Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[Sanchez]

Nyt kannattaa muistaa, että Intiassa on kaksi liigaa. Tämä talvella pelattu muovinen, ISL, josta kerättiin vanhoja has-been staroja ja pelattiin jokunen kuukausi, ja sitten tämä "perinteinen" I-League, jossa pelaa lähinnä paikallisia ja katsojiakaan ei taida olla paljon paskaakaan.

 

[Individual]

Tässä hieman dataa harastajamääristä:

Jalkapalloa pelaa Suomessa 42 prosenttia lätkää enemmän - Kotimaa - Turun Sanomat

 

[TomiP]

Tässä hieman dataa harastajamääristä:

Jalkapalloa pelaa Suomessa 42 prosenttia lätkää enemmän - Kotimaa - Turun Sanomat

Taas oli aika älyvapaa kirjoitus joltain potkupalloniilolta. Lajiin hakeutuvien määrällä ei ole paljoa merkitystä lajissa, jossa lahjakkuudella on hyvin vähän merkitystä. Potkupalossa fyysisellä lahjakkuudella ei ole oikeastaan mitään tekemistä pärjäämisen kanssa. Menestys riippuu lähes yksinomaan juniorivalmennuksen tasosta. Suomessa se on surkea.

 

[Fiftie]

Lajin innokkaana seuraajana täytyy kyllä valitettavasti olla vähän eri mieltä kriketin globaaliudesta. Olin juuri World Cupissa ja niin se vain oli, että kolmella maalla oli mahdollisuus voittaa. Vuosi ennen kisoja oli kahdella, koska Intiassa on menossa iso murros. 14 maan kisat oli täynnä ennakkoon täysin selviä pelejä kuten joku jalkapallossa aikoinaan pelattu Saksa - Saudi-Arabia. Pari aika hyvää yllätystä kuitenkin silti nähtiin. Valitettavasti 2019 kisat on päätetty järjestää vain 10 maan kesken. Päätös on tosin aiheuttanut todella kovaa vastustusta ja tiedä vaikka asiaan vielä saataisiin muutos. Kuten ennenkin heittopussien keskinäiset väännöt oli tosin välillä oikein hyviä.

Juuh varmasti ihan asiaa puhut. Onhan kyllä totta, että kriketti ei ole esim. Euroopassa kovin iso juttu, siis Isoa-Britanniaa lukuunottamatta. Tietyissä isoissa maissa vaan niin kova juttu, että otin sen tuohon listaan mukaan. Mutta ehkä sen voisi laittaa vähän alemmaks.

 

[Iker]

Kriketti on Intiassa yksi monista uskonnoista ja pelit kiinnostavat eri tavalla kuin länsimaissa.

Tuli tästä mieleen junnuvuosilta, että aina kun oli kriketin mikälie World Cup käynnissä, niin meidän luokalla olleet pari-kolme pakistanilaista ja intialaista olivat itsestäänselvästi pelipäivät pois koulusta vanhempien luvalla, eli lupalappu kouluun ja junnu tv:n ääressä vapailla tsekkaamassa krikettimatsia.

Ei me varmaan broidin kanssa oltaisi saatu kotiin jäädä vastaavilla verukkeilla vielä ala-asteiässä tai tuskin koko asiasta olisi edes keskusteltu tai väännetty, jos olisi keskellä päivää joku Suomen MM-kisamatsi tai olympiakiekon peli näkynyt tv:stä. Eipä niitä silloin kyllä kohdalle osunutkaan, mutta oudolta tuntuu ajatus että olisi edellisenä päivänä vienyt opettajalle kotoa lapun, "Iker jää huomenna pois koulusta katselemaan Suomen jääkiekkopeliä."

Sittemmin tietenkin tuli jäätyä täysin kyselemättä vastaavissa tilanteissa kotiin, esim. joku Naganon turnaus vuosia myöhemmin lukioaikana niin ei siinä paljon kouluun jaksanut lähteä kun katseli kiekkopelejä yöstä aamuun. World Cup 1996 piti vielä silmät ristissä sinnitellä kouluun, kun yläasteelta ei vielä pystynyt olla samaan malliin soveltavilla vapailla kuin lukiosta vuotta myöhemmin.

Joka tapauksessa siis, on esim. Intiassa varmasti syvemmällä kulttuurissa tuo, että maa pysähtyy lapsia myöten pelin ja lajin äärelle. Tietyssä määrin toki samaa on täällä nähtävissä, eli kynnelle kykenevät katselevat koulussa ja duunissa matseja varsinkin nykyään nettilähetysten aikana, mutta kuitenkin edelleen hieman lievemmässä mittakaavassa kuin voisi kuvitella vaikka Intiassa tehtävän jonkun hegemoniallisen krikettikoitoksen aikana.

 

[MustatKortit]

Näin hypoteettisesti ajatellen vaikea uskoa, että esim. hatusta vedettynä johonkin TPS-Inter Suomen cupin jalkapallo-otteluun tulisi ulos katsomoon maaliskuun lopulla, 15 asteen pakkasessa edes kolmeakymmentä katsojaa, vaikka ympärillä asuu muutama sata tuhatta ihmistä...

Ei oikeastaan liity ketjun aiheeseen enää mitenkään, mutta kait tuollaisessa paikallisväännöissä nyt olisi ihan mukavastikin katsojia. Palloliiton sivuilta kun katsoo Suomen Cupin 2. kierroksen ottelupöytäkirjoja, niin ennalta täysin selvissäkin ylempien sarjojen jengien ja alemman kastin jengien matseissa oli maaliskuussa satoja katselijoita. IFK Mariehamn voitti 19.3 sisähallissa Tamu-K:n maalein 12-0, paikalla 352 katsojaa. Jippo ja JJK pelasivat vastakkain ulkona 21.3, paikalla 152 katsojaa...

Kerran ollaan meidän höntsäporukalla selvitty Cupissa tokalle kiekalle, silloin pelattii Talin hallissa maaliskuussa ja kyllä meillä (ja vastustajalla) yhteensä se muutama kymmenen henkeä oli katsomossa, läheisiä ja tuttuja...

