Aika turhauttava. Sain hammaslääkärin ajan lokakuuksi, joten pääsen eroon viisaudenhampaasta, joka on jonkin aikaa aiheuttanut vain ongelmia.
Äitini on nykyään melkein aina joko psykoosissa tai lähellä sitä eikä hän suostu kuuntelemaan järkipuhetta oikeastaan mistään asiasta ja sopivat keskustelunaiheet tuntuvat kutistuvan päivä päivältä. Koko ajan sormeni syyhyää päästä tekemään huoli-ilmoitus hänestä, mutta päätökseni olla enää tekemättä sellaista, pysyy. Toisaalta hän on nyt mennyt sellaiseen tilaan, että hän itse kerjää omilla toilailuillaan sellaista huomiota osakseen, joka tulee hyvinkin pian saattamaan hänet itsensä pakkohoidon piiriin. Äänet, joita hän tuntuu kuulevan kellon ympäri milloin mistäkin, käskevät häntä tehdä asioita ja niin hän tekeekin, kellon ajasta riippumatta. Hän on luonut itselleen sellaisen kuvan ympäröivästä maailmasta, että kaikki yrittävät joko tappaa hänet tai raiskata hänet eikä edes suostu muuttamaan tuota käsitystä.
Oikeastaan ainoa hyvä puoli tuossa hänen nykyisessä tilassaan on se, ettei hän ole itsetuhoinen ja koska hän on sataprosenttisesti absolutisti, ei hän ole myöskään koskaan kännissä. Hänen saamansa hysteriakohtaukset eivät vaan toimi kovin hyvin yhteen hänen sydänvaivojensa kanssa.
Helvetin raskasta, kun ei ole vuosiin tuntenut omaa äitiään omaksi äidikseen. Ääni ja ulkonäkö on äidin, mutta kaikki mitä tuon henkilön suusta tulee, on jotain sellaista, mitä en vaan voi ymmärtää. Ja lisäksi hänen kodissaan vallitsee sellainen outo, hieman sairaanomainen tunnelmansa, mikä on helvetin jyrkässä kontrastissa sen kanssa, millainen hänen himansa oli vaikkapa kahdeksan vuotta sitten. Tuolloin hän toki asui yksiössä, mutta siellä oli valoisaa. Nyt hän asuu kaksiossa ja se on kuin luola, jonka ikkunat, kaikki hyllyt ja kaapit sekä osa kalusteistakin on päällystetty foliopapereilla. Öisin hän laittaa eteisen oven eteen barrikadin ja kyttää ja myös kuvaa kaikkia naapureitaan, koska pitää heitä joko näyttelijöinä tai vankeina.