Miesasiat

[Cassu]

No niin kerranki on asiaa tähän ketjuun. Tapsin eilen miehen kenen kanssa tutustus mielellään lähemmin, mutta muutan parin päivän päästä 250 kilometrin päähän tekemään työtä, jossa ei vapaapäiviä juuri ole. Kyllä ottaa päähän! Onko Suomessa nunnaluostareita?

 

[Ted Raikas]

Kyllä ottaa päähän! Onko Suomessa nunnaluostareita?

On toki.

Onnea matkaan. =)

 

[Cassu]

Kiitän. Saa tulla moikkaamaan

 

[Trixie]

Jaaha, taas on miesasiat vähän miten sattuu. Tai hyvinhän ne oikeastaan on, pientä epäselvyyttä vain ilmassa. Saan kuulla kerta toisensa jälkeen miten olen ihana ja mahtava ja se, jonka kanssa halutaan viettää koko loppuelämä. Siltikään mitään asian eteen ei tehdä, kun alan puhua kihlauksesta tai muusta, mies alkaa mussuttamaan miten on vielä liian nuori ja muuta. Tätä on nyt jatkunut viimeiset kaksi vuotta, enkä oikeasti jaksa kovinkaan kauaa hakata enää päätä seinään. Jos ei tämä tästä etene mihinkään suuntaan, antaa olla. Muutan sitten vaikka luostariin. En vain pysty käsittämään, miksei mies halua sitoutua vaikka sanookin haluavansa olla aina kanssani?

 

[Alamummo]

Jaaha, taas on miesasiat vähän miten sattuu. Tai hyvinhän ne oikeastaan on, pientä epäselvyyttä vain ilmassa. Saan kuulla kerta toisensa jälkeen miten olen ihana ja mahtava ja se, jonka kanssa halutaan viettää koko loppuelämä. Siltikään mitään asian eteen ei tehdä, kun alan puhua kihlauksesta tai muusta, mies alkaa mussuttamaan miten on vielä liian nuori ja muuta. Tätä on nyt jatkunut viimeiset kaksi vuotta, enkä oikeasti jaksa kovinkaan kauaa hakata enää päätä seinään. Jos ei tämä tästä etene mihinkään suuntaan, antaa olla. Muutan sitten vaikka luostariin. En vain pysty käsittämään, miksei mies halua sitoutua vaikka sanookin haluavansa olla aina kanssani?

Mitä sitoutuminen muuttaa? Siihen painostaminen on varma tapa saada mies liukenemaan matkoihinsa.

 

[Pärde]

Samaa kysyisin näin miehenä kuin Alamummokin. Mihin se kihlaus tilannetta muuttaa? Jos mies pitää sinusta ja haluaa jakaa sen kanssasi, hän tekee sen myös ilman sormusta. Jos ei halua, niin siinä ei mitkään hilut raajoissa pidättele. Toki ymmärrän asian symbolisen arvon, mutta kai käsität, ettei painostaminen vie asiaa sen pidemmälle? Olet sanojesi mukaan jo nyt kyllästynyt jankkaamaan. Kysymys kuuluu siis, miksi jankkaat?

Henkka Hyppönen sanoi joskus aikanaan mielestäni hyvin (hieman vapaasti siteeraan ulkomuistista), että kahta ihmistä, jotka sitoutuvat toisiinsa päivästä toiseen omasta vapaasta tahdostaan ilman laillista pakotetta, suurempaa keskinäisen rakkauden tunnustusta ei ole.

Ja tämän yltiöromanttisen puheenvuoron jälkeen lisättäköön ikäänkuin inhorealistisena loppukaneettina kommentti elokuvasta Alfie: mies haluaa katsoa, tuleeko jotain parempaa vastaan.

 

[Ted Raikas]

Itse olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, että tuollaiset kihlaukset sun muut krumeluurit on enemmänkin merkki epävarmuudesta kuin varmuudesta. Niillä tahdotaan todistaa jotain olematonta, tai pönkittää omaa oloaan, torjua pelkoa.

