Millainen olet pelikentillä?

[Hevosmies]

Voimahyökkääjä, ehdottomasti. Viimeisin salibandykausi (2002-2003) tuotti 44,59 minuutin peliajalla tehopisteet 3+5, plus-miinuksista ei nyt välitetä. Finaalissa otettiin kuokkaan 4-1, mutta ainut maalimme tuli vajaan minuutin peliaikani aikana, pysäytettyäni vastustajan liiderin.

Mää oon kone.

 

[Sisäliitin]

Ei sinne hyökkäysalueella jaksa edes mennä. Keskityn jakelemaan Nummelin tyylisiä pitkiä avauksia.

Sählyssä myös maalivahdin paikka on melko hauska.

 

[1936]

Mitenkäs juuri teillä, jotka olette kovaotteisempia ja pelailette puulaakia, kun tulee tällainen yhteenotto, niin onko tullut vastaan tapauksia jotka ovat valmiita jatkamaan mähinää vielä kentän ulkopuolellakin?

On kyllä tullut. Varsinkin teini-ikäisenä vanhempia miehiä vastaan. Paskat housuissa sai olla, kun uhattiin ulkopuolella piestä. Jäi suihkut väliin.

Yksi aika paha tapaus tulee mieleen, kun pelasimme sekajoukkuetta vastaan. Eräs pelaajistamme meni hakemaan pieneltä naispelaajalta palloa pois laidasta. Metriä ennen laitaa kaveri sotkeentui jalkoihinsa ja lensi suoraan naista selkään. Pahannäköisesti lensi päin laitaa ja oli törmäyksen jälkeen todella sekavassa tilassa. Vaikka vahinko olikin, niin siinä oli käsirysy lähellä.

Olihan noissa puulaakipeleissä tuomarinkin koskemattomuus välillä koetuksella. Joku sai ainakin vuoden porttikiellon sählyhalliin.

 

[ms.qvist]

Mitenkäs juuri teillä, jotka olette kovaotteisempia ja pelailette puulaakia, kun tulee tällainen yhteenotto, niin onko tullut vastaan tapauksia jotka ovat valmiita jatkamaan mähinää vielä kentän ulkopuolellakin?

Periaate on yksinkertainen, se mitä tapahtuu kaukalossa/kentällä jää pelin tauottua kentälle - riitaa en ryhtynyt enää haastamaan pelin jälkeen. Jos joku olisi välttämättä halunnut turpiin vedellä niin toki olisin puolustanut itseäni mutta aloitteen tekijää minusta ei olisi saanut.

Pelissä pelasin aina sata lasissa, taistelin jokaisessa tilanteessa loppuun saakka ja tarvittaessa puolustin omia ja käytin jopa likaisiakin otteita mutta pelin jälkeen olin sitten aivan eri mies, kytkin kääntyi "off-asentoon" ja rauhoituin täysin.

vlad.

 

[1936]

Pelissä pelasin aina sata lasissa, taistelin jokaisessa tilanteessa loppuun saakka ja tarvittaessa puolustin omia ja käytin jopa likaisiakin otteita mutta pelin jälkeen olin sitten aivan eri mies, kytkin kääntyi "off-asentoon" ja rauhoituin täysin.

vlad.

Sama juttu. Tuossa aikaisemmin mainitsikin, että urheilussa kilpailuvietti herää ihan eri lailla kuin siviilissä. Muuten suhteellisen rauhallinen kaveri olen, mutta kentällä kyllä välillä räiskyy yli.

 

[Hevosmies]

onko tullut vastaan tapauksia jotka ovat valmiita jatkamaan mähinää vielä kentän ulkopuolellakin?

Se mitä kentällä tapahtuu jää kentälle. Tosin "parhaimman arvosanani" peliotteistani sain juuri pelin jälkeen. Vastustajalta, joka mun piti pitää: "Ju*alauta Hevosmies, mää meinasin vetää sua turpaan." Taisin onnistua hommassani, varsinkin kun tuomarikin kielsi mua "vielä kerrankin naputat sitä mailaas (kohteeni edessä) siinä lattiassa..."

Hävittiin apaut 9-1, mutta tää mun pitämäni sai VAIN kaksi syöttöpistettä.

