Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vaikka suoria johtopäätöksiä ei voi vetää Suomen ja Ruotsin erilaisen väestöpohjan jne. johdosta, niin kyllä avoin divari eli Ruotsin tapauksessa Allsvenskan vain arvostetumpi ja pelaajia houkuttavampi vaihtoehto on kuin Mestis, josta raja railona aukesi SM-liigaan sen jälkeen kun liiga suljettiin.
Vaikka liigakarsintamahdollisuus palautettiinkin, niin kauan kestänee ennen kuin Mestis-joukkueet houkuttelevat Stanley Cup -voittajia ja ex-KHL/NHL-tähtiä riveihinsä, kuten Örebrohon siirtynyttä Ville Niemistä (asiasta uutisoi Jatkoaika).
Onhan toki Mestikseenkin nyt tullut kovia nimiä SM-liigasta kuten Antti Virtanen, mutta aika kovatasoinen "divarivahvistus" kumminkin Örebrolle. Örebro toki tällä hetkellä johtaa sarjaa, mutta siltikin.
Vilkuilin huvikseni seuran kotisivuja, ja sen mitä apinaruotsillani ymmärsin, niin ei tuo hirveästi kärkipään Mestis-seuroista eroa lippuhintojensa tai kävijämääriensä suhteen, joten ei Allsvenskanin korkeaa tasoa ja pelaajavetovoimaa voi silläkään selittää, että ruotsalaisilla olisi rahaa käytössään jumalattoman paljon enemmän kuin suomalaisilla seuroilla.
Seisomapaikkalippu oli 100 kruunua eli nykykurssin mukaan 11 euroa. Noilla on kyllä jotain "A-matseja", joissa lipun hinta on 150 kruunua, mutta kutakuinkin samoissa hinnoissa pyöritään mitä Mestiksessäkin, "A-matsien" istumapaikkalipun maksaessa max. 200 kruunua eli 22 euroa. Halvimpien pelien opiskelija/fanihinnat olivat 9 euron pinnassa.
Yleisömäärät ovat pienimmillään n. 1500 katsojan pinnassa, keskimäärin jossain 2500 katsojassa ja muutamassa kärkimatsissa yksittäisinä piikkeinä jopa parhaimmillaan kerran yli 3950 katsojassa (yli 3500 ihmisen matseja koko kaudella kaksi). Onhan sitä siinäkin, mutta yleisömäärät eivät keskiarvoltaan ole niin hirveästi korkeampia kuin Kouvolassa tai Vaasassakaan.
Hienohan tuo Allsvenskanin systeemi muutenkin on, tuon voisi sellaisenaan heittää Mestikseenkin minun puolestani. 14 joukkuetta, joista kolme parasta pääsee runkosarjan jälkeen Kvalserieniin (eli runkosarjapeleillä on merkitystä ja hyvin sijoittumisesta palkitaan), sitten sijoille 4-7 sijoittuneet pelaavat pudotuspelit/karsintasarjan, jonka voittaja pääsee neljäntenä Allsvenskan-joukkueena Kvalserieniin. Sijoille 13 ja 14 päätyneet joukkueet joutuvat kumpikin karsimaan sarjapaikastaan.
Ja se Kvalserien. Elitserienin kaksi huonointa joutuu Kvalserieniin edellämainitun neljän Allsvenskan-porukan kanssa. Pelataan karsintasarja, jonka kaksi parasta pelaavat Elitserienissä seuraavalla kaudella. Jos käy kylmästi ja tulee putoaminen, niin so what? Seuraavalla kaudella on taas oiva mahdollisuus päästä Kvalserieniin ja nousta saman tien takaisin.
Ja vaikka Allsvenskanissa pelaa Malmön kaltaisia suurseuroja (hallin kapasiteetti 13 000), niin siellä pelaa myös pienempiä porukoita (n. 2500 katsojan halli maksimillaan, yleisömäärä lasketaan monesti sadoissa eikä tuhansissa), jotka eivät sarjanousua välttämättä sen enempää tavoittele kuin Suomessa vaikkapa Hokki tai SapKo. Joten homma toimii, vaikka Allsvenskanin kärkiseurat ovat ehdottomasti ammattilaisseuroja ja osa seuroista ei ole kuin puoliammattilaisia - jopa amatööreja, jos sellaista ilmaisua halutaan käyttää. Tästä seuraa kysymys, että miksi sitten Suomessa ei toimisi systeemi, jossa divarissa pelaisi sekä nousua tavoittelevia ammattilaisseuroja, kenties liigasta hetkellisesti pudonneita ammattilaisseuroja ja sitten muutama perinteinen "divarijyrä"-seura, joille riittäisi divaritaso vallan hyvin.
