Meille tulee vauva!

  • 453 096
  • 2 168

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Mä en edes ymmärrä mikä siinä vaipan vaihdossa on niin kamalaa, varsinkaan ensimmäisten kuukausien aikana, kun ei se tavara edes juurikaan haise. Toki joku taaperon pilttiruokavalio saa jo aikaiseksi aika järkyttävää döfää, mutta sellaista se lapsiperheen elämä on.

Jep. Mulle on ollut itsestään selvää, että vaihdan vaipat, syötän ja teen kaikkea mitä tarviikaan tehdä. Kieltämättä joskus meinaa tukka nousta pystyyn hajusta, mutta minkäs teet. Ei ne öiset valvomisetkaan ole mitään herkkua, mutta kuuluu pakettiin.

Toki on myös olemassa äitejä, jotka ovat sitä mieltä että ainoastaan he osaavat hoitaa lastansa. Kaverin vaimo on tällainen, hän vaihtaa vaipat, syöttää, nukuttaa, leikittää, puhaltaa kun sattuu yms. Tämä rouva ei käy käytännössä missään ilman muksua, koska miksi kukaan tekisi lapsen ja jättäisi sen yksin.

A
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Toki on myös olemassa äitejä, jotka ovat sitä mieltä että ainoastaan he osaavat hoitaa lastansa. Kaverin vaimo on tällainen, hän vaihtaa vaipat, syöttää, nukuttaa, leikittää, puhaltaa kun sattuu yms. Tämä rouva ei käy käytännössä missään ilman muksua, koska miksi kukaan tekisi lapsen ja jättäisi sen yksin.

Tämä on näin naisnäkökulmasta mielenkiintoinen asia. Meillä lasteni isä on ollut aina paljon lasten kanssa ja meille oli ihan itsestään selvää, että lapsilla on kaksi vanhempaa, jotka ovat sekä yhdessä että myös erikseen vastuussa lapsista. Itse olin lasten ollessa pieniä todella paljon ja intensiivisesti heidän kanssaan myös yksin, joten kun sain omaa aikaa, en rehellisesti sanottuna edes halunnut tietää, miten kotona pärjätään. Vaikka lapset ovat minulle todella rakkaita, joskus pitää päästä pois heidän luotaan ja olla vain aikuinen nainen, eikä jonkun äiti. Ja oletus oli kuitenkin aina se, että kyllä ne nyt hengissä pysyy ja tuskin siellä nyt hampaattomalle mitään sisäfilettä on grillattu.

Näin jälkikäteen voin myöntää, että olisin kuitenkin voinut olla rennompikin. Mies teki asiat omalla tavallaan ja kyllä mä annoin turhan usein myös palautetta, jonka olisin voinut jättää antamatta. Yhtenä syynä oli oma tolkuton väsymys. Mutta aina olen ollut myös sitä mieltä, että kun olen pois kotoa, isän on turha soitella mun perääni ja kysellä "tyhmiä". Siis tyyliin, pitääkö pylly pestä joka kerta kakkaamisen jälkeen, missä meillä on sitä, tätä tai tuota ja kuinka pitkään ruokaa pitikään lämmittää. Kaikki ovat sellaisia asioita, joissa voi käyttää tervettä harkintaa, asiat on kysytty ja kerrottu moneen kertaan (en siis ole jemmaillut tarkoituksella vaikkapa puhdistuspyyhkeitä, vaan ne ovat aina olleet samassa paikassa) ja ruoan lämpötilakin selviää kokeilemalla. Ei äidilläkään ole mitään manuaalia, mistä kaikki opiskellaan ulkoa, vaan suurin osa asioista on sellaisia, että pitää vain soveltaa ja jotenkin pärjätä. Sanoin myös monta kertaa, että jos minulle joskus tapahtuisi jotakin, hänen pitäisi itse selvitä ihan kaikesta. Pitää tietää neuvolat ja milloin sinne mennään, pestä ja viikata pyykit, suunnitella kauppareissut, siivota, ostaa uudet vaatteet, siirtyä ruokinnassa seuraavaan vaiheeseen, hakea päiväkotipaikkaa ja ilmoittaa kouluun, jne. Että sen verran kannattaa itsekin kysyä ja selvitellä asioita, että sitten oikeasti pärjäisi, jos mua ei olisikaan, koska vastuu lasten elossa pitämisestä kuuluisi yksin hänelle. Mutta kyllä hän siitä tietenkin selviäisi, koska olisi pakko. Mutta monesti kaikkein helpointa hänelle oli vain kysyä minulta ja se taas turhautti usein minua, koska kysymykset olivat usein samoja tai ihan arkisia asioita, jotka olisi selvinnyt vaikka kaapin ovia avaamalla.Mutta ymmärrän myös, että hän kävi töissä ja hänellä oli paine perheen elättämisestä muiden työpaineiden lisäksi, joten helppoa ei hänelläkään ollut. Näistä on myös jälkikäteen puhuttu ja olen pyytänyt anteeksi omaa, osin turhaakin nipotustani.

