Miesasiat

[Vecchia Volpe]

Ihan vielä lisäselvityksenä, että jätkä oli ihan eri paikkakunnallakin kuin meikäläinen eli välimatkaa oli tollaiset 250 kilometriä...

edit. Ja joskus se änkesi mun luokse aamuyön tunteina kauheassa humalassa. Muu seurue jäi jonnekin pakkaseen odottamaan suhteellisen kiukkuisena. En mä sitten tiedä, että kuvitteliko se saavansa multa silloin jotain vai mikä oli. Mutta jos mua nyt olis sattumalta kiinnostanut sen kanssa jotain touhutakin (mitä ei todellakaan tehnyt), niin olis se ollut aika vaikeeta, kun kiukkuiset kaverit soitteli sille koko ajan pakkasesta. (Olivat menossa sen luokse yöksi. Reilu kaveri.)

Mulla on vaan sellainen paha tapa, et selittelen kaikkien ääliötekemiset parhain päin aina. Mä varmaan olen sellaista tyyppiä, joka pitäisi itseään syyllisenä ollessaan miehen nyrkkeilysäkkinä. Onneksi sentään tiedostan nykyään tämän huonon puoleni.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Vecchia Volpe

Kyllä tossa itsevarmuus-näkökulmassa voi olla jotain perää, koska kyseinen heppuhan on ihan ammattiurheilija. Niitä pitäis kyllä vältellä niinkuin ruttoa.

Kyllä. Narsisti ja omaan olemukseensa hurahtanut tyyppi. Jossain vaiheessa voi moisilla tapauksillakin olla ongelmia, mutta niin kauan kun on huipulla ja on suosittu, on typerillä tavoilla varaa nirsoilla ja esittää että on varaa valita.

Toki en tunne tyyppiä laisinkaan, mutta naurattaa moinen meininki. Sanon, että hän ei ansaitse sinua laisinkaan. Ansaitset paljon paljon parempaa.

 

[mtmela]

Viestin lähetti Vecchia Volpe
Ihan vielä lisäselvityksenä, että jätkä oli ihan eri paikkakunnallakin kuin meikäläinen eli välimatkaa oli tollaiset 250 kilometriä...

Eli oli humalassa ja erehtyi naisesta?Vai onko ihan jokapäiväistä käytöstä? Kyselee Columbo.

 

[Vecchia Volpe]

Viestin lähetti mtmela
Eli oli humalassa ja erehtyi naisesta?Vai onko ihan jokapäiväistä käytöstä? Kyselee Columbo.

Tai ehkä se loukkaantui, kun varmistelin ensin, soitinko oikealle henkilölle, kun ei mulla oikeastaan ole enää sen numeroa tallessa... :) Ja tietysti kännissä kerroin senkin asian, kun täytyyhän "niitä" välillä koittaa pudotella maan pinnalle. Oon poistanut sen numeron jonkun tyhmän tempun jälkeen. Oli se numero vaan vielä jossain vastatuissa/soitetuissa. Mutta ollaan siis samalta suunnalta kotoisin ja tällä hetkellä asutaan muualla, samalla paikkakunnalla. Ja tilanne oli kyllä siitä harvinainen, että itse taisin olla se, joka oli humaltuneempi.

Mutta en kyllä todellakaan ymmärrä sen ajatuksenjuoksua. En ole ikinä ehdottanut sille mitään seksiin liittyvää, leffaan olen tainnut kerran kysyä. Mulla on vaan todella kaksimielinen huumorintaju ja tekstailen usein aika väsyneitä. Joku kerta lähetin sille myös baarista viestin ja valittelin huonoa tarjontaa. Mutta lähetin sen saman viestin myös yhdelle miespuoliselle kaverille... Jotenkin oon kyl sitäkin ajatellut lähinnä kaveriksi, mut ei sitä ilmeisesti sellainen toiminta kiinnosta.

