Millainen olet pelikentillä?

[Jj]

Sählyssä meikä on se kun tekee sitä näkymätöntä työtä. Työpanos ei meinaan näy missään vaikka kuinka etsisi. Liikkeen puutteen syyksi laitan sen jos sattuu joskus taklaamaan jonkun pallontavoittelijan, kun ei niitä vipeltäjiä ehdi väistääkään. Muutama mukava syöttö on lähtenyt pakin paikalta, maalit tulevat yleensä one-timereilla, ns. "läheltä päin" -metodilla.

 

[Väsyneet Kädet]

Aikoinaan sählyä pelatessa olin aika puhdas sniper. Valmentajankin ohje oli hyvin yksiselitteinen: "Vedät aina kun on pienempikin paikka". Veto oli siis meikäläisen ykkösvaltti, suojaamisen ohella - kun nyt oli vähän isompi kuin moni muu. Ja veto ei ollut mikään perussäbäkierrostavetari vaan se ainoa oikea, eli lämäri. Sillä pärjäs aina ykköseen asti.

Sitten taas palattuani kiekkoilun pariin, olin alkajaiseksi power forward, eli hain vain taklauksia ja hyökkäyspäässä aina maalinedustalla. Viime kausi kului kuitenkin stay-at-home -tyylisenä pakkina, josta kuitenkin tehojakin tuli vähän. 5-3 ylivoimalla sitten maskimiehenä ja ripareita hakkaamassa. Peruspelissä tosiaan varmistelen enemmän ja haen taklauspaikkoja. Viime talvena joutui ensimmäistä kertaa hanskaamaan, eli ei kuulu tapoihin, mutta tarvittaessa siihenkin tulee lähdettyä.
Hidas, mutta kankea.

 

[Jonisti]

Puhdas gooni. Wnb -voimahyökkääjä, mutta minkä teet kun taidot ei riitä. Olen juuri se joka puhuu itselleen rangaistukset ja hommaa jäähyjä! Suu käy mutta maisemat ei vaihdu.


E; puulaakisäbä kyseessä jne.

 

[Sonny Burnett]

Aikoinaan kun lätkää pelasin, paikka oli keskushyökkääjä aika varmistavassa roolissa.

Salibandytouhuissa olen taas puhdas maalintekijä. Ja maalit syntyy nimenomaan maailmanluokan laukauksella. Veivaukset eivät oikein luonaa. Puolustaa taas en osaa yhtään joten olen kentällä aika paska jätkä.

Luonnehtisin itseäni Martin Bartekiksi. Eli roikutaan keskialueella ja käydään välillä heittämässä peliväline rysään.

 

[tahtookirjoittaa]

Jääkiekkoa en ole koskaan pelannut, mutta jos oletetaan, että olisin sitä joskus ryhtynyt harrastamaan, niin kuvittelisin olevani vähän Mario Lemieuxin tyyppinen pelaaja (ja yhtä taitava, tottakai!). Eli isokokoinen, mutta ei kuitenkaan mikään fyysinen vääntäjä. Luistelu ei ole maailman silmiähivelevintä, mutta namupassit löytävät kanssapelaajien lavat lähes poikkeuksetta. Ainakin mikäli salibandyn puolelta voi joitakin johtopäätöksiä vetää; siellä meikäläinen jakelee sellaisia namupasseja, ettei paremmasta väliä.

 

[Hanhi]

Olen baarimestarina Pelikentässä, nopea sentteri joskin en kovin hyökkäävä, kun on sentäs asiakaspalveluammatti.

Edit: Ja toki pidän oman pään myös puhtaana :)

 

[Elazi]

Lätkä: Lätkässä olisin puolustava hyökkääjä. En oo mikään erityisen taitava käsistäni, mutta laukaus on suhteellisen hyvä ja luistelu (ylipainosta huolimatta) on ollut ala-aste ajoista lähtien hyvä, tästä syystä monesti pelailen hiukan alempana, josta lähden välillä räväkköihin nousuihin ja palaan sitten taas hiukan alemmas, jossa on tilaa vähän enemmän.

