Meille tulee vauva!

[Nukkemurhaaja]

Muksulle rupeaa käymään turvakaukalo hiljalleen pieneksi, ja pitäisi siirtyä seuraavaan malliin. Mitä suosittelette? Onko tuo 360 kääntyvyys hyödyllinen ominaisuus? Turvallisuus on tärkein luonnollisesti. Netistä toki löytyy vaikka kuinka paljon näitä, mutta jos joku malli/valmistaja on erityisen käytännöllinen tai epäkäytännöllinen, niin kokemukset kiinnostaa.

Me hommattiin ekalle pennulle vuos takaperin Britaxin 360 istuin. Päivääkään en vaihtaisi pois enkä "perusmalliin" ikinä palaisi.

 

[valkeaori]

Muksulle rupeaa käymään turvakaukalo hiljalleen pieneksi, ja pitäisi siirtyä seuraavaan malliin. Mitä suosittelette? Onko tuo 360 kääntyvyys hyödyllinen ominaisuus? Turvallisuus on tärkein luonnollisesti. Netistä toki löytyy vaikka kuinka paljon näitä, mutta jos joku malli/valmistaja on erityisen käytännöllinen tai epäkäytännöllinen, niin kokemukset kiinnostaa.

Itse ainakin olen kokenut aivan helpoksi 1,5 vuotiaan nostamisen istuimeen, vaikkei kyseessä olekaan sivulle kääntyvä istuin. Yhtälailla vöiden kiinnittäminen käy mielestäni hyvin helposti. Tokikaan ei ole kokemusta kääntyvästä, mutta ei ole ainakaan jäänyt sellaista kaipaamaankaan.

Varmasti siis on helpompaa jos on sivulle kääntyvä, mutta ei se kyllä ollenkaan hankalaa ole vaikkei olisikaan.

 

[septi]

Muksulle rupeaa käymään turvakaukalo hiljalleen pieneksi, ja pitäisi siirtyä seuraavaan malliin. Mitä suosittelette? Onko tuo 360 kääntyvyys hyödyllinen ominaisuus? Turvallisuus on tärkein luonnollisesti. Netistä toki löytyy vaikka kuinka paljon näitä, mutta jos joku malli/valmistaja on erityisen käytännöllinen tai epäkäytännöllinen, niin kokemukset kiinnostaa.

Tuossa muutama viesti aiemmin viestissä #1983 oltiin kyselty samaa asiaa ja siihenkin tuli vastauksia jotka kannattaa tsekata

 

[king of the jungle]

Niin se vain aika rientää ja oma pojukin jo kohta puoliin vuoden vanha.

On kyllä mahtavaa katsoa tuota ilopillerin kehitystä ja oivalluksia. Mihin se pieni sylivauva hävisi? Nyt painoa sen 11kg ja voimaakin tuntuu löytyvän. Välillä ei millään tekisi päästää irti jostain tavarasta, johon ei saisi koskea ja vauhtia on kuin Monzassa. Kävelykin jo luonnistuu varovaisin askelin, mutta auta armias kun kontatessa sitä vauhtia riittää. Hetken kun päästät pois katseelta, niin onkin jo jossain toisessa huoneessa yrittämässä maistella mitä nyt ikinä löytyykään matkan varrelta.

Välillä ollaan tyttöystävän kanssa mietitty, että ollaankohan me päästä aika helpolla vauvan kanssa. Alussa heräili tietysti yölläkin syömään tissiä, mutta oikeastaan sen jälkeen kun siitä luovuttiin, niin vetelee aina sen 10-12h yöunet yhteen putkeen. Ihan yhden käden sormilla on yöheräämiset laskettavissa ja nekin on sitten hoitunut sillä, kun on käynyt vähän silittämässä ja hyssyttelemässä.
Ainakin mitä kauhutarinoita välillä kuulee, niin ei ole onneksi omalle kohdalle ainakaan vielä osunut.

Pakko sanoa kyllä, että sitä on aivan saatanan onnellinen tuon pojun kanssa. Mietittiin jopa aborttia raskauden alussa, mutta nyt kun miettii, niin elämä olisi niin paljon tylsempää ja harmaampaa ilman tuota ilopilleriä. Toki on välillä hetkiä, jolloin sitä kaipaisi omaa rauhaa ja aikaa, ja ehkä vähän sellaistakin että voisi vain mennä miten haluaa, mutta kyllä tämä poju vie senkin ihan 100-0 loppupeleissä.