 

[pikkukatti]

Itselläni on myös tuon kaltainen kaveri. Tosin sen kanssa on tullut sähläiltyä. Kyllä se aikansa toimikin. Kun kumpikin sen hyväksyi. Siinä vaiheessa alkoi jo jätkä vituttaa kun kerran oli tulossa käymään, ja sanoinkin ettei se nyt käy kun on muuta menoa. No ei tämä kaveri sitä meinannut hyväksyä. Jatkoi viestittelyä ja koitti saada suostumaan. Vaikka selkeästi ilmoitin että oon sopinut muuta menoa jo viikko sitten. No ei siinä vielä sen kummempaa. Mutta toistui sama toisenkin kerran. Silloin tämä kaveri pyyti minua sinne. Ja välimatkaa on reilut 100 km. Eikä minulla autoakaan ole. Enkä olisi silloin iltamyöhällä edes viitsinyt lähteä ajamaankaan. Ei meinaa millään uskoa jos sanoo ei. Muuten ihan mukava kaveri ollut ainakin tähän asti. Mutta jos ei osaa olla muutenkin kaverina niin olkoon. Tai jos ei ymmärrä että minullakin voi olla omia menoja.

 

[KittyLiini]

Siis ihan oikeasti, minä en ymmärrä miehiä (tiedän, etten ole ainoa) ... Olen tavannut luvattoman paljon sellaisia miehiä, joille tärkeintä on se, kuinka monta saa kaadettua, keinoilla tai jälkiseuraksilla ei ole mitään väliä. Tarpeetonta varmaan mainita, ettei myöskään toisten ihmisten tunteilla ole väliä. Miten tuon kaiken jälkeen voi jollakin tavalla säilyttää uskonsa miessukupuoleen... Minulla se alkaa olla jo aika mahdoton yhtälö. Missä vaiheessa miehistä on tullut täysin sitoutumiskyvyttömiä, pidetään vain hauskaa -yksilöitä? *sniif*

Tapasin juuri jokin aika sitten aivan loistava tyypin, joka ei vaikuttanut laisinkaan tuolta mainitsemaltani miestyypiltä, oltiin päivätolkulla yhdessä, oli loistavaa aikaa ... Mutta yllätys yllätys, taasen näyttää siltä, ett 'joo, ollaan yhteyksissä, mutta ei sillai yhdessä' ... Mä en vaan ymmärrä ...

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti KittyLiini
Missä vaiheessa miehistä on tullut täysin sitoutumiskyvyttömiä, pidetään vain hauskaa -yksilöitä? *sniif*

Ihan vaan tiedoksi, sama pätee myös toisinkin päin. Yhä enemmän löytyy naisia jotka ovat täysin sitoutumiskyvyttömiä omaan napaan tuijottajia joille hauskanpito (ja kenties ura) on oman "minän" pönkittämisen ohella tärkeintä maailmassa.

Onneksi minä olen päässyt tuosta helvetillisestä oravanpyörästä eroon, ei tarvitse juosta naisten perässä tullakseen vaan tyrmätyksi ulkoisten syiden perusteella, olen siis löytänyt aidon ihmisen joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja jonka minä hyväksyn sellaisena kuin hän on.

vlad.

 

[jta]

Re: Re: kiltit miehet vs. rentut

Viestin lähetti irGGu

Tyttö sanoo "mennään ulos", poika vastaa: "mennään vain jos haluat". Tyttö: "mulla on nälkä", poika "sitten meidän pitää syödä". Tyttö: "minua väsyttää" poika "mennään nukkumaan" Tyttö: "eikö sulla vittu oikeesti oo omia mielipiteitä lainkaan" poika "mä rakastan sua". Ja joo, siinä on sitten entinen miesystävä.

Niin, jos siis haluaa pitää naisestaan kiinni noihin kysymyksiin pitää siis vastata : "V*ttu me mihinkään mennä." ja "On se kumma jos et osaa ottaa kaapista sapuskaa."

Ja jos aikoo saada kapakassa naisseuraa pitää näyttää siltä ettei voisi vähempää kiinnostaa. Jos sitten kuitenkin avaa suunsa sieltä pitää tulla lauseita tyyliin "Kyl mä voin panna sua p*rseeseen tossa parkkipaikalla kun sä kuitenkin sitä haluat".

Kyllä on tollasessa jätkässä särmää ja luonnetta eikö vain?