Sähly: Tykkään olla ns. liukas laituri, vaikken kovin liukas tai nopea olekaan, niin omasta mielestäni hyvän pelisilmän ansiosta sijoitun monesti oikein, lisäksi osaan laukaista hyvin. Jalkapallossa on sama homma, tykkään olla piilevä hyökkääjä, ja yritän aina etsiytyä parhaisiin paikkoihin, monesti saankin ihan hyviä tilanteita aikaan.

Nyt vaan odotellaan, että joku tunnistaa mut ja tyrmää kirjoitukseni täysin. :)

 

[Major Julli]

Olen semmoinen pelaaja, jossa yhdistyy olematon liike, laiskuus, fantastinen pelisilmä, pehmeät kädet, epätasainen laukaus, kova peli, vittumainen luonne ja suuri suu. Elikkä Evil Wayne Gretzky.

 

[Kummeli]

Melkeinpä tuo liukas laituri.. Olen höntsypelien nopein luistelija, niin sen takia varmaankin tuo. Tosin yritän olla mahdollisimman monipuolinen; pelaan yleensä vähän molempia laitoja ja ylhäällä sekä alhaalla. Pyrin syöttelemään paljon, mutta välillä ei voi vastustaa kiusasta, että lähtee omasta päästä kikkailemaan ja tekee maalin..

 

[Uleåborgir]

Elikkä Evil Wayne Gretzky.

Minä taas olen pelikentillä yhteiskunnan pohjimmaiselle portaalle pudonneen kuuromykkäsokean haitaria-aivan-vitun-huonosti-soittavan-romanian-romaanikerjäläismiehen Pekka Saravo.

 

[Eager]

Pohdin että iskenkö ruksin voimahyökkääjän vai goonin kohtaan. Goonin valitsin.

Pelitaidot kun ei mitenkään kovin häikäiseviä ole koskaan olleet niin pakko sitä on jollain tavalla täytynyt olla hyödyksi jokkueelle. Siis en siellä jäällä mitenkään vain tappelemassa ole, mutta semmosta perusfyysistä ja ärsyttävää kiekko pelaan ja jos joku vastaa siihen niin sitten voi räjähtää. Voisimpa sanoa että olen aina (ja olen aina ollut) häärimässä siellä missä tapahtuu. Nokkapokkia syntyy. Olen myös monesti heti ensimmäisenä kuittaamassa joukkuetovereiden kokemat koiruudet ja ohjeistamassa että älä tee tota uudestaan.

Nykyään jos pelataan vain kaveriporukan kanssa niin olen hivenen tai aika paljonkin rauhallisempi, mutta jos on jotain vieraita kukkoilijoita siis oikein kukkoilijoita vastassa niin annan palaa. Jos vieraat pelaavat ihan reilusti ja rehdisti niin en minäkään mitään koiruuksia hirveästi viitti harrastaa (ainahan sitä jotain pientä toki voi järjestää), mutta jos jotain meikäläisen kaltaisia astelee vastaan niin tuleen vastataan tulella. Joskus turhat egoilijat saa tuta myös. En ole mikään hirmu isokokoinen, mutta kun sydäntä ja pientä hulluutta löytyy niin mennään läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven.

Jonkusen kerran on hanskatkin pudonneet. Kerran sain niin isänkädestä että ei oikein seuraavana päivänä kehdannut peiliin katsoa. Muuten on ollut semmosta aika kesyä touhua sillä en halua niin hirveästi sitä kaveria takoa jos olen vahvempi vaan aika nopeasti mennään jäähän. Sama myös tasasissa väännöissä. Musta silmä tai murtunut nenä ei kuitenkaan niin kiva ole että sitä kannattaisi tavoitella tai toiselle väkisin antaa.

