Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[El Gordo]

Pohjoismaiden (paitsi Islanti) olympiamenestys kesä- ja talvikisojen mitalit yhteenlaskien:

80-luku
Suomi 53
Ruotsi 60
Norja 32
Tanska 15

90-luku
Suomi 34
Ruotsi 30
Norja 85
Tanska 13

00-luku
Suomi 26
Ruotsi 45
Norja 70
Tanska 21

10-luku
Suomi 20
Ruotsi 59
Norja 96
Tanska 24

 

[timotl]

Ruotsin mitalimäärät siis notkahti 90-luvulla, mutta ovat taas päässeet 80 luvun vauhtiin.

Norjan mitalit nousseet raketin lailla, kiitos dominoinnin kaikessa talviurheilussa. Alkaneella kaudella kun on katsellut hiihtoa, mäkihyppyä, alppilajeja ja yhdistettyä, ampumahiihtoa....Norja on voittanut kaiken. Ihan kaiken. Dominointi vaan kasvaa.

Tanska nousussa myös, käyrä ylöspäin.

Ainoastaan Suomen käyrä osoittaa edelleen tasaisesti alas. Tällä menolla 2050 luvulla mitaleita tulee 0. Olympiakomitealla on ollut jo vuosikymmeniä erilaisia projekteja käynnissä, mutta onko mikään muuttunut? Tai onhan muuttunut, mitaleiden määrä laskenut.

Ei vaan osata, kaikille kenkää.

 

[El Gordo]

Päivän ampumahiihtolähetyksessä sivusivat vähän ruotsalaisen ja suomalaisen systeemin eroja. Ruotsissa kaikki kait asuu siellä pelipaikoilla Östersundissa (vai mikä se oli). Tehdään yhdessä treenejä päivittäin ja valkut valvoo kaikki harjoitukset. Olosuhteet on vimpan päälle ja voi varmaan keskittyä täysillä urheiluun. Samaan aikaan Suomessa...

 

[Pavlikovsky]

. Samaan aikaan Suomessa...

...hiihto ja ampumahiihto eivät tee mitään yhteistyötä, koko ampumahiihto pyörii yhden Mäkäräisen varassa, ampumahiihtäjät yksin milloin missäkin treenaavat ja kääntelevät taulukon varmasn itse ja maailmancupia kierretään jollain Transitilla ja koko kupla puhkeaa kuin ilmapallo kun Kaisa lyö winchesterin narikkaan. Koko ampumahiihto - kulttuuri Suomessa on yhtä kuin Kaisa ja sen hehkutus ja sit siel on se joku selittelijä Eder ja ne miehet, huutonaurua juu. Mäkihypyn kohtalo luvassa ihan pian.

 

[Sanainen arkku]

Pohjoismaiden (paitsi Islanti) olympiamenestys kesä- ja talvikisojen mitalit yhteenlaskien:

80-luku
Suomi 53
Ruotsi 60
Norja 32
Tanska 15

90-luku
Suomi 34
Ruotsi 30
Norja 85
Tanska 13

00-luku
Suomi 26
Ruotsi 45
Norja 70
Tanska 21

10-luku
Suomi 20
Ruotsi 59
Norja 96
Tanska 24

Trendi tulee tuosta ilmi, mutta kasarin boikottikisojen vaikutus saa Suomen mitalimäärän romahduksen ysärille tullessa näyttämään dramaattisemmalta kuin se onkaan.

Itse en jaksa hirveästi huolestua siitä, jos suomalaiset nuoret eivät enää telo itseään keihään epätarkkuusheitossa tai muissä pöhköissä lajeissa.
Meistä on tullut pallopelikansa. Emme ikinä tule haastamaan Espanjaa jalkapallossa, mutta kukaan ei enää tule takki auki Leijonia vastaan edes turnauksissa, joissa on mukana kaikki parhaat pelaajat. Lento- ja koripalloilijat näyttävät meille tämän tästä hyviä suorituksia ja loistavaa yhteispeliä, eikä meidän tarvitse jännittää mitä pissanäytteistä paljastuu. Salibandy, vaikka onkin kansainvälisesti lilliputtilaji (kuten on muuten kriketti tai jefukin), liikuttaa suomalaisia paljon ja miesten puolella me olemme tällä hetkellä naapuria edellä kaikessa muussa, paitsi harrastajamäärissä.
Niin, ja jalkapallossakin pelataan lopputurnauksessa.

