Minun naisihminen on 181-senttinen kaunis punttisalidaami. Painoa en ole kysynyt, miksiköhän?
Minkä vuoksi meidän kaulin oin verinen ja minä nukun terassilla? Edellä mainitussa tyttöjen illassa joi 0,75 litraa Koskenkorvaa. En kaljanjuojana pystyisi samaan, tuskin sinäkään?
Silti… maailman kaunein nainen. *väräjävä huokaus*
Vai että sillä lailla. Heti ensiksi täytyy todeta, että itse tällasena n.170cm pätkänä ei ole pahemmin tarvinnut kiinnostua tuon pituisista daameista. No oli mulla lukiossa eräs ihastus, joka oli varmaan lähemmäs 10-15 senttiä minua pidempi, mutta hän oli kyllä niin valoisa persoona, että ihastuin luonteeseen enkä niinkään olisi pitänyt meidän kokoeroa ylitsepääsemättömänä ongelmana, mikäli olisin tuolloin ollut kypsä rakastumaan (en kyllä ollut oikeastaan vielä lähelläkään henkistä kypsyyttä joten se siitä).
Lisäksi täytyypä vielä sanoa, että mulle liian lihaksikkaat naiset on aika iso turn-off. Muotoja olen aina arvostanut ja sanoisin että nainen saa olla mieluummin vähän chubby kuin liian maskuliininen. Vahvat, itsetietoiset mutta myös vahvasti femiiniset naiset ovat mun makuun.
Ai niin, eihän me oltukaan naisasia-ketjussa. No kuitenkin, myönnän että olet oikeassa; en todellakaan kittaisi tuollaista määrää kirkasta viinaa illassa, saati varmaankaan edes vuodessa. Itsekin kun kallistun alkoholimakumieltymyksissäni enemmän olueen, siideriin ja jekkubatteryyn. Ja nimenomaan en harjoita lainkaan humalanhakuista juomista, mulle se ei ole mielekästä. Kun juon, haluan vain pitää hauskaa ystävien seurassa mutta en kuitenkaan yritä tietoisesti hakeutua sellaiseen tilaan, jossa seuraavana aamuna en muista mitään edellisyöstä ja päätä jomottaa.
Mutta en sitten tiiä mitä sun saappaissa tekisin? Ehkä koittaisin puhua naiselle kuitenkaan heittämättä suoria epäilyksiä tai syytöksiä mistään. Sellainen normaali pariskunnan välinen keskustelusessio saattaisi olla ehkä paikallaan, jos nää asiat vaivaa sun mieltäs.