Jännä homma muuten että kaukalon ulkopuolella olen hyvinkin rauhallinen enkä myöskään provosoidu mitenkään helposti ja pyrin välttämään (jos vain mahdollista) kaikkea turhaa kränää. En nyt kuulu ihan siihen osastoon että käännän toisenkin posken, mutta pyrin siihen etten koskaan olisi se joka lyö ensin (toki sellaisiakin tilanteita olen pohtinut että missä voisin ehkä huitaista jota kuta ansionsa mukaan, mutta aika vähän niitä tuli vastaan) vaan saa muut aloittaa jos ovat aloittaakseen. Jonkinmoisesta roolista siis vain kyse mistä olen todella iloinen.

 

[-OO-]

Peliä ohjaava maalivahti. Jääkiekossa olin joskus myös hyökkääjänä mutta en ollut kyllä kovin hyvä siinä. Maalivahdin paikka on minulle luontainen pelipaikka ja olen jopa melko hyvä siinä, kiitos nopeiden refleksien. Nykyisin ei tosin tule enää pelattua juuri mitään joten tällä hetkellä olen vain se katsomossa istuva, omasta mielestään kaikkitietävä mulkku.

 

[Sampe]

Varsinaista lätkää en ole koskaan pelannut, mutta koulun tennispalloversiossa olin yleensä puolustava pakki, jonka ainoa tehtävä oli poikittaissyötön katkaiseminen tai hyökkääjän pysäyttäminen. Ainoa edes jokseenkin tehokkaaksi huomaamani taktiikka oli rojahtaa jäähän makaamaan ja toivoa parasta. Kaatuminen olikin ainoa asia, jonka ehdin jäällä tehdä ennen kuin peliväline oli jo kaukalon toisessa päässä.

Sählyssä/salibandyssa olen ehkä parhaimmillani maalivahtina. Kouluaikoina kaveri hoiti kuitenkin sen puolen minua paremmin ja itse päädyin puolustajaksi. Puolustamisesta tajusin vain ja ainoastaan sen, että jonkun pitäisi sitäkin tehdä, mutta ainakin pysyin poissa taitavampien tieltä. Myöhemmin veri on vetänyt hyökkääjäksi, mutta huonon taitotason ja peliälyn takia rooli on takatolpalle hiipivä roskamaalitykki. Kikkoja pitää kuitenkin yrittää aina, vaikkei ne juuri onnistuisikaan.

Jalkapallossa aloitin oikeana laitapakkina. Tekniikan karttuessa tuli hinku hyökkäävämpään rooliin, mutta kun nopeus, peliäly, syöttötaito, laukaisukyky ja kestävyys on surkuhupaisaa luokkaa, niin sopivin pelipaikka lienee vaihtopenkin lämmittäjä. Pallonhallinnan osalta olen kuitenkin mielestäni parempi jalkapalloilija kuin salibandyn pelaaja.

Yhteistä kaikkien lajien rooleilleni on ehdottomasti laiskuus ja otteiden pehmeys. Mutta sitä kautta myös reilu peli!

 

[Loktev]

Hakkuri!

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kuumakalle, syöttökone ja juomapullohamsteri. Toisinaan myös yhteishyvä (muut mulkut eivät ota nuuskapurkkia aitioon) tai "käytöskymppi".

 

[Arnold]

Joku muu, mikä? Vastaus: rotta.

Rooli samankaltainen kuin tämä rooli täällä, eli ronkitaan, provosoidaan ja mussutetaan. Jarkko Ruutu on sen takia parhautta.

 

[tsups]

Puulaakisäbää pelataan. Itseni luokittelin passeja jakelevaksi keskushyökkääjäksi. Pääosin siksi, että puolustaa en osaa ja laukaus on kuin paskaa krapula-aamuna. Eli keskityn ennemmin pistämään pers-silmä syöttöjä takatolpalla odottavan snaipperin lapaan.

