Mikä fiilis juuri nyt?

[Glove]

Väsyttää ja päätä särkee. Nukuin huonosti. Ei kovin hyvä lähtökohta tälle päivälle.

 

[Pordinard]

Sama kuin Rönnin housussa. Haju.

 

[vilperi]

Kyllähän se kieltämättä hyvän ja luottavaisen fiiliksen sai aikaan kun a)nostin rahaa eilen käyttötililleni 40 euron verran, b) käytin rahat siten miksi ne nostinkin eli lääkkeeseen ja parturiin sekä c) taisi pari kertaa käydä vain rahapelit mielessä mutta nekin hyvin himmeästi ja ne pienetkin himot oli taltutettavissa sillä että muisteli millaisen fiiliksen se pelaaminen todennäköisesti saisi aikaan ja kun käänsi ajatuksensa muualle.

Tässä marraskuun aikana mennyt yhä rahapeleihin tasan 0 euroa ja fiilis mielettömän hyvä sen suhteen. Sitä olen pelännyt että mitä tapahtuu kun pitää sitä rahaa varmaan jossain välissä nostaa välitystililtä käyttötilille mutta hyvin näemmä senkin hetken klaarasin. Ja tämä ensimmäinen kerta on se pahin, siitä jos selviää niin tulee sitten lisää varmuutta selvitä jatkossakin vastaavista tilanteista.

 

[peksa]

Ihan hyvä kun eräs henkilö otti nokkiinsa varmaan siitä kun antanu sille persettä. No aina ei voi voittaa. Onneks kaikki viestimet on äänettömällä ja ilmoitukset estetty tilassa niin ei tuu tänään puhelimeen yhtään känniviestii.

 

[vilperi]

Ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen fiilis. Alkaa olemaan jo jopa sellainen fiilis että kuoppaa tässä kaivetaan lujaa vauhtia mutta vielä en sinne suostu kuitenkaan hautautumaan. En vain suostu vielä antamaan periksikään vaikka aina en tiedä mistä sitä saisi lisää voimaa luottaa siihen kuuluisaan parempaan huomiseen.

Eli negatiiviset fiilikseni johtuvat näistä jalkapohjakivuistani. Olen ollut jo lähes yhteen kyytiin kaksi kuukautta kohta sairauslomalla jalkakipujen vuoksi ja yhä eilen teimme lääkärin kanssa päätöksen pitkittää lisää sairauslomaa ainakin vielä kahdella viikolla.

Tässä alkaa olemaan kuitenkin jo sellaisia painavia asioita siellä toisella puolella vaakaa jotka olisivat puoltaneet melko vahvasti jo sitä töihinkin paluuta nyt. En edes enää puhu mistään siitä että pitääkö ihmiset minua nyt jonain hannarina/lintsarina kun en töihin vieläkään palannut. Vaikka helpohko uskoa että yhä löytyy niitä jotka tietävät minua paremmin miten minun asiat ovat.

Mutta nykyisessä työpaikassa tämän hetkinen työsopimus päättyy vuoden loppuun. Sen jälkeen jatko on epävarmaa ja en usko että tämä pitkä sairausloma on tehnyt hyvää ainakaan mahdollisen jatkoni kannalta tuolla nykyisessä työpaikassa. Ja nyt on tilanne että ansiot sairauslomalta minun pitää hakea kai jostain Kelasta ja en tiedä miten tämä vaikuttaa ansioon? Ja inhoan kaiken maailman paperihommia.

No siinä niitä hieman painavampia perusteita sille miksi olisi ollut jo hyvä palata töihinkin. Mutta kun terveystilanne ei antanut vieläkään myöden.

Aika sellainen epävarma tilanne tällä hetkellä elämässäni. Ja se stressaa. En tiedä kuinka paljon tulen tarvitsemaan jalkaterapiahoitoja ja niihin ei taida saada kuin pientä rahallista tukea Kelasta. Ja kun ei ole edes täyttä takuuta että sekään auttaisi. Kun ei ole moni muukaan yritetty keino tepsinyt. Ja välillä luotto on kovilla että saako noita jalkoja koskaan kuntoonkaan? Luotto on toisinaan koetuksella. Joskus taas toivo on kirkas.

