Viestin lähetti vlad
Mitä asioita ja luonteen piirteitä te miehissä arvostatte?
Arvostan perinteisesti luotettavuutta, rehellisyyttä ja huumorintajua. Nykyisen kumppanin kanssa nuo kaikki ovat erittäin hyvin kunnossa. Lisäksi toivon mieheltä avoimuutta ja kykyä ilmaista tunteitaan sekä sanoin että teoin. Hyvin voimakkaana tunneihmisenä voin nimittäin erittäin pahoin, ellen koe saavani "ilmaistua tunneyhteyttä" kumppaniini. Mieheni on siis kyettävä keskustelemaan asiasta kuin asiasta enemmän kuin yhdellä sanalla, tai muuten jossain alkaa helistä.
Arvostan sitä, että minua arvostetaan. Arvostaminen voi näkyä vaikka niinkin yksinkertaisina asioina, kuin mielipiteiden huomioonottamisena, toisen kuuntelemisena ja yleisenä huomiointina. Haluan myös, että minua kunnioitetaan yksilönä, ei vain parisuhteen toisena puoliskona. Tuohon kunnioittamiseen lasken mukaan esimerkiksi sen, että omaa elämääni koskevia päätöksiäni pidetään arvossa ja tarvittaessa niitä myös tuetaan. Myös miehelläni on oltava olemassa oma elämä, puuhailut, päätökset, mielipiteet ja itsenäisyys. Itsenäisyyttä arvostan siksi, että itse olen oppinut melko kovan koulun kautta hoitamaan asiani ja elämäni yksin ja itse. Kaikkea ei tarvitse aina kysyä ja pyytää äipältä ja iskältä, jos itsekin osaa ja voi. Järki tosin tuossakin sitten mukana, esimerkiksi avun pyytäminen joissain tilanteissa voi olla paljon parempi ratkaisu kuin asioiden vaikeamman kautta tekeminen.
Tuossa oli ehkä tärkeimpiä henkisiä ominaisuuksia. Sinänsä vaativaa, mutta vaadin myös itseltäni samoja asioita parisuhteessa. Ja kaikkia ei voi edes suoranaisesti vaatia. Jonkun kanssa esimerkiksi yhteinen huumori on helposti saavutettavissa; toisen kanssa ei vain yksinkertaisesti synkkaa. Toisaalta myös oletan, että arvostus ja kunnioitus toista kohtaan syntyvät kahden psyykkisesti tasapainoisen ihmisen välille melko luonnostaan, jos oikeita tunteita omaa kultaa kohtaan on vain olemassa.
Ulkonäöllisesti vaadin mieheltä erityisesti vain yhtä asiaa: hänen on oltava pitempi ja kookkaampi kuin minä. Tuntisin itseni aivan jättiläiseksi erityisesti korkokengissä, jos käsikynkkää kanssasi kuljeskelisi minua viisi senttiä lyhyempi, luinen ja "ohut" mies. Toinen ulkonäköön liittyvä asia on se, että toivoisin miehen huolehtivan hygieniastaan ja siisteydestään, mutta tuon uskoisin olevan melko normaalia käytöstä useimmille aikuisille ihmisille. Muutoin en osaa sanoa mitään, mitä mieheltä erityisesti edellyttäisin, sillä tärkeintä on kuitenkin se, että kokonaisuus sytyttää. Parisuhde ei ole vakaalla pohjalla ilman fyysistä vetovoimaa.
Nukkumiskeskusteluun kommentoisin, että toisen läheisyydessä on kiva olla illalla ja siihen olisi mukavaa myös nukahtaa, mutta... No, nukahtaminen saattaisi itseltäni vielä onnistua ja on onnistunutkin, mutta usein esteeksi muodostuu molemmille sopivan asennon saaminen. On mahdotonta nukahtaa, jos tuntuu, että niskat taittuvat, olkapää litistyy, yksi käsi on täysin liikaa ja selkä kiertyy. Omaa tilaa tuleekin melko usein otettua, mutta toisen käsi on kiva tuntea selän päällä nukahtamisvaiheessa. Kai siitä saa turvallisuudentunnettakin. Kuumuus on sitten toinen täysin vierekkäin nukuttaessa ilmenevä haitta - tällä viikolla meinasin eräänä yönä läkähtyä 80cm leveässä sängyssä niin täysin, että siirryin lattialle. Onneksi tuota kuitenkin tapahtuu harvoin, ja leveämmin nukuttaessa ongelmaa ei ole.
Viestin lähetti Designer
Naispuoliset kommentoikoot tätä. Luulen, että myös naisille on vaikea laittaa itsensä likoon siinä tilanteessa, kun tunnustellaan, saisiko tästä nyt sellaisen parisuhteen aikaiseksi vai ei. Pelätään näpeille saamista sen verran, että heittäydytään joko välinpitämättömäksi tai ylimieliseksi.
En usko, että tämä on sukupuolikysymys. Ennemmin olettaisin, että tässäkin ihmisen käytökseen vaikuttaa paljon henkilöhistoria sukupuolesta riippumatta. Seurustelusuhteen alkutaipaleella molemmat osapuolet ottavat tietoisen riskin näpeille saamisesta, mutta se, miten voimakkaana pelot tuntee, on täysin henkilökohtaista. Joillekin kiintyminen ja luottaminen ovat helppoa, jolloin taustoissa saattaa olla esimerkiksi turvallinen lapsuus, "hyvä elämä" ja voimakas itsetunto, fiilis siitä, että minä selviän. Toiselle uuden ihmisen lähelle päästäminen voi taas olla melkoinen kriisi, vaikka toki siitä samalla pystyy paljon myös nauttimaan. Kriisillä tarkoitan siis siitä, että uuteen suhteeseen alkaessaan ihminen voi joutua kokemaan ja kohtaamaan monia sellaisia tunteita ja pelkoja, joita hän ei aiemmin edes voinut kuvitella. Kenties henkilöllä on tuolloin taustalla jotain, joka on hajottanut hieman keskimääräistä enemmän ja jättänyt jälkiä tunnemuistiin. Joskus jonkun ihmisen tilanne voi olla myös niin surullinen, että pelot hylätyksi tulemisesta, kiintymisestä, mahdollisesta epäonnistumisesta ja kivusta ovat niin suuria, että ihminen suojaa itseään kieltäytymällä parisuhteesta. Hän tietää pelkojensa olemassaolon, mutta ei halua kohdata ja selvittää niitä, vaan ennemmin pakenee esimerkiksi käyttäytymällä kylmästi ja ylimielisesti. Se kertonee jotain pelkojen ja ahdistusten voimakkuudesta.