Ei sillä, osa varmasti on tosissaan ja tahtoo ylitsevuotavaisessa tunteenvirrassaan ilmaista sitä jotenkin, mutta mitä pikaisempi kihlaus, sitä epäkypsempää yleensä on toiminta.

Jokainen tyylillään toki, mutta omasta mielestäni kihlautumiset sun muut hömpät on lähinnä naurettavaa lapsellisuutta. Ei sovi valveutuneelle ihmiselle.

 

[AnFa]

Itse olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, että tuollaiset kihlaukset sun muut krumeluurit on enemmänkin merkki epävarmuudesta kuin varmuudesta.

Itse olen täysin samaa mieltä!

Miksi ihmiset ylipäätään menee kihloihin? Mikä on se pointti? Eikö se ole sama paukasta kerralla naimisiin? Itse olen ainakin tämän omalla kohdallani pähkäillyt et sitten jos joskus on lapsi tuloillaan niin voi miettiä naimisiin menoa. Tai sit joskus vanhana patuna kuolemaisillaan, jos ei halua jättää sukulaisille niin paljon perintöä. "Avovaimon" kanssa ollaan oltu yhdessä lähes 3 vuotta ja onneksi ei minkäänlaista painostusta ole vielä tullut ja epäilen ettei hirveästi tulekkaan. Ainoastaan kauhisteltu joidenkin tuttujen kihlautumisia, kun ovat menneet joko lyhyen seurustelun jälkeen kihloihin tai nuorina.

 

[Ted Raikas]

"Avovaimon" kanssa ollaan oltu yhdessä lähes 3 vuotta ja onneksi ei minkäänlaista painostusta ole vielä tullut ja epäilen ettei hirveästi tulekkaan. Ainoastaan kauhisteltu joidenkin tuttujen kihlautumisia, kun ovat menneet joko lyhyen seurustelun jälkeen kihloihin tai nuorina.

Kuulostaa erittäinkin fiksulta touhulta. Arvostan, jos se mitään sinuun vaikuttaa. Itsekin tunnen muutamia tuollaisia pareja lähipiirissä, kuin mitä sinä olet ja heidän meininkinsä saa minulta äänettömän hyväksynnän järkevyydellään.

Toivon itsekin juuri sitä, että jos nyt seurustelemaan jonkun kanssa ryhdytään, niin suhde ja ehkä se avoliitto sitten on ihan riittävä "todiste", että ollaan tosissaan, eikä tarvita kaiken maailman naiiveja kihlajaisia ja muuta sontaa jonkun ihme jutun tueksi. Ei voi tajuta sellaisia tämä ihminen. Eikä ehkä haluakaan.

 

[haunted shores]

Saan kuulla kerta toisensa jälkeen miten olen ihana ja mahtava ja se, jonka kanssa halutaan viettää koko loppuelämä. Siltikään mitään asian eteen ei tehdä, kun alan puhua kihlauksesta tai muusta...

Niin tämä on kyllä se asia jota en pysty ymmärtämään.

Itse en aio koskaan kihlautua (naimisiin meneminen on toki todennäköistä) sillä pidän kihlautumista nykyään täysin turhana, suurimmaksi osaksi sen kokemasta inflaatiosta johtuen. Joka siis taas johtuu siitä, että 50% suomen 13-vuotiaista on ollut kihloissa vähintään 2 kertaa.

Parisuhde on sitoutumista. Ei sitä tarvitse sukulaisille todistella jollain epämääräisillä raamatullisilla muinaisriiteillä.

 

[Hemingway]

Miksi ihmiset ylipäätään menee kihloihin? Mikä on se pointti?

Jotkut liittävät siihen merkityksiä, jotka vahvistavat suhdetta. Vähän nuorempana olin vahvasti kihlausta ja avioliittoa vastaan. Nyt mieli on kääntynyt varovaisen avioliittomyönteiseksi.