Jos saisin päättää, missä yksilölajeissa olisimme maailman huipulla, niin tässä listaa
-suunnistus. Suorituspaikat "ilmaisia" ja laji monipuolinen sekä todella vaativa.
-tennis. Minun silmissäni urheilijan pitää olla todella kova, että olisi maailman paras urheilija ohi miesten maailmanlistan ykkösen.
-yleisurheilun kymmen- ja seitsenottelut. Luulen, että näiden lajien urheilijat ovat terveempiä kuin muut yleisurheilijat uran päätyttyä. Luulen, en tiedä.
-uinti. Lähinnä siksi että saisi jengiä vesiurheilun piiriin enemmän, eli kansanterveydelliset syyt.
-moukarinheitto. En pysty perustelemaan. On vaan jotenkin niin esteettinen laji. Heittäjä häkissä. Keskittyminen. Toisten olemus tyyni, toisten uhmakas. Maassa lepäävä moukari. Suoritus. Kamera kuvaa heittäjän jalkoja; tanssinomainen askellus. Karjaisu. Se hetki kun moukari leijuu ja lopulta sen maahan tippumisen ääni. Oikeastaan pidän lajia enemmän taiteena kuin urheiluna. Oikeastaan on ihan sama onko finaalissa suomalaista. Oikeastaan on merkityksetöntä, kuka voittaa. Tuloslistat elävät kuitenkin seuraavan kymmenen vuoden ajan.

Joku mäkihyppy tai keihäs... ehdottomasti typerimpien urheilulajien eliittiä. Täältä tähän.

Terveisin keski-ikäinen sählyäijä

 

[Sanainen arkku]

Missä joku Sotkamo on? Minä tiedän monta pk-seutulaista, jotka eivät edes tiedä missä tämä pikkukylä sijaitsee puhumattakaan, että heitä kiinnostaisi tällainen lilliputtilaji. Miksi panostaa tällaiseen lilliputtilajiin, jolla ei ole minkäänlaista kansainvälistä statusta?

Vaikka muistelisin, ettei nimimerkki enää ole vastailemassa, niin onhan tämä hauskaa. Kaveri joka nimeää itsensä Hiihtofaniksi, ei tiedä missä Sotkamo on. Kukahan jääkiekkoa seuraava ei tiedä, missä Vierumäki sijaitsee?

Älkäämme muuten menkö saunaan. Kansainvälisesti katsottuna ihan lilliputtihommia ovat ne. Samoin suomen kielellä kommunikointi.

 

[adolf]

Sykähdyttävin urheilutapahtuma äänestys kuvaa kyllä hyvin sitä missä tilassa suomalainen urheilu on. Tuolta, jos otettaisiin jääkiekko pois (3/10 ehdokkuuksia), niin tarjonta olisi ihan huumoritasoa. Mitenkään väheksymättä siis noita siellä nyt olevia ehdokkaita, mutta olisi tämmöisessä äänestyksessä vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ollut aika paljon kovempaa kamaa tarjolla.

Noh, onneksi miesten jalkapallon EM-kisapaikan varmistanut ottelu sentään siellä oli ja sen pitää olla itsestäänselvä äänestyksen voittaja.

 

[Pavlikovsky]

Eikös meidän e-urheilijat ole ihan hyvin elektronisen urheilun lähettiläinä menestyneet maailmalla ja rahaa on niin ettei paskalle taivu? Tällaiset väitteet huonosta urheilumaasta on sellaista Jukolan viestin paskahuussi-jonon väkinäistä voivottelua.

