Mikä on sattunut fyysisesti ylivoimaisesti eniten?

[Carcillo13]

Kaksi kertaa on oikean ranteen luu mennyt kokonaan poikki (ja lätkässä tottakai). Ekan kerran luitten paikoille vetäminen sairaalassa ja tokalla kerralla itse katkeaminen, ovat olleet ylivoimaisesti fyysisesti kivuliaimmat tapahtumat. Jännä juttu sinänsä, että ekalla kerralla se itse poikki meneminen ei sattunut heti tapahtuneen jälkeen niin paljoa ja ajattelin vain vaihtoon mennessä, että perkele mikä siihen nyt tuli. Sitten kun vaihtoaitiossa näin, että ranne oli aivan ässän muotoinen alkoi kipu hiipiä ja kun sitten pukukoppiin pääsi niin alkoi sattua jo aivan perkeleesti. Se paikoille vetäminen sattui ja vitutti samaan aikaan. Sattui ihan perkeleesti ja samaan aikaan lääkäri yritti selittää, että pidä se käsi rentona. No miten saatanassa sen voi pitää rentona, kun kaksi hoitsua ja lääkäri kiskoo samaan aikaan kättä, joka on just menny kokonaan poikki. Tokalla kerralla, joka sattui noin 7kk ekan kerran jälkeen, sattui heti jo paljon enemmän ja kopissa sitten otti ihan perkeleesti. Luitten paikoille vetäminen oli mukavampi tapaus tällä toisella kerralla, kun jotain morfiinin kaltaista/pohjaista(?) pistivät suoraan suoneen, niin ei hirveästi huolia juuri silloin tuntenut :). Yksi jännä reaktio on vielä, että samoihin aikoihin kun kipu alkaa tulemaan, alkaa oksettamaan aika hyvin. Mistä lie sitten johtuu, mutta molemmilla kerroilla sama homma.

 

[Kaberle]

Värttinäluu meni kerran lätkässä likimain poikki. Aikaisemminkin tässä ketjussa mainittu luiden paikalleen vetäminen sattui kyllä ihan vitusti. Ei siinä paljon ollut iloa jostain puudutuspiikistä kun toinen lääkäri pitää kyynerpään kohdalta kiinni ja toinen kiskoo samaan aikaan kättä vastakkaiseen suuntaan. Puudutuksenkin huomasin ainoastaan siinä vaiheessa, kun sairaalasta lähdettäessä kyseisen käden peukalo puutui...

Mutta kyllä sitä varmaan pahempaakin olisi voinut 18 vuoden aikana kokea, eli siinä mielessä vähällä selvitty toistaiseksi.

 

[Vanha Len]

Luunmurtumia, syviä haavoja ja ruhjeita on tullut elämän aikana monia mutta eräs kipu vie voiton. Noin...vajaa 20 vuotta sitten rakastelin silloista naistani ja hurmion hetkellä alkoi päässäni vihlomaan aivan totaalisen kipeästi. Tämä vittumainen kohtaus kesti muutaman minuutin mutta oli kylläkin tuskaisinta, mitä mulle on koskaan tapahtunut.

Migreenikohtauksia on ollut muutamia tuon jälkeen mutta ne ovat olleet leikkikoulukamaa. Se päänsärky oli jotain aivan muuta. Siihen kun liittyi vielä järjetön kuoleman pelko.

Täällä joku jo mainitsikin sen "vanhanaikaisen" tavan ottaa tippurinäyte hepistä...mulle on tuo kerran tehty ja sattui melko kovaa. Ei silti yllä tuohon päänsärkykohtaukseen mitenkään.

 

[Carcillo13]

Ei siinä paljon ollut iloa jostain puudutuspiikistä kun toinen lääkäri pitää kyynerpään kohdalta kiinni ja toinen kiskoo samaan aikaan kättä vastakkaiseen suuntaan. Puudutuksenkin huomasin ainoastaan siinä vaiheessa, kun sairaalasta lähdettäessä kyseisen käden peukalo puutui...