 

[Mielikuvitushahmo]

Pelissä pelasin aina sata lasissa, taistelin jokaisessa tilanteessa loppuun saakka ja tarvittaessa puolustin omia ja käytin jopa likaisiakin otteita mutta pelin jälkeen olin sitten aivan eri mies, kytkin kääntyi "off-asentoon" ja rauhoituin täysin.

vlad.

Itsellä on sama, se on vaan harmi ettei kaikilla ole samoin. Joillekkin yksi pieni tilanne voi ottaa yllättävän koville. Toivon etten koskaan törmää näihin tapauksiin.

 

[Vaughan]

"Puolustava puolustaja"

Virallisissa Salibandyliiton alaisissa sarjoissa tein kolmen vuoden aikana yhden maalin - syöttöpinnoista en ole varma. Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin, olen kaveriporukan höntsyissä pystynyt ottamaan hieman rakentavampaakin roolia, mutta edelleenkään en ole maalipyssyksi muuttunut. Voisi olla hauska taas pitkästä aikaa pelata vähän vakavamminkin, kun pientä kehitystä tuntuu tapahtuneen, mutta pahoin pelkään, että seuraava esiintymiseni virallisessa ottelussa tapahtuu vasta ikämiestasolla, johon on kuitenkin vielä pari vuotta aikaa...

 

[Shayne]

Mitenkäs juuri teillä, jotka olette kovaotteisempia ja pelailette puulaakia, kun tulee tällainen yhteenotto, niin onko tullut vastaan tapauksia jotka ovat valmiita jatkamaan mähinää vielä kentän ulkopuolellakin?

Fudiksen puulaakeissa valitettavasti kyllä. Tässä kyselyssähän nyt ei varsinaisesti fudiksesta puhuttu kai, mutta esim Käpylässä on kyllä varmaan moni muukin kuin minä ja kaverini tapelleet kentän ulkopuolella, väkisin pelitilannekuitteja pelin ulkopuolelta hakeneita vastaan.

 

[DeS]

Luistelutaidoton, kiekonkäsittelytaidoton puukäsi, eli rosteriin leveyttä tuova täytepeluri. Tämä vaihtoehto puuttui eli jouduin äänestämään joku muu, mikä

 

[niall]

Sain viimein minäkin rekisteröityä itseni tänne jatkoaikalaisten joukkoon. Itse olen aina ollut älykäs ja herrasmiesmäinen sentteri. Jäähyjä ei viime kausien aikana ole tullut yhtään kappaletta ja sarjatasokin on ollut ihan tarpeeksi kova. Pidän itseäni namupasseja jakelevana sentterinä, tästä kertovat myös kavereiden kommentit niin ulkojäiltä kuin joukkueen sisältäkin.

 

[mendieta]

Kiekossa tuli pelattua kaikki paikat veskaria lukuunottamatta läpi. Aloitin laiturina, parhaat vuodet meni pakkina ja jäähdyttelyt sentterinä.

Laiturina pelaaminen on lapsellisen helppoa ja (jossain) määrin tylsää.

Pakkina saa osallistua paljon kiekolliseen peliin avaamisessa ja siinä olinkin hyvä. Aina nopea ja se helpoin sörvi ellei ollut paikkaa kunnon pystysyöttöön. Olin vittumainen maalin edessä. Mailaa tuli paljon ja kovaa, varsinkin 5-3-alivoimilla kahden hyökkääjän kanssa painiminen oli kivaa, niihin aikoihin noissa tilanteissa ei juuri tunnettu sääntöjä. Taklaaminen on taitolaji ja sitäkin tuli harrastettua. Laidassa aina hieman eteen ja vauhti pysähtyy. Uran tähätihetki tällä saralla on ehdottomasti vastustajan lähettäminen pois kaukalosta taklaamalla. Vaasan vanhassa kuplassa tömähti kivasti hietikolle. Sieltä kaveri sitten konttasi vaihtoatioon ja takaisin peliin. Otti muuten loppupelissä kaksi kakkosta rikottuaan mua, en lähtenyt vaikka haku oli kova :)

Viimeiset vuoden meni sentterinä, joka onkin haastavin paikka. Sijoittuminen on kaiken a ja o. Pelinrakentaminen on vahvin alani, joten sentterin paikka sopikin hyvin.

