Meille tulee vauva!

[Haastattelija]

H-hetki lähestyy ja nyt agendassa olisi keskustelua vanhempainvapaiden jakamisesta. Me oltaisi molemmat aika avoimia tasapuoliselle jaolle, mutta tuo imetyksen järjestäminen mietityttää. Täällä kokemuksia vastaavasta tilanteesta vai oletteko suosiolla päättäneet, että äidit pitävät koko vanhempainvapaan?

 

[vetti]

H-hetki lähestyy ja nyt agendassa olisi keskustelua vanhempainvapaiden jakamisesta. Me oltaisi molemmat aika avoimia tasapuoliselle jaolle, mutta tuo imetyksen järjestäminen mietityttää. Täällä kokemuksia vastaavasta tilanteesta vai oletteko suosiolla päättäneet, että äidit pitävät koko vanhempainvapaan?

Tietenkin himaan osaksi ajasta. Tuo 50/50 olisi ihan reilu jako.

 

[Haastattelija]

Tietenkin himaan osaksi ajasta. Tuo 50/50 olisi ihan reilu jako.

Reiluus on hyvä asia, mutta tuo imetyksen järjestäminen tässä mietityttää.

 

[Tadu]

Reiluus on hyvä asia, mutta tuo imetyksen järjestäminen tässä mietityttää.

Äiti voi lypsää maitoa pulloon ja kaupasta saa äidinmaidonkorviketta. Tosin vauva voi juoda pullosta tai olla juomatta pullosta. Eli kannattanee heti alkuun totuttaa siihen, että maitoa saa myös pullosta jotta vauva ei totu vain tissiin. Jos yhtäkkiä muuttaa kaiken, niin vaikeuksia tulee.

Meillä äiti oli kotona, mutta valvoin alussa joka toisen yön vauvan kanssa ja syötin pullosta

 

[BOL]

Reiluus on hyvä asia, mutta tuo imetyksen järjestäminen tässä mietityttää.

Kuten @Tadu tuossa jo kirjoittikin, täysimetys ei ole ainoa vaihtoehto. Varmasti monille tavoiteltava asia, mutta ei siitä kannata elämää suurempaa asiaa tehdä. Lapsista kasvaa ihan hyviä kansalaisia myös korvikkeella. Ja monille äideille imetys on kivuliasta ja/tai vastenmielistä ja se on usein äidille iso kriisin paikka. Mutta ei se täysimetys tee kenestäkään parempaa äitiä, eikä todellakaan kannata syyllistää itseään (tai muita!), jos täysimetys ei toteudukaan. Äidin mielenterveys ja elämänlaatu ovat aina täysimetystä tärkeämpiä. Ainakin minun kirjoissani. Kaikki lapset eivät myöskään ole yhtään sen terveempiä, vaikka olisivat rintaruokinnalla pitkään olleetkin. Lapsi voi myös syödä rintamaitoa tuttipullosta ja itse ainakin suosittelen, että vauva myös pulloruokintaan totutettaisiin, koska se helpottaa elämää: isä voi syöttää, lapsen voi jättää hetkeksi hoitoon ja saa ihan oikeasti vähän omaa aikaa, jos äiti vaikka sairastuu ja saa vahvan lääkityksen, ravinnon saamisesta ei tarvitse sinänsä olla huolissaan kaiken muun stressin keskellä. Ja onhan se isän ja lapsen suhteen kehittymisellekin todella tärkeää, että isä voi hoitaa lasta ihan siinä, missä äitikin.

Ja muutenkin, kiinteisiin ruokiin pitäisi siirtyä viimeistään 6kk iässä, joten äiti voi imettää työajan ulkopuolella ja isän hoitaessa syödään sitten muuta.

 

[Old Ray]

Olen ollut tyttölapsen isä viikon ajan. Tämä on ollut helposti elämäni parasta aikaa.

 

[Hippi Hiiri]

Ensimmäiset 7 kk takana ja hauskasti lapsen tulo muuttaa kaiken ja ei muuta mitään. Parasta on ollut se pienen ihmisen filtteritön ja aito suhtautuminen elämään. Vaikeaa olla itsekään pahalla tuulella, vaikka tyttö herättää ennen aamukuutta, kun vastassa on aina Hangon keksi. Surutkin tietysti päästetään heti ulos ja homma jatkuu.

Tietysti käytännössä hyvä, että tunnepuolen kontrolli sieltä vielä rakentuu, mutta on tämä kokemus kyllä laittanut miettimään, missä vaiheessa ihminen pilataan. Vilpittömyys ei tule läpi enää kovin monesta aikuisesta.

