Mutta faijan rahoilla sitä omaa asuntoa sisustetaan vai?
Ja sanottakoon vielä että kultalusikkaelämäni loppui n. kuukausi sitten. Nyt olen ihan on my own.
Mutta faijan rahoilla sitä omaa asuntoa sisustetaan vai?
Ei. Kaikki sisustukseen menevät rahat oli kyllä ihan omaa rahaa eikä kenenkään muun.
Ei. Kaikki sisustukseen menevät rahat oli kyllä ihan omaa rahaa eikä kenenkään muun.
Melkoisen hyvät palkat nykyään seurakunnan kanttiinissa, jos niillä ostellaan 300€:n päiväpeitteitä. :)
Hjalliksen babyshitteri?Vahdit kenties Abramovichin penskoja?
Niin, toiset purkavat keskustelupalstoilla ja ircissä kokemiaan vastoinkäymisiä, kun taas toiset kertovat ostaneensa 300€ päiväpeiton ja lentävänsä pilvissä. Tyylinsä kullakin, itse tosin kummeksun enemmän jälkimmäistä porukkaa.Naureskelen ircissä jatkossakin niille jotka koko ajan itkevät jostain ja tiedän että se sinua harmittaa mutta no can do.
Rahat voivat olla omia vaikka niitä ei ole itse ansainnut.
Mitenkään Sistis sinuun kohdistamatta, mutta tuntuu taas kateuden vievän kalatkin vedestä, kun on joitakin viestejä tässä lukenut.
Tällaisten asioiden kuittaaminen kateuskortilla on aikamoista yliyksinkertaistamista. Kai nyt joku (netti)persoona voi olla jonkun mielestä ärsyttävä ilman, että siihen liittyy kateutta.Nyt ymmärsit väärin. En viitannut meidän kahdenkeskisiin keskusteluihimme millään lailla, vaan siihen yleisasenteeseen, millä olet palstalla ns. ollut liikenteessä. Lähinnä hain takaa sitä, että tietty itsensä hehkuttaminen ja oman elämän loistokkuuden esittely takaa suomalaisessa sielunmaisemassa taatusti yhden asian: kateuden.
Tällaisten asioiden kuittaaminen kateuskortilla on aikamoista yliyksinkertaistamista. Kai nyt joku (netti)persoona voi olla jonkun mielestä ärsyttävä ilman, että siihen liittyy kateutta.
Ei se kokonaan menekään kateuden piikkiin, enkä tätä tarkoittanut. Taatusti voi olla ärsyttävä ilmankin.
Mutta käsi pystyyn se, jota ei vituta, kun itsellä menee vähän nihkeämmin ja joku besserwisseri vieressä kiekuu, että mul onki tota ja tätä ja asiat niin kivasti ja helposti. Tästä voidaan puhua monilla eri termeillä, itse valitsin kateuden, koska se on suhteellisen raadollinen ja paljas käsite.
Saattaa vituttaakin, mutta itse en siltikään puhuisi kateudesta. Tuollaisessa fiktiivisessä esimerkissähän vituttaisi nimenomaan se vastenmielinen päteminen ja hehkuttaminen - ei niinkään se, että jonkun muun elämä on tavalla tai toisella mallillaan.Mutta käsi pystyyn se, jota ei vituta, kun itsellä menee vähän nihkeämmin ja joku besserwisseri vieressä kiekuu, että mul onki tota ja tätä ja asiat niin kivasti ja helposti. Tästä voidaan puhua monilla eri termeillä, itse valitsin kateuden, koska se on suhteellisen raadollinen ja paljas käsite.
Kumarruin häntä kohti ja hymyilin tälle, nojaten vastakkaisten penkkien välissä olevaan putkeen. Hän heitti jäihin, mutta eipähän hetkeen puhunut pahaa äidistään. Hän malttoi hetkeksi lopettaa aivopierujen suoltamisen miettiessään onko tilanne vain outo vaiko myöskin pelottava, ja minä koin olevani hetken verran parempi ihminen. Hymy ja positiivisuus auttoivat poistamaan negatiivisuutta hetkeksi.