Yksi toistuva asia sai minut kuitenkin aina ärtyneeksi ja se oli aikatauluissa pysyminen. Meillä oli melko tarkat iltarutiinit kahden lapsen kanssa, mutta ei mikään minuuttiaikataulu kuitenkaan. Mutta suhteellisen tiukat raamit, koska se sujuvoitti nukkumaanmenoa ja itse kaipasin todella paljon hiljaisuutta iltaisin, jotta olisin päässyt rauhoittuneena nukkumaan ennen kuin jompikumpi taas heräsi. Lasten saamisen myötä minusta tuli herkkäuninen ja pahimmillaan heräsin viisikin kertaa yössä. Näin jälkikäteen en ihan hirveästi muista pikkulapsiajoista yksityiskohtia ja silloista tilaa voisi kuvailla ikidarraksi. Olimme sopineet, että mies hoitaa iltapesut, koska tällöin he saavat lasten kanssa yhteistä aikaa ilman minua ja mies myös "ihan oikeaa omaa vastuuta" ilman, että puutun mihinkään. Varmaan 90% illoista mun piti kuitenkin aina muistuttaa ja hoputtaa, että kohta pitää mennä kylpyyn ja aina sain vastaukseksi "kohta mennään". Toisinaan annoin asian olla ja silloin iltapesut saattoivat myöhästyä yli tunnillakin, mikä taas johti siihen, että nukkumaanmeno viivästyi ja se ärsytti. Illoista tuli levottomampia, joku huuteli enemmän sängystä ja ramppasi sieltä pois muutenkin ja oma vitutuskäyrä nousi, kun tuntui, ettei yhtään hetkeä ollut ilman jotain lapsiin liittyvää. Yöt olivat usein myös unen kannalta levottomampia ja kun heräsivät kuitenkin aamuisin melkolailla samaan aikaan, lyhyemmät yöunet näkyivät myös seuraavana päivänä. Ja minä olin yksin kuuntelemassa sitä kiukuttelua ja normaalisti helposti sujuvista asioista tuli lasten kanssa jos jonkinlaista vääntöä, myös esim. yksivuotiaan kanssa. Syy- ja seuraus-suhde oli helposti havaittavissa ja kyllähän se turhautti, että toisen ajattelemattomuudesta minä maksoin sen hinnan ja hän oli autuaan tietämättömänä duunissa aikuisten keskellä.