Ja joskus veivaamaan hyökkäyksiinlähdössä omalla kenttäpuolella-->90% tapauksista tuloksena pallonmenetys ja vitutus. Ja penkille.

 

[Beneway]

Salibandypuolelta olen jonkinmoinen puolustavan hyökkääjän ja power forwardin sekoitus. Hyökkäyspään laidoissa ruohitaan niin perkeleesti ja tehdään sitä niin sanottua likaista duunia. Maalit survotaan - kaikkea muuta kuin samettisesti - noin 2-3 metrin säteeltä maalinsuulta. Kauempaa ei hirveästi lauota. Välillä hyökkäyspäässä löytyy yllättäviäkin ratkaisuja. Puolustuksella on kuitenkin se korkein prioriteetti, joten siellä pistetään roppaa likoon ja peitetään kaikki mahdolliset laukaukset. Ennen olin rämäpäisempi peluri, mutta nykyään muutamien loukkaantumisten myötä - en kuitenkaan varovaisempi, mutta - hieman harkitsevampi liikkeissäni. Eli puolustavan hyökkääjän muottiin nojataan. Tekisi mieli olla sellainen Brenden Morrow tyylinen pelaaja, mutta aika isot saappaat olisi täytettävänä.

Futispuolella olen taas pelaajatyypiltäni niin puhdas Ruud Van Hevosenleuka kun vaan voi. Koko ajan kärkytään pystysyöttöjä linjassa ja etsitään maalinedestä paikkoja niille saatanan rumille räkämaaleille. Harhautuksia en tee lähes koskaan ja muutenkin KISS linjalla mennään.

 

[Käräppä]

Taidan olla noista eniten puolustava hyökkääjä. Huomasin jo junioreissa että kun et maaleja saa kädettömyyden takia tehtyä niin sama alkaa suojelemaan omaa maalia ja auttaa joukkuetta taklauksilla. Vastustajan parhaita pelaajia varjostan ja ärsytän suun soitolla ja kovalla huitomisella. Toinen vaihtoehto voisi olla liukas laituri kovan vauhdin ansiosta.

 

[Chespa]

Lätkää tuli pelattua 8 vuotta. Pelaajana olin hidas mutta kankea. Taisin tehdä peräti jotain 20 maalia koko urani aikana..

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Joku muu = > väkivaltainen.

 

[Miketsi]

suuta tuomareille ja vastustajille soittava ja namupasseja jakava keskushyökkääjä.

 

[Chambza]

Lätkä on jäänyt väliin, mutta sählyssä kun hyökkäyspeliin ja sen rakenteluun tarvittavia taitoja tai puolustuspeliin tarvittavaa kokoa ja massaa ei juuri ole, täytyy joukkuetta auttaa kuten pystyy: armoton karvaus hyökkäyspäässä. Vastustajat yleensä tietävät etten ole joukkueeni tähtihyökkääjä, ja heidän asenteensa on mahdollistanut monta pallonriistoa ja maalia alimmalta puolustajalta joko suoraan tai syötönkatkolla (oma spesiaalitaito: syötöt poikki ilmasta). Karvauksen lisäksi suu käy kyllä koko ajan, niin kentällä kuin sen laidalla.

 

[Bob Rambo]

Pakko myöntää, olen melkoinen rotta kentillä. Suu käy ja tykkään pienestä pikkusiasta kaikissa tilanteissa. Hyökkäyspäässä saatan heittäytyä Ville Leinoksi. En siis taitojeni osalta, mutta katollani olen pienestäkin hipaisusta.

 

[puuha-pete]

Salibandyssa tällä hetkellä karvaava voimalaituri, joka puolustaa pyyteettömästi ja tekee ketjun muille pelaajille tilaa, samalla mukavasti pisteitä tehden ja vastustajille virnuillen.

Muuten alkaa olla puolustuspään hommat meikäläisen, ei jalka enää kulje kuin pikkupoikana.