Etenkin kun voi kehuskella nuoruudessaan vaikka ängenneensä puoli väkisin jonkin naisen asuntoon kaverinsa kanssa ja pöllineensä naisen rahat samalla kun tämä matkassa ollut kaveri kuksi naisen kanssa.

Tytöt tykkää.

Tai ainakin yksi minulle rakas naispuolinen ystäväni näyttää tykkäävän. Ja satuttaa itseään uudestaan ja uudestaan noiden "ihanien" miesten kanssa.

 

[jta]

Joo, meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin.

Minä itse olen semmoinen "välimallin jätkä". Osaan olla kiltti ja huomaavainen mutta kynnysmatoksi en (enää) suostu.

Ylikiltteyteen liittyy usein heikko itsetunto ja mies hakee sitten hyväksyntää koiranpentumaisella alistumisella ja ylettömällä miellyttämisellä. Tunnustan itsekin sortuneeni tuohon virheeseen aiemmin elämässäni.

Nykyään tiedän oman arvoni.

Ja tuon edellä mainitun tytön kanssa on asiasta puhuttu. Ihan fiksu neito muuten, mutta jonkinlainen sokea pilkku on silmässä renttujen ja k*sipäiden suhteen. Tytön taustat ja lapsuudessa läsnä olleet miehen mallit huomioon ottaen tuo ei itse asiassa edes valtavasti hämmästytä... Minun osakseni jää sitten aina silloin tällöin keräillä särkyneen sydämen ja itsetunnon palasista taas jokseenkin kokonainen naisihminen elämää jatkamaan.

 

[jta]

Viestin lähetti irGGu
Eli, sulla on ollut naisia joille oot ollu kiltti koiranpentu? Eikä oo homma toiminut, tai sitten oot ite huomannut ettei se ookkaan omiaan sulle?

Enemmän tuota jälkimmäistä. Kohdalle sattui nimittäin nainen jolle joo-joo mies oli kovastikin mieleen. Ei miehenä tai kumppanina vaan hyväksikäytettävänä rassukkana joka ei saanut poikkipuolista sanaa suustaan vaikka kuinka otti päähän. Mitta vain täyttyi.

Toivon totisesti että tiedät mitä tuo välimaasto tarkoittaa. Edellisestä viestistäsi saa sen kuvan että olet joko tuollainen täysi kusipää tai sitten joo-joo edelleen. Tämä viestisi antoi kuitenkin itsestäsi jo huomattavasti paremman kuvan.

Elämä on opettanut monta asiaa. Myös sen, että kun olen oma itseni, omine mielipiteineni sekä hyvine ja huonoine puolineni minä kyllä kelpaan. Olen itse asiassa toisinaan aika "haluttua tavaraa" juuri sellaisena kuin olen.

Tuossa viestissä tuli kärjistettyä turhan rankasti. Kusipäätä minusta ei saa tekemälläkään ja joo-joo ajat ovat nekin onneksi takanapäin.

Empatia kykyä pitää toki olla, mutta ei oman arvon tunnon kustannuksella.

Tuli tässä mieleen, jos itselläsi on tuosta hyväksynnän hakemisesta kauheasti kokemusta.. Saako sitä koiranpentumaisuudella? Ja mikä lopulta sai itsesi muuttamaan elämääsi?

Ks. yllä. Kun kohdalle osuu oikean, tai siis itse asiassa väärän lainen nainen niin ainakin hänellä menee hyvin.

Vaativan homman olet itsellesi ottanut kun olet tuollaisen naisen "riesaksesi" ottanut. Vaativan, epäkiitollisen, mutta erittäin tärkeän. Kiitosta tuskin tuosta tulet saamaan, etenkään mikäli tuo tyttö ei "järkiinsä" tule. Mutta minä kiitän sinua. Ilman ystäviä ihmisten päät hajoaa turhan helposti, ja sinä ilmeisesti haluat olla ystävä tuolle. Muista silti ettei ystävyyssuhteissakaan kannata olla liian kiltti, omat mielipiteet tulisi kertoa mahdollisimman rakentavasti. Pelkkä olkapää ei aina auta.

