Uskotko ihan oikeasti että sarjan sulkeminen on vaikuttanut noihin yleisömääriin. Miksi ne ei nyt ole noussut kun sarja on taas auki?
Ei tuo ole mikään uskonasia vaan fakta. Sen verran kaivoin yleisömääriä, että esim. kaudella 1999-2000 (viimeinen ns. divarikausi) vaikkapa Sportin yleisökeskiarvo oli 2049. Kauden kovin keskiarvo oli Kärpillä, 4646 katsojaa per peli. Seuraavan vuoden tilastoja ei nyt ole käsillä, mutta kaudella 2001-2002 (toinen Mestiskausi) Sportin yleisökeskiarvo oli 1183. Sarjan korkein yleisökeskiarvo oli Jukureilla, 1328. KalPallakaan ei tuolloin ollut kuin 1150. Mikään muu seura ei saanut tonnia rikki, viimeisellä divarikaudella sentään viisi seuraa sai yli tuhannen katsojakeskiarvot.
En nyt lähde kaivamaan muiden vuosien yleisökeskiarvoja divarin loppuvuosilta ja Mestiksen alkuvuosilta, mutta joku muu ne varmasti saa kaivettua. Yleisömäärät tippuivat, koska sarjan panos ja merkittävyys tippui. KooKoon kohdalta asia jo mainittiinkin, mutta sama siis pätee sarjan muidenkin "isojen" joukkueiden yleisömääriin.
Yleisömäärät lähtivät kyllä nousuun Mestiksessä heti kun liigakarsinnat palasivat, nimenomaan siis niiden seurojen osalta, joilla on perinteitä, tavoitteita ja historiaa liigasta. Se, että jossain LeKin pelissä käy 200 ihmistä onkin sitten oma lukunsa, mutta eipä mennä siihen.
Ja tass joudun toistamaan jo esille tuomiani seikkoja. Joo, joo ennen pelasi divarissa kovempia jätkiä koska liigakin oli amatoorisarja ja ammattilaisuudenkin alkuaikoina palkat olivat sen kokoisia että hyvällä työpaikalla ja Mestis-sopimuksella pystyi kilpailemaan. Ei pysty enää ja sillä siisti. Tuote pitää myydä muilla tavoin.
Määrittelepä nyt tarkasti ja selvästi koska liiga oli amatöörisarja ja koska siitä tuli ammattilaissarja. Tapahtuiko se mystisesti samalla hetkellä kun liiga suljettiin ja taloudellisesti kompuroivista seuroista tuli käden käänteessä ammattilaisseuroja? Sitä ennenkö liigapelaajat olivat puoliammattilaisia tai amatöörejä? Jos se tapahtui ennen liigan sulkua, niin koska?
Otetaan nyt vaikkapa 1990-luvun puoliväli, jolloin Suomi liittyi 1995 EU:hun ja tulipa tuolloin MM-kultakin (nevö foget), mikä oli viimeistään osoituksena siitä, että suomalainen jääkiekkoilu oli ammattimaistunut ja muiden kiekon suurmaiden tasoon verrattavissa.
Edellisellä kaudella 1993-1994 (otan tämän kauden esimerkiksi koska TuTo nousi silloin liigaan) divarissa pelasi kovatasoisia ammattilaisia, ja sarjan taso oli korkealaatuinen vaikka SM-liiga oli tuolloin ns. ammattilaissarja. Divarissa vetivät osan kautta tai koko kauden mm. Ilkka Sinisalo, Kari Jalonen, Reijo Ruotsalainen, Jari Hirsimäki, Juha "Pikkari" Virtanen, Pekka Virta, Risto Siltanen, Jim Bedard ynnä monia muita. Eivät niin hirveän amatööritason pelaajia amatöörisarjassa. Tuolloin toki moni pelaaja lähti liigaan divarista, mutta vastaavasti myös liigasta tuli divariin monta kokenutta liigajyrää. Eikä varmasti ollut kaikkien siirtyjien kohdalla kyse siitä, että samalla olisi pedattu joku talonmiehen pesti divariliksan jatkeeksi. Tuolla kaudella TuTo pudotti Lahden Reippaan liigasta, ja ihan ansaitusti pudottikin.
Oli sitä tuolloinkin tietysti samoja ongelmia kuin nykyäänkin eli farmitouhu nosti rumaa päätään. Tepsillähän oli K-67, jolla ei mitään omaa identiteettiä tai tavoitetta ollut. Tietty puolustukseksi voi sanoa, että K-67:n rosteri oli niin kivenkova ja niin moni pelaaja on myöhemmin maajoukkuetehtävissä kunnostautunut, että kovasti saavat nykypäivän Akatemian pelaajat tehdä töitä, jos samaan yltävät. K-67:n rosteriin voi tutustua
tästä linkistä.
Se taloudellinen kuilu johtuu edelleen ihan varmasti siitä että toinen on ammattilaissarja ja toinen amatöörisarja. Me ei tässä maassa voida tarjota samanaikaisesti kiekkoilijoille työtä ja "vanhaa kunnon säpinää" sarjojen välille. Se ei ole kenenkään syy vaan markkinatalouden laki. Tämä valtakunta ei elätä 20 ammatijoukkuetta. Ei ole varmaa että elättää tulevaisuudessa nykyistä 14:takaan.
Voi olla, ettei elätä. Mutta kuuluuko markkinatalouden lakeihin myös kilpailun rajoittaminen ja sulkeminen? Jos nykyisistä 14 SM-liigajoukkueesta joku tai jotkut eivät menesty eivätkä pyöritä toimintaansa ilman tukitoimia ja rahanjakosopimuksia, niin onko sitten oikein, että toisten seurojen mahdollisuuksia päästä kilpailuun mukaan hankaloitetaan ja niistä halutaan tehdä pelkkiä alihankkijoita tälle sisäpiirille?
Jos taas itsensä elättävien joukkueiden määrä on pienempi kuin 14, niin ehkä sitten pitäisi tehdä radikaali ratkaisu, supistaa SM-liigajoukkueiden määrä vaikkapa kahdeksaan ja jättää jäljelle ne seurat, jotka pystyvät omalla talousalueellaan toimintaa pyörittämään riittävän voitollisesti ja jotka pystyvät taistelemaan ammattilaissarjassa myös mitaleista?
Loput seurat sitten vain rohkeasti amatöörisarjoiksi pelaamaan omaa sarjaansa, koska lähtökohtaisesti niillä ei ole tietyn pisteen jälkeen mahdollisuuksia eikä resursseja maksaa huipputasoisen ammattilaissarjan kovia pelaajapalkkioita. SM-liigan pelipaikkoja olisi noin 300 vähemmän, mutta sama määrä pelaajia tavoittelisi näitä paikkoja, joten kilpailu olisi kivenkovaa ja nelosketjutkin olisivat huippukovia näillä kahdeksalla joukkueella. Ylijäämäpelaajat voisivat sitten pelata puoliammattilaisina uudessa divarissa ja kenties peliesityksillään lunastaa paikan kahdeksan joukkueen sakissa. Tokihan tähän varmasti suostuttaisiin jääkiekon kehittämisen nimissä, koska kerran liigan sulkemistakin aikoinaan perusteltiin toiminnan kehittämisellä?
Mutta ei taitaisi varmaan liigaseuroille tai niiden kannattajillekaan kelvata. Mestis-joukkueille toki pitäisi kelvata se, että murusia tippuu pöydästä.