Painotan määrettä hetkeksi. Voin taata, että sillä sekunnilla, kun AWe hyppäsi dösästä, teini soitti karvapinnoitetulla matkapuhelimellaan jollekin kollegoistaan ja puheli sävyisästi tyyliin et vittu arvaa mikävittukävi vittu bussissa istu vastapäätä joku vitun karvainen stalkkari homo nih se vittu alko stalkata ja nojata ja alko tulla päälle enkä nyt tarkoita sellaista tulemista.
Hyvä jos kävi näin! Eipähän ainakaan haukkunut äitiään joka on tämän elämässä varmasti paljon tärkeämpi ihminen kuin joku tuntematon bussissa. Ymmärrätkö nyt?
Ainakin oikeassa elämässä kun katson ystäviäni(naisia tai miehiä), niin raju "aito" hauskanpito ja oman selviämisensä mainostaminen ovat kaikkein selkeimmät merkit siitä että on oikeasti pirun paha olo ja toisen unohtaminen niin jumalattoman vaikeaa. Sen verhoilu hauskanpitoon voi ehkä toimiakin jollain, mutta vasta ajan parannettua voi myöntää itselleen olleensa todella paskana.MACK
Varmasti pitää joillain paikkansa, mutta itsellä ei missään nimessä, koska en ikinä ole pystynyt pitämään pakolla hauskaa. Kuten sanoin, tämä juttu on tapahtunut ennenkin ja silloin viimeinen ajatus olisi ollut lähteä kavereiden kanssa jonnekin ulos. Kai sitä tuli sillon jo murehdittua niin helvetisti, että nyt jotenkin on ollut hieman helpompaa. Mutta ei tää nyt perkele niin helppoa ole kuitenkaan :)
En ole ikinä osannut sillä tavalla piilottaa mitään tunteita ja siksi olen positiivisesti yllättynyt siitä kuinka paljon paremmin nyt on mennyt.
Mies sanoo nauttivansa seurastani (nyt ei sitten puhuta pelkästään seksiasioista!) ja haluaa tätä kuviota jatkaa.Mutta vapaana. Täytyy tunnustaa, että harvoin olen ollut yhtä hämmentynyt kuin nyt.
Itse kerran pidin hauskaa erään tytön kanssa ja sanoin jo suurinpiirtein muutamien treffien jälkeen, että en halua ketään seurustelukumppaniksi, enkä usko, että tämä suhde tulee koskaan etenemään minnekään avioliittoasteelle. Kyseinen tyttökin oli sitä mieltä, että tämä nykyinen järjestely on varsin hyvä, eikä hänkään mitään vakavaa suhdetta tarvitse kun on juuri eronnut edellisestä pitkäaikaisesta poikaystävästään jne.
No homma jatkui iloisena ja omasta mielestäni täydellisesti toimivana parisen kuukautta kunnes nainen yhtäkkiä ilmoittikin, että ei voi jatkaa tällaista "nähdään kerran viikossa" suhdetta ja lisäsi vielä, että soittele kun haluat seurustella. Vittu kun vitutti, ensin sovitaan, että tapaillaan vain ja sitten vastapuoli yhtäkkiä alkaakin kiristämään, että homma on ohi jos ei aleta seurustelemaan vakavasti. Törkeää.
Jos olette sopineet että seurustelette, niin silloin on mielestäni outoa sanoa olevansa vapaa. Koska seurusteleva ihminen on omasta mielestäni varattu.
Toisaalta itse en ymmärrä sitä, että miksi usein naiset haluavat viedä hauskan ja toimivan suhteen seurusteluasteelle? Miksi ei vain voi tapailla silloin tällöin ja pitää samalla muutkin ovet avoinna? Miksi se seurustelu on niin usein tavoitteena, onko se muka varma asia, että seurustelu on parempi juttu kuin sellainen pelkkä kevyt tapailu?
Toisaalta itse en ymmärrä sitä, että miksi usein naiset haluavat viedä hauskan ja toimivan suhteen seurusteluasteelle? Miksi ei vain voi tapailla silloin tällöin ja pitää samalla muutkin ovet avoinna? Miksi se seurustelu on niin usein tavoitteena, onko se muka varma asia, että seurustelu on parempi juttu kuin sellainen pelkkä kevyt tapailu? Toki miehetkin voivat näin ajatella, heitä vain ei ole tullut tapailtua koskaan tässä mielessä :)