Joo mulla oli ekalla kerralla tuon puudutuspiikin kanssa sama homma. Ensinnäkin oli jo aika vastenmielistä, kun lekuri "etsi sopivaa paikkaa" sieltä luitten välistä sillä piikillä, mihin sitten ruiskuttaa sen aineen. No sitten kun se paikoilleen vetäminen aloitettiin, niin ajattelin, että onko se aine nyt helkkarin helkkari valunut johonkin ihan helevettiin. Sitten kun oli kipsi paikoillaan huomasi, kun etusormi ja peukalo olivat aivan tunnottomat. Olisi voinut olla huomattavasti vielä mukavammat fiilikset, jos edes sitä puudutusainetta ei olisi ruiskittu sinne ranteeseen. Tokalla kerralla operaatio oli mukavampi, kun hoitsu laittoi vähän stydimmät mömmöt suoraan suoneen heti alkajaisiksi...

 

[d2uce]

Migreenikohtauksia on ollut muutamia tuon jälkeen mutta ne ovat olleet leikkikoulukamaa. Se päänsärky oli jotain aivan muuta. Siihen kun liittyi vielä järjetön kuoleman pelko.

Se oli varmaan se kerta, kun puikotit mustalaista ja tajusit mitä olet tekemässä.

 

[Tiityy]

Pari tutulta kuulostavaa tilannetta on listalla laitetaanpa omia kiputiloja listan jatkoksi:

Joku mainitsikin seksin ja kivun yhdistämisen. No, minulle kävi kerran hurmion hetkellä (tai siis matkalla sinne) silloisen tyttöystäväni kanssa niin, että siemenjohtimeni kiertyi jonkinnäköiselle solmulle... sairaalaan, ei voinut hengittää, tunne oli kuin olisi jokaisella sisäänhengityksellä olisi tipahtanut pyöräntangon päälle hajareisin.

Myös häntäluun satuttamisesta voin olla samaa mieltä, olen murtanut omani leikkimielisessä Rugby-ottelussa. Voin kertoa, että opiskelut eivät maistuneet pariin viikkoon.

Pahin kipu, jonka olen kohdannut on kuitenkin se, kun olin auttamassa metsäpalon sammuttamisessa ja poltin tuommoisen parin kämmenen kokoisen läiskän selästäni. Palovamma kesällä, kun se mätii, on aivan oma kokemuksensa, kun se oli vielä sopivassa kohdassa lavan reunassa, jokainen käden liike yms. sattuu. Nukkuminen vaati aivan käsittämättömiä määriä kipulääkettä.

Tuommoinen tavallaan hauskakin kokemus loppuun, pelailin joskus aikanaan Jyväskylän Hippoksella kavereiden kanssa ns. tennispallolätkää (luistimet ja mailat, ei suojia) ja laitakahinassa onnistuin tunkemaan keskisormeni kaverin luistimen alle. Sormenpää halki ja verta jokapaikassa. No, 16-vuotiaana en halunnut hermostuttaa vanhempiani, vaan ajelin pyörällä Kyllön terveyskeskukseen (olisiko kilometrin päässä?). Pienen odottelun jälkeen pääsinkin ensiapuun... ja lääkäri, se lääkäri! Näen hänestä vieläkin unia. N. 30-vuotias, muodokas, kaunis ja huumorintajuinen. Huomasi tietenkin poikaressun kiinnostuksen ja flirttasi vielä kivun pois. Laittoi puudutuksen ja huomasin vasta puolessa välissä tikkejä, että neulanpistot sattuu... ei ollut puudutus vielä toiminut... purin hampaat yhteen ja voin sanoa että muistan sekä lääkärin että kivun kun sitä lihaa kiskotaan takaisin nahan alle vielä näin yli 20 vuotta myöhemmin. Vasemman keskisormen toinen puoli on edelleen tietyllä tavalla tunnoton, sieltä menivät hermoradat poikki. Kaikkea ne hormonit teettää...todennäköisesti sitä lääkäriä katsellessa minulta olisi voinut vaikka amputoida sen sormen :)