Se ero toki Allsvenskanissa ja Mestiksessä on, että Allsvenskanissa ei tietääkseni ole mitään farmijoukkueita kuten JYP-Akatemia.
Vaikka liigakarsintamahdollisuus palautettiinkin, niin kauan kestänee ennen kuin Mestis-joukkueet houkuttelevat Stanley Cup -voittajia ja ex-KHL/NHL-tähtiä riveihinsä, kuten Örebrohon siirtynyttä Ville Niemistä (asiasta uutisoi Jatkoaika).
Onhan toki Mestikseenkin nyt tullut kovia nimiä SM-liigasta kuten Antti Virtanen, mutta aika kovatasoinen "divarivahvistus" kumminkin Örebrolle. Örebro toki tällä hetkellä johtaa sarjaa, mutta siltikin.
Vilkuilin huvikseni seuran kotisivuja, ja sen mitä apinaruotsillani ymmärsin, niin ei tuo hirveästi kärkipään Mestis-seuroista eroa lippuhintojensa tai kävijämääriensä suhteen, joten ei Allsvenskanin korkeaa tasoa ja pelaajavetovoimaa voi silläkään selittää, että ruotsalaisilla olisi rahaa käytössään jumalattoman paljon enemmän kuin suomalaisilla seuroilla.
Seisomapaikkalippu oli 100 kruunua eli nykykurssin mukaan 11 euroa. Noilla on kyllä jotain "A-matseja", joissa lipun hinta on 150 kruunua, mutta kutakuinkin samoissa hinnoissa pyöritään mitä Mestiksessäkin, "A-matsien" istumapaikkalipun maksaessa max. 200 kruunua eli 22 euroa. Halvimpien pelien opiskelija/fanihinnat olivat 9 euron pinnassa.
Yleisömäärät ovat pienimmillään n. 1500 katsojan pinnassa, keskimäärin jossain 2500 katsojassa ja muutamassa kärkimatsissa yksittäisinä piikkeinä jopa parhaimmillaan kerran yli 3950 katsojassa (yli 3500 ihmisen matseja koko kaudella kaksi). Onhan sitä siinäkin, mutta yleisömäärät eivät keskiarvoltaan ole niin hirveästi korkeampia kuin Kouvolassa tai Vaasassakaan.
Hienohan tuo Allsvenskanin systeemi muutenkin on, tuon voisi sellaisenaan heittää Mestikseenkin minun puolestani. 14 joukkuetta, joista kolme parasta pääsee runkosarjan jälkeen Kvalserieniin (eli runkosarjapeleillä on merkitystä ja hyvin sijoittumisesta palkitaan), sitten sijoille 4-7 sijoittuneet pelaavat pudotuspelit/karsintasarjan, jonka voittaja pääsee neljäntenä Allsvenskan-joukkueena Kvalserieniin. Sijoille 13 ja 14 päätyneet joukkueet joutuvat kumpikin karsimaan sarjapaikastaan.
Ja se Kvalserien. Elitserienin kaksi huonointa joutuu Kvalserieniin edellämainitun neljän Allsvenskan-porukan kanssa. Pelataan karsintasarja, jonka kaksi parasta pelaavat Elitserienissä seuraavalla kaudella. Jos käy kylmästi ja tulee putoaminen, niin so what? Seuraavalla kaudella on taas oiva mahdollisuus päästä Kvalserieniin ja nousta saman tien takaisin.
Ja vaikka Allsvenskanissa pelaa Malmön kaltaisia suurseuroja (hallin kapasiteetti 13 000), niin siellä pelaa myös pienempiä porukoita (n. 2500 katsojan halli maksimillaan, yleisömäärä lasketaan monesti sadoissa eikä tuhansissa), jotka eivät sarjanousua välttämättä sen enempää tavoittele kuin Suomessa vaikkapa Hokki tai SapKo. Joten homma toimii, vaikka Allsvenskanin kärkiseurat ovat ehdottomasti ammattilaisseuroja ja osa seuroista ei ole kuin puoliammattilaisia - jopa amatööreja, jos sellaista ilmaisua halutaan käyttää. Tästä seuraa kysymys, että miksi sitten Suomessa ei toimisi systeemi, jossa divarissa pelaisi sekä nousua tavoittelevia ammattilaisseuroja, kenties liigasta hetkellisesti pudonneita ammattilaisseuroja ja sitten muutama perinteinen "divarijyrä"-seura, joille riittäisi divaritaso vallan hyvin.
Se ero toki Allsvenskanissa ja Mestiksessä on, että Allsvenskanissa ei tietääkseni ole mitään farmijoukkueita kuten JYP-Akatemia.