 

[SGD]

En ole valmis leikkaamaan jalkapallon varsinaista rahoitusta, mutta toivoisin, että jalkapallon eräänlaisia piilotukia vähennettäisiin. Palloliitolla on sponsoreina on muitakin valtionyhtiötä, jotka ovat(näissä yhtiöissä valtio omaa yli puolet osakkeista) Finnair ja Fortum. Eli peräti neljä valtionyhtiötä tukee jalkapalloa!

Mites vähennät, valtionyhtiöt ovat osakeyhtiöitä siinä missä muutkin ja ne tekevät niin kuin liiketaloudellisesti parhaakseen katsovat. Veikkausvoittorahat ovat niitä, joista päättää ministeriö. Siitä toki voidaan olla montaa mieltä, onko rahojen syytäminen Palloliitolle seurojen sijaan järkevää. Seurat ne valmentajat palkkaavat ja hoitavat pelaajien kehityksen, ei korruptoitunut laiskanpulskea liitto.

 

[Barnes]

Siitä toki voidaan olla montaa mieltä, onko rahojen syytäminen Palloliitolle seurojen sijaan järkevää. Seurat ne valmentajat palkkaavat ja hoitavat pelaajien kehityksen, ei korruptoitunut laiskanpulskea liitto.

Tämähän tässä on se ydinpointti. Jos Suomi haluaa nousta jalkapallossa uudelle tasolle, nousua pitäisi lähteä rakentamaan juniorityön kautta. Nyt Palloliiton strategia on väärä, sen näkee jo kauas. Siellä satsataan liiton rakenteiden paisuttamiseen erinäisin palkkioviroin.

Antaa Finnairin ja Fortumin sponssata jalkapalloa, ei siinä mitään. Eri asia onkin sitten Veikkauksen kanssa. Veikkauksen tulee jatkaa jalkapallon yleistä tukemista, mutta tarvitseeko sen sponsoroida jalkapallon kotimaista pääsarjaa niinkin näkyvästi, en tiedä.

 

[Savon Detroit]

Meillä on urheilujohtajia ja liittojen virkailijoita 20 yhtä urheilijaa kohtaan ja reenaamiseen tarvittavat rahat menevät näiden turistien syöttämiseen ja juottamiseen ja urheilijoita vituttaa katella tätä rahanjakoa niinpaljon ettei veri kierrä päässä eikä munissa joten tulokset on senmukaisia. Olympialaisiinkin riittäisi urhelijoitten mukaan kaksi muuta henkeä, toinen hoitaa paperihommat ja semmoset pakolliset paskanpuhumiset ja toinen hieronnat, laukunkannot ja kenttähommat .
Urheilubyrokratian paras todiste on se että jos haluaa perustaa SUL:n alaisen oman urheiluseuran pitää koko paskaan pulittaa ainakin tonni että pääsee edes piirikunnallisten juoksuradalle, jotta joku läski saa ostaa kahvia ja tärkeillä makkara kädessä radan reunalla : C..

 

[Pipolätkä]

Meillä on urheilujohtajia ja liittojen virkailijoita 20 yhtä urheilijaa kohtaan ja reenaamiseen tarvittavat rahat menevät näiden turistien syöttämiseen ja juottamiseen ja urheilijoita vituttaa katella tätä rahanjakoa niinpaljon ettei veri kierrä päässä eikä munissa joten tulokset on senmukaisia. Olympialaisiinkin riittäisi urhelijoitten mukaan kaksi muuta henkeä, toinen hoitaa paperihommat ja semmoset pakolliset paskanpuhumiset ja toinen hieronnat, laukunkannot ja kenttähommat .
Urheilubyrokratian paras todiste on se että jos haluaa perustaa SUL:n alaisen oman urheiluseuran pitää koko paskaan pulittaa ainakin tonni että pääsee edes piirikunnallisten juoksuradalle, jotta joku läski saa ostaa kahvia ja tärkeillä makkara kädessä radan reunalla : C..

Tämä on kyllä todellakin suomalaisen urheilun tätä päivää. Pakko vielä lisätä yksi oma kokemus lisää, asia mikä on on suomalaisen päätöksenteon kovaydin eli turhat komiteat ja valiokunnat jotka kokoustavat suurinpiirtein joka kuukausi. Vielä kun jokainen tällainen kokous on arvioiden varmaankin 1000 €arvoinen ja näitä valiokuntia se noin 5-6 niin ei ihme että rahaa palaa ja sitä jää muuhun niin vähän.

 

[sekolust]

Taas oli aika älyvapaa kirjoitus joltain potkupalloniilolta.

Oikeastaan tuossa tuntuu korostuva se, mikä Suomessa oikein kusee. Täällä on oikeasti rajallinen määrä potentiaalisia huippu-urheilijoita. Suomeen syntyy muistaakseni alle 60 000 ihmistä vuodesta. En tiedä tai jaksa googlata kuina moni aloittaa peruskoulun kun huomioi ulkomaille tai ulkomailta muuttaneet, kuolleet ja vastaavat. Ei kuitenkaan puhuta mistään älyttömistä määristä. Tuosta kun vähentää tyttölapset ja huippu-urheiluun kykenevät, niin hirveän suuresta määstä ei esimerkiksi miesten futisjoukkue uusia pelaajia haravoi.

Kun väkeä on rajallisesti, pitäisi mielestäni lajirajoja pyrkiä karsimaan. Miksi helvetissä esimerkiksi futiksen ja lätkän välille osa pyrkii luomaan sellaisia rajoja, että kendojanareista tai potkupalloilijoista väännetty läppä on monelle muutakin kuin vain hyväntahtoista herjaa? Eikö futista tukisi se, että kilpailuasetelman sijaan pyrittäisiin hakemaan positiivisia asioita lätkästä? Eikö lätkää tukisi se, että tehtäisiin futiksen osalta samoin? Itse uskon, että lapsen kehityksen kannalta (urheilun näkökulmasta) on tärkeää harrastaa eri lajeja ja kehittää eri lajiominaisuuksia. Samoin hieman vieraista näkökulmista voi löytyä uusia ja toimivia toimintamalleja omaan toimintaan.