Asiasta keskusteltiin paljonkin ja selitin, miksi on tärkeää hoitaa iltapesut vaikka mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin, mutta tulokset jäivät vähän valjuiksi. Tämä aiheutti toistuvaa nalkuttamista multa, mutta syy ei ollut siinä, että mies teki asiat omalla tavallaan, vaan siinä, että lopputuloksena oli väsyneemmät lapset ja aikuisten oma aika jäi vähemmälle. Kun sitten mies oli välillä vähän närkästynyt siitä, että halusin lasten nukkumaan menemisen jälkeen olla käytännössä vain yksin, selitin, että se on se hinta, mikä pitää maksaa, jos antaa varttien valua sormien läpi. Koin, että hän ei kuunnellut minua, eikä hän halunnut kunnioittaa minulle tärkeitä asioita ja se ärsytti todella paljon. Kukaan ei jaksa ystävällisesti jauhaa samoista asioista loputtomasti. Ja olihan niitäkin kertoja, kun hermostuin ja hoidin lasten iltatoimet itse ja mies hermostui mulle, että en anna hänen hoitaa asioita. Mistä taas hermostuin lisää, koska jos iltapesujen on sovittu alkavan klo 19 ja vien lapset pesulle klo 19.30, siimaa on kyllä mielestäni annettu. Mutta toimintani taustalla oli aina ennen kaikkea lasten etu, ei miehen toiminnan kontrollointi. Mutta sekin on hyvä ymmärtää, että jos kukaan ei kontrolloi mitään koskaan, pakka menee aika nopeasti sekaisin eikä se ole lastenkaan etu. Kaikkia tällainen ei haittaa, mutta jos perheessä on yksikin ihminen, jota se haittaa, elämänlaatu laskee. En usko minuuttiaikatauluihin yleisesti, mutta tiedän myös lapsia, joiden kanssa on pakko pitää todella tiukasti aikatauluista kiinni tai se näkyy lapsen toiminnassa. Tässäkin a ja o on oman lapsen ja puolison/toisen vanhemman tunteminen. Taistelunsa kannattaa valita hyvin.

Kun lapsia oli yksi, rutiinien merkitystä ei ihan ymmärtänyt. Tai ymmärsi omalla tavalla, mutta ne silloiset rutiinit eivät todellakaan olleet vertailukelpoisia niihin rutiineihin, mitä meillä oli kahden lapsen kanssa. Nuorempi on aina ollut hyvä nukkuja, varmasti osittain luonnostaankin, mutta myös siksi, että asiat on käytännössä koko hänen elinaikansa tehty samalla tavalla ja se loi turvaa. Päivisin saattoi olla sitten rennompaa ja jos oltiin jossain liikkeellä, meillä ei ole koskaan ollut niin justiinsa, syödäänkö lounasta klo 12 vai klo 13 ja joskus heitettiin välipalaa huuleen ja syötiin lounas vasta klo 15. Ja hyvin meni, koska kysymyksessä oli poikkeus ja lapsilla oli jotain mielenkiintoista tekemistä tai seurattavaa. Usein seuraava päivä sitten rauhoitettiin niin, että tehtiin vain normaaleja arkijuttuja ja ulkoiltiin lähellä se pari kertaa päivässä satoi tai paistoi. Päiväkoti sitten toi omat rutiinit ja lasten vireystilasta riippuen välillä oltiin ihan vain tarhapäivän jälkeen kotona ja saivat tehdä, mitä halusivat. Mutta tietyt puitteet oli olemassa ja itse katson näin jälkikäteen, että niistä oli selvästi hyötyä.

Vinkkinä antaisin kaikille isille, että olkaa omatoimisia, älkää kysykö samoista asioista kerta toisensa jälkeen uudelleen, kun vaimo lähtee johonkin ulos, älkää soitelko perään ja mikä tärkeintä, kuunnelkaa, mitä vaimo sanoo. Se nimittäin kasvattaa luottamusta. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja vanhemmalla pitää olla luottamus siihen, että toinen oikeasti pärjää. Jos on jatkuvasti ihan pihalla, sitä luottamusta ei välttämättä synny. Tämä on molemminpuolinen asia: pitää uskaltaa luottaa, mutta pitää jo myös etukäteen osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Se ei edistä kenenkään asiaa, että äiti viettää omaa aikaa hermoillen, miten siellä kotona pärjätään, pikemminkin päinvastoin.

Suurin osa nykymiehistä on oikeasti hyviä isiä ja viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin mitä edelliset sukupolvet ovat viettäneet. Lasten kannalta se on mitä parhain lahja. Toki vastaavasti nyt lapset, joiden isät eivät vietä aikaa lastensa kanssa ehkä erottuvat enemmän kuin aikaisemmin ja se on tietysti taas kurja juttu näille lapsille. Mutta liikaa ei voi miettiä muitakaan, koska omat lapset tulevat aina ensin. Mutta tällaisessa tapauksessa, jos lapsen lähipiiristä löytyy tällaisia lapsia, heitäkin voi ottaa mukaan toimintaan. Jossain vaiheessa heille voi tulla suru, kun tajuavat, miten kiva isä kaverilla on, mutta pääsääntöisesti tällaisista kokemuksista jää kuitenkin ennen kaikkea hyvät muistot. Varsinkin aikuisena sitä sitten tajuaa, että ilman sitä kaverin isää niitä kokemuksia ei ehkä olisi ollenkaan ja niitä osaa arvostaa.