 

[Koirapoika]

Mitenkäs palstalaisten "Olisi voinut sattua pahasti" tilanteet? Oma kokemus keskustelun avaajaksi, sauvasekoitin ja minä. Sauvasekoitin on näppärä laite kunhan muistaa vaadittavan varovaisuuden, pistoke seinästä käytön jälkeen. Jotain tuli moisella laitteessa soseutettua ja käytön jälkeen ronklasin sormipelillä terävästä terästä jotain irti, tottahan toki pistoke oli seinässä ja sormet sekoittimen liipaisimella. Siinä kun olisi vahingossa surauttanut laitteen käyntiin niin toisen käden pari sormea olisi ollut terässä, ja olisi muuten sattunut. Tyhmän tuuria varmaan.

 

[Wilson-]

Mitä erilaisimpia esineitä (mm.lasipullo, pesäpallo) ovat osuneet päänseutuville. Kipu ei todellakaan varmasti vastaa jotakin nivelsiteiden katkeamista ym, mutta kun päänseutuville kolahtaa jotain mitä ei osaa ennalta odottaa ollenkaan on tapahtuma erittäin epämiellyttävä. Se samanaikainen pelästys ja kipu on sellainen jota ei enää haluaisi tuntea uudelleen. Asiaa ei myöskään helpota päästä runsaasti vuotava veri.

 

[Teho Ton]

Olen säästynyt isoimmilta vammoilta tosi hyvin ja onnekkaasti, mutta isoimmat kivut ovat minulle tarjonneet urheilupelissä menneet nivelsiteet nilkasta. Jalka oli paksu kuin oma pääni hetken aikaa, ja ei edes kipulääkitys auttanut asiaa. Nukkumisesta ei vaan tullut mitään, kun tuntui että 10 sydäntä sykkisi nilkassa kuin pahimpana krapulahetkenä.

Silti vastenmielisempi kipu on tullut hammaskivuista, ja korva/migreenioireetkin menevät jo kovin lähelle. Sietämätöntä. Myös kakarana kun pulkkamäessä kaaduin pois esineen päältä, ja kolautin pääni rinteeseen ja sitä seurannut aivotärähdys ja 2km kotimatkan kävely oksentaen jatkuvasti oli sangen epämiellyttävä.

Yhtenä jokerikorttina nostan, 13-14 kesäisenä tehdyn "hullunhauskan" kokeilun kavereiden kesken, kuka polttaa eniten savukkeita peräjälkeen. Lyhyt kotimatka kesti sen 10-15 tupakan jälkeen vain lyhyen aikaa, mutta koulunaitoja pitkin nojaillen mentiin ja suihkun lattialla tuli itku kurkussa tunti- pari maattua. Erilainen pahaolo, lienee myrkytysoire.

 

[Kilvenkantaja]

Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin muotoilen asian hyvin yleisluontoisesti: Luoja auttakoon niitä naisia, jotka kärsivät kerran kuukaudessa sellaisesta kivusta, joka itselläni on ollut vain kerran.

 

[TQoFE]

Mitenkäs palstalaisten "Olisi voinut sattua pahasti" tilanteet?

Tähän taitaa sopia parhaiten kaikki se, mitä on tullut hevosten kanssa tehtyä, etenkin nuore(mpa)na:

- Täysin hermoraunion, seiniä potkivan ja päälle hyppivän tamman karsinaan meneminen. Pitihän se hevonen saada sieltä ulos...

- Isokokoisen, vähemmän rauhallisen tamman lastaaminen autoon. Jälkeenpäin vähän mietitytti, mitä olisi voinut käydä, kun sellainen iso rötjäke hyppii pystyyn ja etäisyys hevosen kaviosta omaan päähän on "parhaimmillaan" ehkä 10-20 senttiä. Kypärääkään ei tietty ollut päässä.