 

[Knox]

Meillä flunssainen neiti heräsi 5.15. Meikäläistä väsytti aivan järkyttävästi, mutta minkäs teet. Neiti halusi köllötellä sylissä vartin verran, sitten alkoi touhuaminen. Oppinut antamaan pusuja, niin käy vähän väliä antamassa varsin märän muiskun meikäläiselle, ja sitten touhutaan taas.

Kyllä tämä raskastakin on, kun väsymys on hurjaa toisinaan, mutta myös ylivoimaisesti parasta mitä voi olla. Ja aika menee niin nopeasti, vastahan minä vaimon ja tytön synnäriltä hain, ja nyt se juoksee tuossa.

 

[Jarnan Rysty]

Viikko takaperin saatiin tyttö taloon. Kirjaimellisesti kun ei keretty edes sairaalaan asti, kun hän päätti lähteä tulemaan. Kolmas laatuaan näitä naaraspuolisia. On se aina yhtä hienoa. Tosin taitaa nyt olla lapsiluku tässä toistaiseksi ainakin. Onnittelut myös kaikille muille viime aikoina iseiksi tulleille.

 

[Via Dolorosa]

Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin herkässä mielentilassa nyt.

 

[Creed Bratton]

Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin hetkessä mielentilassa nyt.

Suuret onnittelut!

Nuo ensimmäiset päivät/viikot vauvan kanssa on upeita. Noh toki sitä seuraavakin aika, mutta jotenkin se muuttuu arkiseksi ajan myötä. Tosin oma tyttö täyttää viikon päästä 3 vuotta ja en päivääkään vaihtaisi.

1,5 viikon päästä vaimolla toisen raskauden ensimmäinen ultra eli huhtikuussa pitäisi tulla seuraava.

 

[L. Paraske]

Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin hetkessä mielentilassa nyt.

Suuret onnittelut! Pakko mainita että tyttärelläsi on hieno syntymäpäivä.

 

[Senaattori]

Täällä saa paljon lukea tälläistä vaaleanpunaista hattaraa siitä, kuinka ihanaa ja parasta pienet vauvat ja lapset on.

Ärsyttää, kun tällä hetkellä omat tuntemukset on todella väsyneet ja ärtyneet. Esikoinen lähes 3v on pahassa uhmassa ja vinkuu ja kitisee lähes kaiken hereilläolo aikansa. Lisäksi kuopus 9kk on koko elämänsä nukkunut huonosti ja nyt tullu vielä joku vaihe että nukkuu vielä huonommin. Viime yönä olin itse yövuorossa ja vaimo kertoi että lopetti yöherätyksien laskemisen 15 kohdalla. Lopputulos on siis että aikuisilla on molemmilla hermot kireällä jatkuvasti ja omaa aikaa tai muutakaan mukavaa ei hirveästi ole.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, mutta on tämä tämänhetkinen tilanne kyllä aika toivoton. Ja tiedän että tulee menemään asiat vielä parempaan suuntaan ja vuosien päästä näitä on kiva muistella naureskellen.

Tämmönen purkautuminen nyt tähän väliin. Lähinnä siksi että jos joku palstalainen painii edes hieman samantyylisten asioiden kanssa kun minä.

 

[Hippi Hiiri]

Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Kolmekymppisiä ollaan, niin pikkuisen olisi vielä pelivaraakin. Oma tämänhetkinen ajatus on, että pienellä ikäerolla toinenkin maailmaan.

 

[CuJo#31]

Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Kolmekymppisiä ollaan, niin pikkuisen olisi vielä pelivaraakin. Oma tämänhetkinen ajatus on, että pienellä ikäerolla toinenkin maailmaan.

Omalla kohdallamme kahden vuoden ikäero lasten välillä on toiminut hienosti. Perheessämme siis vanhin lapsi on 12, nuoremmille tulee syksyllä täyteen 10, 8 ja 6 vuotta. Tekisin saman uudelleen eli lyhyehköillä väleillä uutta tuubiin.

Aina löytyy ainakin kaksi, joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja sitä kautta leikkikaveri ihan kotoa. Ja onhan noista muutenkin seuraa toisilleen. Esimerkiksi kouluikäinen joutuisi viettämään aikaa yksin kotona koulun jälkeen jos ei sisaruksia olisi. Myös vanhempien lasten pieneksi jääneet vaatteet sopivat mukavasti pienemmille, sikäli mikäli ne säilyvät ehjinä.

Lisää etuja tulee sitten myöhemmin. Meillä vanhin lapsi voi jo lyhyempiä aikoja (esimerkiksi vanhempien kauppareissun ajan) katsoa pienempien perään. Vauvaikäistä ei hänen vastuulleen ehkä vielä uskaltaisi jättää.

