Toinen tyttö syntyi eilen!
Olipahan päivä, lähdettiin vaimon kanssa aamuyöllä naistenklinikalle, mutta siellä ollessa supistukset hiljenivät ja meidät lähetettiin 5 tunnin jälkeen takaisin kotiin. Vaimoa suretti, että voiko tässä vielä mennä yli viikko. Saatiin ohjeet, että jos kuitenkin etenee vauhdilla ja alkaa ponnistuttaa niin samantien soitto häkeen.
Pienen lisähuolen toi esikoisen hoitojärjestelyt, oltiin edellisenä iltana haettu mummi paikalle, joka vei esikoisen päiväkotiin ja meinasin hakea esikoisen takaisin kotiin päiväkodista jos ei tilanne etene.
No päivän aikana tein etänä töitä ja iltapäivästä kuulosti, että synnytys lähti taas etenemään. Sovin isäni kanssa, että hän hakee esikoisen päiväkodista, jotta ei tule sekoittamaan tilannetta.
Kolmen jälkeen soiteltiin naikkarille, että lähdetäänkö tulemaan, kun supistukset kiihtyivät. No ei kuulemma tarpeeksi joten panadolia kivunlievitykseen, suihkuun ja tunnin kuluttua uusi soitto. Suihkussa supistukset alkoivat tulla alle 5 minuutin välein ja soitin taas naikkarille ja sanoivat, että tulkaa vaan. No ei saatu edes vaatteita vaimolle päälle, kun häntä alkoi ponnistuttaa. Onneksi muistin sen aamuisen ohjeen ja samantien soitto 112. Oli pitkät 7 minuuttia, kun odottelin ambulanssia ja seurasin tuskaista vaimoa sohvalla. Onneksi saapuivat nopeasti ja muutamaa minuuttia myöhemmin myös lääkärit tuli paikalle. Ottivat vaimon lanssin kyytiin ja lähtivät pillit päällä kohti naikkaria. Keräilin suurin piirtein tarvittavat tavarat mukaan ja lähdin ajamaan sinne myös. Matkan aikana tuli pohdittua kaikenmaailman skenaariot läpi ja lopulta siinä topeliuksenkadulla naikkarin edessä liikennevaloissa vaimo soitti, että tyttö oli syntynyt ja molemmat voivat hyvin. 3 minuuttia olivat ehtineet olla synnytyssalissa, kun vauva oli jo ulkona.
Nyt on onnellinen olo, mutta kyllä tuo eilisen pohtiminen ja tänne kirjoittaminen taas veti herkäksi. Sen verran jännittäviä käänteitä päivään sisältyi ja miehenä/isänä oli todella avuton olo, kun seurasin olohuoneen sivusta hoitohenkilökuntaa pyörimässä tuskaisen vaimoni ympärillä.
Edit. Täytyy lisätä, että pidän omaa vaimoa todellisena taistelijana, kun molemmat lapset syntyivät ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Hän olisi kyllä mielellään ottanut kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mutta molemmat synnytykset ovat edenneet niin vauhdilla ettei ollut mahdollista.