- Naruissa kuristuksissa ja täydellisessä paniikissa olevan hevosen irrottaminen. Totta kai piti vielä mennä juuri siihen, mistä hevonen irtautuessaan lähtee juoksemaan, kun muualta ei ylettänyt.

- "Mä muuten ostin just uuden nuoren ravurin. Sillä on kai joskus ollut joku selässä. Heitä sille kamat päälle, vie se metsään ja hiittisuoralle, ja kato pysyykö se alla." Ja minähän menin.

- Tappelevien hevosten väliin meneminen.

... sekä kaikki se, mitä nyt ikinä voikaan sattua oreja ja ongelmahevosia käsiteltäessä ja uudelleen kouluttaessa.

Teini-ikäisenä itsesuojeluvaisto oli muutenkin äärimmäisen olematon, joten kaikkea vähemmän järkevää on tullut tehtyä. Fyysiset vammat onneksi ovat jääneet pariin arpeen, aivotärähdykseen, todennäköisesti pariinkin otteeseen murtuneeseen varpaaseen ja venähtäneeseen ranteeseen. Tähän hätään en osaa päättää, mikä nyt olisi eniten sattunut.

 

[Olkku]

- Täysin hermoraunion, seiniä potkivan ja päälle hyppivän tamman karsinaan meneminen.

Meinasin samaa tulla kirjoittamaan, mutta olit ehtinyt ensin. Taidat tuntea meidän muijan?

 

[TQoFE]

Meinasin samaa tulla kirjoittamaan, mutta olit ehtinyt ensin. Taidat tuntea meidän muijan?

Jos se on saksalainen ja alipainoinen, niin kyllä.

 

[Potvin#29]

Polvilumpio meni paikaltaan pienessä kännipainissa. Jalka osoitti oikealle 90 asteen kulmassa, kun makasin selällään. Sitten vasta koskikin kun sellainen herra numero 47 väänsi sen paikalleen Ivalon sairaalassa, ambulanssimiehet ei siihen pystynyt. Ei hirveesti tee mieli painia enää.....

 

[Tanskanen]

Polvilumpio meni paikaltaan pienessä kännipainissa. Jalka osoitti oikealle 90 asteen kulmassa, kun makasin selällään. Sitten vasta koskikin kun sellainen herra numero 47 väänsi sen paikalleen Ivalon sairaalassa, ambulanssimiehet ei siihen pystynyt. Ei hirveesti tee mieli painia enää.....

Itellä kans meni polvilumpio paikoiltaan tossa elokuun alkupuoliskolla. Jalkaan tuli vääntöä ja tuntu aika häijyltä kun sivulle päin jalka vääntyessä "napsahti" äärirajojen yli kun polvilumpio heitti sivulle. Samassa rytäkässä se onneks pomppas takasin paikoilleen, mutta luonnollisesti venäytti siteet, reisilihaksen ja jotakin rustovauriota tuli. Pari viikkoo tapaturman polvesta sitten neulalla tyhjennettiin pari putkiloa(Näytti olevan n. 150-200ml/putkilo silmämääräisesti).
Kyllähän tuo jonkinverta on kipuja aiheuttanut, eikä vieläkään pysty kuyyristymään kymmentä senttiä enempää. Lupailihan se tohtori, että paranemisaika on n.5 kuukautta.

Mimmoseen kuntoon itelläs tuli polvi? Tässä vaan huolestuttaa, ettei tule pidempiaikaista vaivaa tai jopa pysyvää.

 

[Datsun]

Polvilumpio meni paikaltaan pienessä kännipainissa. Jalka osoitti oikealle 90 asteen kulmassa, kun makasin selällään. Sitten vasta koskikin kun sellainen herra numero 47 väänsi sen paikalleen Ivalon sairaalassa, ambulanssimiehet ei siihen pystynyt. Ei hirveesti tee mieli painia enää.....

