Suomalainen valmennustietämys ja valmennus on heikkoa. Esimerkiksi jääkiekossa se on keskittynyt liiaksi pelitavalliseen kuvioihin yksilön taitotason kehittämisen sijasta. Täällä sihvoset ja muut patsastelee kertoessaan kuinka Liiga on maailman taktisin liiga.
Mielestäni ongelma ei ole suoranaisesti valmennusosaamisessa, vaan osaamisen jakautumisessa ja painopisteiden haussa. Suomalaisvalmentajat ovat lätkässä Ylösen, Jalosen ja kumppanien vanavedessä tehneet helvetin kovaa jälkeä ihan kansainväliselläkin tasolla. Samoin esimerkiksi Dettmanin johdolla on saatu onnistumisia sellaisistakin lajeista, joissa kansainvälinen taso on korkea ja Suomi seuraa perässä.
Toisaalta kärkiosaamisen takana taso tippuu sitten reilusti. Esimerkiksi vanhemmissa SM-tason joukkueissa voi jopa "rikkaissakin" lajeissa olla melkoista vipeltäjää penkin takana. Osa on hommissa pelaajauran ansiosta ilman mitään valmennuksellisia eväitä, osa vähän kuin "kiitosvirassa" ja niin päin pois. Mitä nuorempiin mennään, sitä enemmän valmennuksen taso alkaa olemaan sitä luokkaa, että koutsi on tyylini faija, joka on joskus peruskoulun urheilutunneilla lajia koittanut ja työvuorot antavat myöten valmentaa.
Taktisuus on aikuisten tasolla hyvä piirre, olettaen ettei asiaa vedetä yli. Sen sijaan junnuissa pitäisi mielestäni panostaa enemmän lajiosaamiseen, treenaamisen treenaamiseen ja yksilötaitoihin. Ei suomalainen lätkä kehity sillä, että Ruotsissa treenataan tehokkaammin ja Jenkeissä tai Kanadassa skidejä ohjaa useammin pätevämmät kaverit. Ei suomalainen futis kehity sillä, että vedetään parit ohjatut treenit samaan aikaan kun brassipojat kikkailevat kellon ympäri.
Väitän että Veikkaus ja Opetusministeriö ovat pilanneet suomalaisen huippu-urheilun kehittämisen suuntaamalla vuosikymmeniä rahaa byrokratian kasvattamiseen sekä aivan käsittämättömiin komplekseihin sinne ja tänne.
Samoilla suunnilla ollaan. Esimerkiksi lätkän osalta mun mielestä pitäisi vetää tylysti linjat uusiksi. Sen sijaan että rakennetaan hienoja ja moderneja halleja Malmin, Paloheinän ja vastaavien sijaan, miksi ei kylmästi pyrittäisi nostamaan hallien määrää? Teollisuuden kadotessa ulkomaille on maa täynnä tyhijä hallirakennuksia, tehtaita ja muita. Tuossa on tontti, seinät ja katto valmiina. Ei muuta kuin jää alle, pari raksakoppia pukkareiksi ja se on siinä. Sama juttu ulkojäiden osalta, jäädytettävää aluetta löytyy kyllä jos haluja on. Eikä noiden tarvitse edes olla mitään suuria kulueriä jos tarkoituksena on tarjota vain jäätä. Toki nykysuuntaus tuntuu siltä, että jäädyttäminen vaatii läheisyyteensä vähintään 30 hengen kahvion, pizzerian, autopaikat, julkisen liikenteen väylät, vartijan ja nurkkauksen joko hipstereille tai paremmalle kansalle.
Saatana, ei kehitys vaadi "täydellistä" ympäristöä, vaan oikean ilmapiirin, tarpeeksi toistoja ja pelaajan omaa halua. Ei viimeisen päälle rempatut pukukopit tai maailman parasta kahvia tarjoava kahvila tee pelaajasta parempaa, mutta muutama lisäharjoitus viikossa voi tehdä jo paljon. Nykytilanteessa kun rahan kanssa täytyy olla tarkkana, niin joko yksikkökustannuksia täytyy laskea tai tyytyä aiempaa vähäisempään. Jos urheilua halutaan viedä eteenpäin, ei harjoituskeskuksien määrästä voi ainakaan tinkiä. Sen sijaan jos laadusta tingitään, voidaan määrää kasvattaa.
Samoin valmennukseen olisi syytä panostaa enemmän. Esimerkiksi Veikkauksen varoja voisi jakaa enemmän liittojen seuroille ja rahat tulisi korvamerkitä valmennuksellisiin tarkoituksiin. Mun mielestä esimerkiksi Veikkauksen logo pääsarjatason jengien hihoissa on pieni hinta siitä, että seurat hyöytyvät lyhen ajan edun (=massit seuralle) sijaan pitkällä aikavälillä kehittyneen junnutyön tuottamien hedelmien muodossa. Samoin seuratasolla pitäisi tajuta se, että halvin ei ole aina paras valmentaja ja junnut tarvitsevat "hieman" aikuisista poikkeavia asioita.
Olen tässä mennyt nyt vähän lätkä edellä, mutta samat lainalaisuudet pätevät mielestäni hyvin muihinkin lajeihin. Esimerkiksi futiksessa kehittyminen ei vaadi hienoa hallia, mutta hienon hallin hinnalla saisi ison määrän kohtalaisessa kunnossa olevia kenttiä. Samoni koriksessa parin kaljapäissä nähdyn NBA-matsin kokemuksen omaava faija voi tehdä hommansa pullapalkalla, mutta hänellä tuskin on tarvittavaa näkemistä lapsien kehittämisestä tai eri ominaisuuksien vaalimisesta.
Suomessa pelaajia on niin rajallinen määrä, että tasoitusta ei yksinkertaisesti voida antaa sen vertaa, että pelaajakasvatus jää valmenuksen tai infran takia puolitiehen. Yksilötasolla voi onnistumisia tulla jos lapsen/nuoren ympäristö on kohdillaan, mutta varsinkin joukkuelajeissa homma kärjistyy. Joku Sami Hyypiä treenasi omalla ajallaan niin helvetin paljon, että kuuleman mukaan tuota pidettiin vähän pimeänäkin. Loistavan uran tuo kuitenkin teki, valitettavasti vain samasta ikäpolvesta ei löytynyt joukkueellista yhtä kovasti treenanneita lahjakkuuksia. Ehkä Hyypiäkin olisi päässyt MM-kisoihin jos junnuvalmennuksessa olisi panostettu myös omalla ajalla tehtävän treenamisen trenaamiseen, pelipaikoissa olisi panostettu määrään ja valmennus olisi osannut ajatella pitkän ajan etuja.[/quote]