Mikä on sattunut fyysisesti ylivoimaisesti eniten?

[Anselm Raato]

Kiva ketju. Muutaman kerran mielesstä on käynyt hyvinkin milenkiintoiset lauseet kuten "Ai saatana!", "Hyi vittu!", sekä "Perkele, toi on sattunu!"

Iise koin pahimman kipuni intin loppuvaiheissa. Nielurisaleikkaus tilkassa (RIP) ei ole niitä kaikkein mukavimpia. Kyseessä on ilmeisesti siis hieman kitarisaleikkausta hankalampi tapaus... Noh, leikkaus alkoi puudutuksilla. Sattui niidenkin pistäminen jo ihan pirusti. Sitten testi, onko risat puutuneet: HYKSin heppuli päätti napsaista saksilla palasen risoista. "Sattuiko?" Hyvä etten lyönyt kaveria. Totta helvetissä se sattuu, jos puudutusaine ei ole vaikuttanut vielä. Noh, vielä yksi piikki -kieleen. Sitten leikkaamaan.

Vaikkakin risat olivat puutuneet hyvin, tuntui se niiden leikkaaminen todella ilkeältä. Kuului pään sisällä se NAPS todella voimakkaasti. Pyörryin... En tiedä/muista oliko kivusta vai ei, mutta virkosin siihen kun lisähappinaamari on kasvoillani. Leikkaus jatkui.

Risat olivat irti ja alkoi se haavojen umpeen polttaminen. Hyi fittan sitä käryä mikä suustani nousi. Lihan tirisevä ääni kantautui korviini todella vastenmielisesti ja uloshengiotyksen mukana suustani nousi savua. Haisi pahalle kuvottavalle. Kurkkua särki.

Leikkaus oli ohi ja osastolle. Kipupiikkiä anettiin milloin perseeseen, milloin käsivarteen, mutta aina sattui ja paljon. Lopulta lääkäri tuli ja kysyi, että haluanko morfiinia suoneen. Se kuulema ainakin auttaa. Ihmettelin hetken kysymystä, mutta vastasin myöntävästi. Tai siis niin ainakin yritin sanoa. Suu puuduksissa ja risat roskissa puhuminen on hemmetin hankalaa mongerrusta. Noh, sisar hento valkoinen katseli aprikoiden, kun haihtui poskiltani väri paprikoiden ja toi sitten sitä morfiinia. Tippa kiinni ja morjens. Nukuin yli vuorokauden.

Pääsin kotiin perjantaina. Leikkaus oli siis juhannuksen jälkeisenä tiistaina. Kotihoitoa sain, mutta inttiin menin viimeiselle viikolle takaisin. Varusteiden palautus yms.

Toipuminen leikkauksesta oli ihan helvettiä. Sattui koko ajan saatanasti ja esim. syömisestä ei meinannut tulla mitään. Tyydyin juomaan jäävettä ja syömään jäätelöä. Inttikin siinä loppui, mutta enhän minä voinut mennä sitä juhlistamaan. Hyvä että puhumaan jo pystyin.

Lähdettiin sitten lauantaiaamuna perheen kanssa serkun häihin Sotkamoon. Sinne päästiin ja oltiin tuttujen mökissä laittelemassa pukua hiljalleen päälle kun iski paskahätä. Vessaan siis. Ponnistus, ja nielurisojen haavat auki. Verta alkoi vuotamaan todella paljon ja toki siinä sitten sitä syljin pois. Isukille huikkaus vessasta, että nyt lähdetään käymään Sotkamon terveyskeskuksessa. "Miksi?" No ymmärsi varmaan kun astelin vessasta pois pidellen ämpäriä naaman alla ja räin/oksensin verta kurkusta. (ihminenhän ei kestä mahassaan omaa vertaan ja alkaa oksentelemaan) Vastaanotolla selitin että tässä ihan muuten syljen verta, ei mua mikään vaivaa kun kypsempi kotka mallia 60v kyseli että mikähän minulla on hätänä. Kerroin sitten toki että nielurisat leikattu apaut viikko sitten. Samantien pääsin jollekin korvaexpertille, joka polttaisi haavan/haavat umpeen. Puudutisaine loppui kesken. Noh, yksi piikki saa riittää ja polttamaan. AI JUMANKAUTA! Sattui ihan vitusti ja taas se palaneen lihan katku tulvi nenääni. Kesken polttelun joku assistentti toi lääkärille lisää puudutusainetta. (vitutti ja paljon) "Noni, laitetaas vähä lisää vaikka ollaanki maalisuoralla." Ensimmäinen piikki -kieleen. Taas. Toinen piikki osui ja upposi -puolittain. Osa siitä piikistä nimittäin meni poskeeni. Lopulta polttohomma oli ohi ja pukua laittamaan lopullisesti päälle. Kirkkoon ehdittiin juuri ja juuri. Koko päivänä en meinannut kyetä puhumaan mitään. Kieli ei liikkunut, poski oli tunnoton ja kurkkukin kummallisen kivuton. Tyydyin "jatkoilla" olemaan enimmäkseen hiljaa ja syömään jääpaloja tuopista.

