Tällä hetkellä harmittaa aivan älyttömästi.
Tuossa noin kuukausi sitten tuli baarissa tanssittua vähän aikaa erään komean, kavereiden kaverin kanssa. Aikaisemmin olin jannua nähnyt siellä sun täällä, aina välillä kun satuimme yhteisten kavereittemme kautta jonnekin eksymään yhtä aikaa. Sanoja emme koskaan vaihtanut, mutta joka kerta ajattelin että ompas siinä hyvän näköinen mies.
No, tanssahtelujen jälkeisenä viikonloppuna oli ystäväni syntymäpäivät ja päädyimme juhlimaan niitä samaan paikkaan, sillä tämän miehen hyvä ystävä seurustelee synttärisankarin myöskin todella hyvän kaverin kanssa. Juttu alkoi luistaa tämän kaverin kanssa heti, vaikka siis aikaisemmin ei oltu oikeastaan sanojakaan vaihdettu, ja siinä menikin sitten koko ilta kun juttelimme niitä näitä. Oli todella mukavaa, ja tälle ihmiselle oli niin käsittämättömän helppoa puhua ihan mistä vain asioista. Viimeisten hitaidenkin aikana (baarissa kun olimme) tuli otettua lähempää kontaktia, ja muutenkin asiat menivät nappiin.
No, seuraavana päivänä oli juhannus ja menimme sukulaisten kesken tavan mukaan mökkeilemään. Mitään viestejä en laittanut, eikä niitä kuulunut toisestakaan päästä. Lauantaina kun tulin takaisin maisemiin, kyselin viestillä illan suunnitelmista, kuulumisia ja sen sellaista. Siinä sitten parit viestit vaihdettiin, mutta ajattelin ettei näytä kiinnostavan jätkää sen enempää, se siitä.
Seuraavana keskiviikkona tuli kuitenkin viesti, jossa hän kyseli työajoistani, että josko liikenisi aikaa kahvitteluun. Ja tottahan toki liikeni.
Kahvittelut menivät todella hyvin, ja kummallakin oli intoa nähdä toista myös jatkossa. Äijä vaan lähti itse mökkeilemään juuri sopivaan aikaan - seuraavana päivänä - ja jouduimme pitämään yhteyttä luurien kanssa. Joka päivä kuitenkin viestiä lenteli, ja hän tuli jopa aikaisemmin pois kun alunperin oli tarkoitus, kun oli niin kova into nähdä toista.
Eilen kuitenkin mieltäni alkoi painaa todella paljon. En tiedä mistä se johtuu, mutta joka kerta olen aavistanut kun ero - jos tätä tapailun loppumista eroksi voi kutsua - on ollut käsillä, vaikkei mitään sen suurempaa merkkiä tulevasta olekaan ollut. Jollain lailla vain alkoi ahdistaa älyttömästi, ja sama meno jatkui tänään. Kamala olo, ja kokoajan sisimmissäni tuntui todella pahalta. Mies halusi nähdä eilen, tänään (vaikka oli kaverilla jotkut juhlat, niin silti kaivoi aikaa) eikä muitakaan oikeastaan mainittavimpia merkkejä ollut ilmassa. Siitäkin huolimatta aavistin, ettei kaikki ole hyvin.
Jännitys olikin huipussaan kun tänään sitten näin kaveria, ja lopulta kun sain kysytyksi mitä mieltä hän jutustamme on, niin sieltähän se tuli, mitä pelkäsinkin. Ettei hän enää ollut varma koko hommasta, että toinen puoli hänessä sanoo kyllä, toinen ei. Siinä sitten keskusteltiin jonkun aikaa ja pahaltahan tämä tuntuu, itse kun olisin juttua vielä halunnut jatkaa. Kyseessä siis luotettava, mukava, hyvännäköinen, helppo juttukaveri, todella hauska jne ihminen, ja itselläni oli erittäin luontevaa keskustella hänen kanssaan. Ei ilmeisesti hänellä kanssani, jokin vain ei kuulemma natsannut. Että kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta ettei se vaan riittänyt. Viime lauantaina kuulema vielä oli sitä mieltä, että tästä saattaisi kehkeytyä pitkäkin juttu, mutta joku oli sitten mennyt pieleen kuitenkin.
Itkut on itketty, ja kun muutenkin olen päässyt hieman purkamaan tilannetta, olen ymmärtänyt ettei homma välttämättä olisi pidemmän päälle muutenkaan toiminut. Vaikka tämän miehen kanssa olisi varmasti suht ongelmaton suhde tullut, niin jotain kuitenkin puuttui. Tarvitsen kauniita sanoja, romantiikkaa, huolehtimista ja sitä, että näytetään kun välitetään. Vaikka pusuja tuli paljon, niin sellainen aito hellyys puuttui kokonaan - toki senkin takia, että homma kesti niin vähän aikaa, mutta jollain tapaa miehestä välittyi sellainen pieni ujous tuollaisten asioiden suhteen ja romantiikan puute. Esimerkiksi "hyvää yötä, kauniita unia"-tyylinen pieni ele - ei mitään sellaista, lähelläkään.
Kertoo ihmisestä jo paljon, kun hoiti tämän "eroasian" niin loistavasti, oli itse todella pahoillaan ja aito, tarpeeksi lähellä mutta tarpeeksi etäällä, ja jutteli asiat viimeiseen asti halki. Ja hänestä kyllä näki, etten ollut ainoa jolle loppu oli vaikea paikka. Eli kyse siis hyväsydämisestä miehestä, siksikin harmittaa todella paljon, ettei kaikki sitten natsannutkaan.
Harmittaa, harmittaa ja harmittaa. Tavallaan olisin vieläkin valmis kokeilemaan, kun selvisi asioita jotka miestä ärsyttävät, mutta toisaalta, jos jo näin alkuvaiheessa pitää asioista keskustella, tuskin on mies minulle Se Oikea.