Pelkkä olkapää ei todellakaan aina riitä vaikka ehkä auttaakin. Kyllä näistä on keskusteltu ja tullaan keskustelemaan jatkossakin. Ja sitä kiitostakin olen toisinaan saanut, joten tehtävä ei ehkä olekaan täysin toivoton.

Jos se minusta vain riippuu haluan ja aion tosiaan pysyä hänen ystävänään.

 

[metsänpeikko]

En minä, mutta ne muut

Olen joutunut erittäin rasittavan ongelman eteen. Ongelman nimi on parhaan ystäväni poikaystävä.

Ikionnellinen pariskunta on seurustellut nyt puolisen vuotta, muuttivat yhteen juuri. Kyseinen mies on periaatteessa ihan mukava, vaikkakin raumalainen, minua ja ystävääni muutaman vuoden vanhempi. Aluksi tulin siis tämän miekkosen kanssa toimeen ihan hyvin, ja siihen aikaan molemmilla, sekä ystävälläni että tällä miehellä, oli vielä omatkin elämänsä. No, rakkaus on ihanaa ja enää nämä kyyhkyläiset eivät voi juurikaan olla erossa toisistaan. Aina jos haluan nähdä ystävääni, joudun näkemään myös hänen rakasta miestään. Monta vuotta olimme ystäväni kanssa kuin paita ja perse, ja ehkä parasta ystävyydessämme oli se, että saatoimme puhua ihan mistä vaan. Enää ei tarvi puhua, koska tuo miekkonen joko istuu vieressä kuuntelemassa tai utelee asiat ystävältäni. Aina jonkun minun juttuni kuullessaan hän sitten avautuu ja vittuilee siitä minulle. Tai nykyään, kun en enää viitsi mistään puhua, niin jauhaa sitten niitä vanhoja.

Olen yrittänyt sanoa asiasta sekä ystävälleni, että suoraan hänen miehelleen. Sanomisella ei kuitenkaan tunnu olevan mitään vaikutusta. Joskus saatan jopa tapella tämän miekkosen kanssa, jolloin ystäväni asettuu miehen puolelle, tai korkeintaan pyytää kainosti meitä lopettamaan. Muutamat muutkin kaverimme ovat asian huomanneet, en siis ole ainoa, joka herran avautumista ja vittuilua saa osakseen. Ystävänikin menee joskus mukaan tähän pelleilyyn. Välillä tämä mies on kuitenkin ihan fiksu, tajuaa pitää turpansa kiinni, ja tulemme mainiosti toimeen.

Myönnän toki sen, että vitutukseeni vaikuttaa suuresti myös se, että tämä ystäväni suo aikaansa minulle nykyään hyvin, hyvin vähän, ja että olen jopa hieman "mustasukkainen" hänestä. Pystyn kuitenkin elämään asian kanssa ja joskus olen onnellinenkin ystäväni puolesta, onhan hän kuitenkin löytänyt elämänsä miehen. Mutta eniten rasittaa tosiaan se, että saan jatkuvasti kuunnella täysin naurettavaa ja aiheetonta kuittailua ihmiseltä, joka ei loppujen lopuksi tunne minua tai elämääni ollenkaan.

Niin, hyviä toimintaohjeita otetaan vastaan. Tapaan tätä ystävääni aina vain harvemmin ja harvemmin, mutta en missään nimessä haluaisi "lopettaa" ystävyyttämme hänen miehensä kummallisen ajatuksenjuoksun takia. Mitä siis pitäisi tehdä? Vai olenko ehkä vain typerä huomionkipeä kakara?

 

[bozik]

Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti metsänpeikko
Niin, hyviä toimintaohjeita otetaan vastaan. Tapaan tätä ystävääni aina vain harvemmin ja harvemmin, mutta en missään nimessä haluaisi "lopettaa" ystävyyttämme hänen miehensä kummallisen ajatuksenjuoksun takia. Mitä siis pitäisi tehdä? Vai olenko ehkä vain typerä huomionkipeä kakara?