Itse tykkään paljon "omasta ajasta", mutta jotenkin siihenkin on osannut suhtautua jo paremmin. Alussa se hiukan ärsytti, kun sitä tuttua omaa aikaa ja tapaa puuhailla yksinäni ei enää niin paljon ollut. Alussa oli myös hiukan vaikeaa tai ehkä jopa outoa viettää aikaa vauvan kanssa, kun sehän vain siinä möllötteli selälteen. Jotenkin sitä on vielä saanut ison annoksen virtaa itsekin, kun poju alkoi liikkumaan. Ensin tietysti selältä mahalleen ja toisinpäin ja sitten pikkuhiljaa omalla tyylillään eteenpäin raahautuen, kunnes sitten kunnolla kontaten. Ja nyt kohta mennään jo kovaa vauhtia ihan seisoenkin.
Eipä tässä malta odottaa, kun pääsee pihalle leikkimään kunnolla ja vaikka jotain palloa potkimaan.

Mutta hei isät! Herätys! Sen verran olen kuullut tyttöystävänkin kavereiden ja ihan omienkin kavereiden kautta isien roolista ja toiminnasta, että nyt sitä herätystä niille, jotka sitä tarvitsee.
Tosi moni äiti kertoo, että vauvan isä ei juurikaan osallistu vauvan hoitoon tai puuhiin. Eli edelleen mennään sillä "Mies hoitaa leivän pöytään"-asenteella, vaikka näissäkin tapauksissa äidit palaa äitiysloman jälkeen työelämään.
Eräällä naisella miehensä ei ollut ikinä vielä 8kk ikään asti vaihtanut esimerkiksi vaippaa kertaakaan. Eikä ollut mukana sairaalassa, koska kuulemma synnytys on likaisen näköistä touhua, joten näki oman lapsensa vasta neljä päivää syntymän jälkeen kun tulivat kotiin. Sairaalastakaan ei voinut hakea, kun "oli muuta". Onnea vaan tälle suhteelle.
Ja sitten on niitäkin tapauksia joissa mies soittaa heti vaimon perään, kun tämä on ensimmäistä kertaa ilman vauvaa jossain kaupassa käymässä, että miksi tämä vauva nyt itkee.

Ja monesti kuulee miehiltäkin sellaista ylpeilyä sillä, että "Kertaakaan en ole vaippoja vaihtanut, enkä muuten vaihda".

Oikeastaan aika jopa surullista, jos oman lapsensa vaippojen vaihto tai muu ylipäänsä hoitaminen on niin kamalaa. Toivon mukaan syynä ei ole ainakaan se, että "se ei ole miehistä".

 

[Creed Bratton]

Hieno viesti @king of the jungle .

Oma tyttö täyttää syksyllä kolme ja päivääkään en vaihtaisi. Vaikka tällä hetkellä uhma on aika raju ja välillä menee hermot, kun ei tuo tottele mitään sanoja.

Huutonaurua näille ”sankareille”, jotka ylpeilevät sillä etteivät vaihda vaippaa. Omasta tuttavapiiristä ikävä kyllä löytyy muutama isä, joita saattaa tulevaisuudessa harmittaa aika paljon se miten vähän osallistuvat pienen lapsen elämään.

Itse olen oman tytön kanssa viettänyt viikonloppuja/pieniä lomia keskenämme jo alle vuoden ikäisestä ja nyt heinäkuussakin viimeiset 2 viikkoa ollaan arkipäivät kahdestaan, kun vaimo palaa töihin ja päiväkoti on kiinni. Odotan innolla sitä, kun päästään tekemään retkiä ja mökkireissuja kahdestaan. Onhan jonkun mökkireissun jälkeen usein aika loppu, kun kokoajan saat olla keksimässä ohjelmaa, mutta en vaihtaisi päivääkään pois.

 

[iibor]

Todellakin hienoa teksti @king of the jungle .