Vielä kun nuo jalkakivutkin on sellaiset että jos on pitkään levossa niin tulee jo fiilis että eihän tässä mitään ongelmaa ole. Mutta sitten kun taas rasitus lisääntyy niin kivutkin lisääntyvät.

Aika ristiriitaiset ja melko usein jo epätoivoiset fiilikset. Ylipainoakin on runsaasti ja siihen olenkin jo tarttunut ja painokin on pudonnut tämän kuun aikana jo neljän kilogramman verran. Eihän se vielä riitä mutta kun ei se painokaan ihan hetkessä putoa.

Joo, pitäisi vain jaksaa uskoa siihen että asiat järjestyvät. Mutta aina se uskominenkaan ei ole niin helppoa. Toisaalta tuntuu että vaikka kaksi kuukautta olen ollut jo sairauslomalla niin jalkojen tilanne ei ole silti mennyt yhtään eteenpäin. Vaan se vaatii sitä asianmukaista hoitoa ja nyt tänään vihdoin minulla alkaa ne varsinaiset jalkaterapiahoidot.

Ja aika yksin tässä on saanut olla. Tai siltä se välillä ainakin tuntuu. Ainakaan sosiaalisessa mediassa ei ole enää paljoa tukea tullut. Mutta en ala kerjäämäänkään.

 

[UnenNukkuja]

Ja aika yksin tässä on saanut olla. Tai siltä se välillä ainakin tuntuu. Ainakaan sosiaalisessa mediassa ei ole enää paljoa tukea tullut. Mutta en ala kerjäämäänkään.

Tsemppini. Tartun lainaamaani sen verran, että tuokin kertoo tavallaan tämän päivän kaveruudesta. Itse kun olen päivitellyt tilojani, olen joskus saanut jumalattoman määrän sydänreaktioita, mutta samalla ne monet pitkäaikaisimmat ystävät jääneet jonnekin, koska eivät osaa asettua tällaisen asemaan, koska elelevät onnellista perhearkea tai muuta mukavaa unelmaa. Toisen puoliskonkaan kaverit ei tuosta vaan yhteyksissä ole, kun toinen onkin vähän enemmän rempallaan. No, ainakin tässä voimat yhdistyy. Et vaivallesi löydä jonkinlaista vertaistuellista FB-ryhmää? Noista jos löytää juuri sen itseä koskevan, voikin kokea saaneensa jonkinlaista tukea.

Itsellä ongelma, että pitäisi eräälle hankalalle rouvalle soitella eräs haastava asia. Itsessä sellainen outo vika, että hoidan asioita paremmin kasvotusten tai kirjallisena, tuo välimuoto ei toimi.

 

[Breeze Harbour]

Tällä hetkellä väsy on kova.

 

[kamik]

Odottava ja innostunut fiilis. Yön ja aamupäivän aikana satoi parikymmentä senttiä lunta. Pääsisikö huomenna hiihtämään?

 

[Jomppa_Koo]

Parempi kuin aikoihin kun sentään yhden harrastuksen sai takaisin. Yksi harrastus (vedonlyönti) vietiin tuossa kuukausi sitten pois niin kiva saada tilalle jotain. Erittäin suuri kiitos niille joille se kuuluu!

 

[vilperi]

Pitkään oli mielen päällä murheita ja huolia sekä ajatuksia joita pyörittelin pitkään mielessäni. Kun en saanut pitkiin aikoihin niitä purettua pois mielestäni niin ajauduin kierteeseen jossa alkoi jo alkoholiakin menemään, elämä pysähtyi paikoilleen kokonaan ja käyttäydyin luonteelleni jopa hyvin epätavallisesti. Eli raivosin asunnossani. Tällaista raivoamista ei minulta yleensä nähdä. Silloin on painavampia huolia miehellä mielen päällä kuten alkoholiongelmat ja mielenterveysongelmat silloin joskus aikoinaan ja nyt on ollut nuo ongelmat kun olen noita murheita yksinäni pitkän aikaa pyörittänyt mielessäni ja totaalisen turhautunut ollut kun en ole saanut ajatuksia purettua kenellekään.

Se on johtanut sitten jopa alkoholin juomiseen taas ja raivoamiseen asunnossani.