Hyvä Jatkiksen faijat, hyvin te vedätte!
 

Haastattelija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Winnipeg Jets
H-hetki lähestyy ja nyt agendassa olisi keskustelua vanhempainvapaiden jakamisesta. Me oltaisi molemmat aika avoimia tasapuoliselle jaolle, mutta tuo imetyksen järjestäminen mietityttää. Täällä kokemuksia vastaavasta tilanteesta vai oletteko suosiolla päättäneet, että äidit pitävät koko vanhempainvapaan?
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
H-hetki lähestyy ja nyt agendassa olisi keskustelua vanhempainvapaiden jakamisesta. Me oltaisi molemmat aika avoimia tasapuoliselle jaolle, mutta tuo imetyksen järjestäminen mietityttää. Täällä kokemuksia vastaavasta tilanteesta vai oletteko suosiolla päättäneet, että äidit pitävät koko vanhempainvapaan?
Tietenkin himaan osaksi ajasta. Tuo 50/50 olisi ihan reilu jako.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Reiluus on hyvä asia, mutta tuo imetyksen järjestäminen tässä mietityttää.
Äiti voi lypsää maitoa pulloon ja kaupasta saa äidinmaidonkorviketta. Tosin vauva voi juoda pullosta tai olla juomatta pullosta. Eli kannattanee heti alkuun totuttaa siihen, että maitoa saa myös pullosta jotta vauva ei totu vain tissiin. Jos yhtäkkiä muuttaa kaiken, niin vaikeuksia tulee.

Meillä äiti oli kotona, mutta valvoin alussa joka toisen yön vauvan kanssa ja syötin pullosta
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Reiluus on hyvä asia, mutta tuo imetyksen järjestäminen tässä mietityttää.

Kuten @Tadu tuossa jo kirjoittikin, täysimetys ei ole ainoa vaihtoehto. Varmasti monille tavoiteltava asia, mutta ei siitä kannata elämää suurempaa asiaa tehdä. Lapsista kasvaa ihan hyviä kansalaisia myös korvikkeella. Ja monille äideille imetys on kivuliasta ja/tai vastenmielistä ja se on usein äidille iso kriisin paikka. Mutta ei se täysimetys tee kenestäkään parempaa äitiä, eikä todellakaan kannata syyllistää itseään (tai muita!), jos täysimetys ei toteudukaan. Äidin mielenterveys ja elämänlaatu ovat aina täysimetystä tärkeämpiä. Ainakin minun kirjoissani. Kaikki lapset eivät myöskään ole yhtään sen terveempiä, vaikka olisivat rintaruokinnalla pitkään olleetkin. Lapsi voi myös syödä rintamaitoa tuttipullosta ja itse ainakin suosittelen, että vauva myös pulloruokintaan totutettaisiin, koska se helpottaa elämää: isä voi syöttää, lapsen voi jättää hetkeksi hoitoon ja saa ihan oikeasti vähän omaa aikaa, jos äiti vaikka sairastuu ja saa vahvan lääkityksen, ravinnon saamisesta ei tarvitse sinänsä olla huolissaan kaiken muun stressin keskellä. Ja onhan se isän ja lapsen suhteen kehittymisellekin todella tärkeää, että isä voi hoitaa lasta ihan siinä, missä äitikin.

Ja muutenkin, kiinteisiin ruokiin pitäisi siirtyä viimeistään 6kk iässä, joten äiti voi imettää työajan ulkopuolella ja isän hoitaessa syödään sitten muuta.
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Ensimmäiset 7 kk takana ja hauskasti lapsen tulo muuttaa kaiken ja ei muuta mitään. Parasta on ollut se pienen ihmisen filtteritön ja aito suhtautuminen elämään. Vaikeaa olla itsekään pahalla tuulella, vaikka tyttö herättää ennen aamukuutta, kun vastassa on aina Hangon keksi. Surutkin tietysti päästetään heti ulos ja homma jatkuu.

