Luulen tajunneeni parin päivän makustelun seurauksena sen pointin, joka tässä aluksi hämäsi meikää. Alkuun ihmettelin, että kun nämä kaikki aurinkokunnan möhkäleet kieppuu ja vaappuu toistensa massakeskipisteen ympärillä niin miksi ne ei miljoonissa vuosissa paiskaudu vaikka aurinkoon tai tähtienväkiseen avaruuteen. Hoksasin siis, että vaikka jokin voima sysäisi Maata jonkin verran sisäänpäin radalla (tai ulospäin), seurauksena olisi vain kiertoradan muodon muutos, muttei se kappale mihinkään karkaisi. Ainoastaan jos VAUHTIA muuttaisi, se saisi nämä efektit käymään toteen.
Oonko tehnyt oikean päätelmän?
Voimaan tarvitaan aina joku vastavoima, muuten planeetat pysyvät radoillaan. Tuo pohdinta voidaan liittää tällä hetkellä esoteeriseen pohdintaan siitä, miten maapalloa voitaisiin siirtää kauemmas auringosta aikojen kuluessa. Maapallon kiertonopeutta pitäisi jollakin keinolla muuttaa, jotta radan muuttaminen onnistuisi.
(1) Käytetään rakettia tms. työntövoimaa. Tuhoontuomittua, sillä siihen tarvittaisiin 6140 biljoonan megatonnin pommin verran energiaa. Aika turhaa sanoa, että sellaisen energiamäärän käyttäminen kertaheitolla ei olisi järkevää. Edes rakettimies ei harkitsisi sitä, Trump ehkä. (Avaruusasema Alfan tekijät pöhnäpäissään keksivät Kuusta tämäntyyppisen idean, joka ei toimi eikä sitä kannata käyttää.)
(2) Käytetään hivutustaktiikkaa. Jokainen lähellä maapalloa sivuava asteroidi muuttaa maapallon rataa eli nopeutta äärimmäisen vähän. Niinpä ohjataan maapallon lähelle asteroidivyöhykkeestä kappaleita, jotka sivutessaan maapalloa aikojen kuluessa muuttavat maapallon kiertonopeutta ja sitä kautta rataa. Pieniä riskejä toki on: asteroidi saattaa tömähtää maahan, mikä taas lopettaa kaikki muut puuhat aika välittömästi. Sivumennen sanoen, tällaiset järkäleet ovat hyödyllisiä, kunhan eivät osu:
Valtava asteroidi lähestymässä maata: Nasan mukaan "sivilisaationtuhoaja" singahtaa ohi
Hivutustekniikkaan liittyvä pieni ongelma on se, että menettäisimme Kuun. Kuu joka tapauksessa loittonee maasta, mutta tässä tapauksessa se olisi sitten lopullinen separaatio. Ellei taas käytetä jotakin tuoreempaa tekniikkaa kuun pitämiseksi paikoillaan.
(3) Painovoiman salat eivät ole vielä paljastuneet. Painovoima on heikko perusvoima, välittäjähiukkasenaan mahdollisesti gravitoni, mutta sen kumoaminen on edelleen työn alla. (Tähän liittyvää antigravitaatiota käytetään scifissä yleisesti, mutta käytännössä kukaan ei tiedä, onko gravitaation kumoaminen tässä suuruusluokassa mahdollista). Jos ajatellaan, että massa tarkoittaa kappaleessa olevaa materian tai energian määrää, periaatteessa voitaisiin pohtia mahdollisuutta massan kumoamista negatiivisen massan avulla. Tehdään maapallosta (tai ensin tietysti avaruusaluksesta) massaton kappale huijaamalla luontoa negatiivisen massan avulla. Ikävä kyllä, negatiivista massaa tarvittaisiin saman verran kuin varsinaista massaa, jolloin vaikutukset kumoaisivat toisensa. On toinen kysymys, syntyisikö tästä tilanne, jolloin kappale olisi massaton.
(4) Tietenkin voimme vaihtaa suuruusluokkaa ja pohtia pimeää energiaa. Jos on olemassa pimeää energiaa eikä se liity suoraan avaruuden rakenteeseen, silloin voitaisiin ajatella, että pimeää energiaa käyttämällä voisimme sysätä maapalloa kauemmas auringosta. Pimeää energiaa kuitenkin pitäisi kerätä (tai valmistaa) järjetön määrä, jotta tuonkaltainen toimenpide onnistuisi. Toistaiseksi pimeä energia vaikuttaa vain galaksien välillä työntäen niitä eroon toisistaan.