Paskat häät.

 

[Näkemys]

Viime yönä iski ihan helvetinmoinen mahakipu. Yritin ensin käydä paskalla, mutta ei auttanut. Olin jo lähdössä sairaalaan, kunnes sain vatsani tyhjennettyä. Ripulihan se lopulta oli, mutta pelkäsin jotain umpisuolen puhkeamista tms. Tunne oli kuin 17 891 viikinkia vääntää vatsan sisälmyksiä ruuvimeisselillä. Sinänsä mitätön asia, mutta helvetinmoinen kipu.

 

[Drew]

Yksi kivuliampia kokemuksiani oli kun minulla puhkesi antibioottiallergia. Oksentaminen ei ole koskaan kuulunut suosikkiasioihini, mutta silloin sitä tuli harjoiteltua oikein urakalla.

Eikä se oksentelukaan vielä mitään, mutta kun joka helvetin soluun koko kropassa sattui niin saatanasti ettei mitään rajaa. Pienenpienikin valonsäde tuntui siltä kuin silmiä olisi viillelty partaterillä ja vähäisinkin rapsahdus kuulosti siltä kuin korvan vieressä olisi soitettu moottorisahalla kirkonkelloja.

Alennuin lähtemään sairaalaan siinä vaiheessa kun olin parin päivän ajan oksentanut kaiken vedenkin ulos ja menettänyt 11% painostani.

 

[Setti-Matti]

sain sählypallosta palleille mikä ei sinäänsä kuulosta pahalta, mutta tuli helkutin lujaa ja pahasta kulmasta. taju lähti. Edes se kuin 5 vuotiaana putosin kiukaan päälle ei sattunut yhtä paljon.

 

[-OO-]

Ennaltaehkäisevänä hoitona on yrittää aina juoda aivan helvetisti, parhaani olen tehnyt...

Näin olen toiminut, ja ainakaan vielä eivät ole uusineet. Myös ruokavalio yms. vaikuttaa jonkin verran. Mutta voin suositella että kannattaa yrittää välttää kaikin keinoin!

 

[Hespeler]

sain sählypallosta palleille mikä ei sinäänsä kuulosta pahalta, mutta tuli helkutin lujaa ja pahasta kulmasta. taju lähti.

Sama on sattunut kohdalle. Tunti iskun jälkeen sattui vielä kyljet, alavatsa, ja oksennus oli tulla.

Tuli vielä sellanenkin mieleen, kun joskus muksuna putosin tarharakennuksen katolta. Oltiin vapaa-ajalla siellä killumassa, ja piti hypätä tai kurottautua n. metrin alempana olevalle aidalle. Siitä katon reunalta sitten jotenkin onnistuin pudottamaan itseni suoraan vatsalleni aidan päälle. Sellainen puinen aita missä oli sellaset viistosti sahatut päät. Mustansininen mustelmavyö kiersi aika kauan tossa vatsalla sen jälkeen. Ihme että mitään sisuskaluja ei revennyt.

 

[Koirapoika]

Ei mitään jättimäisiä kipuja ja särkyjä. Penskana puukolla peukalo auki niin että luu paistoi, muistona tapahtumasta ylimääräinen liikkuva osa nahan alla, varmaan joku koteloitunut luun siru mitä voi liikutella noin puolen sentin alueella. Jos muistaisin kuinka kovin sattui solisluun katkeaminen (huuto kuulemma oli melkoinen) tai kämmenestä läpi isketty virkkuukoukku (luultavasti yhtä riemukas huuto), ne voisi olla kovimpia kipuja mitä on kokenut.

Muistoissa on vähemmän miellyttävä kokemus selkäkivusta. Polvillaan selkä suorana kykeni olemaan, epämukava asento ja siitä kun liikahti johonkin suuntaan niin henkeä ei kivulta tahtonut saada. Hupaisinta tapauksessa oli se, kun jumi laukesi, pystyin heti sen jälkeen olemaan ihan normaalisti ja kykenin pelaamaan potkupalloa.

 

[Rinksu]

sain sählypallosta palleille mikä ei sinäänsä kuulosta pahalta, mutta tuli helkutin lujaa ja pahasta kulmasta.