 

[teroz]

@KiVi Meillä on kahdella ensimmäisellä ikäeroa noin 1,5 vuotta - peräkkäisinä vuosina syntyneet. Alkuun oletetun raskasta, mutta siinä 2-3 vuotiaasta alkaen on kyllä ollut vain tyytyväinen ikäeroon ja niin selvästi hekin. Kotona leikkivät ja puuhaavat aamusta iltaan yhdessä, joskin toki myös ottavat tasaisesti yhteen, mutta vain ohimenevästi. Lisäksi saivat reilun pari vuotta olla samassa päiväkotiryhmässä ja vaimon vedettyä heistä äityis/vanhempain/hoitovapaan samaan kasaan, pääsivät he aloittamaan päiväkodin samaan aikaan, joka oli todella hyvä juttu.

Kolmas tuli sitten neljä vuotta keskimmäisen perään, eli perinteinen paluu menneisyyteen, mutta auttaa paljon kaikkia, että isommilla on seuraa toisistaan.

Mutta eihän näitä aikamääreitä tai mitään lapsien osalta voi ottaa itsestäänselvyytenä. Meilläkin siis tosiasissa kyse on neljästä lapsesta. Esikoinen vain valitettavasti menehtyi kohtuun, joka oli järkyttävä kolaus. Eli toivotaan vain, että mahdollisimman monelle yrittäjälle siunaantuu terve lapsi, näitä ei voi liikaa suunnitella.

@Senaattori puhuu nimimerkkinsä mukaisesti valtiomiehen äänellä. Kyllähän se näin on, ei se aina helppoa ole alkuunkaan ja sen saa kyllä ihan reilusti sanoa.

 

[Jarnan Rysty]

Meillä ekan ja tokan välillä 2 vuotta ja tokan ja kolmannen välillä 2 ja puol vuotta. Vaikuttaa toistaiseksi toimivalta konseptilta.

 

[Creed Bratton]

Ärsyttää, kun tällä hetkellä omat tuntemukset on todella väsyneet ja ärtyneet. Esikoinen lähes 3v on pahassa uhmassa ja vinkuu ja kitisee lähes kaiken hereilläolo aikansa. Lisäksi kuopus 9kk on koko elämänsä nukkunut huonosti ja nyt tullu vielä joku vaihe että nukkuu vielä huonommin. Viime yönä olin itse yövuorossa ja vaimo kertoi että lopetti yöherätyksien laskemisen 15 kohdalla. Lopputulos on siis että aikuisilla on molemmilla hermot kireällä jatkuvasti ja omaa aikaa tai muutakaan mukavaa ei hirveästi ole.

3-vuotiaan uhmaan en voi todeta muuta kuin jaksamisia. Samaa paskaa täällä aina välillä :D

Mutta tuohon kuopuksen nukkumiseen kannattaa hakea neuvolasta/kaupungilta apua. Meillä yksillä tuttavilla oli vastaava tilanne ja elämä ihan helvettiä, kun nuorempi lapsi heräili monta kertaa yössä ja ei suostunut vierottumaan rintamaidosta öisin. Lopulta pääsivät johonkin HUS:n uniklinikalle Tammisaareen 3 yöksi, jossa paikan henkilökunta vastasi sen ajan öistä lapsen kanssa ja saivat sitä kautta ne yöt toimimaan paremmin.

 

[Andi]

Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Kolmekymppisiä ollaan, niin pikkuisen olisi vielä pelivaraakin. Oma tämänhetkinen ajatus on, että pienellä ikäerolla toinenkin maailmaan.

Pienellä ikäerolla mekin ajateltiin maailmaan ne tuoda. Vanhempi nyt kohta 5,5v ja nuorempi lauantaina täyttää 1v. Pari keskenmennyttä kun siihen väliin sattui, niin suunnitelma ei ihan toteutunutkaan kuten piti. Tämä siis vain sivuhuomiona ettei se aina ole niin helppoa toteuttaa tuota suunnitelmaa.

Itse kuviteltiin että tuo pieni viive saattaisi aiheuttaa haasteita tämän jälkimmäisen lapsen kanssa, mutta pikkuneiti on kyllä ollut erittäin helppo vauvavuoden ajan eikä isoveljelläkään ole tullut mustiskohtauksia tippaakaan. Päinvastoin on aina halukas auttamaan jos siskolla on hätä. Ehkä ne ongelmat alkavat sitten murkku-ikäisenä tai jotain. Saattaa siis olla että homma toimii myös vaikka ikäeroa vähän tulisikin.

 

[ValkMan]

Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin herkässä mielentilassa nyt.

Suuret onnittelut. Äijällä on kyllä mahtava vuosi: ensi tuli toukokuussa Poika Raumalle ja nyt vielä tyttö kotiin.