Täällä onnellinen pian 1,5v tytön isä. Mulla täysin sama, etten kyllä päivääkään vaihtaisi pois. Vielä ei ole uhma alkanut, mutta sellaisia orastavia merkkejä on ilmassa siitä, että tyttö on perinyt äitinsä itsepäisyyden (koska minähän en ole itsepäinen). Joten "innolla" tuota, varmaankin väistämätöntä, uhmaa odotan :D

Jäämme tytön ja koiramme kanssa kolmistaan nyt elokuusta kotiin, kun äiti palaa töihin ja itse käytän loput isyysvapaistani kesälomien jälkeen. Onneksi niitä oli vielä 36kpl, joten vasta sitten syyskuussa takaisin töihin. Ja silloinkin 40% sopparilla, jotta saa lopun ajan olla osittaisella hoitovapaalla tytön kanssa. Odotan myös innolla sitä meidän yhteistä arkea, jolloin saamme tehdä vaikka mitä konnuuksia äidin tietämättä. Ja erityisesti odotan niitä kaikkia päiväretkiä eväiden kanssa kotieläinpuistoihin, Korkeasaareen, Linnanmäelle ja ties minne. Ja tietysti uimista, josta on jo nyt tullut meidän yhteinen harrastus.

On se vaan sanottava, että onneksi Suomessa mahdollistetaan iseille myös se, että saavat viettää aikaa lapsensa kanssa kotona. Toivoisin, että jokainen isä sen mahdollisuuden käyttäisi.

 

[king of the jungle]

On se vaan sanottava, että onneksi Suomessa mahdollistetaan iseille myös se, että saavat viettää aikaa lapsensa kanssa kotona. Toivoisin, että jokainen isä sen mahdollisuuden käyttäisi.

Käsittääkseni kohta tulee vielä tähänkin iso muutos, kun taidetaan ajaa isille myös yhtä tai lähes yhtä pitkää isyyslomaa kuin äidille.
Harmittavasti senkin tosiaan jättää moni käyttämättä, kun ei halua/jaksa/uskalla olla kahdestaan lapsensa kanssa.

 

[iibor]

Käsittääkseni kohta tulee vielä tähänkin iso muutos, kun taidetaan ajaa isille myös yhtä tai lähes yhtä pitkää isyyslomaa kuin äidille.
Harmittavasti senkin tosiaan jättää moni käyttämättä, kun ei halua/jaksa/uskalla olla kahdestaan lapsensa kanssa.

Kyllä, tuohan tulee nyt jo 2022 vuoden alusta voimaan. Isyysvapaa poistuu siis nykymuodossaan ja jatkossa sekä äidillä että isällä on oikeus puolen vuoden ansiosidonnaiseen vanhempainvapaaseen.

Aivan loistava uudistus mielestäni.

 

[Knox]

Kyllähän oma lapsi on heittämällä hienoin asia maailmassa. Joka päivä tuntuu oppivan uutta ja onhan tuon tytön kanssa aivan mahtava touhuta menemään.

Ja toki sitä välillä kaipaa omaa aikaa, ja jopa tietyllä kaiholla muistelee kuinka helppoa elämä ennen oli. Se on hieno tunne, kun on kiire lähteä, ja tuo vähän yli vuoden ikäinen neiti on yhtäkkiä ehtinyt kaataa maidot koiran päälle ja lattialle, piilottaa omat kenkänsä ja vääntää kunnon niskapaskat. Vaan kaikesta huolimatta en vaihtaisi päivääkään.

 

[Via Dolorosa]

Aivan loistava uudistus mielestäni.

Ja tämän minä aion itse myös hyödyntää, kun aika tälle mahdollisuudelle tulee koittaamaan.

*******

Täällä alkaa pikkuhiljaa jo olemaan hyvinkin odottavainen fiilis uuden tulokkaan suhteen. Kaukalot, vaunut ja muut tarvikkeet ovat vihdoin kaikki nyt hankittu ja ainoa mikä on vielä jäljellä on itse vauvan syntymä.

Näillä näkymin elokuun lopussa/syyskuun alussa pitäisi kuulua se ensimmäinen parkaisu maailmaan.

 

[Milles Mortenson]

Ja tämän minä aion itse myös hyödyntää, kun aika tälle mahdollisuudelle tulee koittaamaan.