Vähän nyt kärjistän, mutta futiksen kannalta on ihan se ja sama onko Suomi futismaa vai ei. Isot massa tulevat muualta, mitattiin sitä sitten pelaajien, katsojien tai vaikka harjoituskenttien määrässä. Jossain Brasiliassa tälläkin hetkellä enemmän lapsia pelaa tällä hetkellä futista kuin koko Suomessa on väkeä. Toisaalta jos miettii harrastenäkökulmasta, niin Suomessa lätkän asema on helvetin huono. Jos lätkässä harrasteporukkojen toiminta saataisiin edes lähelle futista, niin tuolla alkaisi olemaan jo kansanterveydellisiä vaikutuksia. Mä olen vähän jopa kateellinen sille, miten helppo futiksessa on pistää harrasteporukka pystyyn ja ilmoittautua johonkin oikeaan sarjaan. Sarjatasoja riittää ja kun vaatimukset osaamisen (vrt. luistelu vs kävely) ja kustannusten osalta ovat futiksen osalta suosiollisemmat, niin jengejä myös pistetään kasaan.

Mitä noihin harrastajamääriin tulee, niin tuo on jo pelkästään infran osalta täysin selkeä asia. Lätkä asettaa jään muodossa sellaiset vaatimukset, että pienemmillä paikkakunnilla tuon harrastamien on äärimmäisen vaikeaa. Ja vaikka halli tai edes tekojää olisikin, niin kustannukset aiheuttavat ongelmia. Futiksessa kokonaiskustannukset ovat varsinkin harrastetasolla sen verran alhaisemmat, että nykymaailmassa tuo on varsin mukava fiilis. Skidinä mulla oli esimerkiksi useampikin futiskenttä fillarimatkan päässä ja kannettavaa ei oikein ollut. Jäähalleille sen sijaan oli jo sen verran matkaa, että käytännössä joko oman tai jengikaverin faijan auto oli välttämättömyys. Vielä kun kustannukset olivat eri luokkaa jo pelkästään kamojen ja harjoitusolosuhteiden osalta, niin luulisi futiksen väkisinkin vetävän enemmän porukkaa. Rehellisesti sanoen mä en välttämättä veisi mukulaa lätkäharrastuksen pariin jos nyt jostain mukula puskisi. Samoja asioita (urheilullisuus, sosiaalisuus, jne.) oppii futiksen tai vaikka sählyn (sori, mun ikäpolvelle salibandy on vieras termi vaikka tuohon lajiin viittaankin) parissa ja jo pelkästään kustannusten tai murrosiässä lapsen "riippumattomuuden" (kuljetukset, varustepolitiikka, jne.) takia noita suosisin. Lätkää se äpärä saisi silti katsoa, oli se kumpaa sukupuolta tahansa ja pelasi mitä lajia (tai konsolia...) tahansa.

Ei siinä, mielestäni eri maita, lajeja ja kulttuureja on helvetin vaikea ja edes turha lähteä vertaamaan. Lätkä on maailman mittakaavassa pieni laji, mitattiin sitä käytännössä millä mittarilla tahansa. Futis on suuri ja levinnyt laji, mutta toisaalta esimerkiksi Suomessa jo pelkästään ympäristö ei ole tukenut futiksen kehittymistä. Krikettiä katsoo se miljardi ihmistä ja tähtipelaajan asema on kuin (intialaisten uskontojen) jumalalla konsanaan, mutta toisaalta realistisia maailmanmestareita taitaa olla jopa vähemmän kuin lätkässä. Tää on näitä.

 

[BitterX]

Kun väkeä on rajallisesti, pitäisi mielestäni lajirajoja pyrkiä karsimaan. Miksi helvetissä esimerkiksi futiksen ja lätkän välille osa pyrkii luomaan sellaisia rajoja, että kendojanareista tai potkupalloilijoista väännetty läppä on monelle muutakin kuin vain hyväntahtoista herjaa? Eikö futista tukisi se, että kilpailuasetelman sijaan pyrittäisiin hakemaan positiivisia asioita lätkästä? Eikö lätkää tukisi se, että tehtäisiin futiksen osalta samoin?

@sekolust puhuu kyllä nyt vahvasti asiaa.

Samaan aikaan, kun 28 000 ihmistä on jäähalleissa katsomassa liigakierrosta ja vaikka 5 000 korisliigan matseissa, 800 000 suomalaista katselee Maikkarilta Salattuja Elämiä.

En nyt tarkoita, että kaikkia salkkarifaneja voisi saada jäähallille tai muihin urheilutapahtumiin, mutta nuo lukemat antavat osviittaa siitä, missä urheilun kavalin kilpailija sijaitsee. Siis olohuoneessa.

Monet spectator-survey tutkimukset osoittavat, että suurimmalle osalle katsojista urheilutapahtumat laajemmin ovat kärkipäässä vapaa-ajan käytössä. Voidaan perustellusti väittää, että suuri osa lätkämatseissa kävijöistä seuraa monipuolisesti paikan päällä myös muuta urheilua. Toki tapahtumat saattavat olla silloin tällöin päällekkäin, jolloin kaksi erillistä urheilutapahtumaa kilpailevat samoista katsojista. Tämä on kuitenkin yksittäistilanne ja siihen ajatukseen lukittautuminen on lyhytnäköistä. Sen sijaan pitäisi olla luova ja pohtia keinoja yhteismarkkinointiin - todellinen win-win olisi täysin realismia.