Jos vielä pitkän suhteen saan aikaiseksi ja joskus naistani kosin, niin en voi kieltää, etteikö kosinnalla olisi minulle merkitystä. Se tarkoittaisi, että tämän ihmisen kanssa tahdon todella yrittää koko loppuelämäni. Se olisi viesti pitemmän ajan kuluessa kypsyneestä päätöksestä. Se olisi viesti harkinnasta.

Pisimmätkin avoliittoni ovat olleet ajautumisia. Rakkautta riitti ja toimivaa arkeakin, mutta koskaan en oikeastaan tajunnut kumppaneideni arvoa ja suhteen sopimuksenvaraisuuden tärkeyttä.

Jollain lailla homma näyttää nyt iän alkaessa kolmosella aivan erilaiselta kuin se näytti 10 vuotta sitten. Oman tarvitsevuuden tajuaa paljon paremmin. Samoin sen, että elämä on pirun epätäydellistä ja että asiat harvoin sujuvat itsestään, jos niille ei tee jotain.

Jos kihlaudun ja kosin, niin en minä tarvitse edes sormuksia, saati juhlallisuuksia. Mutta sen haluan naiselleni viestittää, että olen asiaa harkinnut ja hänet oikeasti haluan. Eihän se liittoa tee, kanna tai pelasta, jos se on sortuakseen, mutta kyllä asian tietoinen kelailu ja päätös sitoutumisesta kuitenkin jollain tavoin minuun vaikuttaa.

Tämä on siis minun kokemukseni. Muut saavat tehdä ihan miten haluavat. Avo- tai avioliitto, ihan sama. Suhteen sisältö ratkaisee, mutta puolisoiden kannattaa tehdä valintoja, jotka he kokevat omikseen.

 

[Rod Weary]

Menevätkö tässä nyt sekaisin kihlautuminen ja kosinta? Kysyn vain siksi, että nuoremmille kihlaus tuntuu olevan joku itseisarvo, missä sormuksella näytetään, että seurustellaan ja on tosi fantsuu. Jotkut jopa asuvat saman katon alla. Minulle kihlautuminen taas merkitsee sitä, että enää keskustellaan korkeintaan hääpäivästä ja kutsuvieraista. Ja koska olen aina oikeassa, niin se pitäisi muillakin mennä.

 

[pernaveikko]

Mukava lukea, että täällä ollaan erittäin järkeviä turhien kihlausten suhteen. Minunkin mielestä on aivan uskomatonta, että ihmiset pyörivät vuositolkulla sormukset kourassa ilman, että se meinaa yhtään mitään. Kai ne sitten kuvittelevat, että se tarkoittaa jotain suurempaa tai järkevää.

 

[AnaMasa]

Siis tottakai kositaan ennen vihkimistä, katsotaan sopiva hääpäivä ja aika ennen aamenta ollaan kihloissa. Ei siinä ole mitään arvostelemista. Siinä vaiheessa on tosiaan käsitetarkistuksen paikka, jos kuvitellaan, että kihloissa oleminen on jonkinlainen "kevyempi vaihtoehto" naimisissa olemiselle. Teknisestihän näillä on nykyään vähän merkitystä, koska irti pääsee kuitenkin koska tahansa, eikä väärissä lakanoissa pyörimisestäkään tule mitään sanktioita yhteisön puolelta. Taitaa se kuuluisa pankinjohtajan aamen sitoa nykyään enemmän kuin muut varsinaiset sitoutumistraditiot.

 

[Hemingway]

Siinä vaiheessa on tosiaan käsitetarkistuksen paikka, jos kuvitellaan, että kihloissa oleminen on jonkinlainen "kevyempi vaihtoehto" naimisissa olemiselle.

Näin minäkin sen näen. Jos sormus sujahtaa sormeen, niin samalla aletaan suunnitella edes alustavasti häitä.