*******

Täällä alkaa pikkuhiljaa jo olemaan hyvinkin odottavainen fiilis uuden tulokkaan suhteen. Kaukalot, vaunut ja muut tarvikkeet ovat vihdoin kaikki nyt hankittu ja ainoa mikä on vielä jäljellä on itse vauvan syntymä.

Näillä näkymin elokuun lopussa/syyskuun alussa pitäisi kuulua se ensimmäinen parkaisu maailmaan.

Miten teillä tai muilla odottavilla; onko äidit ottaneet raskausaikana koronarokotetta? Meillä raskaus vasta aivan alussa ja kerran jo äidin rokoteaikaa siirretty, kun niin vähän vielä tutkimustietoa vaikutuksesta raskauteen. Vähän aikaa sitten rokotetta ei suositeltu, mutta nyt suositellaan.

 

[Via Dolorosa]

Miten teillä tai muilla odottavilla; onko äidit ottaneet raskausaikana koronarokotetta?

Ei ottanut, vaikka hoitoalalla työskentelee. Tosin silloin kun se mahdollisuus piikille joskus helmikuussa oli päästä, niin eihän sitä edes suositeltu. Nyt ei niin suurta tarvetta ole edes ottaa, koska on mammalomalla. Ottaa sitten synnytyksen jälkeen.

 

[V-G-]

Miten teillä tai muilla odottavilla; onko äidit ottaneet raskausaikana koronarokotetta? Meillä raskaus vasta aivan alussa ja kerran jo äidin rokoteaikaa siirretty, kun niin vähän vielä tutkimustietoa vaikutuksesta raskauteen. Vähän aikaa sitten rokotetta ei suositeltu, mutta nyt suositellaan.

Meillä vaimo otti, koska suositukset muuttuivat niin, että voi ja kannattaa ottaa. Raskaudelle tuosta ei ole haittaa, ja mahdolliset sivuvaikutukset ovat mitättömän pientä siihen verrattuna mitä itse tauti voisi aiheuttaa. Eli siis perusterveelle odottavalle naiselle rokote ei aiheuta mitään riskiä.

Ja siis joo, toinen lapsi on meilläkin tuotantolinjalla. Syntyy alkuvuodesta. Tuleva isoveli ei oikein vielä tunnu ymmärtävän asiaa sen enempää suusanallisen kerronnan kuin isoeleisen, vaimon vatsan suuntaan suoritetun viittilöinninkään avulla. Se on ihan ok, kun ikää on vasta reilu 14kk.

 

[Creed Bratton]

Onnittelut kaikille tuoreille (ja kohta Syntyville) isille!

Ja jos on joku joka isyysvapaita pohtii, niin hyvä huomioida, että niitä voi ”kuluttaa” vuosiloman kanssa samaan aikaan, eli maksimoikaa rahat Valtiolta nostamalla ne samaan aikaan vuosiloman kanssa jos ei muuten ole mahdollista.

 

[pepsi]

Ja monesti kuulee miehiltäkin sellaista ylpeilyä sillä, että "Kertaakaan en ole vaippoja vaihtanut, enkä muuten vaihda".

Oikeastaan aika jopa surullista, jos oman lapsensa vaippojen vaihto tai muu ylipäänsä hoitaminen on niin kamalaa. Toivon mukaan syynä ei ole ainakaan se, että "se ei ole miehistä".

Näitä tapauksia kuulee yllättävän paljon. Nämä tapaukset ovat toki itsessään ihmettelyn aihe, mutta kyllä vielä enemmän ihmettelen niitä puolisoita ja naisia, kelle tämä on ok. Tai ei varmasti kaikille ole ok, mutta hyväksyvät jollain lailla tilanteen. Kyllä jos itse ilmoittaisin etten muuten meidän pienokaiselle vaippoja vaihda, saisin kyllä vaihtaa puolisoa saman tien. Tai lähinnä puolisoni vaihtaisi minut.

 

[Creed Bratton]

Mä en edes ymmärrä mikä siinä vaipan vaihdossa on niin kamalaa, varsinkaan ensimmäisten kuukausien aikana, kun ei se tavara edes juurikaan haise. Toki joku taaperon pilttiruokavalio saa jo aikaiseksi aika järkyttävää döfää, mutta sellaista se lapsiperheen elämä on.