Täysin sama koskee yrityksiä potentiaalisina markkinointiyhteistyökumppanina. Minkä takia ei voitaisi pohtia kahden tai useamman seuran yhteisiä tuotteita yrityksille, jolloin yritys saisi enemmän hyötyjä ja olisi näin ollen myös valmis maksamaan enemmän (1+1 voisi olla enemmän kuin 2). Syy taitaa olla se, että mieluummin keskitytään hiekkalaatikkoriitelyyn tai vähintäänkin se toista lajia edustava seura nähdään jonain kauheana mörkönä.

Kolmas on sitten laji- ja valmennusosaamisen vaihto, joka on Suomessa kyllä ottanut viime vuosina suuria askeleita eteenpäin palloilussa. Dettmann veti Besiktas-pestiinsä asti jotakin huippuvalmennustyöryhmää, jossa mukana siis Dettmannin itsensä lisäksi ainakin Sammelvuo, Jalonen, Paatelainen ja Kettunen. "Best Practices" -vaihtoa tehdään siis huipputasolla, mutta luulen, että ruohonjuuritasolla tämmöinen yhteistyö on olematonta tai ainakin satunnaista ja epäsystemaattista. Tähän pitäisi saada parannus.

 

[steepler]

Se on kanssa yksi suuri syöpä, jopa hyvinkin destruktiivinen käytäntö (tai olen aikakin ymmärtänyt että on yleistä) että hyvinkin nuoria jotain 12-14 vuotiaita painostetaan valitsemaan joku tietty laji. Koko urheilun kannalta hirvittävän destruktiivista juuri siksi että meillä ei ole urheilijoita hukattavaksi, jopa Yhdysvalloissa jossa on massaa isot määrät voi hyvinkin harrastaa useampaa lajia ainakin sinne 18-vuotiaaksi, aika hyvin myös yliopiston loppuun n.22 vuotiaaksi ja onpa ollut jopa ammatilaistasolla kahta eri lajia pelaavia henkilöitä. Ok, toki meillä on huomattavasti huonompi järjestelmä kuin Yhdysvalloissa, joka tuottaa tähän ongelmia.

 

[Hidas_ja_kankea]

Se on kanssa yksi suuri syöpä, jopa hyvinkin destruktiivinen käytäntö (tai olen aikakin ymmärtänyt että on yleistä) että hyvinkin nuoria jotain 12-14 vuotiaita painostetaan valitsemaan joku tietty laji. Koko urheilun kannalta hirvittävän destruktiivista juuri siksi että meillä ei ole urheilijoita hukattavaksi, jopa Yhdysvalloissa jossa on massaa isot määrät voi hyvinkin harrastaa useampaa lajia ainakin sinne 18-vuotiaaksi, aika hyvin myös yliopiston loppuun n.22 vuotiaaksi ja onpa ollut jopa ammatilaistasolla kahta eri lajia pelaavia henkilöitä. Ok, toki meillä on huomattavasti huonompi järjestelmä kuin Yhdysvalloissa, joka tuottaa tähän ongelmia.

Tuo muuten pitää täysin paikkansa! Itse harrastin yksilöurheilua 20 vee, jonka jälkeen vaihdoin joukkuepuolelle. Eikä muuten ollut jalkapallo, vaikka joskus on jalkapalloniiloksi kehuttu tässä ketjussa. Yksilöurheilu antoi hyvän pohjan myöhemmälle harrastamiselle. Just nämä lajiniilot, -uunot ja taunot, jotka ajattelevat ainoastaan yhtä lajia, tekevät todella suurta hallaa koko urheilukentälle.

Monipuolisuutta kaipaan ja antaa nuoren tehdä oma lajivalintansa itse mieltymystensä mukaan. Ilman motivaatiota (päähän takomalla) ei voida menestystä ja kehitystä saavuttaa.

 

[MustatKortit]

@sekolust puhuu ylempänä asiaa.

Omalta taustaltani olen enemmän futispiireissä pyörinyt ja pelaan vieläkin. Oma kokemukseni on, että futiksen puolella vaivaa kateus ja katkeruus lätkän menestyksestä, ei haluta ottaa lusikkaa kauniiseen käteen. Asialle ei taida voida mitään, olen nyt vuosia seurannut tätä vääntöä, futisniilot ovat tiukasti poteroissaan ja keskittyvät huutelemaan lätkästä marginaalilajina, kotimaisen futiksen kehittämisen sijaan.

Valitettavasti näin.

Mielenkiintoista on se, että nyt kun Hifkillä on edustusjoukkue kummassakin lajissa korkeimmalla sarjatasolla, niin tästä saadaan toivottavasti synergiaa aikaiseksi. Mitä Futis-Hifkin toimista olen kuullut, niin pöhinä ja innostus on ennennäkemätöntä.

ps. vajaan kuukauden päästä jo derby HJK-Hifk!

 

[pernaveikko]

@sekolust Asialle ei taida voida mitään, olen nyt vuosia seurannut tätä vääntöä, futisniilot ovat tiukasti poteroissaan ja keskittyvät huutelemaan lätkästä marginaalilajina, kotimaisen futiksen kehittämisen sijaan.

Valitettavasti näin.

Ongelma on tässä se, että tämä vastakkainasettelu alkoi vitsinä reilu 10 vuotta sitten, mutta nykyiset parikymppiset ottaa sen aivan todesta. Siis aivan todesta. Tunnen lukuisia SMJK:n senioreita (itseni mukaanlukien) ketkä käyvät kiekkopeleissä tai eivät ainakaan harrasta vastakkainasettelua, vaikka enemmän jalkapalloa seuraavatkin. Jotkut eivät välitä jääkiekosta tuon taivaallista, mutta vähemmän yllättäen eivät pidä sitä minään uhkana. Homma on lähtenyt täysin käsistä.

Valitettavasti näin.

 

[MustatKortit]

Ongelma on tässä se, että tämä vastakkainasettelu alkoi vitsinä reilu 10 vuotta sitten, mutta nykyiset parikymppiset ottaa sen aivan todesta. Siis aivan todesta. Tunnen lukuisia SMJK:n senioreita (itseni mukaanlukien) ketkä käyvät kiekkopeleissä tai eivät ainakaan harrasta vastakkainasettelua, vaikka enemmän jalkapalloa seuraavatkin. Jotkut eivät välitä jääkiekosta tuon taivaallista, mutta vähemmän yllättäen eivät pidä sitä minään uhkana. Homma on lähtenyt täysin käsistä.