 

[Trixie]

En minä kihloihin halua sen vuoksi, että minulla olisi joku suuri tarve todistella muille jotain. Ja tiedän kyllä varsin hyvin, ettei mikään muu karkota miestä yhtä tehokkaasti kuin painostaminen. Olen monena iltana yrittänyt selvittää itselleni, että eihän se mies enää tässä olisi jos ei kanssani oikeasti haluaisi tulevaisuutta jakaa. Jostain syystäkin kuitenkin tarvitsisin jonkun "merkin" siitä, että tässä ollaan ihan vakavissaan. Ehkä se johtuu omasta epävarmuudestani ja pelosta, että toinen vain lähtee pois joku päivä. Tämä ajattelu taas tuntuu omalla tavallaan äärettömän typerältä, sillä tiedän varsin hyvin ettei joku pieni hely tarkoita etteikö toinen voisi pettää tai muuta sellaista.

Jos ihan tosissaan ajattelee, niin kihlautuminen näillä perusteilla olisi äärettömän huono vaihtoehto. En nyt tarkoita ettenkö rakastaisi toista koko sydämestäni ja haluaisi olla hänen kanssaa aina, mutta jos oma epävarmuuteni on näin suurta, niin ehkä tosiaankin pitäisi lopettaa jankuttaminen ja antaa asioiden soljua eteenpäin omalla painollaan.

Olen kai vielä niin nuori, etten osaa sitten kuitenkaan nähdä asioiden kokonaisuutta, vaan kiinnitän huomioni epäoleellisiin, pieniin juttuihin. Jos nyt yrittää katsoa laajemmalta näkökulmalta tätä juttua, niin ehkä minun tosiaankin pitäisi unohtaa koko sormus ja keskittyä siihen olennaiseen. Meillä on yhteistä taivalta takana viitisen vuotta ja mies käytännössä asuu minun luonani. Ehkä se tosiaan on riittävän suuri "näyttö" siitä että hän on ihan vakavissaan kanssani.

 

[Snakster]

Määritelmällisestihän pelkkä kihloihin meneminen on semanttinen mahdottomuus. Ei kihloihin voi mennä, vaan voi sopia menevänsä naimisiin, jolloin ollaan sitten kihloissa. Itsekään en ole koskaan muulla tavoin ollut kihloissa, mutta sen jälkeen kun kosin naistani ja tämä suostui, niin epäilemättä olimme kihloissa tuon reilun vuoden, joka kosintaa ja hääpäivää erotti.

Mitä avioliiton karsastamiseen tulee, niin suosittelen kaikkia avopareja tutustumaan voimassa olevaan lainsäädäntöön ennen isompaa asiasta vouhottomista, ettei tule sitten ikäviä yllätyksiä toisen esimerkiksi vakavasti sairastuessa.

 

[Hemingway]

Kolme asiaa:

1.

Saan kuulla kerta toisensa jälkeen miten olen ihana ja mahtava ja se, jonka kanssa halutaan viettää koko loppuelämä.

2.

Siltikään mitään asian eteen ei tehdä, kun alan puhua kihlauksesta tai muusta, mies alkaa mussuttamaan miten on vielä liian nuori ja muuta.

3.

En vain pysty käsittämään, miksei mies halua sitoutua vaikka sanookin haluavansa olla aina kanssani?

Kun noita hetken päässäsi pyörittelet, niin kaiketi huomaat, että on ilmiselvää, että mies ei halua sitoutua. Hän saattaa olla käytännössä sitoutunut, mutta hän ei ole valmis kohtaamaan henkisesti sitä ajatusta, että sinä olet hänen loppuelämänsä valinta. Käytännössä hän siis yhä odottaa, jos jostain vaikka tulisikin joku parempi tai että jos asiat alkavat mennä huonosti, niin hän voi paeta takaovesta yrittämättä ratkaisua viimeiseen saakka.

Tilanne on ilmeisesti tällä hetkellä sellainen, että asiat rullaavat eteenpäin omalla painollaan, mistä on seurannut henkinen side, mutta miehen puhe on tyhjää. Ihmisen teot kertovat usein paljon enemmän kuin puhe.