Jalkinepallossa pelaan keskikentän pohjalla ja treeneissä joskus kymppipaikalla tai jopa hyökkäävänä laitahyökkääjänä. Olen hidas, joten nuo hyökkäävämmät roolit ei oikein sovi. Topparina menisin kai ok, mutta kk:llä saa enemmän osallistua rakenteluun. Maaleja en tee futiksessa koskaan.

Salibandyssa pelailin sentterinä ja pakkina. Typerä laji, en pelaa enää.

Olen joukkuepelaaja, en tee itsekkäitä ratkaisuja missään tilanteessa. Olen myös usein ollut joukkueeni kapteeni. Kannustan, yritin luoda henkeä, neuvon jos on sen paikka. Pelaan kovaa, jos on paikka. Yritän pelata puhtaasti, aina ei onnistu. Pelaan myös miltei aina tosissani.

 

[Grainger]

Jep jep.

Jääkiekkoahan tuossa tuli aika kauan pelattua. Keskellä enimmäkseen. Kun oma laukaus on pelkkä vitsi, niin on tehtävä kavereille maalipaikkoja. Puolustavassa roolissa olin ihan kurko. Tai sitten olen vain nähnyt unta.

Tulihan tuota pelattua puolustajanakin ja se oli ehkä se paras paikka minulle. Välillä Darius Kasparaitis olisi voinut ottaa mallia, että miten mailaa hakataan kaverin selkään, ettei tuomari näe. Taklaaminen oli/on ihan kivaa, kunhan itse on antava osapuoli.

Niin, ja kapteenina lähes aina. Blokattuja laukauksia on varmaan yhtä paljon kuin Karlis Skrastinsilla.

Sählyssä olen sitten kokeillut maalissakin ja parhaimmillani olen molarina.

 

[Arttu#29]

Kiekonkäsittely ja peliäly ovat Raipen tasoa, luistelu lähellä Peter Whitea.

 

[Riki Sorsan veli]

Kiekossa huono kiekollinen puolustaja, jalkapallopuulaakissa puolustava keskikenttä, salibandyssa voimahyökkääjä, kaukalopallossa sniper ja rotta

Jalkapallossa rooliin kuuluu mahdollisimman vähäinen pallollinen pelaaminen, kosketus ei ole niitä herkimpiä :-)

Yritän provosoida vastustajia mahdollisimman paljon, varsinkin kaukalopallossa se onnistuu erittäin hyvin. Kaukalopallo onkin siitä hieno laji että siinä ei saa tehdä mitään mutta jos tekee, vastustajat kuumenevat täysin, ihana laji ! :-D

 

[teemu_s]

Tällä kaudella vitosessa salibandyä. Tehot 3+2, pari voittomaalia. Jäähyminuutteja lähempänä 30 kuin 20. Ja nämä siis huikeassa 14 pelatussa ottelussa. Vai oliko niitä otteluita 15? Joka tapauksessa pari peliä jäi väliin erinäisistä syistä.

Suurin heikkouteni on ensimmäinen kosketus. Liikettä on kohtalaisesti ja pelisilmääkin sen verran että ketjukaverit saavat laittaa ohi tyhjästä maalista.

 

[Barcelona]

Wingeri!

Laukaisuasenne joka saa Frank Banhamin näyttämään liimalavalta.

Yhtä taitava mailan käsittelijä ja namupassien antaja kuin Sami Helenius.

Mielikuvassani olen samanlainen duunari kuin Timo Pärssinen, mutta totuus taitaa olla että omaan puolustusasenteen joka saa Jan Calounin näyttämään hyvältä puolustavalta hyökkääjältä.