(5) Mennään edelleen spekulaatiossa kauemmas, jonnekin Q:n maailmaan. Koska avaruus kudelma, sitä voidaan supistaa tai venyttää. Jos voisimme venyttää maan ja auringon välillä olevaa avaruutta jollakin tavalla, se auttaisi maapallon siirtämisessä kauemmaksi. Kvanttipainovoimateoria saattaisi antaa tähän lisää työkaluja. Jos voisimme kvanttitasolla muokata avaruutta, tämä antaisi mielenkiintoisia näkökulmia.
(6) Säieteoria on tietysti spekulatiivinen, joten sen perusteella ei vielä voida kehittää toimivia malleja Maan siirtämisessä. Mutta jos olisi totta, että tietyillä säikeillä on gravitaation ominaisuudet, ei varmaan olisi kovinkaan vaikeaa muokata näitä säikeitä Planckin pituudesssa niin, että Maata voitaisiin siirtää kauemmas auringosta (siis hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa).
(7) Olisi houkuttelevaa ajatella, että Maan siirtäminen tapahtuisi kuin suurissa rakennuskohteissa. Pala kerrallaan. Tämä lienee Bruce Willis-tyylinen karvalakkimalli, mutta epäilen sen toimivuutta.
(8) Massat ovat seurauksena vuorovaikutuksesta Higgsin kentän tai bosonin kanssa. Luonnollisesti tästä seuraa ajatus, että voisimme jollakin tavoin vaikuttaa itse Higgsin kenttään ja tällä tavoin manipuloida massaa. Arvelen, että tämä ei olisi järkevää, sillä kentän muutoksia olisi vaikea kohdistaa yhteen kappaleeseen ja jos voitaisiin, kappale hajoaisi samantien palasiksi.
(9) Voitaisiinko kuvitella mahdollisuutta, että maan siirtämiseksi luotaisiin tilapäisesti kappale, joka olisi massaltaan riittävä maapallon radan muuttamiseksi? Mieleen tietysti tulee ensimmäisenä äärimmäisen tiheästä aineesta muodostunut kappale, neutronitähti. Ikävä kyllä, tämä taas johtaisi hankaluuksiin säteilyn kanssa: Maa pitäisi jollakin tavoin suojata vahvaa säteilyä vastaan. Mutta kuvitellaan edelleen: jos voisimme luoda kappaleen, joka olisi massaltaan riittävä ja joka ei aiheuttaisi hankaluuksia säteilyllään, silloin meillä olisi keinot vipuvarren käyttämiseksi maapallon siirtämisessä.
(10) Loogista olisi myös auringon pienentäminen tai auringon muokkaaminen, mutta tällaiseen teknologiaan ei vielä ole edes näköpiiriä olemassa. Maan suojaaminen auringolta ei myöskään onnistuisi. Auringolla on tosin säteilypaine, mutta sitä kautta maapallon sysääminen kauemmas on kohtalaisen turha toive. (Ilman, että teemme Maan massattomaksi).
(11) Tietysti voisimme rakentaa uuden Maan, mutta valittavasti sutta pukkaisi. Maahan liittyy niin mielenkiintoisia ominaisuuksia, että käytännössä meidän pitäisi rakentaa keinotekoinen planeetta, jonka sisäpuoli olisi elämää varten. Tylsää, varsinkin jos TV:n tarjonta ei paranisi.
(12) Aurinkokunta kiertää linnunradan keskipisteen ympäri. Tällöin maapallo kohtaa erilaisia avaruuden ympäristöjä, jotka voisivat tehdä radan muuttumisen mahdolliseksi. Tämä olisi luottamista sattumaan, pitäisi siis odottaa sopivia asteroidien ohitusta tai kenties eksyneen planeetan tms.
(13) Muokataan Mars elämälle sopivaksi. Taitaa olla työläämpää kuin Maan siirtäminen. Mutta kaiketi Marsista voisi tehdä valtavan kasvihuoneen, ilmakehä olisikin huomattavasti hankalampaa tehdä ja vakauttaa.
(14) Joku varmasti haluaisi lisätä simulaation mahdollisuuden, itse en tähän usko. Mutta kyseessä olisi tavattoman yksinkertainen idea: soitetaan simulaation tekijälle ja pyydetään simuloimaan Maa vähän kauemmaksi noin miljardin vuoden kuluessa.
(*) Kaikkiin näihin spekulaatioihin liittyy varaus, ihmiskunta on saavuttanut nykyisen teknologisen tasonsa noin 400 vuodessa, mutta mitään takeita ei ole kehityksen jatkumisesta. Miljardissa vuodessa ehtisi yksi jos toinenkin asteroidi törmätä maahan, jolloin huoli auringon laajenemisesta olisi lopultakin turha. Tästä huolimatta, en suosittele Trumpin äänestämistä seuraavissa vaaleissa.