Maltti on tässäkin asiassa valttia. Tuo ongelma on varmasti sellainen, jonka jokainen kohtaa jossakin vaiheessa. Kun kaveripiiristä osa alkaa vakavammin seurustella on mielestäni aivan normaalia, että kaverit jäävät taustalle ja tämä uusi kumppani menee kaiken edelle. Näin se minun kokemukseni mukaan menee.

Vaan eipä tuosta kannata hätkähtää, kunhan seurustelu pikku hiljaa vakiintuu, alkavat kaveritkin jälleen kiinnostaa. Jokainen takuulla huomaa jossakin vaiheessa, että edes se oma kultsipuudeli ei ole sellainen, jonka kanssa haluaa kaiken aikansa viettää. Odottele siis jonkin aikaa, paluu normaaliin ystävyyteen tulee eteen väkisin, varmemmin kuin se kuuluisa Manun illallinen.

 

[metsänpeikko]

Re: Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti bozik
Odottele siis jonkin aikaa, paluu normaaliin ystävyyteen tulee eteen väkisin, varmemmin kuin se kuuluisa Manun illallinen.

No niin, joo. Kukakohan taas ilmaisi itseään hieman epäselvästi..? Myönnetään, ja taas menee selittelyksi.

Eli suurempi ongelma tässä oli se, että tämä kyseinen valtavan ihana miesystävä aukoo päätään ja vittuilee minulle, ihan itse keksimistään syistä. Ja ilmeisesti kai vain sen takia, että se on hauskaa. Mutta kun sivuunkirjoittaneella ei enää ole kovinkaan hauskaa, niin onko jotain keinoa, jolla tuon turvan saisi nätisti tukittua? Aiheuttamatta mielipahaa kenellekkään.

 

[Tommy]

Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti metsänpeikko
Niin, hyviä toimintaohjeita otetaan vastaan. Tapaan tätä ystävääni aina vain harvemmin ja harvemmin, mutta en missään nimessä haluaisi "lopettaa" ystävyyttämme hänen miehensä kummallisen ajatuksenjuoksun takia. Mitä siis pitäisi tehdä? Vai olenko ehkä vain typerä huomionkipeä kakara?

Älä pelkää, jos 20-vuotiaat seurustelevat puoli vuotta ja muuttavat yhteen niin erohan se on seuraavaksi kuvioissa.

Korkeintaan pari kk niin kaverisi on taas sinun ihan kokonaan.

 

[Kaiser Soze]

Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti metsänpeikko
Niin, hyviä toimintaohjeita otetaan vastaan.

Hyviä toimintaohjeita ei ole.
Jos ukko ei tapojansa muuta kysyessäsi: "Mitäs sulla on mua vastaan? Kerro nyt suoraan, niin ei tarvi vittuilla", niin anna olla.

Nuoruus vaihtuu aikuisuudeksi. Vanhat hyvät kaverit eivät enää ole hyviä kavereita, vaan heistä on tullut lapsuudenystäviä. Jäljelle jää vain muistot ajasta, jolloin oli niin helvetin hauskaa.

Surullista, mutta totta ja aikuusuuden tuomaa pakollista paskaa.

K

 

[metsänpeikko]

Re: Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti Tommy
Älä pelkää, jos 20-vuotiaat seurustelevat puoli vuotta ja muuttavat yhteen niin erohan se on seuraavaksi kuvioissa.

Korkeintaan pari kk niin kaverisi on taas sinun ihan kokonaan.

Kiitos. Johan helpotti.

Seuraavan kerran, kun taistelemme aiheesta, niin kerron terveisesi, ja kehotan soittelemaan seuraavaksi sitten, kun ovat eronneet. Voi miten fantastista!

 

[Aina Pata]

Re: Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti Kaiser Soze
Hyviä toimintaohjeita ei ole.
Jos ukko ei tapojansa muuta kysyessäsi: "Mitäs sulla on mua vastaan? Kerro nyt suoraan, niin ei tarvi vittuilla", niin anna olla.

Nuoruus vaihtuu aikuisuudeksi. Vanhat hyvät kaverit eivät enää ole hyviä kavereita, vaan heistä on tullut lapsuudenystäviä. Jäljelle jää vain muistot ajasta, jolloin oli niin helvetin hauskaa.

