siffa kirjoitti:
(snips) Näitä kepun vähättelijöitä ja pilkkaajia esiintyy edelleen valitettavasti kokoomuksen kannattajien joukossa erittäin paljon. Keskustapuolue on nostanut kannatustaan roimasti sitä mukaa kuin maataloudesta elantonsa saaneet kepun kannattajat ovat vähentyneet. Keskustapuolueen kannatus ei noussut 1970- ja 1980-lukujen kuusissa eduskuntavaaleissa kertaakaan yli 18%:n. EU:hun liittymisen myötä maanviljelöiden osuus lähti jyrkkään laskuun, kun työelämän rakennemuutos alkoi purra myös maatalouden ammateissa.
Nuodatamme vain toveri Lipposen esimerkkiä.
Vakavasti puhuen, monelta kantilta "hyödyllisintä" yhteistyön muotoa yhteiskunnallisesti edustaisi sinipuna, ja aivan kuten jo melkein ensimmäiseen yleisen puolelle kirjoittamaani viestiin taisin laittaa, ainakin aikaisemmin tunsin henk. koht. enemmän vetoa oikeistodemareihin kuin esimerkiksi keskustaan.
Tiedä sitten mikä mahdollisesti muilla "kaltaisillani" mahdollisesti oli taustalla, mutta itselleni erityisesti moraaliset seikat vaikuttivat moiseen kannanmuodostukseen. Tietoisuus "aseveliakselista" sekä kepun suosima K-linja korsimoineen, kekkosineen, karjalaisineen, uusitaloineen ja väyrysineen (kuka muuten oli tämä peruskepulainen ja hänen poikansa, jotka menivät ns. nigerialaiskirjeisiin?) sekä täysin käsittämätön maatalouden tukiautomaatti, josta johtuen peruselintarvikkeet maksoivat selkeästi liikaa keskiluokan ja työväestön ostovoimaan nähden.
Eli toisin sanoen MTK/kepu oli onnistunut "turhan" hyvin maataloustuloneuvotteluissa, mahdollisesti vielä Moskovan tukema... siis sellaisiakin oli ennen TUPO-pöytiin yhdistettynä, joissa päätettiin yli sadasta erilaisesta tuesta ja korvauksesta, joita viljelijöille ja koko maataloussektorille maksettiin veronmaksajien pussista.
Mutta sittemmin olen saanut selville, että maalaisliitto/kepun syyllistäminen Moskovalla pelaamisestaan on asioiden yli-yksinkertaistamista, ja joka tapauksessa demarit onnistuivat menemään siinäkin jo yli keskustan viimeistään 1970-luvun loppupuolelta alkaen, kun Sorsa, Uffe, Liikanen, Halonen, Tuomioja, Björklund, Taipaleet yms. pääsivät määrittämään maan suuntaa...
No se historiasta. Suomi on kuitenkin outous maailman maiden joukossa, kun meillä on näin "voimakas" agraaritaustainen puolue kuin kepu. Yleensä se olisi merkki hyvin takapajuisesta maasta ja yhteiskunnasta, mikä tietysti voi pitää paikkansa täälläkin ainakin osittain...
"Kepulandiassa", siis pitäjissä joissa valtuustopaikkojen enemmistö on kepulla, on esimerkiksi yritystoiminta käytännössä mahdotonta, ellei kuulu kepuun tai maksa kepun järjestöille suojelumaksuja. Tässä mielessä kokoomuksen patavanhoillisimmatkin kannattajat ovat oikein suvaitsevuuden ja sallivuuden perikuvia verrattaessa maalaissiskoihinsa ja -veljiinsä, unohtamatta Pohjanmaan "bible beltiä" ja sen voimakasta vaikutusta kepun politiikkaan.
Tästä kaikesta huolimatta kepukin on uudistumiskykyinen, vaikka vielä viime vuosikymmellä se vastusti melkein kaikkea Suomelle ja koko yhteiskunnalle tärkeää. (EU- ja EMU-jäsenyys, ydinvoima, kuntauudistus, maataloustukien uudistaminen yrittäjäystävällisempään suuntaan)
Olli Rehnin ja nyttemmin jopa Vanhasen kaltaiset kepulaiset luovat uskoa myös siihen, että kepu on muutakin kuin aikansa elänyttä aluepolitiikkaa.
Toisaalta poliittinen tilanne on ollut sellainen, että SAK/SDP on pyrkinyt dominoimaan lähes puolifasistisilla toimintatavoillaan kaikkea, mihin se koskettaa. Puolueen pienen valtaklikin "tovereille" on selkeästi tämä vaikutusvalta noussut päähän, erityisesti siinä vaiheessa, kun em. tahot alkoivat vuoronperään kilpailuttamaan kokoomusta ja kepuja siitä, että kumpi puolue antaa periksi enemmän.
Samaan hengenvetoon SDP on syöttänyt yhteistyökumppaneilleen vaikeasti nieltävää karvasta pullaa Halosen ja Tuomiojan muodossa (siis ennen kaikkea sumuttakseen omia äänestäjiään kannatuksensa ylläpitämiseksi, vaikka SDP:n valta-aseman perusta ei olekkaan vaaliuurnilla ja eduskunnassa, vaan korporatismissa ja SAK:ssa), jotka ovat jo taustansa takia moraalisesti vaikeita hyväksyä, vaikka pragmatismikin toisinaan saisikin heidät sietämään. Mutta kun Lipponenkin alkoi revitellä alatyylistä retoriikkaa, siis tämä sinipunayhteistyön takuumies ja luottopakki, ja korvaantui Johtaja Heinäluomalla (Camorra... eikun SAK), oli tilanne viimeistään arvioitava uudelleen.
Summa summarum: Suomessa on ei-sosialistinen enemmistö. On sekä kepun että kokoomuksen etu, että moinen asetelma ei jää pelkäksi teoriaksi.
Yhteistyötä on tehtävä. Vaihtoehto tälle on lähinnä itku ja yhteistyön teko.
Jos ja kun vihreät saadaan hallitukseen mukaan, kasvaa sinivihreän hallituksen osaamisen ja yhteiskunnallisen edustavuuden määrä jo sellaiseksi, että sinivihreä hallitus voi oikeasti tehdä hyvää ja uudistaa luutuneita asenteita ja rakenteita paremman ja oikeudenmukaisemman Suomen luomiseksi. Luotan tähän kuin vuoreen. Samaan aikaan SDP tulee tekemään vaalitappion analyyseissään virheitä ja lähtee todennäköisesti siirtymään entistä enemmän räyhä-vasemmistolaisuuteen, mikä viime kädessä marginalisoi puolueen pitkäksi aikaa vastuunkannon ulkopuolelle.
Populismille on tässä maassa ihan omat karsinat.