Niinpä. Ei ole kivaa myöskään, kun kaveri huitaisee hullun kiilto silmissä jääpallolyönnillä mailan suoraan säärille. Puoleen tuntiin en pystynyt kuin makaamaan ja sääriin tuli komeat paukurat.

Pahin kokemani tuska taitaa kuitenkin johtua reippaasta vasaraniskusta suoraan peukalonkynteen. Vittu, miten se tykytys voi olla niin kamalaa.

 

[MadMike]

Nielurisaleikkaus. Tai oikeastaan siitä paraneminen. Vittu mitä hommaa. Jos olisin etukäteen tiennyt mikä olo tulee olemaan, olisin osannut jopa vähän jännittää operaatiota. Ajattelin, että saa syödä jäätelöä ja ottaa lunkisti. No ei aivan ollut sellasta. Viikkoon en syönyt mitään (okei, 2 lusikallista mehukeittoa). Juominen oli myös täyttä tuskaa, eli en juonut juurikaan. Kehon paino tippui n. 20% viikossa. Olisi varmaan pitänyt mennä sairaalaan tiputukseen, mutta eipä siitä kai mitään suurempaa vi-vi-vikaa jäänyt. Ensimmäinen ruoka jota pystyin syömään oli pinaattikeitto. Jo keiton tuoksu saa nykyään olon paranemaan heti.

Pari kertaa tullut jätettyä sormi ahtaaseen paikkaan. Intissä lähti oikein taju hetkeksi tämän seurauksena. Opiskeluaikana jätin sormen n. metrin korkean kassakaapin oven väliin, kun kiireessä paiskasin sen vauhdilla kiinni. Sormi on ihan kätevä stoppari.

Kämmenluun poikkaiseminen ja pari murtunutta rystystä sattuu myös. Tällä kädellä lukiossa äidinkielen aineenkirjotus oli myös hieman hankalaa.

Kaiken kaikkiaan erilaiset murtumat/nivelten repeämiset ovat kuitenkin aika kevyttä kamaa ton nielurisaleikkauksen rinnalla. Vieläkin nousee niskakarvat pystyyn, kun ajattelee sitä toipumista. Riittävä kipulääkitys on kyllä aika olellinen osa mistä tahansa vaivasta/vammasta toivuttaessa.

 

[Johnny Park]

Kovimmat kivut koin tänä syksynä. Täysin puskista iski kipukohtaus päivää ennen armeijaan astumista. Kipu alkoi rintakehästä ja kiemurtelin tuskissani kaverin auton takapenkillä

Veren sokeripitoisuus ensiavussa mitattaessa oli 71 mmol/l. On aika käsittämätöntä, että yleensä pysyin tajuissani.

Teholla tuli vietettyä pari päivää, kovien rinta-, vatsa- ja selkäkipujen kanssa. Ei pystynyt nousemaan ylös, edes istumaan ja syömisen jälkeen kivut vain pahenivat.

Lopulta, kun pääsin kipulääketokkurasta ja pois teholta, tajusin, että tuntuu siltä kuin olisi ammuttu vatsaan. Kipu vatsan ja selän seuduilla oli sietämätöntä ja tutkimusten jälkeen huomattiin, että haima oli tulehtunut.

Minulla todettiin nuoruusiän diabetes ja päälle vielä vakava haimatulehdus. Vaikka tämä ketju käsitteleekin fyysistä kipua, niin voitte kuvitella miten pahasti nämä tapahtumat (+ sairaalan ankeat olosuhteet ja osastoralli) sattuivat henkisestikin.

 

[olkikuukkeli]

Eniten taisi sattua kun pöljyyksissäni(olisiko ollut ala-asteikäisenä) joskus hyppäsin aika korkealta katolta alas - suoraan kaverin jalanjälkiin. Jalkapöytä murtui kolmesta kohdasta. Ei kovin pahasti, mutta tuntui kuin jalkapöytä olisi ollut ihan sirpaleina:o

Iskut kasseille tosiaan sattuvat melkein samanmoisesti, hieman erilaista kipua(oksettavaa) vain. Ja kestää kauan.

 

[Bruno]

Itsehän olen selvinnyt sen verran helpolla, että nilkan vääntyminen vituilleen on varmasti sattunut eniten missään. Gutaa on tehnyt myös tippuminen pääedellä betoniin puolesta metristä pikkupoikana.

 

[Olleri]

Nyt on tällä hetkellä just ihan kivat kivut päällä. Leikattiin tänään eturistiside, eli porattiin luuhun reikä ja takareidestä otettiin jänne ja rakennettiin uusi ristiside. Lääkitys on kohallaan tällä hetkellä, mutta siltikin aika kivasti tuntee, että jalkaa vähän sorkittu tänään. Pää ihan sekasin nuista lääkkeistä, eli jos on sekavaa tekstiä, niin laitetaan sen piikkiin.