Valitettavasti näin.

Kuulun sattuneesta syystä samaan porukkaan sinun kanssasi, futista pelaan itse, mutta Ässien kannattaminen on tuonut jääkiekon lähelle sydäntä. En ymmärrä tätä vastakkainasettelua. Oman futisjenginkin saunailloissa, kun saatan tarkastaa lätkäkiekan tulokset, niin aina tulee joku joka nauraa, että mitä mä niitä marginaalilajin kendoiluja seurailen.

Välillä on kieltämättä tullut mielihalu ja näpäyttää takaisin, pidän oikeasti vähn naurettavana sitä, että fanitetaan kympillä Cityä tai Chelseaa, mutta oman kotikunnan futispeleissä ei käydä kaudessa kertaakaan. Luulisi lutuuri-jengin tietävän paremmin.

 

[Cobol]

- Aloitetaan jääkiekosta, kun tämä on jääkiekkoaiheinen palsta. Mikä mättää, kun emme tuppaa pärjäämään junnukisoissa enää Kanadalle, USA:lle, Venäjälle tai Ruotsille. Joskus taannoin emme pärjänneet, mutta välissä oli jakso, jolloin olimme lähes säännöllisesti mitaleilla. Maajoukkue ikääntyy, vanhojen tähtien tilalle ei ole tulossa saman profiilin tähtiä. Nuorten pelaajien NHL-varausnumerot kasvavat ja määrät vähenevät.

Toki varausnumerot myös pienenevät. Aivan viime vuosina näin. Mutta noin isossa kuvassa kyse on siitä, mistä on ollut moneen kertaan juttua ja mistä mm. minä kirjoitin viime nuorten kisojen yhteydessä. Uskon että sama pätee muihinkin lajeihin. Suomalainen valmennustietämys ja valmennus on heikkoa. Esimerkiksi jääkiekossa se on keskittynyt liiaksi pelitavalliseen kuvioihin yksilön taitotason kehittämisen sijasta. Täällä sihvoset ja muut patsastelee kertoessaan kuinka Liiga on maailman taktisin liiga. Tästäkin voi olla eri mieltä, mutta jos se onkin taktisesti ykkönen tai lähellä sitä, nuorten lajikehityksen kokonaisvaltainen valmentaminen on lähempänä Andorran tasoa kuin maailman huippua. Ei tarvitse kuin verrata suomalaispelaajien luistelua jenkkien, ruotsalaisten, sveitsiläisten, kanukkien ja venäläisten luisteluun niin ero on tasoa valovuosi. Sama pätee henkilökohtaiseen taitoon syöttää ja laukoa ja ottaa kova syöttö vaikeassakin asennossa vastaan.

Jalkapallossa tehdään suhteessa samat virheet. Vaikka potkupallon taso Suomessa on heikko, se poljetaan yhä alemmaksi kun nuorilta talenteilta puuttuu ammattitaitoinen valmennus kokonaan. Samaan aikaan muu maailma menee eteenpäin.

Ongelma ydin on tuossa. Kaikki muu on seurausta siitä.

Mitä sitten voisi tehdä? Laittaa tietenkin rahaa sinne missä sitä tarvitaan ja rakentaa juniorivalmennus kokonaan uusiksi. Suomessa tuetaan mm. Veikkauksen tuotoilla järjestöjä, liikuntakeskuksia keskelle korpea ja seuroja ja luodaan tätä kautta kymmenien tuhansien byrokraattien suojapaikat. Tällöin byrokraateilta saadaan sellaista toimintaa, joka työllistää heitä itseään ja voidaan katsella kivoja lukuja.

Väitän että Veikkaus ja Opetusministeriö ovat pilanneet suomalaisen huippu-urheilun kehittämisen suuntaamalla vuosikymmeniä rahaa byrokratian kasvattamiseen sekä aivan käsittämättömiin komplekseihin sinne ja tänne. Samaan aikaa - johtuen rahasta tai pikemminkin sen puutteesta - nuorten ihan perusasioidenkin valmentaminen on unohdettu. Jääkiekossa se tarkoittaa luistelua ja laukomista ja syöttämistä. Herroilta on kokonaan jäänyt huomaamatta se, että junnut eivät enää treenaa avojäällä ylimääräistä kun niitä avojäitä ei enää käytännössä juuri ole.

Jonkun pitäisi ihan oikeasti katsoa miten vaikkapa USA ja Ruotsi loivat junnusysteemit joista puskee taitavia pelaajia maailmalle tai Islanti loi myös nuoria taitopelaajia jalostavan futiskulttuurin, jonka tuloksia on nyt pari vuotta nähty ja Islanti on menossa mahdollisesti EM-kisoihin. Näissä kaikissa yhteistä on se, että rahaa ei ole haaskattu byrokratiaan vaan se on suunnattu sinne, missä vaikutukset ovat parhaimmat.

 

[pernaveikko]

Kuulun sattuneesta syystä samaan porukkaan sinun kanssasi, futista pelaan itse, mutta Ässien kannattaminen on tuonut jääkiekon lähelle sydäntä. En ymmärrä tätä vastakkainasettelua.

Jos nämä hienot lajit olisivat edes jollain tavalla toisiaan poissulkevia. Jotain vajaa pari kuukautta vuodesta on molempien liigakausi samaan aikaan käynnissä.

Ongelma ydin on tuossa. Kaikki muu on seurausta siitä.

Eihän Suomessa osata vieraita kieliäkään opettaa. Panostetaan täysillä kielioppiin ja siinä suomalaiset ovatkin hyviä. Silti sanavarasto ja yleinen uskallus avata suunsa, jos sanookin jonkun väärän preposition, on Andorran tasoa.

