Olotila on yhä edelleen toiveikas ja hyvä, vaikka sekaan on tullut nyt valitettavasti myös haikeutta ja surua. Tämä viikko on ollut minun elämässäni vähintäänkin loistelias, kaksi mieltä painanutta tärkeää asiaa on ratkennut tämän viikon aikana ja niistä muodostunut hyvä ja iloinen fiilis jatkuu yhä.
Olenkin jo kirjoittanut näistä asioista muihin ketjuihin täällä, mutta jos joku ei vielä tiedä niin löysin tosiaan minulle itselleni tällä viikolla uuden vuokra-asunnon ja sain myös ainakin jo kuukauden ajaksi töitä. Pääsin työkokeiluun erääseen paikkaan kuukauden ajaksi ja jatko riippuu siitäkin miltä työt maistuvat ja miten työt sujuvat. Kuukaudeksi ensin vain työkokeiluun sen takia että työvalmentajani sitä kuukauden pituista työpestiä alkuun lähinnä suositteli.
Muutan virallisesti asumaan uuteen asuntoon lokakuun ensimmäinen päivä ja työtkin uudessa työpaikassa alkavat varmaan samoihin aikoihin, jolloin lokakuussa onkin edessä elämässäni isohkoja muutoksia. Suhtaudun optimistisesti ja varsin toiveikkaasti näihin muutoksiin.
Sen lisäksi vaan että olotila on hyvä ja toiveikas niin sekaan mahtuu tosiaan nyt haikeutta ja suruakin. Sain aamulla tietää että eräs jo vuosien takaa tuttavapariskunnan mies on menehtynyt. Vaikka viime vuosina ei oltu pidetty yhteyttä kuin lähinnä Facebookin välityksellä, niin kyllä nämä menehtymiset aina mielen hiljentää.
Kuolematkin kuuluvat kaikessa raadollisuudessaan elämään ja olenkin sen 2010-luvulla saanut monesti kokea, mutta ei niihin silti totu ja kyllä se ainakin jonkin verran aina riipaisee sydäntä. Mutta en halua puhua tästä asiasta täällä enempää, jos joku tuttu vaikka sattuukin tunnistamaan kirjoitukseni ja kirjoittajan.