kiltit miehet vs. rentut
Mä en tiedä, kuuluisiko tää enemmän naisasiat-ketjun puolelle ja pitäisi varmaan kysyä, saako miehet edes tänne kirjoittaa? Ei se mitään, kirjoitan silti. :)
Koska koen edustavani tuota "kiltit ja mukavat" -kategoriaa ennemmin kuin "renttuja", niin ihan mielenkiinnolla lukisin, minkä takia sellaiset eivät vain "sytytä". Mulle tulee noin sanomisesta mieleen juuri se, mistä naisia usein syytetään eli halutaan syödä kakku ja pitää se myös.
On tietenkin asioiden mustavalkoistamista ajatella, että on vain kaksi "miestyyppiä" eli kiltitmukavat ja rentut, ja yleisellä tasolla puhuminen on muutenkin turhaa leuan pieksämistä tai tässä tapauksessa turhaa sormijumppaa.
Mutta pointti nyt kuitenkin on se, että tulee hurjan ristiriitainen fiilis, kun toisaalta tietää tekevänsä kaiken "oikein", kun käyttäytyy hyvin, ottaa tunteet huomioon, uskoo puhumiseen ennemmin kuin riitelyyn, siis lyhyemmin sanottuna pyrkii aitoon empaattisuuteen.
Silloin kaikenlaiset renttujutut on kuin märkä rätti kasvoille. Mä en ymmärrä minkä takia edellä luetellut ominaisuudet jotenkin koetaan luonteen tai persoonallisuuden vähäisyytenä.
Tai tohon kakkuvertaukseen palatakseni: Jos mies ottaa aidosti tunteet huomioon, niin voi olla, että tämä ei sitten riskillä tee semmoisia rajumpia repäyksiä, jotka nainen saattaisi tulkita mauttomiksi, ajattelemattomiksi yms. Renttu taas saattaa tehdä näitä repäyksiä harva se päivä, ja välillä osuu oikeaankin, jolloin varmaankin nainen pitää renttua tosimiehenä. Kuitenkin samassa paketissa tulee tätä epäsuotuisaa käytöstä, pahimmillaan pettämistä yms. Eli tässä mustavalkoisessa maailmassa jonkinlainen valinta olisi tehtävä, molemmista miestyypeistä ei voi valita parhaita puolia.
Ja sitähän mä vaan, että toivottavasti ne kiltitmukavat pärjäävät kuvatun kaltaisissa valintatilanteissa tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Sinkkuelämä-sarjan ja muiden vastaavien tuoma trendi siitä, että naisen pitää olla kova ja kusipää kaikkia miehiä kohtaan, mukaan lukien siis ei-pelimiehetkin, on toivon mukaan väistymässä...
Nojoo. Ei mulla muuta. Kunhan avauduin. Anteeksi.
Ps. Ja eikös vaan tämäkin ole mukavien miesten ärsyttäviä ominaisuuksia tämä turha nöyryys ja olemassaolonsa anteeksipyytäminen.. =P