 

[SGD]

Kuulun sattuneesta syystä samaan porukkaan sinun kanssasi, futista pelaan itse, mutta Ässien kannattaminen on tuonut jääkiekon lähelle sydäntä. En ymmärrä tätä vastakkainasettelua. Oman futisjenginkin saunailloissa, kun saatan tarkastaa lätkäkiekan tulokset, niin aina tulee joku joka nauraa, että mitä mä niitä marginaalilajin kendoiluja seurailen.

Välillä on kieltämättä tullut mielihalu ja näpäyttää takaisin, pidän oikeasti vähn naurettavana sitä, että fanitetaan kympillä Cityä tai Chelseaa, mutta oman kotikunnan futispeleissä ei käydä kaudessa kertaakaan. Luulisi lutuuri-jengin tietävän paremmin.

Arvaapa mitä lätkäjengin pukukopissa kuittaillaan, jos alan joukkuekaverin kanssa keskustella futiksesta? Aivan. Eikä tarvitse olla edes suomalaista futista. Ihan samaa shaissea molempiin suuntiin. Mun mielestä on outoa ylipäätään edes kommentoida mitään, jos asia ei a) kiinnosta b) siitä ei mitään ymmärrä.

Kuittailijoiden omat pojat pelaavat kyllä futista, onkohan niillä kotona kuinka kivaa kun isi sanoo neidiksi, joka ei osaa edes syöttää omille.

Mulla muuten nuorena nimenomaan kiekkoseurasta tuli epäsuoraan vaatimuksia lopettaa futis. Toisin päin ei mitään. Toki jollain toisella on ollut eri kokemukset.

 

[sekolust]

Suomalainen valmennustietämys ja valmennus on heikkoa. Esimerkiksi jääkiekossa se on keskittynyt liiaksi pelitavalliseen kuvioihin yksilön taitotason kehittämisen sijasta. Täällä sihvoset ja muut patsastelee kertoessaan kuinka Liiga on maailman taktisin liiga.

Mielestäni ongelma ei ole suoranaisesti valmennusosaamisessa, vaan osaamisen jakautumisessa ja painopisteiden haussa. Suomalaisvalmentajat ovat lätkässä Ylösen, Jalosen ja kumppanien vanavedessä tehneet helvetin kovaa jälkeä ihan kansainväliselläkin tasolla. Samoin esimerkiksi Dettmanin johdolla on saatu onnistumisia sellaisistakin lajeista, joissa kansainvälinen taso on korkea ja Suomi seuraa perässä.

Toisaalta kärkiosaamisen takana taso tippuu sitten reilusti. Esimerkiksi vanhemmissa SM-tason joukkueissa voi jopa "rikkaissakin" lajeissa olla melkoista vipeltäjää penkin takana. Osa on hommissa pelaajauran ansiosta ilman mitään valmennuksellisia eväitä, osa vähän kuin "kiitosvirassa" ja niin päin pois. Mitä nuorempiin mennään, sitä enemmän valmennuksen taso alkaa olemaan sitä luokkaa, että koutsi on tyylini faija, joka on joskus peruskoulun urheilutunneilla lajia koittanut ja työvuorot antavat myöten valmentaa.

Taktisuus on aikuisten tasolla hyvä piirre, olettaen ettei asiaa vedetä yli. Sen sijaan junnuissa pitäisi mielestäni panostaa enemmän lajiosaamiseen, treenaamisen treenaamiseen ja yksilötaitoihin. Ei suomalainen lätkä kehity sillä, että Ruotsissa treenataan tehokkaammin ja Jenkeissä tai Kanadassa skidejä ohjaa useammin pätevämmät kaverit. Ei suomalainen futis kehity sillä, että vedetään parit ohjatut treenit samaan aikaan kun brassipojat kikkailevat kellon ympäri.

Väitän että Veikkaus ja Opetusministeriö ovat pilanneet suomalaisen huippu-urheilun kehittämisen suuntaamalla vuosikymmeniä rahaa byrokratian kasvattamiseen sekä aivan käsittämättömiin komplekseihin sinne ja tänne.

Samoilla suunnilla ollaan. Esimerkiksi lätkän osalta mun mielestä pitäisi vetää tylysti linjat uusiksi. Sen sijaan että rakennetaan hienoja ja moderneja halleja Malmin, Paloheinän ja vastaavien sijaan, miksi ei kylmästi pyrittäisi nostamaan hallien määrää? Teollisuuden kadotessa ulkomaille on maa täynnä tyhijä hallirakennuksia, tehtaita ja muita. Tuossa on tontti, seinät ja katto valmiina. Ei muuta kuin jää alle, pari raksakoppia pukkareiksi ja se on siinä. Sama juttu ulkojäiden osalta, jäädytettävää aluetta löytyy kyllä jos haluja on. Eikä noiden tarvitse edes olla mitään suuria kulueriä jos tarkoituksena on tarjota vain jäätä. Toki nykysuuntaus tuntuu siltä, että jäädyttäminen vaatii läheisyyteensä vähintään 30 hengen kahvion, pizzerian, autopaikat, julkisen liikenteen väylät, vartijan ja nurkkauksen joko hipstereille tai paremmalle kansalle.

Saatana, ei kehitys vaadi "täydellistä" ympäristöä, vaan oikean ilmapiirin, tarpeeksi toistoja ja pelaajan omaa halua. Ei viimeisen päälle rempatut pukukopit tai maailman parasta kahvia tarjoava kahvila tee pelaajasta parempaa, mutta muutama lisäharjoitus viikossa voi tehdä jo paljon. Nykytilanteessa kun rahan kanssa täytyy olla tarkkana, niin joko yksikkökustannuksia täytyy laskea tai tyytyä aiempaa vähäisempään. Jos urheilua halutaan viedä eteenpäin, ei harjoituskeskuksien määrästä voi ainakaan tinkiä. Sen sijaan jos laadusta tingitään, voidaan määrää kasvattaa.