Kaikesta huolimatta joukkueen kapteeni ja yleinen vitsailun aihe. :)

 

[Fordél]

Sen mitä tulee kaveriporukassa pelailtua sählyä ja lätkää niin pyrin olemaan sen oikean Raimo Helmisen ja Mestiksen Raipen (=Tinke) kaltainen peliä tekevä hyökkääjä. Mielestäni omaan hyvän pelisilmän, mutta laukaukseni on totaalisen paska, joten pyrin aina syöttämään ja jos ei muuta ratkaisua ole niin ehkä sitten lähtee se veto. Toisaalta on myös mukava olla pakkina kun silloin on pelin alla ja pystyy havannoimaan koko kenttää sekä jakamaan sieltä niitä passeja. Lisäksi ennen kun oli hyvässä kunnossa niin myös tuo liike oli yksi valttikorteista, mutta nyt se on pikkasen hidastunut. Niin kuin Raipella ja Tinkelläkin kävi:)

Parhaat fiilikset sitä peleissä saakin jostain oivaltavasta namupassista. Se on itse asiassa aika hauskaa kuinka sitä noissa peleissä on aina kuin pikkupoika ja koittaa pelata kuin nuo esikuvat. Ja tietäähän sen mitä siitä tulee, mutta pääasia että on hauskaa.

 

[Milanista]

Jos tehot salibandykauden aikana on tyyliin 17+1 niin eiköhan se sinne snaipperiosastolle mene. Viimeiseen sarjaviikonloppuun lähdin tyylillä syöttöpiste hinnasta välittämättä.

 

[Jomppa_Koo]

Sählyssä olen erittäin nopea laituri joka ajaa myös maalille melko röyhkeästi. Laukaus mulla on aika tarkka mutta välillä myös melko epätarkka. Maalivahtina olen kerran kokeillut, mutta jätinpä polvisuojat kotiin, ja varmaan kaikki arvaa mitä siitä seurasi. Ei ainakaan mitään hyvää.

Heikoin puoleni on täysin varmasti liika yksinyrittäminen. Pitäisi varmasti enemmän syötellä, mutta pelintekohan ei ole mun vahvoja puolia.

Jääkiekossa olen täysi sukka, keskityn siis ainakin toistaiseksi vain seuraamiseen.

 

[tutzba]

Hiipivä valas, piilotettu piilokärki.

 

[Saikka]

Aivan. Täysi. Mulkku.

That's me. Eri palloilulajeja on tullut vedettyä paljon, eniten kuitenkin koripalloa. Kuitenkin, laji mikä tahansa, hillitön vittuilu päälle heti alusta asti. Tehot tulee siinä sivussa.

Forssalaiset koripalloilijat on heikkohermoista jengiä, kolme kertaa meinannut isompi kaveri paukutella meikäläistä nassuun. Onneksi tältä on vielä vältytty.

 

[Heitinga]

Olihan muuten vaikea kysymys. Lätkässä luistelu ja kaikki muukin on sen verran hukassa että jos alkaisin pelaamaan olisin gooni.

Salibandyssä taas olen röyhkeä snaipperi, joka ei pelkää käyttää voimaa tilanteissa. YV:t pyörin joko viivamiehenä tai maalin edessä maskimiehenä. Laukaus on kelvollista tasoa ja pelinäkemyskin ihan riittävä, pitäis oppia vaan syöttämään...

Pidän itseäni varmaankin salibandykenttien Nashina, mutta todellisuudessa muistutan varmaan Detroitin Bertuzzia.

 

[Evil]

Olen (tai ehkä oikeammin olin) ns. hyökkäävä sentteri; jakelin namu- ja hukkasyöttöjä, lauoin useammin kuin Raipe ja joskus jopa maalia kohti. Puolustustehtäviä pyrin delegoimaan laitahyökkääjille... Aloituksissa olin hyvä.

Jalkapallokentillä olin useimmiten ns. kymppipaikan pelaaja (vaikkei sitä termiä vielä tuolloin käytetty), hyökkäävä keskikenttämies. Joskus jopa ihan kärjessä, mikä sopi sekin hyvin - eipähän tarvinnut lönkytellä omalle rangaistusalueelle. Vapaapotkuspesialisti.


Edit. Summa summarum: Laiskahko mielialapelaaja, joka nauttii mahdollisista ratkaisumaaleista ja -syötöistä mutta kevyehkörakenteisena ja suht pienikokoisena karttaa vääntötilanteita ja kaksinkamppailuja. Köyhän miehen Mika Nieminen ja Gheorge Hagi.

 

[punasydän]

Laji kuin laji, niin tyyli on jotain Esa Tikkasen sukua, suu käy, mutta silloin tällöin käy myöskin maaliverkot. Hanskatkin pudonneet muutaman kerran jääkiekon puolella.