Tietysti käytännössä hyvä, että tunnepuolen kontrolli sieltä vielä rakentuu, mutta on tämä kokemus kyllä laittanut miettimään, missä vaiheessa ihminen pilataan. Vilpittömyys ei tule läpi enää kovin monesta aikuisesta.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Meillä flunssainen neiti heräsi 5.15. Meikäläistä väsytti aivan järkyttävästi, mutta minkäs teet. Neiti halusi köllötellä sylissä vartin verran, sitten alkoi touhuaminen. Oppinut antamaan pusuja, niin käy vähän väliä antamassa varsin märän muiskun meikäläiselle, ja sitten touhutaan taas.

Kyllä tämä raskastakin on, kun väsymys on hurjaa toisinaan, mutta myös ylivoimaisesti parasta mitä voi olla. Ja aika menee niin nopeasti, vastahan minä vaimon ja tytön synnäriltä hain, ja nyt se juoksee tuossa.
 

Jarnan Rysty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Viikko takaperin saatiin tyttö taloon. Kirjaimellisesti kun ei keretty edes sairaalaan asti, kun hän päätti lähteä tulemaan. Kolmas laatuaan näitä naaraspuolisia. On se aina yhtä hienoa. Tosin taitaa nyt olla lapsiluku tässä toistaiseksi ainakin. Onnittelut myös kaikille muille viime aikoina iseiksi tulleille.
 

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin herkässä mielentilassa nyt.
 
Viimeksi muokattu:

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin hetkessä mielentilassa nyt.

Suuret onnittelut!

Nuo ensimmäiset päivät/viikot vauvan kanssa on upeita. Noh toki sitä seuraavakin aika, mutta jotenkin se muuttuu arkiseksi ajan myötä. Tosin oma tyttö täyttää viikon päästä 3 vuotta ja en päivääkään vaihtaisi.

1,5 viikon päästä vaimolla toisen raskauden ensimmäinen ultra eli huhtikuussa pitäisi tulla seuraava.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin hetkessä mielentilassa nyt.

Suuret onnittelut! Pakko mainita että tyttärelläsi on hieno syntymäpäivä.
 

Senaattori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Täällä saa paljon lukea tälläistä vaaleanpunaista hattaraa siitä, kuinka ihanaa ja parasta pienet vauvat ja lapset on.

Ärsyttää, kun tällä hetkellä omat tuntemukset on todella väsyneet ja ärtyneet. Esikoinen lähes 3v on pahassa uhmassa ja vinkuu ja kitisee lähes kaiken hereilläolo aikansa. Lisäksi kuopus 9kk on koko elämänsä nukkunut huonosti ja nyt tullu vielä joku vaihe että nukkuu vielä huonommin. Viime yönä olin itse yövuorossa ja vaimo kertoi että lopetti yöherätyksien laskemisen 15 kohdalla. Lopputulos on siis että aikuisilla on molemmilla hermot kireällä jatkuvasti ja omaa aikaa tai muutakaan mukavaa ei hirveästi ole.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, mutta on tämä tämänhetkinen tilanne kyllä aika toivoton. Ja tiedän että tulee menemään asiat vielä parempaan suuntaan ja vuosien päästä näitä on kiva muistella naureskellen.

Tämmönen purkautuminen nyt tähän väliin. Lähinnä siksi että jos joku palstalainen painii edes hieman samantyylisten asioiden kanssa kun minä.
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Kolmekymppisiä ollaan, niin pikkuisen olisi vielä pelivaraakin. Oma tämänhetkinen ajatus on, että pienellä ikäerolla toinenkin maailmaan.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Kolmekymppisiä ollaan, niin pikkuisen olisi vielä pelivaraakin. Oma tämänhetkinen ajatus on, että pienellä ikäerolla toinenkin maailmaan.

Omalla kohdallamme kahden vuoden ikäero lasten välillä on toiminut hienosti. Perheessämme siis vanhin lapsi on 12, nuoremmille tulee syksyllä täyteen 10, 8 ja 6 vuotta. Tekisin saman uudelleen eli lyhyehköillä väleillä uutta tuubiin.

