaisesti eli miesministereitä inesti enemmän.

 

[MS]

Mikko Alatalo on ehdottomasti kokemukseltaan ja asiantuntemukseltaan paras ehdokas kulttuuriministeriksi Keskustan tai Kokoomuksen ehdokkaista. Voisi kulttuuriministerin arvostus taas nousta kulttuuripiireissä. Alatalo ostaa levyjä, seuraa mitä musiikissa tapahtuu ja käy konserteissa.

 

[Kynä]

Taitaa rikollinen menneisyys painaa, ettei ainakaan tätä paikkaa tule.

Tarkennatko hieman, kun en jaksa rikollista menneisyyttä muistaa? Omissa mielikuvissani Vapaavuoresta on jäänyt jotenkin ei-niin-sympaattinen kuva, mutta mitäs rötöstelyä sieltä historiasta löytyy?

 

[DAF]

Tarkennatko hieman, kun en jaksa rikollista menneisyyttä muistaa? Omissa mielikuvissani Vapaavuoresta on jäänyt jotenkin ei-niin-sympaattinen kuva, mutta mitäs rötöstelyä sieltä historiasta löytyy?

Joku nakkikioskitappelusta saatu tuomiohan sillä ainakin on. Kaivettiin aikanaan esiin, kun JV:sta piti tulla jonkun ministerin erityisavustaja, ja tämän jälkeen asiasta on muistettu muistuttaa ns. aina.