 

[Mynttoni]

Mä en edes ymmärrä mikä siinä vaipan vaihdossa on niin kamalaa, varsinkaan ensimmäisten kuukausien aikana, kun ei se tavara edes juurikaan haise. Toki joku taaperon pilttiruokavalio saa jo aikaiseksi aika järkyttävää döfää, mutta sellaista se lapsiperheen elämä on.

Jep, ja helpommaksi vaan muuttuu, kun tavarakin kiinteytyy. Sitä on välillä jopa oikein ylpeä 1,5 vuotiaan tuotoksista vaippaa vaihtaessa.

 

[Creed Bratton]

Jep, ja helpommaksi vaan muuttuu, kun tavarakin kiinteytyy. Sitä on välillä jopa oikein ylpeä 1,5 vuotiaan tuotoksista vaippaa vaihtaessa.

Oma tyttö on nyt 2v9kk ja viime viikkoina on onnistunut tekemään pottaan/pönttöön, joka tuntuu omanlaiselta taisteluvoitolta. Vaippashow alkaa vihdoin olla ohi, öitä lukuunottamatta.

 

[Malkkinen]

Oma tyttö on nyt 2v9kk ja viime viikkoina on onnistunut tekemään pottaan/pönttöön, joka tuntuu omanlaiselta taisteluvoitolta. Vaippashow alkaa vihdoin olla ohi, öitä lukuunottamatta.

Meillä on saman ikäinen tyttö ja puoli vuotta oltu ilman vaippaa, öisinkään ei ole tarvinnut. Hienointa on kun sieltä potasta pitää lopuksi tarkistaa se jätöksen muoto ja nimetä kakka sen mukaan. On tullut vastaan jo ainakin kilpikonna, majakka, mato, sarvikuono ja sitten perinteisemmät jööti, läjä ja pökäle.

 

[Tadu]

Mä en edes ymmärrä mikä siinä vaipan vaihdossa on niin kamalaa, varsinkaan ensimmäisten kuukausien aikana, kun ei se tavara edes juurikaan haise. Toki joku taaperon pilttiruokavalio saa jo aikaiseksi aika järkyttävää döfää, mutta sellaista se lapsiperheen elämä on.

Täällä vauvalla ilmeisesti maitoallergia eikä tajuttu kuin joskus 2-3 kk kohdilla äidin lopettaa maitotuotteet. Noh, ripuliallergiapaskaa tuli yli 5 kertaa päivässä ja haisi aivan kamalalta. Hyvin selvittiin. Eka vaipanvaihtoni oli jo sairaalassa kun vauvan äiti oli vuodepotilaana.

Säälittää nämä ”alfaiskät”. Isyys on mun elämän paras juttu ja haluan olla kaikessa mukana.

 

[Grainger]

Meillä kuopus 2v6kk oppi potalle, kun sai laittaa tarran jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Tuntui jo, että tämä vaipparalli ei lopu ikinä.

Kaksi vanhempaa ovat jo kymmenen ikävuoden molemmin puolin, joten sujuvasti oli ehtinyt unohtaa tuon Pampersien raahaamisen epämiellyttävyyden. No, pitäisi nauttia, kun viimeinen kerta sitäkin lajia. Kiitos vasektomian.

 

[Malkkinen]

Jänniä juttuja nämä pottahommat. Meillä lapsi puoli vuotta sitten ilmoitti, että nyt alan sitten käymään potalla enkä pidä enää vaippoja. Oli siis silloin pari kuukautta yli 2v. Nyt alkanut ilmaisemaan halunsa pöntölle. Ei kai siinä muuta kun pöntölle vaan. Mitenkään ei ole tarvinnut noihin hommiin opettaa tai kannustaa.

 

[Haastattelija]

Kyllä, tuohan tulee nyt jo 2022 vuoden alusta voimaan. Isyysvapaa poistuu siis nykymuodossaan ja jatkossa sekä äidillä että isällä on oikeus puolen vuoden ansiosidonnaiseen vanhempainvapaaseen.

Aivan loistava uudistus mielestäni.

Kuulostaa hyvältä. Meillä laskettu aika marraskuun lopussa.. meneeköhän meikäläisen vapaat sitten vanhan lainsäädännön mukaan, vai kuinka?