Hyi helvetti! Nyt heikottaa, onneksi istun tukevasti jakkaralla. Huh! Uskallankohan lähteä salibandytreeneihin ollenkaan, varmaan menee jalka just noin tänään. Yäk!!!

 

[Potvin#29]

Itellä kans meni polvilumpio paikoiltaan tossa elokuun alkupuoliskolla. Jalkaan tuli vääntöä ja tuntu aika häijyltä kun sivulle päin jalka vääntyessä "napsahti" äärirajojen yli kun polvilumpio heitti sivulle. Samassa rytäkässä se onneks pomppas takasin paikoilleen, mutta luonnollisesti venäytti siteet, reisilihaksen ja jotakin rustovauriota tuli. Pari viikkoo tapaturman polvesta sitten neulalla tyhjennettiin pari putkiloa(Näytti olevan n. 150-200ml/putkilo silmämääräisesti).
Kyllähän tuo jonkinverta on kipuja aiheuttanut, eikä vieläkään pysty kuyyristymään kymmentä senttiä enempää. Lupailihan se tohtori, että paranemisaika on n.5 kuukautta.

Mimmoseen kuntoon itelläs tuli polvi? Tässä vaan huolestuttaa, ettei tule pidempiaikaista vaivaa tai jopa pysyvää.

Minulla ei särkynyt polvesta mitään, mitä nyt siteet luonnollisesti venähti. Lääkärit sitä vähän ihmettelikin. Puoli vuotta polvi muistutteli kivulla, mutta sitten palasin normaalisti salibandyn alasarjoihin maalivahdiksi, pikkuisen hirvitti aluksi.

Jalka alkoi kuiteski tuntua ihan hyvältä, eikä siitä jäänyt mitään vammaa. Ehkä se vähän löysemmältä tuntuu vamman jälkeen. No maalivahdin hommille tuli sitten muuten loppu, kun toisesta polvesta meni eturistiside ja kierukka. Nyt pelaankin vasempana pakkina, heh.

 

[Kourujärven Ponnistus]

En muista kokeneeni mitään todella rankkaa kipua, mutta yhden kerran muistan erityisen hyvin. Salibandyssä (Tapahtui 10 vuotta sitten) olin juoksemassa hyökkäyspäätyyn ja odotin pakilta takaa syöttöä, pärstä tietenkin menosuunnasta poispäin.
No, edessä meikäläistä odotti pakki, joka juoksi suoraan päin, kyyryssä, osuen vatsan/pallean seudulle. Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun ilmat menevät pihalle, no tämä ei ollut mikään normaali 15 sekunnin stop & go-tapaus: Raahauduin kentältä vaihtoaitioon, menin lattialle sikiöasentoon makaamaan ja yritin saada happea, vähän helvetin hiljaista oli. Olin lattialla sen 5 minuuttia ja peli keskeytettiin, koska jossain oli vikaa. 10 minuutin jälkeen alkoi henki taas kulkea ja pääsin pukuhuoneeseen keräilemään itseäni.
Oli kyllä sellainen tälli, että tuon tulen muistamaan vielä pitkään.

Tilanne näytti jotakuinkin tältä:http://www.youtube.com/watch?v=i3Gvfr9GUC0

(Jääkiekkotaklaus) RJ Umberger=Kourujärven Ponnistus

 

[Jindebyne]

Vasemman jalan akillesjänne napsahti poikki kolmisen vuotta sitten, kun oltiin höntsäilemässä futista ystävien kanssa. Yhden frendin kanssa tavoiteltiin samaa palloa ja seuraava muistikuva on jalasta kuului outo ääni ja sitten olinkin hämärän rajamailla. Se kipu oli oli jotain niin sairasta, että oli kuulemma hengityskin kuullostanut joltain sekavalta vinkumiselta. Oli kuulemma tilanteeseen tullut kaverikin alkanut voimaan pahoin kun oli vierestä tilannetta katsellut.