 

[Kalmari]

Kuukauden päästä tulee kuluneeksi 10 vuotta, kun umpisuoleni puhkesi. Kolme päivää sinnittelin mahakipujen kanssa, kun aluksi luultiin kyseessä olevan normaali mahatauti. Lääkärissä todettiin, jotta umpisuoli (lisäke, miksi sitä halutaankaan sanoa) pitää leikata. Porin sairaalassa oli melko onnetonta toimintaa, ja sain odottaa leikkausta yli kahdeksan tuntia. Siinä jossain välissä tuo lisäke puhkesi, ja kivut oli jotain käsittämätöntä. Ennen leikkausta olo oli sellainen, ettei olisi haitannut, jos joku olisi ruosteisella sahalla sahannut raajani poikki.

No, tuosta onneksi selvittiin hengissä.

 

[solamnic76]

Minua on eniten sattunut fyysisesti se, kun monta päivää söin jalopenoja pelkästään.

Lähes itkin kun paskoin ja paskoin ja paskoin, tai siis räjäyttelin vessassa jotain happopilviä. Vieläkään en uskalla edes asiaa muistella.

 

[Olkku]

Vasen olkapää. Vaivannut noin vuoden, kerran tähystetty, muka kalkkia. Vittu viimeinen 3 kuukautta ollut helvettiä. Mangneettikuva otetaan 18.12, kun mitään "uuttavikaa" ei ole löytynyt. Valvon yöt, käsi ei kärsi mitään asentoa. Vituttaa ja olen ärtyisä. Ja hermoissa ei ole mitään vikaa.

 

[Tim Callahan]

Onnistuin pikkupoikana jotenkin rymyämään saunan kiukaaseen niin, että oikean käden yläpuolelta lähtivät kaikki nahat aika suloisesti ja kipu oli luonnolisesti melko mojova.

Toinen polttava superkipu minulle tuli putkihommissa, kun olin lämmittänyt kupariputkea ennen sen pään suurentamista (muhvaamista), niin jotenkin onnistuin unohtamaa, että olin palaa lämmittänyt ja tarrasin sormilla siitä. Sormet sihahtivat kiinni putkeen niin, että en pystynyt irrottamaan siitä hetkeksi sormiani, voitte kuvitella kivun kun pari sataa asteinen putki sirosti "lämmittää" sormia. Eikä siinnä vielä kaikki. Nimittäin minähän fiksuna poikana päätin laittaa näihin palovammoihin normaalia perusvoidetta ja voitte arvata minkälainen kirvely niistä seurasi.

Oletteko venäyttänyt ikinä polveanne? Ei jumalauta, että osasi minulla olla kivuliasta pari päivää. Ei pystynyt paljon jalkaa liikuttamaan ilman vihlovaa kipua!

 

[J.Petke]

Eräs juhannus tuli veljeni ja kavereidemme kanssa tuttuun tapaan juotua koko päivä ja illalla oli sitten saarenmaa-rinki koossa ja tuhosimme raakaa viinaa hyvällä tahdilla. Juu ja hauskaa oli, musiikki pauhasi ja viinaa riitti. Lopulta sitten tuli paha olo ja kävin nukkumaan kunnes olin ensiksi käynyt kaksi kertaa palvomassa posliinijumalaa. Heräsin aamuyöstä siihen, että mahaani saatui enemmän kuin koskaan. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin pyörimään sängyssä toivoen, että kohta helpottaisi. Noh, ei helpottanut. Mietin että onko tämä nyt se umpisuoli vai mikä. Pystyin lopulta huutamaan kivun keskeltä veljelleni että tulisi auttamaan. Veli tuli ovelle ihmetellen että mikä on vialla, minä vaikeroin sängyssä ja pystyin hädin tuskin sanomaan että "maha". Veljeni pelästyi ja muu kaveriporukka hieman jo hätääntyi ja ehdotti sairaalaa. Siinä sitten päätimme lähteä sairaalaan ja juuri kun olin päässyt istumaan autoon ja kuski lähti hakemaan avaimiaan kohtaus loppui ja maha palasi normaaliksi.

Epäilimme että kaikki johtuis siitä, että oksentaessa maha oli saanut sen verran rasitusta että oli vetänyt kramppiin joka laukesi sitten siinä autossa istuessa oikeassa asennossa.