 

[Knox]

Mä en edes ymmärrä mikä siinä vaipan vaihdossa on niin kamalaa, varsinkaan ensimmäisten kuukausien aikana, kun ei se tavara edes juurikaan haise. Toki joku taaperon pilttiruokavalio saa jo aikaiseksi aika järkyttävää döfää, mutta sellaista se lapsiperheen elämä on.

Jep. Mulle on ollut itsestään selvää, että vaihdan vaipat, syötän ja teen kaikkea mitä tarviikaan tehdä. Kieltämättä joskus meinaa tukka nousta pystyyn hajusta, mutta minkäs teet. Ei ne öiset valvomisetkaan ole mitään herkkua, mutta kuuluu pakettiin.

Toki on myös olemassa äitejä, jotka ovat sitä mieltä että ainoastaan he osaavat hoitaa lastansa. Kaverin vaimo on tällainen, hän vaihtaa vaipat, syöttää, nukuttaa, leikittää, puhaltaa kun sattuu yms. Tämä rouva ei käy käytännössä missään ilman muksua, koska miksi kukaan tekisi lapsen ja jättäisi sen yksin.

A

 

[BOL]

Toki on myös olemassa äitejä, jotka ovat sitä mieltä että ainoastaan he osaavat hoitaa lastansa. Kaverin vaimo on tällainen, hän vaihtaa vaipat, syöttää, nukuttaa, leikittää, puhaltaa kun sattuu yms. Tämä rouva ei käy käytännössä missään ilman muksua, koska miksi kukaan tekisi lapsen ja jättäisi sen yksin.

Tämä on näin naisnäkökulmasta mielenkiintoinen asia. Meillä lasteni isä on ollut aina paljon lasten kanssa ja meille oli ihan itsestään selvää, että lapsilla on kaksi vanhempaa, jotka ovat sekä yhdessä että myös erikseen vastuussa lapsista. Itse olin lasten ollessa pieniä todella paljon ja intensiivisesti heidän kanssaan myös yksin, joten kun sain omaa aikaa, en rehellisesti sanottuna edes halunnut tietää, miten kotona pärjätään. Vaikka lapset ovat minulle todella rakkaita, joskus pitää päästä pois heidän luotaan ja olla vain aikuinen nainen, eikä jonkun äiti. Ja oletus oli kuitenkin aina se, että kyllä ne nyt hengissä pysyy ja tuskin siellä nyt hampaattomalle mitään sisäfilettä on grillattu.

Näin jälkikäteen voin myöntää, että olisin kuitenkin voinut olla rennompikin. Mies teki asiat omalla tavallaan ja kyllä mä annoin turhan usein myös palautetta, jonka olisin voinut jättää antamatta. Yhtenä syynä oli oma tolkuton väsymys. Mutta aina olen ollut myös sitä mieltä, että kun olen pois kotoa, isän on turha soitella mun perääni ja kysellä "tyhmiä". Siis tyyliin, pitääkö pylly pestä joka kerta kakkaamisen jälkeen, missä meillä on sitä, tätä tai tuota ja kuinka pitkään ruokaa pitikään lämmittää. Kaikki ovat sellaisia asioita, joissa voi käyttää tervettä harkintaa, asiat on kysytty ja kerrottu moneen kertaan (en siis ole jemmaillut tarkoituksella vaikkapa puhdistuspyyhkeitä, vaan ne ovat aina olleet samassa paikassa) ja ruoan lämpötilakin selviää kokeilemalla. Ei äidilläkään ole mitään manuaalia, mistä kaikki opiskellaan ulkoa, vaan suurin osa asioista on sellaisia, että pitää vain soveltaa ja jotenkin pärjätä. Sanoin myös monta kertaa, että jos minulle joskus tapahtuisi jotakin, hänen pitäisi itse selvitä ihan kaikesta. Pitää tietää neuvolat ja milloin sinne mennään, pestä ja viikata pyykit, suunnitella kauppareissut, siivota, ostaa uudet vaatteet, siirtyä ruokinnassa seuraavaan vaiheeseen, hakea päiväkotipaikkaa ja ilmoittaa kouluun, jne. Että sen verran kannattaa itsekin kysyä ja selvitellä asioita, että sitten oikeasti pärjäisi, jos mua ei olisikaan, koska vastuu lasten elossa pitämisestä kuuluisi yksin hänelle. Mutta kyllä hän siitä tietenkin selviäisi, koska olisi pakko. Mutta monesti kaikkein helpointa hänelle oli vain kysyä minulta ja se taas turhautti usein minua, koska kysymykset olivat usein samoja tai ihan arkisia asioita, jotka olisi selvinnyt vaikka kaapin ovia avaamalla.Mutta ymmärrän myös, että hän kävi töissä ja hänellä oli paine perheen elättämisestä muiden työpaineiden lisäksi, joten helppoa ei hänelläkään ollut. Näistä on myös jälkikäteen puhuttu ja olen pyytänyt anteeksi omaa, osin turhaakin nipotustani.