Surullista, mutta totta ja aikuusuuden tuomaa pakollista paskaa.

K

Pitää helvetin hyvin paikkansa. vähän ehkä karrikoiden sanottu mutta muuten totta. Se voi kuule tyttökulta olla sun ystäväs menoa. Et ehkä 10 vuoden kuluttua muista kuin nimen ja joskus ihmettelet että mitäköhän sillekin kuuluu. Vaihtoehtona ehkä toi Tommyn skenaario.

Niin enpä olisi itsekään uskonot että noin voi käydä.

Eteenpäin sano Mannerheim.

 

[bozik]

Re: Re: Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti metsänpeikko
Mutta kun sivuunkirjoittaneella ei enää ole kovinkaan hauskaa, niin onko jotain keinoa, jolla tuon turvan saisi nätisti tukittua?

Tiukka potku munille ? Kun sitten miehenköriläs avaa suunsa, niin eipä ainakaan vittuile möreällä äänellä. Tälle naispuoliselle ystävälle siitä voi toki seurata lyhytaikainen mielipaha, mutta kyllä ne säkit lopulta tervehtyy.

Eniwei, eiköhän tällainen käytöskin liity juuri siihen, että eivät taida kyyhkyläiset tällä hetkellä nähdä kuin toisensa. Silloin voi käyttäytyminen muita kohtaan olla alle kaiken arvostelun.

 

[mtmela]

Re: Re: Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti metsänpeikko
No niin, joo. Kukakohan taas ilmaisi itseään hieman epäselvästi..? Myönnetään, ja taas menee selittelyksi.

Eli suurempi ongelma tässä oli se, että tämä kyseinen valtavan ihana miesystävä aukoo päätään ja vittuilee minulle, ihan itse keksimistään syistä. Ja ilmeisesti kai vain sen takia, että se on hauskaa. Mutta kun sivuunkirjoittaneella ei enää ole kovinkaan hauskaa, niin onko jotain keinoa, jolla tuon turvan saisi nätisti tukittua? Aiheuttamatta mielipahaa kenellekkään.

Eli se mies on ihastunutkin sinuun. Siinä se ongelma on. Kysy siltä että miksi hän ystäväsi kanssa on, kun kerran sinua himoitsee. Siihen loppuu se jauhaminen ja suhde.

 

[Evenuel]

miesten omituisuuksia

Miksi miehet eivät ymmärrä hienovaraista vihjailua mahdollisesta ihastuksesta? Vuosien varrella olen ihmetellyt tuota jo monen monta kertaa. Vai eivätkö he vain halua ymmärtää?

Kun asian suoraan sanominenkaan ei välttämättä aina johda toivottuun lopputulokseen. Jotkut tuntuvat luulevan naisen haluavan heti naimisiin ja lapsia, jos sanoo olevansa ihastunut.

Miehet, miksi??

 

[Ted Raikas]

Re: miesten omituisuuksia

Viestin lähetti Evenuel
Miksi miehet eivät ymmärrä hienovaraista vihjailua mahdollisesta ihastuksesta? Vuosien varrella olen ihmetellyt tuota jo monen monta kertaa. Vai eivätkö he vain halua ymmärtää?

Kerropa miten tuo hienovarainen vihjailu ihastuksesta ilmenee yleensä? Jotain esimerkkejä siitä. Kiinnostaisi tietää.

Itse en ole moisia merkkejä koskaan huomannut, paitsi nyt ehkä parin kerran. Syitä siihen miksi en ole huomannut voi olla joko se, että niitä merkkejä ei tule (todennäköistä) tai että olen vain niin puusilmä etten tajua (melko todennäköistä myös). Ymmärtämisen halusta se ei johdu, olisihan se hienoa jos olisi kiinnostuneita, vaan...

 

[Sv veinikretski]

Hienovaraisia vihjauksia ei kannata tehdä, pieni rutistus oikeasta kohdasta ohimennen avaa mielen ihmeesti. Joskus hipaisukin riittää.
Kielellä oman posken pullistus sopivasti antaa myöskin selvän merkin että kiinnostusta löytyy. Myöskin voitonmerkki alassuin ja kieli siihen väliin antaa varman osviitan miehelle että ahaa, rakkaus saattaa olla tulossa.
Siinä muutamia mukavia tapoja lähestyä miestä.