 

[Lone Wanderer]

Kyllä eniten on varmaan sattunut se, kun oikeasta kädestä meni 13-vuotiaana molemmat ranneluut poikki. Käsi oli melko luonnottomassa asennossa ja parku kova.

Meikäläiselle on noita luumurtumia tullut teininä vitusti, mutta kivulaimpana mieleen on jäänyt juuri tuo.

 

[Rush247]

En kyllä tiiä mikä on sattunut eniten, mutta se sattuu melkosesti kun juuri keitettyä kahvia kaatuu selkään. Älkää kysykö miten onnistuin siinä, onnistuin kumminkin ja sattui.

 

[Marwin]

Itselläni ei ole ikinä murtunut tai mennyt poikki mitään paikkoja. Ei myöskään ikinä ole ollut mitään muita niin kovia kipuja, että meinaisi taju mennä tai tekisi mieli lähteä kokonaan täältä pois.

Muutama viikko taaksepäin, niin olin pari päivää älyttömiä vatsakipuja. Pariin päivään en pystnyt syömään juuri mitään ja kävin paskalla about 10-20 kertaa tuona aikana. Välillä kivut olivat niin älyttömiä, että piti maata vain sängyssä ja voihkia. Oksennusta ei tullut missään vaiheessa, vaikka olisi kyllä saanut tulla.

Joskus kun oli polvivaivoja, niin siihen kohdistuneet iskut sattuivat hetken aikaan todella paljon. Munille tulleet iskut eivät luonnollisestikaan tunnu kivalta. Suonenvedot eivät ole myöskään mukavia.

 

[Koljat Candlelight]

Nuorempana sählypelissä, once in a lifetime-tilanteessa (juoksin lujempaa kuin puolustajat ja pääsin läpiajoon) lensikin sitten takaa maila jalkojen alle. Lavan päälle astuin, jolloin nilkka taittui ja koko painolla taittuneen nilkan päälle romahdin, sick. Nivelsiteet meni, ja nukkuminen oli helkkarin vaikeaa. Piirin loppuottelussa pelasin parin viikon päästä jalka paisuneena hajavaihtoja irvistellen, mikä tuskin paransi tilannetta.

 

[Bruno]

Minua on eniten sattunut fyysisesti se, kun monta päivää söin jalopenoja pelkästään.

Lähes itkin kun paskoin ja paskoin ja paskoin, tai siis räjäyttelin vessassa jotain happopilviä. Vieläkään en uskalla edes asiaa muistella.

Ei mahda mitään, uteliaisuus voitti. Mikäs on syynä siihen, että vedät pelkkiä jalopenoja päiväkaupalla?

 

[Individual]

Itselleni ei ole mitään sen kummempia haavereita sattunut, joskus pentuna solisluu murtui, mutta eipä siitä ainakaan kivun suhteen ihmeempiä muistikuvia ole, toki se itketti, mutta taisi enemmän johtua säikähdyksestä. Jotenka sitten tämän syksyinen juurihoito oli sellainen, jossa sitä kipua tunsi puudutuksesta huolimatta ihan kivasti. Hammasta sörkittiin, hermoja kaiveltiin pois, laitettiin väliaikainen paikka ja rakennettiin sitten tilalle uutta hammasta. Välillä piti myös puuduttaa sitten lisää ja en tiedä mihin se piikki oikein työnnettiin, mutta kyllä siinä päätä tuli painettua ja lujaa penkkiä vasten, että josko tästä vaikka karkuun vielä pääsisi. :) Kanavia ronkittiin puhtaiksi ja lekuri roikottaa naaman edessä instumentistä roikkuvia riekaleita tokaisten, että: "tässä on nyt sinun hermoja". No sepä kiva, ei sattunutkaan, ku vähän. Ei, tosi mukava lekuri se on, mitä siellä syksyn aikana muutamaan otteeseen kävin.

 

[TemeX]

Kaaduin prätkällä elokuussa 2006 ja vasen jalka jäi runkoputken ja asfaltin väliin. Jalkapöytä/nilkka/sääriluu murtui yhteensä 7:stä eri kohdasta. Jalkapöydässä 4 murtumaa, nilkassa 2 ja sääriluussä 1. Ensimmäiset kolme päivää oli yhtä helvettiä kipujen takia. Yksinkertaisesti en löytänyt asentoa jossa EI olisi sattunut. Panacodeja vedin kuin pikkulapset kiviä hiekkalaatikolla. Kai se veren kipulääkepitoisuus sitten saavutti sopivan prosenttilukeman, kun neljäntenä päivänä ei enää sattunut kuin kämmeniin keppien takia. Ja jalkapöytään sattuu vieläkin tietyissä astumis asennoissa.(hyi!)