Yksi toistuva asia sai minut kuitenkin aina ärtyneeksi ja se oli aikatauluissa pysyminen. Meillä oli melko tarkat iltarutiinit kahden lapsen kanssa, mutta ei mikään minuuttiaikataulu kuitenkaan. Mutta suhteellisen tiukat raamit, koska se sujuvoitti nukkumaanmenoa ja itse kaipasin todella paljon hiljaisuutta iltaisin, jotta olisin päässyt rauhoittuneena nukkumaan ennen kuin jompikumpi taas heräsi. Lasten saamisen myötä minusta tuli herkkäuninen ja pahimmillaan heräsin viisikin kertaa yössä. Näin jälkikäteen en ihan hirveästi muista pikkulapsiajoista yksityiskohtia ja silloista tilaa voisi kuvailla ikidarraksi. Olimme sopineet, että mies hoitaa iltapesut, koska tällöin he saavat lasten kanssa yhteistä aikaa ilman minua ja mies myös "ihan oikeaa omaa vastuuta" ilman, että puutun mihinkään. Varmaan 90% illoista mun piti kuitenkin aina muistuttaa ja hoputtaa, että kohta pitää mennä kylpyyn ja aina sain vastaukseksi "kohta mennään". Toisinaan annoin asian olla ja silloin iltapesut saattoivat myöhästyä yli tunnillakin, mikä taas johti siihen, että nukkumaanmeno viivästyi ja se ärsytti. Illoista tuli levottomampia, joku huuteli enemmän sängystä ja ramppasi sieltä pois muutenkin ja oma vitutuskäyrä nousi, kun tuntui, ettei yhtään hetkeä ollut ilman jotain lapsiin liittyvää. Yöt olivat usein myös unen kannalta levottomampia ja kun heräsivät kuitenkin aamuisin melkolailla samaan aikaan, lyhyemmät yöunet näkyivät myös seuraavana päivänä. Ja minä olin yksin kuuntelemassa sitä kiukuttelua ja normaalisti helposti sujuvista asioista tuli lasten kanssa jos jonkinlaista vääntöä, myös esim. yksivuotiaan kanssa. Syy- ja seuraus-suhde oli helposti havaittavissa ja kyllähän se turhautti, että toisen ajattelemattomuudesta minä maksoin sen hinnan ja hän oli autuaan tietämättömänä duunissa aikuisten keskellä.

Asiasta keskusteltiin paljonkin ja selitin, miksi on tärkeää hoitaa iltapesut vaikka mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin, mutta tulokset jäivät vähän valjuiksi. Tämä aiheutti toistuvaa nalkuttamista multa, mutta syy ei ollut siinä, että mies teki asiat omalla tavallaan, vaan siinä, että lopputuloksena oli väsyneemmät lapset ja aikuisten oma aika jäi vähemmälle. Kun sitten mies oli välillä vähän närkästynyt siitä, että halusin lasten nukkumaan menemisen jälkeen olla käytännössä vain yksin, selitin, että se on se hinta, mikä pitää maksaa, jos antaa varttien valua sormien läpi. Koin, että hän ei kuunnellut minua, eikä hän halunnut kunnioittaa minulle tärkeitä asioita ja se ärsytti todella paljon. Kukaan ei jaksa ystävällisesti jauhaa samoista asioista loputtomasti. Ja olihan niitäkin kertoja, kun hermostuin ja hoidin lasten iltatoimet itse ja mies hermostui mulle, että en anna hänen hoitaa asioita. Mistä taas hermostuin lisää, koska jos iltapesujen on sovittu alkavan klo 19 ja vien lapset pesulle klo 19.30, siimaa on kyllä mielestäni annettu. Mutta toimintani taustalla oli aina ennen kaikkea lasten etu, ei miehen toiminnan kontrollointi. Mutta sekin on hyvä ymmärtää, että jos kukaan ei kontrolloi mitään koskaan, pakka menee aika nopeasti sekaisin eikä se ole lastenkaan etu. Kaikkia tällainen ei haittaa, mutta jos perheessä on yksikin ihminen, jota se haittaa, elämänlaatu laskee. En usko minuuttiaikatauluihin yleisesti, mutta tiedän myös lapsia, joiden kanssa on pakko pitää todella tiukasti aikatauluista kiinni tai se näkyy lapsen toiminnassa. Tässäkin a ja o on oman lapsen ja puolison/toisen vanhemman tunteminen. Taistelunsa kannattaa valita hyvin.