Etenkin selvinpäin ja ilman murheita olen sen verran lopulta ujo ja rauhallinen persoona etten kyllä yleensä asunnossani sillä lailla raivoa. Silloin on jotain vakavampaa ongelmaa taustalla. Osaan kyllä normaalisti asunnossani käyttäytyä hyvinkin fiksusti ja asiallisesti. Huudot eivät kuulu mielestäni normaalisti kerrostaloelämään.

Tänään sain sitten lopulta oikealle asiantuntijalle purettua murheet ja huolet sekä näkemykseni pois vihdoin mielen päältä ja jäi mielikuva että nyt löytyi henkilö joka osasi olla minun kanssani samalla aaltopituudella.

Tuon asian kun nyt sain mielen päältä vihdoin pois niin voin taas porskuttaa elämääni eteenpäin tavallisen arkisesti. Fiksun asiallisesti. Sellainen minä tavallisesti olen.

Nyt on helpottunut fiilis kun sain vihdoin ajatukseni ulos ja lääkäri herätti minut tähän päivään vähän viilaamalla linssiin ja osoittamalla varmaan että nyt ei ole mies ihan tässä päivässä mukana vaan on juuttunut liikaa noihin ajatuksiinsa kiinni.

Lääkäri kirjoitti suorastaan sairauslomatodistukseeni että olen vakavasti mielensairas. Mutta joku tässä nyt mättää kun näin fiksua tekstiä kykenen silti kirjoittamaan.

Nyt on helpottunut olo ja varmaan minun osaltani elämä voi taas jatkua eteenpäin.

 

[vilperi]

Ihan hyvä fiilis nyt. Pitkästä aikaa kevyemmät jutut odottaa. Pitkään olen jaksanut veivata noita raskaita asioita niin ihan mukavaa ja kaivattua välillä vaihtaa "hieman" kevyempiin aiheisiin. Kuten jääkiekon katseluun.

Kerholla tänään matsi. Alkaa elämässä taas keskittyminen minulle rakkaisiin ja tärkeisiin asioihin kuten urheilun seuraamiseen. Urheiluhullu olin pitkään elämässäni kunnes olen pitkään ollut täysin pysähtyneessä tilassa. Mutta nyt vihdoin vähän kevyempää viihdettä tilalle.

Tämän harhakuvitelmanaiseni kanssa käytiin tänään vähän jo pidempääkin keskustelua. Hän kysyi melko välittävällä fiiliksellä kuulumisiani. Loppuun jo ihan luonnostaan heitin että jutellaan pian uudestaan ja sain vastaukseksi että joo. Jäi aika helkkarin hyvä fiilis. Tästä voi seurata jotain hyvää, kuten helkkarin vakava mielisairaus kun liikaa tuollaisia kuvittelee tapahtuneeksi. Eihän tällä miehellä voi koskaan käydä flaksi...

 

[vilperi]

Olen iloinen siitä että fiilis alkaa nyt olemaan pitkästä aikaa rennompi ja positiivisempi. Innostunkin taas asioista ihan eri tavalla. Varmaan sellainen Vilperi alkaa taas puskemaan esille tämän paskamyrskyn jälkeen jonka tekin olette oppineet palstan kautta tuntemaan. Toisaalta sitten kun olisi taas virtaa panostaa elämäänsä niin siihen ei ole oikein mahdollisuutta vaan joutuu kykkimään täällä mielenterveysosastolla. On toisaalta sitten niin turhautunutkin.

Mutta musiikkikin on muuttunut ihan täysin, surulliset laulut ovat muuttuneet lähinnä huumorimusiikkiin ja alkaa olemaan olo että pakko saada tätä elämää ja asennetta taas kevennettyä. Olin aika humoristinen ja rento tyyppi kuitenkin ennen, sitten ne katosi johonkin pitkäksi ajaksi. Mutta nyt alkaa taas olo olemaan sellainen tutun positiivinen. Kaveri alkaa olemaan taas energiaa täynnä. Ja se on hyvä merkki se!