 

[Pärde]

Toivon itsekin juuri sitä, että jos nyt seurustelemaan jonkun kanssa ryhdytään, niin suhde ja ehkä se avoliitto sitten on ihan riittävä "todiste", että ollaan tosissaan, eikä tarvita kaiken maailman naiiveja kihlajaisia ja muuta sontaa jonkun ihme jutun tueksi. Ei voi tajuta sellaisia tämä ihminen. Eikä ehkä haluakaan.

Toisaalta, se että sinä et ymmärrä etkä haluakaan, ei tee omasta ajattelumallistasi "valveutunutta".

 

[scholl]

Määritelmällisestihän pelkkä kihloihin meneminen on semanttinen mahdottomuus. Ei kihloihin voi mennä, vaan voi sopia menevänsä naimisiin, jolloin ollaan sitten kihloissa.

Olet oikeassa. Ihmettelen, että aina välillä tulee jostain jotain lättäpäitä, jotka puhuvat kihloihin menemisestä, vaikka koko tapahtuma on mahdottomuus.

Niin ja onhan se ihan totta, että on tilanteita, missä joku voi olla vakavalla mielellä liikenteessä, mutta on vain liian nuori menemään naimisiin. Ei siinä tarvi puhua mistään sitoutumiskammosta, vaan hoitavat ensin opinnot ja muut hommat alta pois. Kyllä sitä ehtii hyvin naimisiin kolme nelikymppisenä, jos tahtoo mennä. Turha jännittää nuorempana asiaa sen enempää.

 

[Ted Raikas]

Toisaalta, se että sinä et ymmärrä etkä haluakaan, ei tee omasta ajattelumallistasi "valveutunutta".

Omasta mielestäni tekee, koska kaikki loppupelissä ajattelee olevansa oikeassa. Niin myös sinä.

 

[girlzilla]

Omasta mielestäni tekee, koska kaikki loppupelissä ajattelee olevansa oikeassa. Niin myös sinä.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Mä ajattelen tästä asiasta hyvin eri tavalla kuin sinä, mutten ole sitä mieltä että olisin itse juuri oikeassa.


Omat miesasiat...Aijaijai. Tokat treffit tänään, kyseessä potentiaalisen oloinen, pitkä komea mies. Siinä mielessä nuo yliopistobileet on kivoja kun tapaa niin paljon fiksuja miehiä...

 

[Hemingway]

Omasta mielestäni tekee, koska kaikki loppupelissä ajattelee olevansa oikeassa. Niin myös sinä.

Ei se nyt noin mene. Kyllä minä ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia kokemuksia ja arvoja. Jos jollekin kihlaus ei merkitse mitään, niin ei se ole minusta "väärä valinta". Se on ainoastaan yksi kokemus monien muiden joukossa.

Toisaalta se ei tee tyhjäksi omaa kokemustani asian merkityksestä.

 

[Pärde]

Omasta mielestäni tekee, koska kaikki loppupelissä ajattelee olevansa oikeassa. Niin myös sinä.

Täytyy nyt rikkinäisenä levynä näköjään vastata tähän, että ei se nyt ihan näinkään ole. Voi olla jotain tiettyä mieltä asiasta väittämättä sitä totuudeksi tai "oikeaksi". Olen tästä samasta asiasta kerran vääntänyt peistä yhden ystäväni kanssa, joka ajatteli juuri kuten sinä. Sikälihän tuo näkemys on näppärä, ettei tarvitse koskaan omaksua mitään uutta tai muuttaa ajatuksiaan/toimintamallejaan koska on jo valmiiksi oikeassa kaikessa. Why fix it if it ain't broken, huh?

Ja onko "valveutuneisuus" ylipäätään subjektiivisesti luotava määritelmä vai mahdollisesti jotain enemmän?

 

[Alamummo]

Kihlaus on yhteinen sopimus ja lupaus avioliittoon menosta eli mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioituvansa keskenään ovat kihloissa. Mitään merkitystä ei ole sillä, tietävätkö muut asiasta vai eivät. Kihloihin voi mennä ilman sormuksiakin. Kihlaukseen ja sen purkamiseen ei liity enää mitään jurdisia seuraumuksia, jos sopimus purkautuu.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234