Kun lapsia oli yksi, rutiinien merkitystä ei ihan ymmärtänyt. Tai ymmärsi omalla tavalla, mutta ne silloiset rutiinit eivät todellakaan olleet vertailukelpoisia niihin rutiineihin, mitä meillä oli kahden lapsen kanssa. Nuorempi on aina ollut hyvä nukkuja, varmasti osittain luonnostaankin, mutta myös siksi, että asiat on käytännössä koko hänen elinaikansa tehty samalla tavalla ja se loi turvaa. Päivisin saattoi olla sitten rennompaa ja jos oltiin jossain liikkeellä, meillä ei ole koskaan ollut niin justiinsa, syödäänkö lounasta klo 12 vai klo 13 ja joskus heitettiin välipalaa huuleen ja syötiin lounas vasta klo 15. Ja hyvin meni, koska kysymyksessä oli poikkeus ja lapsilla oli jotain mielenkiintoista tekemistä tai seurattavaa. Usein seuraava päivä sitten rauhoitettiin niin, että tehtiin vain normaaleja arkijuttuja ja ulkoiltiin lähellä se pari kertaa päivässä satoi tai paistoi. Päiväkoti sitten toi omat rutiinit ja lasten vireystilasta riippuen välillä oltiin ihan vain tarhapäivän jälkeen kotona ja saivat tehdä, mitä halusivat. Mutta tietyt puitteet oli olemassa ja itse katson näin jälkikäteen, että niistä oli selvästi hyötyä.

Vinkkinä antaisin kaikille isille, että olkaa omatoimisia, älkää kysykö samoista asioista kerta toisensa jälkeen uudelleen, kun vaimo lähtee johonkin ulos, älkää soitelko perään ja mikä tärkeintä, kuunnelkaa, mitä vaimo sanoo. Se nimittäin kasvattaa luottamusta. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja vanhemmalla pitää olla luottamus siihen, että toinen oikeasti pärjää. Jos on jatkuvasti ihan pihalla, sitä luottamusta ei välttämättä synny. Tämä on molemminpuolinen asia: pitää uskaltaa luottaa, mutta pitää jo myös etukäteen osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Se ei edistä kenenkään asiaa, että äiti viettää omaa aikaa hermoillen, miten siellä kotona pärjätään, pikemminkin päinvastoin.

Suurin osa nykymiehistä on oikeasti hyviä isiä ja viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin mitä edelliset sukupolvet ovat viettäneet. Lasten kannalta se on mitä parhain lahja. Toki vastaavasti nyt lapset, joiden isät eivät vietä aikaa lastensa kanssa ehkä erottuvat enemmän kuin aikaisemmin ja se on tietysti taas kurja juttu näille lapsille. Mutta liikaa ei voi miettiä muitakaan, koska omat lapset tulevat aina ensin. Mutta tällaisessa tapauksessa, jos lapsen lähipiiristä löytyy tällaisia lapsia, heitäkin voi ottaa mukaan toimintaan. Jossain vaiheessa heille voi tulla suru, kun tajuavat, miten kiva isä kaverilla on, mutta pääsääntöisesti tällaisista kokemuksista jää kuitenkin ennen kaikkea hyvät muistot. Varsinkin aikuisena sitä sitten tajuaa, että ilman sitä kaverin isää niitä kokemuksia ei ehkä olisi ollenkaan ja niitä osaa arvostaa.

Hyvä Jatkiksen faijat, hyvin te vedätte!