Vedin tuossa rankan elämän jakson läpi mutta nyt on fiilis että olisi aika pistää se vauhdilla pakettiin ja vaihtaa taas suuntaa elämässä. Alkoi vanne puristaa pään ympärillä liian tiukasti. Pitää taas löysätä asennetta. Ei sitä vittu muuten jaksa tätä elämää elellä. Mutta kuitenkin yhä tietyt jutut saavat minut hermostumaan herkästl. Ja muutenkin olen pistänyt merkille että hermostun tällä hetkellä herkemmin kuin ennen. En välttämättä ole vielä oikein täysin palautunut itsekseni tuon rankan elämän jakson läpi mentyäni. Ja odottaminen on minulle yhä vaikeaa ja sellaiset jutut mitkä vaativat hyvää itsehillintää, kuten joku sekava kaakatus.

Mutta kai tämä tästä kun vähitellen alkaa tosiaan olemaan olo sellainen että eteenpäin reteesti vaan. Elämää tämä kaikki vain lopulta on.

Joskus pitää vain raivata täällä osastolla se tila olla yksikseen koska kaipaa tuon myrskyn jälkeen omaakin rauhaa. Ja olisi mukava nukkua ihan yksin ja kaivella vapaasti vaikka munaansa siinä kuorsatessaan.

 

[Glove]

Hieman huono fiilis. Tiedän, että kaverilla ei mene kovin hyvin, mutta ei se halua ottaa apuakaan vastaan. Mielelläni auttaisin, mutta ei sitä oikein väkinsinkään voi.

 

[vilperi]

No ei kovin kaksinen fiilis. Olin jo pitkään muutenkin turhautunut kun haluaisin vain kotiini takaisin. Silloin sain sentään vielä oleilla vapaasti pitkin osastoa.

Nyt on sitten menty vielä muutama askel epätoivoisempaan suuntaan eli kun yhdellä huonekaverilla todettiin eilen korona niin nyt myös minä joudun olemaan pelkästään vain tässä potilashuoneessani. Eikä tämä huone mikään kaksinen todellakaan ole, mutta täällä sitä nyt kykitään kai seuraavat päivät.

Vittuuntunut, turhautunut fiilis. Samperin korona. Jos ei ole jo masennusta entuudestaan niin nyt tästä tilanteesta voisi siihen helpohkosti sairastua. Niin kulahtanut huone ja kovat tuolit että yhtä tuskaa kykkiä vain tähän huoneeseen eristettynä.

 

[UnenNukkuja]

Kävin tänään apteekissa, enkä tajunnut kysyä jodi-tabletteja. Olenko huono ihminen enkä välitä läheisistäkään? Kai ne rokotevastaiset lääkeyhtiöiden moittijatkin kävi hamstraamassa noita?

 

[MegaForce]

Nämä 2 päivää ollut enemmän tai vähemmän ahdistusta, kun olen uutisia seurannut. Huoli painaa ja ajatukset käy välillä hurjina. Kuitenkin olen pystynyt myös keskittymään itseni kannalta olennaiseen, eli parisuhteeseen, työhön ja opiskeluun.

 

[Introexpertti]

Aivan loistava. KalPa vei lopulta voiton tänään ja sijoitin siihen Put-Inin uhan vuoksi paljon. Oikeesti paljon. No nyt oon tuplasti juntimpi. Nautin.

 

[vilperi]

No jaa, on sitä ollut parempiakin fiiliksiä. Kun vaikka katsoo ulos ikkunasta ja näkee miten hieno keli siellä on. Olisi nyt varsinkin upeaa kai viettää ulkona aikaa.

Sitten se todellisuus iskee päin naamaa. Joudut kykkimään täällä pienessä potilashuoneessa lähes taas koko vuorokauden. Mitä nyt välillä saa sentään käytävän käymälässä käydä, ei sentään ole vielä sorsia tuotu tänne huoneeseen.

Ei tämä huone kyllä mikään kaksinen ole, melko kovat tuolitkin ja kulahtanut sisustus. Ja vielä kun täällä on myös toinenkin ukko samassa tilanteessa, et saa edes yksin olla. Aivan sama vaikka se toinen olisi Sauli Niinistö niin kyllä se pointti on se että yksinään tämä voisi vielä minulle mennäkin.

Minulla todetun koronan takia joudun siis nyt olemaan lähes koko vuorokauden täällä samassa huoneessa. On vähän perseestä?