Aina kun näkee jotain videoita rajuista loukkaantumisista futiskentillä, niin tulee oma tapaukseni mieleen ja kylmät väreet.

 

[varatuomari]

Itse olen päässyt ruumiinvammojen suhteen todella vähällä ja kivuliain koettelemukseni juontaakin juurensa jonnekin vuosikymmenen päähän. Parin viikon korkean kuumeilun ja sietämättömän kurkkukivun takia hakeuduin lopulta keskussairaalalle, kun aikaisemmista lääkäri- visiiteistä ei ollut löytynyt apua näiden epäillessä aina vain angiinaa.

Keskussairaalassa selvisi sitten todellinen syy, eli mononukleoosi yhtä aikaa nielurisatulehduksen kanssa. Melkein heti noita risoja alettiin leikellä ja herättyäni kertoivat vielä poistaneensa henkitorvestani kurkkupaiseen, joka oli tehnyt torven koko lailla ahtaaksi.

Mutta varsinaista tuskaa olikin sitten tuosta leikkauksesta toipuminen. Aika kausiin ei voinut kivun takia niellä ja piti olla joitain päiviä tiputuksessa. Kotonakin meni vielä toista viikkoa, ennen kuin nieleminen alkoi taas olla mahdollista, siihen saakka lääkkeidenkin vetäminen oli ollut melkoista piinaa, kun vielä olivat määränneet panacodia poretabletteina.

Painoa putosi mukavasti, eivätkä kilot ole sen koommin palanneet. Onneksi risat ovat nykyään poissa ja tuollaiset paiseet kai suhteellisen harvinaisia. Koskaan en haluaisi uudelleen kokea noita tuskaisia viikkoja, jolloin jo ruoan näkeminenkin aiheutti suunnatonta ahdistusta ja vitutusta.

 

[Powerplay]

Luunmurtumia, syviä haavoja ja ruhjeita on tullut elämän aikana monia mutta eräs kipu vie voiton. Noin...vajaa 20 vuotta sitten rakastelin silloista naistani ja hurmion hetkellä alkoi päässäni vihlomaan aivan totaalisen kipeästi. Tämä vittumainen kohtaus kesti muutaman minuutin mutta oli kylläkin tuskaisinta, mitä mulle on koskaan tapahtunut.

Voinet lohduttauta sillä, että sillä naisella ei tuntunut juuri missään.

 

[Vanha Len]

Voinet lohduttauta sillä, että sillä naisella ei tuntunut juuri missään.

No tulihan tuo melko hysteeriseksi kun kierähdin sängyltä lattialle ja huusin tuskissani...mutta joo, tiedä sitten mitä tuntui ja missä. Jokainen kuitenkin hoitakoot omat orgasminsa.

 

[BaronFIN]

Silti kovin ja pahin oli ehdottomasti pari vuotta sitten virtsakivi. Alkoi pienellä kivulla selässä, luulin venäyttäneeni, sitten kipu säteili kovempaa alas päin. Hyppäsin autoon ja työterveyttä kohti. No pääsin kilometrin niin tuntui kuin selkään olisi painettu kuumia puukkoja, kivekset kuin ruuvipenkissä.. sain pysäytettyä taksitolpalle ja loppu matka taksissa täristen. Lääkärissä putosin polvilleni jo aulassa, pystyin vain makaamaan sikiö asennossa ja tärisin.
Lääkäri myöhemmin sairaalassa totesi että munuais/virtsakivet tuottavat lähestulkoon kovimpia kipuja mitä ihminen tuntee..
kuvitelkaa hernettä menemässa parin mm paksuisissa virtsateissä niin saatte hiukan mielikuvaa mille sisäelimissä tuntui..

Tämä. En edes ennen eilistä tiennyt mikä virtsakivi voi olla, mutta voi pojat nytpä tiedän. Aivan heittämällä kivuliain kokemus elämässäni.

