www.avaruus.fi
Tämä avaa huikeita mahdollisuuksia tulevaisuuden tutkimusmatkailijoille Star Trek-tyyliin. Toisin sanoen, poimuajo on ensin keksittävä ja dilitiumkiteet vielä löytämättä. Mutta koska fysiikan lait eivät suoranaisesti kiellä valoa nopeampaa matkustamista annetuin edellytyksin (itse avaruuden rakenteeseen täytyy vaikuttaa, jolloin aluksen massa ei kasva äärettömäksi), niin on mahdollista, että joskus näistäkin matkoista tulee seuramatkoja.
Varautuen tähän mahdollisuuteen, urakkamme jo Linnunradan suhteen on massiivinen x googol. Ja miten tähän avautuvaan mahdollisuuteen tulisi suhtautua?
Kuvitellaan tulevaisuutta, jolloin itse tähtienvälinen matkustus on arkipäivää. Nyt on niin, että planeettoja on lähes jokaisen tähden ympärillä. ja koska lähiavaruudesta löytyy myös monia maankaltaisia planeettoja, pitäisi jo tässä vaiheessa ryhtyä vakavaan keskusteluun siitä, millä planeetoilla loppujen lopuksi käydään. Sitä ennen, maapallon talousjärjestelmä on selvästikin muutettava. jotta matkojen vaatimat valtavat kustannukset saataisiin peitettyä. Ennen planeettojen välistä liittoa on luotava planeetan sisäinen liitto, joka kykenee allokoimaan resursseja tutkimusmatkailuun.
Tuleeko Linnunradasta joskus tylsä, vai tarjoaako se jatkuvia yllätyksiä tutkimusmatkailijalle? Tämäkin asia on määriteltävä: on ihmisiä, joita kiinnostaa erittäin paljon esimerkiksi laakamadon ruoansulatuselimistön toiminta ja jotka voisivat päiväkausia väitellä tästä asiasta. Vähän samaan tapaan kuin Wodehousen Fink-Nottle, jota kiinnosti tavattomasti vesiliskojen elämä. On ymmärrettävää, että tieteelle olisi tärkeää kartoittaa joka ikinen planeetta ja erityisesti ns. maankaltaiset kultakutrivyöhykkeellä olevat. Näin ollen, on tutkijoita, jotka haluaisivat tuntea joka ikisen kivenmurikan joka ikisellä kiviplaneetalla.
Tutkimuskoordinaattorin on kuitenkin tehtävä kipeitä ratkaisuja. Ehkä aluksi kartoitamme lähimmät maankaltaiset planeetat, mutta sen jälkeen ainakin resurssien ongelma tulee akuutiksi. Ei ole sittenkään halpaa lystiä (ellemme hylkää rahaa kokonaan) matkustella ympäri lähiavaruuttamme ja etsiä elämän merkkejä ja muuta kivaa ympäri universumia. (En muuten oikein usko, että viestiminen valoa nopemmin onnistuisi: aliavaruusviestintä lienee fiktiota. Kuvittelisin, että luomalla keinotekoisia erittäin pieniä madonreikiä tätä yritettäisiin). Joten avaruusaluksen on tuotava tietonsa mukanaan. Kuinka kauan rahoittajan kärsivällisyyys riittää uusien tutkimustuloksien odotteluun, jos sentään olemme vaikka 40 valovuoden päässä maasta?
On siis luotava yleiskuva, matemaattinen malli ennakoimaan tulevia kohteita. Kun kuvamme Linnunradasta tarkentuu, samalla meidän on etäisyyksien kasvaessa pyrittävä yhä tarkemmin valikoimaan kohteemme. Kohteiden asuttaminen on tavoitteemme, mutta ennen sitä on kohteet kartoitettava huolellisesti. Ja huolellisesti tarkoitan, ei samalla tavalla kuin sotea tehtiin ja paaaljon tarkemmin.
Kuvitellaan esimerkiksi maankaltainen planeetta, jolla on alkeellista elämää, ehkä kasvillisuuttakin. Lämpötila on sopiva elämään. Tähti elää riittävän kauan. Tapahtuuko planeetalla joitakin outoja kemiallisia reaktioita, jotka tekevät asuttamisen mahdottomaksi? Onko lähistöllä supernovakandidaatteja, osuisiko gammapurkaus juuri tähän kohteeseen miljoonan vuoden välein, onko planeettakunnan kiertomatka Linnunradan halki turvallinen, uhkaako planeettaa ilmastonmuutos, toimiiko laattatektoniikka, onko planeetan magneettikenttä riittävä. Veden laatu ja määrä on tietenkin hyvin tärkeä selvittää, samoin mineraalivarat. Nämä ovat siis peruskartoituksia.
Näiden lisäksi ovat eettiset pulmat, onko planeetan asuttaminen uhkana alkuperäiselle elämälle? Tai saako ihminen tuoda ravintokasveja mukanaan (lihansyönti on varmaan silloin jo tabu)? Miten planeetan yhteiskuntaelämä tulisi organisoida? Valitsemmeko demokratian, yksinvallan tai jotakin siltä väliltä. Kuitenkin täytyy aina varautua odottamattomaan, jokin asia, johon ei kiinnitetty riittävää huomiota, saattaa vaarantaa koko siirtokunnan tulevaisuuden.
Mielenkiintoissa näissä tiedeuutisissa on aina tuo "elinkelpoinen". Se kuvastaa sitä samaa uudisraivaajamentaliteettia, jolla maa vallattiin ja kansoitettiin. Siis elinkelpoinen ihmisen näkökulmasta. Esimerkiksi torakkojen näkökulma unohdetaan järkyttävän usein. Ihminen on tietysti kokonaisuus, joka kantaa sisällää melkoisen vilkasta bakteerikantaa ja viruksia. Viedessämme itsemme planeetalla, vaikutamme väkisinkin planeetan ekosysteemiin enemmän tai vähemmän planeetan eliöiden dna-rakenteestakin riippuen.
Pitäisikö sanoa, että ihmisessä on sisäänrakennettu ominaisuus levittäytymiseen ei vain planeetan ympäristöön vaan kokonaiseen galaksiin? Lisääntykää ja täyttäkää Linnunrata. Universumin täyttäminen vaatii vielä kehittyneempää teknologiaa, ehkä kohtaamme joskus vulcanuslaisia, jotka tarjoavat meille tärkeää tietämystään. Toistaiseksi asuttaminen on kuitenkin kaukoputken päässä ja ikäänkuin kangastuksena, varsin harmittavanakin. Voimme kuvitella mielessämme muslimin, joka näkee kaukoputkella paratiisiin, jossa siis on ne 72 taatelia, mutta vain länsimainen teknologia mahdollistaa matkan paratiisiin. Mitä tehdä? Kas siinä kysymys, Eskoseni.
www.hs.fi