 

[alwahla]

Pisin aika, jonka olen joutunut viettämään neljän seinän sisällä yhteen menoon, oli muistaakseni viisi viikkoa. Olin nimittäin murtanut reisiluuni joskus kahdeksan - yhdeksän vanhana ja jouduin sen vuoksi vetolaitteeseen lähes kahdeksi kuukaudeksi. Ajankohta taisi olla sama kuin nyt eli helmikuun loppu ja kyllähän se kyrsi, kun luokkakaverit ja ikätoverit pystyivät menemään ulos miten tahtoivat. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, vaan minun piti vaan maata paikoillani ja odottaa reisiluun paranemista.

 

[Surukuku]

Kohtuu hyvä!
Kohta lähdemme vaimon kanssa katsomaan hänen tyttärenpoikaansa ja auttamaan nuorta paria vaihtamaan jalkalistoja uusiksi kämpässään - kompura+letku+dyckert-naulain, jiirisaha, yms. ovat jo pakatut autoon.

Illalla pääsemme vielä ensimmäiseen konserttiin tälle vuodelle eli kai tää fiilis kaikesta huolimatta hyvän puolelle kallistuu...

 

[Lert]

Tänään oli minulla hyvin erikoinen tunne iltasella.

Päivä oli minulla aika hektinen töissä. Töiden jälkeen päivällisentekoa ja siivousta tietenkin Ukrainan tilanteen seuraamista kaiken ohella.

Tuossa iltakymmenen jälkeen kävin minulle ominaisella ihan pienellä iltakävelyllä vähän keräämässä ajatuksia ja muuten vain happihyppelyllä ennen nukkumaanmenoa, sillä olen koko päivän tolskannut sisätiloissa.

Koin ihan ainutlaatuisella tuntuvaa yhteyttä kaikkiin naapureihin ja yhteen ainoaan tähän aikaan vastaan tullutta heppua. Sitten pysähdyin hetkeksi ja vilkaisin taivaalla näkyviä tähtiä. Samoja tähtiä katselevat siellä Ukrainassa, ajattelin. Tällainen sanoinkuvaamaton yhteys syntyy kun on paljon rauhaa rakastavia ihmisiä, joita eräs putler vähän uhkaa.

Tuli todella rauhallinen ja luottavainen olo. Kaikesta huolimatta asiat ovat nyt todella hyvin.

 

[vilperi]

Minulla on harvinaisen innostunut fiilis tällä hetkellä. Ja se on melkoinen juttu täällä koronaeristyksessä. Ei näissä olosuhteissa pitäisi mistään innostua. Päinvastoin.

Mutta tänään tajusin että olen liian vähän koittanut hyödyntää tuota kirjoittamistaitoani ajan tappajana ja heti sen jälkeen onkin syntynyt jo kaksi blogitekstiäkin. Kirjoittaminen saa oloni innostukseeksi ja se on harvinaisesta herkkua koronaeristyksessä.

Ja on sekin nyt jollain tavalla raikkaampaa ajattelua ja innostavaa samalla että jauhaa välillä muita asioita kuin niitä joista pitkään kirjoitin. Aivan kuin mies olisi syntynyt uudelleen. No ei kai, mutta koen nyt aitoa innostusta. Mitäköhän seuraavaksi kirjoittaisi?

En aiemmin ollut älynnyt että pystyisin kirjoittamista hyödyntämään tosiaan näinkin paljon. Mutta nyt kun tajusin niin siihenhän minun kannattaa panostaa.

 

[Breeze Harbour]

Lähössä kohta Pelicans-Kärpät peliin. Fiilis on jännittyneen odottavainen.

 

[Glove]

Pitkä viikonloppu edessä, eli vasta maanantaina seuraavan kerran töihin. Toivottavasti sillä huomenna saapuvalla teinillä on myös lomafiilis...

 

[vilperi]

Nyt on aika iloinen ja pirteä fiilis. Reilun kuukauden olen jo sairaalassa ollut ja nyt vasta joku kävi katsomassa minua. On tässä ikävä ollutkin jo tuttujaan.

Siskon likka, ikää kohta 19 vuotta kävi tapaamassa minua. Sairaalan kanttiinissa nähtiin ja juotiin siinä sitten kermaleivoskahvit. Siskon likka on sairaalalla harjoittelussa niin hän jäi sitten työpäivänsä päätteeksi minun kanssa viettämään aikaa.

Hyvä fiilis tuli. Ja nyt varmaan jaksaa taas paremmin tätä laitoselämääkin.