Ahaa, poika lähti ensiksi kävelemään. Peli on siis 2-1 `ZILLAN tappioksi.
Ainoa oikea tapa suhteutua entisiin kumppaneihin on käyttäytyä niinkuin heitä ei olisi olemassakaan. Jos tulee viestiä tai muuta niin ei ensimmäistäkään vastausta, ei mitään. Tämä tietysti koskee nk. seurustelusuhteita, koska niissä ymmärtääkseni on lähespakko antaa oma puhelinnumero sille kumppanilleen. Pikaisemmissa suhteissa ei tietenkään puhelinnumeroita vaihdeta joten tässä ei tuota ongelmaa synny.
Ainoa oikea tapa suhteutua entisiin kumppaneihin on käyttäytyä niinkuin heitä ei olisi olemassakaan. Jos tulee viestiä tai muuta niin ei ensimmäistäkään vastausta, ei mitään.
Jos et kertoisi joka käännettä, niin ei reagoitaisi. Mutta sitähän sinä taidat itsekin odottaa, miksi muuten niitä täällä jakelisit?Miten musta välillä tuntuu siltä, että mun juttuihin reagoidaan n. 200 kertaa voimakkaammin/enemmän kuin muiden?
Jos et kertoisi joka käännettä, niin ei reagoitaisi. Mutta sitähän sinä taidat itsekin odottaa, miksi muuten niitä täällä jakelisit?
Niinhän varmaan kaikki tekee, jotka täällä avautuvat henkilökohtaisista asioistaan ja silloin pitää vaan kestää myös se kritiikki. Kaikesta voi oppia, eikä kannata itseensä ottaa. Onhan girlzillan kasvamista ollut ihan mielenkiintoista seurata, kun alussa oli pikku tyttönen ja nyt on kasvamassa naiseksi.Mutta sitähän sinä taidat itsekin odottaa, miksi muuten niitä täällä jakelisit?
Mun mielestä osoittaa aika huonoa itsetuntoa, jos ei pysty olemaan tekemisissä entisen seurustelukumppanin kanssa ollenkaan/koskaan. Itselle ei ole ainakaan ollut minkäänläisiä ongelmia tälläisissä tilanteissa ja jos suhde on päättynyt sopuisasti, niin miksi ei voisi olosuhteiden ollessa suotuisat jatkaa ystävinä.
Sehän on sitten taas ihan eri asia, jos toinen on esim. pettänyt luottamuksen tms. Mutta muuten ei ole mitään syytä miksei voisi olla tekemisissä.
No miksiköhän mahtaisi olla? Olisikohan jatkuvalla itsensä hehkuttamisella ja esille nostamisella jotain tekemistä asian kanssa? Luulisi olevan selvää, että jos haluaa omia asioitaan täällä paistatella, niin saa välillä valmistautua ottamaan vastaan myös muuta kuin selkääntaputtelua. Kunhan joku taso säilyy, eikä mennä mihinkään typeriin henkilökohtaisuuksiin siis.Miten musta välillä tuntuu siltä, että mun juttuihin reagoidaan n. 200 kertaa voimakkaammin/enemmän kuin muiden?
Kertokaa te, kenen perseissä girlzilla on piikkinä, että mistä se johtuu?
Kyllä minua ihmetyttää, miten nuoren tytön kirjoitukset voivat nostaa eräissä nimimerkeissä noin paljon angstia. Jos näihin ketjuihin omasta elämästä kirjoittaminen on hehkutusta ja itseään esille nostamista, niin ihmettelen miksi vain girlzilla saa lokaa niskaansa?
Tykkäät lukea muiden ongelmista, vaikka pidätkin niitä säälittävinä ja naurettavina? ;)Mutta tosiaan, ainakin itse kun luen jonkun suhdeongelmista, eroista ym. olen kiinnostunut kuulemaan miten asiat ovat jatkuneet, miten selvinneet jne. Olen kai sitten superutelias. Mutta itse luen mielelläni jos jonkun elämä on loksahtanut taas raiteilleen suuren pettymyksen jälkeen, tai jotain muuta sinne päin.
Tykkäät lukea muiden ongelmista, vaikka pidätkin niitä säälittävinä ja naurettavina? ;)
Alkuperäinen pointti oli toki se, että en ymmärtänyt miksi vastaus yleensä juttuihini on monilta nimimerkeiltä automaattisesti niin agressiivinen.
Jo on suurella osalla rima matalalla.
Viinanjuontia ja vahvaa chilikastiketta ennen ja jälkeen itse doksuilusession. Maanantai töissä, väkisinjuotua paskaa kahvia. Kylmiä hikinoroja ja ohut laakaovi.
Tämä mainitsemasi girlzillan kommentti seksuaalisesta tyydytyksestään on mennyt minulta täysin ohi enkä sitä häthätää täpinöissäni löytänyt, joten panisitko linkkiä hetimiten, kiitos!Öö.. girlzillaa sen enempää tietämättä/tuntematta/näkemättä kyllähän tuo kommentti "seksuaalisesta tyydytyksestä" toi itsellekin ensimmäisenä mielikuvia siitä, kuinka ihminen jonka itsetunto on kokenut kolauksen tultuaan jätetyksi, saa em. tyydytystä päästyään kostamaan exälleen.