Samoin valmennukseen olisi syytä panostaa enemmän. Esimerkiksi Veikkauksen varoja voisi jakaa enemmän liittojen seuroille ja rahat tulisi korvamerkitä valmennuksellisiin tarkoituksiin. Mun mielestä esimerkiksi Veikkauksen logo pääsarjatason jengien hihoissa on pieni hinta siitä, että seurat hyöytyvät lyhen ajan edun (=massit seuralle) sijaan pitkällä aikavälillä kehittyneen junnutyön tuottamien hedelmien muodossa. Samoin seuratasolla pitäisi tajuta se, että halvin ei ole aina paras valmentaja ja junnut tarvitsevat "hieman" aikuisista poikkeavia asioita.

Olen tässä mennyt nyt vähän lätkä edellä, mutta samat lainalaisuudet pätevät mielestäni hyvin muihinkin lajeihin. Esimerkiksi futiksessa kehittyminen ei vaadi hienoa hallia, mutta hienon hallin hinnalla saisi ison määrän kohtalaisessa kunnossa olevia kenttiä. Samoni koriksessa parin kaljapäissä nähdyn NBA-matsin kokemuksen omaava faija voi tehdä hommansa pullapalkalla, mutta hänellä tuskin on tarvittavaa näkemistä lapsien kehittämisestä tai eri ominaisuuksien vaalimisesta.

Suomessa pelaajia on niin rajallinen määrä, että tasoitusta ei yksinkertaisesti voida antaa sen vertaa, että pelaajakasvatus jää valmenuksen tai infran takia puolitiehen. Yksilötasolla voi onnistumisia tulla jos lapsen/nuoren ympäristö on kohdillaan, mutta varsinkin joukkuelajeissa homma kärjistyy. Joku Sami Hyypiä treenasi omalla ajallaan niin helvetin paljon, että kuuleman mukaan tuota pidettiin vähän pimeänäkin. Loistavan uran tuo kuitenkin teki, valitettavasti vain samasta ikäpolvesta ei löytynyt joukkueellista yhtä kovasti treenanneita lahjakkuuksia. Ehkä Hyypiäkin olisi päässyt MM-kisoihin jos junnuvalmennuksessa olisi panostettu myös omalla ajalla tehtävän treenamisen trenaamiseen, pelipaikoissa olisi panostettu määrään ja valmennus olisi osannut ajatella pitkän ajan etuja.[/quote]

 

[Cobol]

Mielestäni ongelma ei ole suoranaisesti valmennusosaamisessa, vaan osaamisen jakautumisessa ja painopisteiden haussa. Suomalaisvalmentajat ovat lätkässä Ylösen, Jalosen ja kumppanien vanavedessä tehneet helvetin kovaa jälkeä ihan kansainväliselläkin tasolla. Samoin esimerkiksi Dettmanin johdolla on saatu onnistumisia sellaisistakin lajeista, joissa kansainvälinen taso on korkea ja Suomi seuraa perässä

Tämä on totta ja olisi pitänyt kirjoittaa kun nuorista kirjoitin tarkoittavani (jääkiekon)juniorivalmennusta. Se on totaalisen surkeaa ainakin sen perusteella, millaisin luistelu- ja kiekonkäsittelytaidoin nuoret tulevat Liigaan ja Liigasta isompiin ympyröihin kuten NHL. Yksikään ei osaa edes luistella. Tämä ajatus sattui silmiini jokin aika sitten päivän HS:sta jossa luistelun ammattivalmentaja kertoi näkemyksiään. Kyllähän pelitavat ja keskialueelle purkamiset opitaan, mutta näyttäisi siltä että taidon kustannuksella kun aika on aina rajallinen. Sen sijaan maalivahtivalmennus on paikoin erinomaista kuten myös äijien valmennus kun pelaajat ovat valmiita.

Esimerkiksi Veikkauksen varoja voisi jakaa enemmän liittojen seuroille ja rahat tulisi korvamerkitä valmennuksellisiin tarkoituksiin. Mun mielestä esimerkiksi Veikkauksen logo pääsarjatason jengien hihoissa on pieni hinta siitä, että seurat hyöytyvät lyhen ajan edun (=massit seuralle) sijaan pitkällä aikavälillä kehittyneen junnutyön tuottamien hedelmien muodossa. Samoin seuratasolla pitäisi tajuta se, että halvin ei ole aina paras valmentaja ja junnut tarvitsevat "hieman" aikuisista poikkeavia asioita.

Masseissa on toki eroja kun verrataan Ruotsin, Suomen ja Norjan masseja urheiluun. Norjalla on lähes triplamassit, Ruotsilla tuplamassit kun verrataan Suomeen. Sen lisäksi että urheilu saa Suomessa merkittävästi vähemmän tukea, tuki myös kohdistuu varsin mielenkiintoisesti. Kihun tutkimuksen "Urheilun rakenteet ja tuki Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa" (2010) mukaan seurat, lapset ja nuoret saavat Ruotsissa 68 prosenttia kaikesta tuesta, Norjassakin vielä 14 prosenttia, mutta Suomessa tuki hupenee käytännössä kokonaan koulutuskeskuksiin, kuntiin, järjestöille yms. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa seurojen lasten- ja nuorisovalmennukseen ei heru kuin promilleja urheilun kokonaistuesta. Siksi ei tarvitse ihmetellä esimerkiksi Liigaan nousevat parhaat A-junnutkaan eivät osaa luistella tai hallitse kiekonkäsittelyä kuten ikäluokkansa parhaat maailmassa.

Sama tilanne on jalkapallon puolella ja kaiketi oikeastaan jokaisessa lajissa. Nuorisotasolta puuttuu valmentajat jotka olisivat edes niin hyviä, että eivät olisi esteenä koutsaamiensa nuorten kehityksessä. Puhumattakaan siitä, että he osaisivat viedä talentteja eteenpäin ja näistä talenteista tulisi ykköskokoonpanon hyökkääjiä Valioliigaan tai maalintekijöitä NHL:ään. Yksilölajeissa tilanne on sama. Kun sieltä on noussut maailmantason huippuja kuten Sievinen tai Kasvio Ormon ja isä Sievisen valmennuksessa, valmentajilta meni helvetisti aikaa tapella lajiliittojen johdon ja valmennuksen kanssa, jotka halusivat tehdä kuten ennenkin vaikka niillä keinoilla edes lohi ei oppisi uimaan.

