Kiekossa tuli pelattua kaikki paikat veskaria lukuunottamatta läpi. Aloitin laiturina, parhaat vuodet meni pakkina ja jäähdyttelyt sentterinä.
Laiturina pelaaminen on lapsellisen helppoa ja (jossain) määrin tylsää.
Pakkina saa osallistua paljon kiekolliseen peliin avaamisessa ja siinä olinkin hyvä. Aina nopea ja se helpoin sörvi ellei ollut paikkaa kunnon pystysyöttöön. Olin vittumainen maalin edessä. Mailaa tuli paljon ja kovaa, varsinkin 5-3-alivoimilla kahden hyökkääjän kanssa painiminen oli kivaa, niihin aikoihin noissa tilanteissa ei juuri tunnettu sääntöjä. Taklaaminen on taitolaji ja sitäkin tuli harrastettua. Laidassa aina hieman eteen ja vauhti pysähtyy. Uran tähätihetki tällä saralla on ehdottomasti vastustajan lähettäminen pois kaukalosta taklaamalla. Vaasan vanhassa kuplassa tömähti kivasti hietikolle. Sieltä kaveri sitten konttasi vaihtoatioon ja takaisin peliin. Otti muuten loppupelissä kaksi kakkosta rikottuaan mua, en lähtenyt vaikka haku oli kova :)
Viimeiset vuoden meni sentterinä, joka onkin haastavin paikka. Sijoittuminen on kaiken a ja o. Pelinrakentaminen on vahvin alani, joten sentterin paikka sopikin hyvin.
Jalkinepallossa pelaan keskikentän pohjalla ja treeneissä joskus kymppipaikalla tai jopa hyökkäävänä laitahyökkääjänä. Olen hidas, joten nuo hyökkäävämmät roolit ei oikein sovi. Topparina menisin kai ok, mutta kk:llä saa enemmän osallistua rakenteluun. Maaleja en tee futiksessa koskaan.
Salibandyssa pelailin sentterinä ja pakkina. Typerä laji, en pelaa enää.
Olen joukkuepelaaja, en tee itsekkäitä ratkaisuja missään tilanteessa. Olen myös usein ollut joukkueeni kapteeni. Kannustan, yritin luoda henkeä, neuvon jos on sen paikka. Pelaan kovaa, jos on paikka. Yritän pelata puhtaasti, aina ei onnistu. Pelaan myös miltei aina tosissani.