Olen valmis antamaan lisä-ohjeita tarvittaessa, mikäli nämä eivät riitä.

Ps. Rakkaus on sellainen tunne ja fyysinen leikki ihmisten.

 

[Tobias]

Re: En minä, mutta ne muut

Viestin lähetti metsänpeikko
Olen joutunut erittäin rasittavan ongelman eteen. Ongelman nimi on parhaan ystäväni poikaystävä.

Ikionnellinen pariskunta on seurustellut nyt puolisen vuotta, muuttivat yhteen juuri. Kyseinen mies on periaatteessa ihan mukava, vaikkakin raumalainen, minua ja ystävääni muutaman vuoden vanhempi. Aluksi tulin siis tämän miekkosen kanssa toimeen ihan hyvin, ja siihen aikaan molemmilla, sekä ystävälläni että tällä miehellä, oli vielä omatkin elämänsä. No, rakkaus on ihanaa ja enää nämä kyyhkyläiset eivät voi juurikaan olla erossa toisistaan. Aina jos haluan nähdä ystävääni, joudun näkemään myös hänen rakasta miestään. Monta vuotta olimme ystäväni kanssa kuin paita ja perse, ja ehkä parasta ystävyydessämme oli se, että saatoimme puhua ihan mistä vaan. Enää ei tarvi puhua, koska tuo miekkonen joko istuu vieressä kuuntelemassa tai utelee asiat ystävältäni. Aina jonkun minun juttuni kuullessaan hän sitten avautuu ja vittuilee siitä minulle. Tai nykyään, kun en enää viitsi mistään puhua, niin jauhaa sitten niitä vanhoja.

Olen yrittänyt sanoa asiasta sekä ystävälleni, että suoraan hänen miehelleen. Sanomisella ei kuitenkaan tunnu olevan mitään vaikutusta. Joskus saatan jopa tapella tämän miekkosen kanssa, jolloin ystäväni asettuu miehen puolelle, tai korkeintaan pyytää kainosti meitä lopettamaan. Muutamat muutkin kaverimme ovat asian huomanneet, en siis ole ainoa, joka herran avautumista ja vittuilua saa osakseen. Ystävänikin menee joskus mukaan tähän pelleilyyn. Välillä tämä mies on kuitenkin ihan fiksu, tajuaa pitää turpansa kiinni, ja tulemme mainiosti toimeen.

Myönnän toki sen, että vitutukseeni vaikuttaa suuresti myös se, että tämä ystäväni suo aikaansa minulle nykyään hyvin, hyvin vähän, ja että olen jopa hieman "mustasukkainen" hänestä. Pystyn kuitenkin elämään asian kanssa ja joskus olen onnellinenkin ystäväni puolesta, onhan hän kuitenkin löytänyt elämänsä miehen. Mutta eniten rasittaa tosiaan se, että saan jatkuvasti kuunnella täysin naurettavaa ja aiheetonta kuittailua ihmiseltä, joka ei loppujen lopuksi tunne minua tai elämääni ollenkaan.

Niin, hyviä toimintaohjeita otetaan vastaan. Tapaan tätä ystävääni aina vain harvemmin ja harvemmin, mutta en missään nimessä haluaisi "lopettaa" ystävyyttämme hänen miehensä kummallisen ajatuksenjuoksun takia. Mitä siis pitäisi tehdä? Vai olenko ehkä vain typerä huomionkipeä kakara?

Toimintaohjeita:

1) Odottele ihan rauhassa muutama kuukausi, kasassahan on ihan saletin eron merkit. Puolen vuoden seurustelun jälkeen kodin leikkimistä. Kyllä homma vielä iloksi muuttuu.

2) Kysy siltä mieheltä, että mitä helvettiä vittuilet lähes poikkeuksetta minulle. Opettele vittuilemaan takaisin (voit tosin osata jo nytkin) ja nöyryytä kyseistä henkilöä aina mahdollisuuksien mukaan.