Eniten vituttaa se, että nämä lajiliitot, järjestöt, urheilukeskukset ja nuorisovalmentajat eivät edes näe tätä ongelmaa vaan höpisevät ainoastaan esimerkiksi Sihvosen tapaan, että eihän Suomesta enää voi tulla huippuja NHL:ään. Kyse ei ole yksin edes näköalattomuudesta tai osaamattomuudesta vaan myös omien asemien turvaamisesta.

Osaltani ei muuta kun en mitään uuttakaan enää löydä tähän mitä olen pari vuotta kirjoitellut. Kaikille kenkää!

 

[Andrew]

Suomella on joukkue lajeissa aivan käsittämätön tapa sulaa kovissa paikoissa kuin lumiukko helteellä. Otetaan vaikka esimerkiksi Suomen suosituin urheilulaji jääkiekko. Miten on mahdollista, että Suomi häviää aina finaalin?! Ei verrata Ruotsiin, koska tässä ketjussakin on tuotu esille, että Ruotsissa on moninkertaiset budjetit verrattuna Suomeen ja ruotsalaiset osaavat voittaa kovien paineiden alla, mutta verrataan vaikka Tshekkiin.

Tshekki on osallistunut arvoturnauksiin omana joukkueena vuodesta 1993 lähtien, kun Tshekkoslovakia lakkasi olemasta ja pärjännyt loistavasti arvokisoissa:

Tshekki on voittanut oman olympiafinaalin 1998 Naganossa, kun Suomi hävisi omansa Torinossa 2006.

MM-kisoissa Tshekki on ollut finaalissa 7 kertaa ja poistunut 6 kertaa voittajana kaukalosta. Jäätävä prosentti!
MM-kisoissa Suomi on ollut finaalissa 8 kertaa ja vain 2 kertaa poistunut voittajana kaukalosta. Tuota prosenttia, kun katsoo niin tulee epäuskoinen olo miten voi aina hävitä finaalin.

Tämä on asia, joka suomalaisten valmentajien pitäisi ratkaista. Miksi Suomi aina häviää finaalin?! Miksi pelaajien kasetti ei kestä finaalia?! Jokainen ymmärtää, että ei ole enää sattumaa, että häviää finaalin tuollaisella prosentilla ja Tshekki toimii tässä hyvänä vertailukohtana joukkueena, joka aina voittaa finaalin.

 

[pernaveikko]

Tämä on asia, joka suomalaisten valmentajien pitäisi ratkaista. Miksi Suomi aina häviää finaalin?! Miksi pelaajien kasetti ei kestä finaalia?! Jokainen ymmärtää, että ei ole enää sattumaa, että häviää finaalin tuollaisella prosentilla ja Tshekki toimii tässä hyvänä vertailukohtana joukkueena, joka aina voittaa finaalin.

Ymmärtääkseni urheilupsykologian tutkimus on maailmalla kovahkossa nosteessa. Tähän viihdemuotoon (siis ammattiurheilu yleensä) panostetaan niin paljon rahaa, että asiaa pitää selvitellä. En ole psykologiaan tutustunut sitten lukion, mutta heitän arvauksen.

Suomalaiset on niin sisäänpäinlämpeävä kansa. Finaali jännittää niin paljon, koska ei osata ottaa rennosti. Peli se vain on, mutta ei osata katsoa mitä päivä tuo tullessaan.

Pelipäivän aamuna suomalaiset fanitkin jännittää, vaikka heillä on vapaata ja lomaa. Voi ostaa votkaa tai viskiä kisakaupungin pubista, mutta silti joku tuntuu olevan koko ajan vähän huonosti. Tsekkifanit taas nauttivat niitä kuuluisia oluitaan ja laulavat. Ottavat toki hieman tiukkaa ujojen suomalaisten kanssa, jos tarjotaan. Suomalainen ei tietenkään tarjoa kenellekään, koska minun korunani on minun. Minähän käyn töissä ja maksan veroja. Silti tsekit vain laulavat ja juhlivat, ehkä tanssivat hieman pöydilläkin. Suomessa kotikisoissa siitä joutuisi putkaan.

En voi tietää mitä pukukopissa tapahtuu, mutta suomalaiset on jo valmiiksi hieman alistuineita. Tsekit lähtevät meiningillä (ei sentään krapulassa enää tällä vuosikymmenellä) ja hehkuttavat kuinka tämä nyt hoidetaan.

(Olen ollut parikin kertaa paikan päällä, kun Tsekki on kaatanut Suomen MM-finaalissa.)

 

[fakiiri]

Meillä on tulossa Lahden MM-kisat vuonna 2017, joka on merkittävin suomalaisten järjestettävä urheilutapahtuma 2010-luvulla. Erityisesti mäkihyppy vaatii valtavia investointeja. Missä tahansa muualla maailmassa, esim. mäkihyppytornit modernisoitaisiin. Kaikki tarvittavat varat tulee löytyä pohjoismaisiin hiihtolajeihin. Jos tämä tarkoittaa jalkapalloon suunnattujen varojen pienentämistä niin silloin se tarkoittaa sitä. Jalkapalloon suunnattuja varoilla emme tee yhtään mitään. Se on sama asia kuin heittää rahat kankkulan kaivoon

Millä perusteella merkittävin? Rallin NM-osakilpailu Jyväskylässä on suurempi ja merkittävämpi. Jyväskylässä on enemmän yleisöä ja kansainvälistä tv-yleisöä MM-ralli kerää ihan eri tavalla kuin hiihtokilpailut. Ja vuodelle 2017 on tehty esisopimus MotoGP -kilpailun järjestämisestä Iitin Kymiringillä. Se vasta iso, globaali tapahtuma onkin.