 

[PPK]

Suomi on huono urheilumaa, koska suomalaisia ei kiinnosta urheilu riittävästi. Urheiluhullu kansa on pelkkä myytti. Oikeasti suomalaiset käyvät todella huonosti esim. paikan päällä katsomassa urheilua. Jääkiekko on ainoa laji, joka vetää säännöllisesti merkittävän määrän katsojia katsomoihin ja se on sattumoisin myös ainoa laji, jossa rahaa ja resursseja riittää. Veikkausliigan yleisömäärät ovat kohtuullisia, mutta ottaen huomioon, että jalkapallo on lähes joka puolella maailmaa se suurin laji, niin ovathan ne aika surkeita. Kaikissa muissa pohjoismaissa yleisömäärät ovat moninkertaisia ja Tukholman kaltainen tilanne, jossa kolme seuran yleisökeskiarvot ovat yli 15 000, tuntuu täysin utopistiselta ajatukselta Helsingissä. Ruotsissa jalkapallo, jääkiekko, jääpallo, käsipallo koripallo ja jopa speedway houkuttelevat merkittäviä säännöllisiä yleisömääriä ja sitä kautta lajeihin virtaa rahaa ja harrastajia. Telkkarista kyllä saatetaan katsoa formulat ja ehkä mestareiden liigan ottelut, mutta monella se jääkin sitten siihen. Kun ei ole kiinnostusta, ei ole sponsoreita, eikä rahaa. Perinteiset yksilölajit ovat jääneet sponsori- ja tv-tuloissa täysin kansainvälisten urheilulajien jalkoihin. Tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta ja veikkaan, että vuoden urheilijapalkinto tullaan tulevina vuosina yhä useammin jakaamaan joukkueurhelijalle.

 

[IceWalker]

Tähän sopii mainiosti tämä, ei sinänsä mitenkään yllättävä artikkeli:
IL paljastaa Suomi-urheilun vedätyksen – pomot peittelevät heikkoa menestystä

Vaikka jutusta suodattaisi normaalin johtajakaunan pois (kts. Tuntematon sotilas ym.) , siitäkin huolimatta tilinpäätös on yksiselitteinen: ollaan todella kaukana tavoitteista.

Joissakin lajeissa ollaan huipulla, täysin Humusta riippumatta. Jossakin lajissa saavutettiin uskomattomalta kuulostaneet tavoitteet: jalkapallo ja EURO 2020.

Mutta näissä olympialajeissa, eritoten kesän, kynnetään ja syvältä. En ehdota yhtään mitään korjauksia, paitsi, että lopetetaan bullshit ja potkitaan muutama dirika pellolle, annetaan maksimaalinen rahoitus ruohonjuuritasolle. Johtaja johtaa teoilla, ei sanoilla.

Suomen huono menestys ei saisi ainakaan olla automaatti hyville palkoille pääsemisessä. Tulos tai ulos, on selkeä myös liike-elämässä.

Voi tosiaan olla, ettei mitään oikeastaan ole tehtävissä. Suomesta ei löydy tarpeeksi ihmisiä, jotka lahjakkuutensa ohella todella haluaisivat olla maailman huipulla tyyliin Juha Väätäinen. Pistää itsensä peliin. Lahjakkuudet menevät aivan liikaa joukkuepeleihin ja sehän ei hyödytä kuin paria lajia. Maajoukkueetkaan eivät peleissä silti pääse edes osallistumaan kesäolympialaisiin.

Jalkapallokin on Euroopan keskitasoa, kuten koripallo tai lentopallo.

Ehkä suomalainen sisu on kadonnut, olemme liian kylläisiä: vain jos tavoitteena on änäri ja huippupalkat, kiinnostaa. Varmaan ei yleisurheilu nappaa nuoria tarpeeksi. Puhumattakaan muista lajeista. Ja hyvä niin sitten: palaan jälleen tosiasioiden tunnustamiseen.

Analysoidaan tilanne joka lajissa kunnolla, mietitään mitä huipulle pääseminen oikeasti vaatisi ja jos ei se ole realistista, hit the road, jack. Puolivaloilla tekeminen ärsyttää huomattavasti enemmän kuin maakuntasarjassa oleminen. Myönnetään, että Suomi on juostu jo ajat sitten maailmankartalta, 1920-luku ei palaa koskaan, ei edes 70-luku.

Vähennetään huippu-urheilun rahoitus minimiin ja suunnataan se harrastamiseen. Pistetään pystyyn omat olympialaisemme, jossa voitamme aina. Takaisin Impivaaraan voisi olla ohjelmajulistus vuosille 2024-50. Jos nyt joku poikkeusyksilö ilmaantuu, niin sille sitten maksimituki. Ainoana ehtona se, että yksikään johtaja ei saa sanallaan ottaa ko. yksilön suorituksia omaan piikkiinsä.