3) Jos ystävälläsi ei ole aikaa sinulle, et ole hänelle tärkeä henkilö. Lopeta yhteydenpito.

4) Jos ja kun (todennäköisesti) ko. suhde päättyy eroon, muista kääntää puukkoa haavassa, etenkin tälle miehelle.

5) Viimeisempänä ja tärkeimpänä: suhtaudu välinpitämättömästi kaikkiin ihmisiin, jotka kohtelevat sinua syyttä vittumaisesti. Unohda sellaiset tyypit.

 

[Gentleman]

Re: miesten omituisuuksia

Viestin lähetti Evenuel
Miksi miehet eivät ymmärrä hienovaraista vihjailua mahdollisesta ihastuksesta? Vuosien varrella olen ihmetellyt tuota jo monen monta kertaa. Vai eivätkö he vain halua ymmärtää?

Miehet, miksi??

Se vähän vaihtelee, toisinaan ei ymmärretä tai uskotaan että on tulkittu väärin.

Toisinaan ajatellaan, että kun ei kiinnitä asiaan huomiota se menee ohi. Pääsee siis likaisesta työstä, pakkien antamisesta.

Hienovarainen vihjailu on turhanpäiväistä flirttiä, naisen pitää osoittaa että hän on kiinnostunut miehen säkenöivästä älystä ja ylevistä ajatuksista, tämä ainakin minun kohdallani. Silloin voi lähestyä ihan arkipäiväisillä keskustelun aiheilla.

(Tietysti jos nainen haluaa vain "aisaa", on syytä on suorempi ettei tule väärinkäsityksiä)

 

[repe_joke]

Re: Re: Re: Re: kiltit miehet vs. rentut

Pieni juttu mikä herättää ihmetystä.
Ensinnäkin seuraavaa:

Viestin lähetti irGGu
Tyttö sanoo "mennään ulos", poika vastaa: "mennään vain jos haluat". Tyttö: "mulla on nälkä", poika "sitten meidän pitää syödä". Tyttö: "minua väsyttää" poika "mennään nukkumaan" Tyttö: "eikö sulla vittu oikeesti oo omia mielipiteitä lainkaan" poika "mä rakastan sua". Ja joo, siinä on sitten entinen miesystävä.

Johon vastataan seuraavaa:

Viestin lähetti jta
Niin, jos siis haluaa pitää naisestaan kiinni noihin kysymyksiin pitää siis vastata : "V*ttu me mihinkään mennä." ja "On se kumma jos et osaa ottaa kaapista sapuskaa."

Ja siihen tulee seuraavanlainen vastaus:

Viestin lähetti irGGu
Väärin. Tuollaista jätkää kovin moni nainen tuskin katselisi päivääkään. Asiat pitää hoitaa ystävällisesti, rakastavasti, mutta kuitenkin oman päänsä mukaan. Jos on toista kohtaan noin naurettavan lapsellinen ja halveksittava, on koko suhde tuhoon tuomittu jo ennen alkuaan.

Siis mitenkä ihmeessä noihin kysymyksiin pitää vastata?
Jos tyttöystäväni kysyy mennäänkö ulos, niin minulla on normaalivastaus, mihinkäs haluat mennä?
Tosin meillä on useammin kysymys, mennäänkö kävelylle? Vastaus siihen on lähes aina ihan kohta. Varmaankin väärä vastaus.

Tai sitten tuo ruoka juttu. Mitä siihen voi muuta vastata, kun syö jotain?
Tietenkin voi sanoa, että minäpäs teen sulle pari voileipää, mutta jos tämän tekee joka kerta, niin tekee itsestään vain kotiorjan tyttöystävälle.

Jos nukuttaa, niin pitää nukkua.
Ainoa mikä tuossa on väärin, että tämä "poika" luulee, että senkin pitää tehdä tuota kaikkea.
Minä syön kotona silloin kun minulla on nälkä, rupean nukkumaan kun nukuttaa ja lähden kävelylle, jos sattuu huvittamaan.

Ehkä en vaan jymmärtäny ajatusten juoksuasin tuossa kohtaa.