Virtsakivimiehiä näyttää muutama olevan. Se on kivuliasta, kolmesti mokoman vaivan kokenut. Ensimmäinen kerta oli pahin, olihan siinä hieman huono olo mutta sitten kun kipu lähti käyntiin, ei sitä olisi voinut uskoa että niin paljon voi sattua. Kuin hehkuvia kekäleiltä olisi lapattu päälle, en ole ennen kivun takia hikoillut kuin sika ja tärissyt kuin olisi palellut mahdottomasti.
Liityn joukkoon. Ekassa kerrassa kivun lisäksi pahinta se, että ei tiedä yhtään, että mistä tuo kipu johtuu. Mulla kun tuli ensimmäisen kerran, niin heräsin yöllä vatsakipuun. Oli tullut syötyä illalla rasvainen lihapiirakka KooKoon pelissä tyhjään mahaan, joten ajattelin, että josko se olisi vaan normaalia ärtsympää närästystä.
Nousin sitten juomaan ja tupakille, siellä parvekkeella meni sitten jalat alta. Puoliso tietenkin justiinsa silloin yövuorossa, joten yritin sitten ryömiä ja möngertää takaisin sisään ja pääsin lopulta puhelimen ääreenkin. Mielessä oli vaan, että nyt on varmaan umpisuoli puhjennut, ja soitin sitten puolisolle, että missä päin se umpisuoli mahtaakaan olla. No, ei voi olla umpisuoli, joten koitan sinnitellä ja katsotaan sitten aamulla mitä tehdään.
Sairaalanmäellehän se oli sitten lähdettävä päivystykseen sunnuntaiaamuna. Mun reissu ei ollut kuitenkaan läheskään yhtä onnistunut kuin jäsen
@cottonmouthilla. Pitkä jonotus ensin käytävällä ja sen jälkeen armoton jankkaus siitä, että mitä huimausaineita olen nauttinut. Oltiin jo siinä vaiheessa hoksattu potentiaalinen diagnoosi itse, kun selvisi että isosiskolla oli ollut kiviä samanikäisenä. Pikaisesti paikalla piipahtaneen lääkärin mukaan ei ole kuitenkaan näin nuorella mahdollista.
Verikokeen taisivat ottaa ja sitten persauksiin iskettiin sellainen piikki, että kivut katosivat, mutta samalla lensi kyllä laattakin. Sitten lähettivät kotiin ja kehottivat menemään terveyskeskukseen, jos oireet jatkuvat. No, sairaalasta pääsi ulos ja autolle ihan kivasti omin jaloin, mutta heti auton täristäessä alamäessä kivut alkoivat uudestaan.
Koitin sitten sinnitellä pari päivää, mutta pakko oli lopulta lähteä terveyskeskukseen. Taas odoteltiin päivystyksessä, joka oli tupaten täynnä. Joku mummo antoi lopulta istumapaikkansa, kun sääli minua niin kovasti, toinen puolestaan lähti etsimään henkilökuntaa ja paareja, kun en mä siinä tuolilla pystynyt istumaan. Löytyi sitten jotkut paarit, mihin pääsin makaamaan ja lopulta tuli vahvasti venäläisittäin puhunut lääkäri sättimään, että mitä mä siellä terveyskeskuksessa teen, sairaalaan olisi pitänyt mennä.
No, sitten mentiin ambulanssikyydillä sairaalaan, pääsin osastolle jossa myös selvitettiin, että kyse on hyvin todennäköisesti kivistä, mitä oltiin itse alusta asti arveltukin. Varjoainekuvauksiin en halunnut, mutta sain hyvät lääkkeet ja niiden varassa kotiin nestetankkaukseen.
Seuraavan kerran kun kivet tulivat, niin en edes viitsinyt lähteä lääkäriin, kun tiesi jo että mistä on kyse. Litalginiä sattui olemaan, niin sitä vaan napaan, armotonta juomista ja kyllä se sitten lopulta helpotti. En kyllä jaksanut edes pissiä mihinkään siivilään tai kuunnella posliinin kolinaa, kyllä sen sitten huomasi kun kipu helpotti.
Ohjeet on sikäli vähän ristiriitaisia, että olut sinällään kuuluu aineisiin, jotka edesauttavat kivien muodostumista. Sen sijaan akuutissa tilanteessa lääkärit ovat jopa suositelleet ykkösoluen kittaamista, se kun pistää pissattamaan.
Äitini sanoi kanssa, että lapsien synnyttäminen ei ole ollut mitään verrattuna virtsakiviin.