Alkuun luulin, että venäytin selän kun kipuilu alkoi selässä: orastava noidannuolihan se siellä. Vaan hiljalleen kipu nousi sille tasolle, että oksennus lensi vessassa ja kuolemakin tuntui helpottavalta vaihtoehdolta. Raahauduin yhteispäivystykseen kello 00:15 yöllä ja sieltä erinäisten vaiheiden jälkeen suht nopeasti veri- ja pissakokeet ja kipupiikit pakaroihin ja auta armias mikä elämän riemu koitti puolessa tunnissa. Alustava diagnoosi virtsakivi ja kotiin nukkkmaan 03:00 kunhan tulet aamulla takaisin TT-tutkimukseen, joka sitten varmisti diagnoosin.

Siis hatunnosto päivystyksen ihmisille: kyllä sieltä avun saa ihminen kun on oikeasti kipeä.

En soisi tätä kipua edes pahimmalle vihamiehelle, no ehkä kaikille putinisteille, mutta olipaha kokemus. Arvotin se 0-10 asteikolla 8,5 jos 10 on jalan amputointi ilman puudutuksia.

Naisihminen, joka on synnyttänyt ja kärsinyt virtsakivestä sanoi, että synnytyskään ei satu niin paljoa.

Nyt erilaisia lääkkeitä, vettä naamariin ja lähetettä polille. Toivottavasti ei ikinä uusiudu tuossa muodossaan.

 

[Glove]

Yksi tilanne tulee mieleen, missä on kivun takia lähtenyt jalat alta. Kiekkokaukalossa joskus B-junnuiässä sain vastustajan (entinen joukkuekaveri, joka oli vaihtanut seuraa) mailasta alakautta kasseille. Äkkiä siinä tippui mies jäihin ja hetki piti keräillä. Ei muuten saanut edes jäähyä siitä tilanteesta, nykyäänhän siitä taitaisi lentää suoraan suihkuun.

 

[mikko600]

Tämä. En edes ennen eilistä tiennyt mikä virtsakivi voi olla, mutta voi pojat nytpä tiedän. Aivan heittämällä kivuliain kokemus elämässäni.

Alkuun luulin, että venäytin selän kun kipuilu alkoi selässä: orastava noidannuolihan se siellä. Vaan hiljalleen kipu nousi sille tasolle, että oksennus lensi vessassa ja kuolemakin tuntui helpottavalta vaihtoehdolta. Raahauduin yhteispäivystykseen kello 00:15 yöllä ja sieltä erinäisten vaiheiden jälkeen suht nopeasti veri- ja pissakokeet ja kipupiikit pakaroihin ja auta armias mikä elämän riemu koitti puolessa tunnissa. Alustava diagnoosi virtsakivi ja kotiin nukkkmaan 03:00 kunhan tulet aamulla takaisin TT-tutkimukseen, joka sitten varmisti diagnoosin.

Siis hatunnosto päivystyksen ihmisille: kyllä sieltä avun saa ihminen kun on oikeasti kipeä.

En soisi tätä kipua edes pahimmalle vihamiehelle, no ehkä kaikille putinisteille, mutta olipaha kokemus. Arvotin se 0-10 asteikolla 8,5 jos 10 on jalan amputointi ilman puudutuksia.

Naisihminen, joka on synnyttänyt ja kärsinyt virtsakivestä sanoi, että synnytyskään ei satu niin paljoa.

Nyt erilaisia lääkkeitä, vettä naamariin ja lähetettä polille. Toivottavasti ei ikinä uusiudu tuossa muodossaan.

Ei mun tartte kuin kompata tätä. Vuosi sitten elokuussa alkoi aamulla kipu ja siitä bussilla lääkäriin. Ekana väärään paikkaan ja siitä taksilla sairaalaan. Odottelussa teki mieli mennä vaan makaamaan maahan. Tosin sitten kun pääsi sisälle niin tropit auttoivat nopeasti.