Aina löytyy ainakin kaksi, joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja sitä kautta leikkikaveri ihan kotoa. Ja onhan noista muutenkin seuraa toisilleen. Esimerkiksi kouluikäinen joutuisi viettämään aikaa yksin kotona koulun jälkeen jos ei sisaruksia olisi. Myös vanhempien lasten pieneksi jääneet vaatteet sopivat mukavasti pienemmille, sikäli mikäli ne säilyvät ehjinä.

Lisää etuja tulee sitten myöhemmin. Meillä vanhin lapsi voi jo lyhyempiä aikoja (esimerkiksi vanhempien kauppareissun ajan) katsoa pienempien perään. Vauvaikäistä ei hänen vastuulleen ehkä vielä uskaltaisi jättää.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: KiVi

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
@KiVi Meillä on kahdella ensimmäisellä ikäeroa noin 1,5 vuotta - peräkkäisinä vuosina syntyneet. Alkuun oletetun raskasta, mutta siinä 2-3 vuotiaasta alkaen on kyllä ollut vain tyytyväinen ikäeroon ja niin selvästi hekin. Kotona leikkivät ja puuhaavat aamusta iltaan yhdessä, joskin toki myös ottavat tasaisesti yhteen, mutta vain ohimenevästi. Lisäksi saivat reilun pari vuotta olla samassa päiväkotiryhmässä ja vaimon vedettyä heistä äityis/vanhempain/hoitovapaan samaan kasaan, pääsivät he aloittamaan päiväkodin samaan aikaan, joka oli todella hyvä juttu.

Kolmas tuli sitten neljä vuotta keskimmäisen perään, eli perinteinen paluu menneisyyteen, mutta auttaa paljon kaikkia, että isommilla on seuraa toisistaan.

Mutta eihän näitä aikamääreitä tai mitään lapsien osalta voi ottaa itsestäänselvyytenä. Meilläkin siis tosiasissa kyse on neljästä lapsesta. Esikoinen vain valitettavasti menehtyi kohtuun, joka oli järkyttävä kolaus. Eli toivotaan vain, että mahdollisimman monelle yrittäjälle siunaantuu terve lapsi, näitä ei voi liikaa suunnitella.

@Senaattori puhuu nimimerkkinsä mukaisesti valtiomiehen äänellä. Kyllähän se näin on, ei se aina helppoa ole alkuunkaan ja sen saa kyllä ihan reilusti sanoa.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: KiVi

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ärsyttää, kun tällä hetkellä omat tuntemukset on todella väsyneet ja ärtyneet. Esikoinen lähes 3v on pahassa uhmassa ja vinkuu ja kitisee lähes kaiken hereilläolo aikansa. Lisäksi kuopus 9kk on koko elämänsä nukkunut huonosti ja nyt tullu vielä joku vaihe että nukkuu vielä huonommin. Viime yönä olin itse yövuorossa ja vaimo kertoi että lopetti yöherätyksien laskemisen 15 kohdalla. Lopputulos on siis että aikuisilla on molemmilla hermot kireällä jatkuvasti ja omaa aikaa tai muutakaan mukavaa ei hirveästi ole.

3-vuotiaan uhmaan en voi todeta muuta kuin jaksamisia. Samaa paskaa täällä aina välillä :D

Mutta tuohon kuopuksen nukkumiseen kannattaa hakea neuvolasta/kaupungilta apua. Meillä yksillä tuttavilla oli vastaava tilanne ja elämä ihan helvettiä, kun nuorempi lapsi heräili monta kertaa yössä ja ei suostunut vierottumaan rintamaidosta öisin. Lopulta pääsivät johonkin HUS:n uniklinikalle Tammisaareen 3 yöksi, jossa paikan henkilökunta vastasi sen ajan öistä lapsen kanssa ja saivat sitä kautta ne yöt toimimaan paremmin.
 

Andi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Tappara
Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?

Kolmekymppisiä ollaan, niin pikkuisen olisi vielä pelivaraakin. Oma tämänhetkinen ajatus on, että pienellä ikäerolla toinenkin maailmaan.
Pienellä ikäerolla mekin ajateltiin maailmaan ne tuoda. Vanhempi nyt kohta 5,5v ja nuorempi lauantaina täyttää 1v. Pari keskenmennyttä kun siihen väliin sattui, niin suunnitelma ei ihan toteutunutkaan kuten piti. Tämä siis vain sivuhuomiona ettei se aina ole niin helppoa toteuttaa tuota suunnitelmaa.

