Tähän on pakko tarttua, sillä kenties se kaikken varmin epävarmuutta "suhteeseen" luova tekijä on tämä klassinen ulkonäköön tuijottaminen. Jos vielä molemmat ovat saman intressin vuoksi liikenteessä, niin pohja ei kummoinen ole. Voi tietysti olla, mutta melko harvinaista se oikeasti on.
Ei, en ole ollut koskaan ulkonäön vuoksi liikenteessä suhdeasioissa. Niin, no tottakaihan sitä ensimmäisenä kiinnittää huomiota ulkonäköön, varsinkin kun esimerkiksi tässä tapauksessa on kyse harvinaisenkin komeasta miehestä. Mutta ei, tutustuminen ja jutustelu kävi sattumien kautta, ja oli ennennäkemättömän luonnollista. Havainnollistin vain tällä ulkonäköjutulla sitä, että molempia toisen ulkonäkö miellytti kyllä, eikä kyse ollut mistään sen tyyppisestä, ettei ulkoinen minäni olisi herraa kiinnostanut.
Kyllähän se näin ulkopuolisesta, joka ei tunne sinua hyvin kuulostaa aika tylyltä vastaukselta. Ja koska varmastikaan tämä mieskään ei vielä tuntenut sinua niin hyvin, että osaisi tulkita nämä tylyltä kuulostavat, mutta ei tylyiksi tarkoitetut kommentit oikein niin hän koki ne vähän kuin läpäytyksinä poskille. Hän ehkä yritti jotain ja sitten kun kommenttina tuli "no jaha" niin eihän tuo todellakaan tunnu kannustavalta.
Niin, tavallaan asiahan on juurikin näin. Toisaalta taas ei, sillä kyllä mielestäni tilanteista paistoi selkeä "ei tarkoituksellisuus", eikä hänen olisi pitänyt näitä asioita ottaa itseensä millään lailla. Kuulin tosin, että aika herkästä kaverista kyse, vaikka itsevarma onkin. Mielenkiintoinen sekoitus - harva mies on samaan aikaan hyvännäköinen, itsevarma, hauska, nöyrä, herkkä, mukava ja vastuunsa kantava. Todella, todella harva.
En tiedä oliko tämä vain leikkimielinen huomautus, mutta itse nousen kyllä aina vähän takajaloille, kun naiset alkavat puhua "siitä oikeasta". Se jotenkin ilmentää heidän elävän vaaleanpunaisessa hattaramaailmassa, jota toki naisten lehdet ja romanttinen kirjallisuus ylläpitävät, mutta jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Ja miehen on täysin mahdotonta vastata tuon pehmeän pinkin maailman vaatimuksiin.
Joo, ihan kirjaimellisesti en tuta Se Oikeaa heittänyt. Lähinnä hain vain sitä, että kertoo suhteestamme jos jo tässä vaiheessa pukkaa kriisiä toisen perään. Sen tiedän, ette miehellä ollut minkäännäköisiä käsityksiä suhteesta jollaisen haluaisin, eli tämä ei mitenkään vastaa nyt tilannettani. Itse en elä minkään värisessä maailmassa, en pinkissä enkä edes mustavalkoisessa. Olen realisti - vaikkakin romantikko - mutta ymmärrän eron todellisuudessa ja unelmissa.
Näin varttuneemmalle iälle ehtineenä on jo sen verran kyynistynyt, että vaikea uskoa enää minkään suhteen kestävän onnellisena pidemmän päälle. Sitten on vaihtoehtoina joko erota ja etsiä uusi huuman aiheuttaja tai jäädä epätyydyttävään suhteeseen ja tyytyä siihen. Valitettavasti ihminen olentona on tälläinen ja vaikka poikkeuksia varmaan löytyy tästäkin niin pääpiirteissään se näin mennee.
Itse en ole tätä mieltä ollenkaan. Vanhempani ovat seurustelleet vanhojen tansseista lähtien, ja minä kyllä uskon siihen, että joskus tapaat henkilön jonka kanssa voit elää koko loppuelämäsi, ja nimenomaan onnellisena. Ikävää, jos omat kokemuksesi puhuvat sitä vastaan.
- - -
Huomenna olen nyt häntä näkemässä, kun maksaa takaisin bensaan lainaamiaan rahoja (lompakko hävisi, ja joutui kuolettamaan korttinsa jne). En tiedä kuinka pystyn olemaan normaali, kun jo tänään puhelimeen puhuessamme oikein hävetti puhelun jälkeen, kun sönkötys oli sellaista.
Voi voi, kun onkin kamala ikävä yhteisiä hetkiämme. Hetki hetkeltä tajuan selkeämmin, miten uskomattoman ja harvinaislaatuisen miehen menetin.