 

[V-G-]

Meillä poikien välille tullee sellaiset 1v10kk. Haluttiin lapset ns. alta pois, eli haluttiin enemmän kuin yksi mutta vähemmän kuin kolme lasta, ja mahdollisimman pienellä ikäerolla mietittiin voivan olla myös tuota mainittua keskinäistä seuranpitoetuakin. Jälkimmäinen syntyy tuossa tammikuun lopulla, jos kaikki menee kuten Bulevardin Oraakkeli on ennustanut. Tuleva isoveli nukkuu hienosti yöt putkeen klo 20-08 joten kiva päästä taas heräilemään öisin!

Jos jälkimmäisen kanssa kaikki menee hyvin ja tuleva pikkumies pysyy terveenä, V-G- laittaa pillit solmuun ennen pitkää. Kolmatta ruljanssia ei pystyisi enää kuvittelemaan eikä asuntoon tai autoonkaan mahdu.

 

[Iisoppi]

Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Lapsettomana huutelen vähän sivusta...
Joku asiantuntija sanoi että neljä vuotta on optimaalinen väli koska silloin vanhempi lapsi on jo niin itsenäinen ettei "kärsi" siitä että tulee uusi lapsi. Ja myös vauvan kanssa on helpompaa kun edellinen ei ole enää niin pieni ja vaadi niin paljon huolenpitoa ja apua. Ja vanhemmatkin ovat "toipuneet" pikkulapsi-ajasta ja jaksavat paremmin uutta vauvaa. No ystävälläni on lapset neljän vuoden ikäerolla ja häntä harmitti etteivät lapset koskaan leikkineet ja viihtyneet keskenään koska olivat aina niin eri kehitysvaiheessa... Muuten hän kyllä on samoilla linjoilla asiantuntijan lausunnon kanssa (ollaan joskus juteltu asiasta). Toisaalta hänellä ei ole kokemusta muusta ikäerosta joten ei voi sanoa onko neljä parempi kuin esim. kaksi.

Edit. Tällainen artikkeli löytyi...

Tiuha lapsensaantitahti on vaaraksi niin äidin terveydelle ja parisuhteelle. Tilastojen valossa hyvin lyhyt syntymäväli lisää vanhempien eroriskiä.
----
Silloin kun asiaan voi vaikuttaa, suositus on selvä. Ikäeroa olisi hyvä olla vähintään kaksi vuotta, eikä 3-4 vuoden ikäerokaan ole pahasta.

Tutkimusprofessori suosittelee: älkää tehkö lapsia alle kahden vuoden ikäerolla

Pienet ikäerot voivat tehdä arjesta kakkavaippahelvetin.

yle.fi

 

[teroz]

@Iisoppi hyvä nosto! Paljon hyviä pointteja.

Meillä pienen ikäeron (1,5v) tasoittumista ”helpotti” mustasukkaisuuden yms osalta se, että tyttö nukkui huonosti ja liimautui äitiin totaalisesti, meillä meni selvästi pidempään luoda yhteys kuin mitä se oli poikien kanssa.

 

[1stApril]

Meillä ikäero noin 1,5v. Ensimmäiset 3 vuotta oli valvomisten kanssa aika ruljanssi, muuten varsin hyvä ikäero. Tuo @CuJo#31 pointti on hyvä. Kouluiässä saavat iltapäivisin seuraa toisistaan.

Onnittelut @Jarnan Rysty ja @Via Dolorosa !

 

[Gostisbehere]

Puolisolla on 12 ja 11 vuotiaat lapset edellisestä suhteesta. Itselläni myös edellisestä liitosta 6vuotias. Tämän lisäksi meillä on yhteinen 3vuotias. Nuorin aloitti tämän vuoden alussa tarhassa. Alkuun pysyi hyvin terveenä ja 3kk aikana ehkä 1–3 kertaa piti jäädä kotiin kun ei vointinsa vuoksi voinut mennä tarhaan. Nyt viimeisen 2kk aikana ollut enemmän kotona kuin tarhassa. Ihmettelin kun kerran hain lapsen tarhasta että miten sillä voi olla sisällä kädet aivan kylmät. Selvisi että tarhassa ilmastointi huutaa todella voimakkaasti. Kohta saavat laittaa lapaset myös sisällä. Tuoreille vanhemmille paljon tsemppiä. Muistan kun meillä oli alussa nukkumisen kanssa ongelmia niin silloin tehtiin päätös että molempien ei tämän vuoksi kannata menettää uniaan/järkeään. Joten jos yö näytti menevän pipariksi niin toinen lähti alas nukkumaan ja toinen jäi vauvan kanssa ylös. Kyllä huomasi heti parisuhteessa eron kun näin alkoi toimimaan. Eivät olleet molemmat vanhemmat kiukkuisia heti aamusta. Muutenkin olet sitten isä taikka äiti niin pitäkää huolta että teillä on sitä OMAA AIKAA. Ilman sitä kyllä alkaa pää olemaan kovilla ja seuraavaksi parisuhde.