Itse kuviteltiin että tuo pieni viive saattaisi aiheuttaa haasteita tämän jälkimmäisen lapsen kanssa, mutta pikkuneiti on kyllä ollut erittäin helppo vauvavuoden ajan eikä isoveljelläkään ole tullut mustiskohtauksia tippaakaan. Päinvastoin on aina halukas auttamaan jos siskolla on hätä. Ehkä ne ongelmat alkavat sitten murkku-ikäisenä tai jotain. Saattaa siis olla että homma toimii myös vaikka ikäeroa vähän tulisikin.
 

ValkMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Vajaa tunti sitten tyttömme syntyi tähän maailmaan. Lapsi on terve sekä täydellinen ja äiti voi hyvin ja on kunnossa.

Tässä tuota pientä ihmettä katsellessa, mietin että miten olen jotain noin kaunista saanut aikaiseksi.

Kyllä tässä on erittäin herkässä mielentilassa nyt.

Suuret onnittelut. Äijällä on kyllä mahtava vuosi: ensi tuli toukokuussa Poika Raumalle ja nyt vielä tyttö kotiin.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | is
Meillä poikien välille tullee sellaiset 1v10kk. Haluttiin lapset ns. alta pois, eli haluttiin enemmän kuin yksi mutta vähemmän kuin kolme lasta, ja mahdollisimman pienellä ikäerolla mietittiin voivan olla myös tuota mainittua keskinäistä seuranpitoetuakin. Jälkimmäinen syntyy tuossa tammikuun lopulla, jos kaikki menee kuten Bulevardin Oraakkeli on ennustanut. Tuleva isoveli nukkuu hienosti yöt putkeen klo 20-08 joten kiva päästä taas heräilemään öisin!

Jos jälkimmäisen kanssa kaikki menee hyvin ja tuleva pikkumies pysyy terveenä, V-G- laittaa pillit solmuun ennen pitkää. Kolmatta ruljanssia ei pystyisi enää kuvittelemaan eikä asuntoon tai autoonkaan mahdu.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Millaisesta välistä olette muuten pitäneet lapsien välillä? Meillä olisi suunnitelmia toisestakin. Onko antaa näkökulmia, millainen ikäero teillä on toiminut tai ei ole toiminut?
Lapsettomana huutelen vähän sivusta...
Joku asiantuntija sanoi että neljä vuotta on optimaalinen väli koska silloin vanhempi lapsi on jo niin itsenäinen ettei "kärsi" siitä että tulee uusi lapsi. Ja myös vauvan kanssa on helpompaa kun edellinen ei ole enää niin pieni ja vaadi niin paljon huolenpitoa ja apua. Ja vanhemmatkin ovat "toipuneet" pikkulapsi-ajasta ja jaksavat paremmin uutta vauvaa. No ystävälläni on lapset neljän vuoden ikäerolla ja häntä harmitti etteivät lapset koskaan leikkineet ja viihtyneet keskenään koska olivat aina niin eri kehitysvaiheessa... Muuten hän kyllä on samoilla linjoilla asiantuntijan lausunnon kanssa (ollaan joskus juteltu asiasta). Toisaalta hänellä ei ole kokemusta muusta ikäerosta joten ei voi sanoa onko neljä parempi kuin esim. kaksi.

Edit. Tällainen artikkeli löytyi...

Tiuha lapsensaantitahti on vaaraksi niin äidin terveydelle ja parisuhteelle. Tilastojen valossa hyvin lyhyt syntymäväli lisää vanhempien eroriskiä.
----
Silloin kun asiaan voi vaikuttaa, suositus on selvä. Ikäeroa olisi hyvä olla vähintään kaksi vuotta, eikä 3-4 vuoden ikäerokaan ole pahasta.

 
Viimeksi muokattu:

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
@Iisoppi hyvä nosto! Paljon hyviä pointteja.

Meillä pienen ikäeron (1,5v) tasoittumista ”helpotti” mustasukkaisuuden yms osalta se, että tyttö nukkui huonosti ja liimautui äitiin totaalisesti, meillä meni selvästi pidempään luoda yhteys kuin mitä se oli poikien kanssa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös