Matkalla avaruuteen?

[Ted Raikas]

Jos ajatellaan, että ihmiskunta lähettää todellisia siirtokuntia ulkoavaruuteen, tavoitteena toiset aurinkokunnat, joissa on planeettoja elämänvyöhykkeellä, niin on luultavaa, että tuolloin tulee kasvamaan sukupolvia, jotka syntyvät ja kasvavat avaruudessa ja heille alus voi tuntua aivan toisella tapaa luonnolliselta paikalta mitä se meistä tuntuisi. (Täsmennyksenä, nyt siis puhun tulevaisuudesta kenties tuhannen tai tuhansien vuosien kuluttua, jolloin uskon viimeistään tilanteen olevan sen, että ihmiskunta todella harppaa ulkoavaruuteen ja tavoitteena on päästä pois tästä aurinkokunnasta ja aloittaa hidas levittäytyminen universumiin. Ennen tätä aikaa uskon, että lähetetään yksittäisiä aluksia tutkimusmatkoille - mahdollisesti robottiluotaimia tai nanoluotaimia tutkimaan toisia aurinkokuntia tms.)

Kyllä ja ihminen on loppujen lopuksi varsin sopeutuvainen eläin. Pelkästään maapallolla ihmisiä elää hyvinkin erilaisiin jopa ankariin olosuhteisiin sopeutuneena ja sitä kautta elimistö on myös muokkautunut siihen ympäristöön ideaalimmaksi. En siis pitäisi mahdottomana, että ns. avaruusihmisetkin mukautuisi niihin olosuhteisiin ajan kanssa ja pystyisivät elämään siinä ympäristössä huomattavasti meitä paremmin. Enkä usko, että siihen menisi kovinkaan montaa sukupolvea kun nämä muutokset alkaisi jo näkyä.

 

[Sistis]

Mielenkiintoisia viestejä edellä. Mukavaa lukea tälläistä vaihteeksi, eikä lapsellista kinaamista, mitä Jatkoaika on nykyään pullollaan. Minä kun en näistä asioista oikein mitään tiedä, vaikka kiinnostaakin, niin on hienoa lueskella enemmän ymmärtävien näkemyksiä.

Jos aihe kiinnostaa edes vähän, niin kannattaa harkita, josko investoisi johonkin kirjaan, jossa kerrotaan asioista niin, että me tavallisetkin ihmiset ymmärrämme. Itse ostin joskus vähän kuin heräteostoksena URSA:n joka toinen vuosi ilmestyvän Maailmankaikkeus-kirjan. Oma versioni on 2013-2014. Kirjassa on varsin kansantajuisesti kerrottu kaikkea mahdollista aurinkokuntamme sekä muun maailmankaikkeuden rakenteesta sekä avaruustutkimuksen historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Adlibris näyttää myyvän uudempaa versiota hintaan 16.90€:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525985237

Olen itse positiivinen sen suhteen, että verrattain lyhyessä ajassa ihminen keksii ja oppii uutta avaruudessa liikkumisen sijaan. Toki varmasti oman aurinkokunnan alueella ollaan sidoksissa pitkään, mutta se nyt on looginen ensiaskel, ennen kuin on edes järkeä kurotella kauemmas. Pelkästään jos Marsiin matkustamisen vaikeudet ratkaistasiin, niin se olisi jo suuri juttu. Toivon, että omana elinaikanani vielä lähtisi ensimmäinen avaruuslaiva kohti punaista planeettaa. Tuollaista tutkimusmatkaa olisi mielenkiintoista seurata Maapallolta käsin.

Itsekin olen varovaisen toiveikas sen suhteen, että miehitetty Mars-lento saatettaisiin tehdä vielä omana elinaikanani. Teknisesti se ei käsittääkseni olisi nytkään ihan täysi mahdottomuus, mutta lennon onnistumisen todennäköisyyden kasvattamiseksi ja kustannuksen minimoimiseksi vaadittaisiin kuitenkin vielä teknisiä edistysaskelia, jotta lentoon kannattaisi ryhtyä. Veikkaisin, että ensin Marsiin lähetettäisiin joku miehittämätön alus, joka myös palaisi myöhemmin maan päälle. Vasta sen jälkeen saatettaisiin miehitettyä lentoa ryhtyä toteuttamaan. Kuulentojenkin paluusta on ollut toisinaan keskustelua, ja sellaisen näkeminen vielä omana elinaikana saattaisi olla monta pykälää todennäköisempi.

Sen verran pessimisti toisaalta olen, että en usko omana elinaikanani suuria tieteellisiä hyppäyksiä tapahtuvan, ellei jotain todella merkillistä tapahdu. Kaikenlaiset skismat, sodat ja muut erimielisyydet on omiaan jarruttamaan tieteen kehitystä. Jos kaikki se enerigia suunnattaisiin yhteisiin ponnistuksiin, niin varmasti saavutettaisiin nopeammin asioita. Vaan taitaa olla silkkaa utopiaa.

Toisaalta kylmän sodan aikana avaruustutkimukseen panostettiin niin maan perusteellisesti. Se oli yksi tapa kilpailla. Jos kylmä sota alkaa taas tulla takaisin, niin kilpailu saattaa lisääntyä entisestään.

 

[douppi]

Erittäin mielenkiintoista luettavaa ovat olleet mm. Paul Davies:n kirja Kolkko hiljaisuus sekä Esko Valtaojan kirjat (Itse olen lukenut > Kosmoksen siruja ja Kaiken käsikirja). Niihin jää kiinni aika helposti, ja on ollut mukava huomata, että sitä alkaa itsekin funtsimaan kaikenlaisia juttuja liittyen kaikkeuteen, sen syntyyn ja todellisuuteen. Ja vaikka sitä ei itse mikään fysiikan asiantuntija olekaan, niin kiinnostaahan se, että onko nyt havaitut fysiikan lait samanlaisia kaikkialla, vai voiko muuttujia olla paljonkin.

SETI on jo vuosikymmeniä etsinyt maanulkoista älykkyyttä mm. radioteleskoopeilla, ja myös keinovaloa on koitettu löytää... tuloksetta tietysti. Mutta ehkäpä ensin on löydettävä ylipäätään elämää. Hienoa että se komeetalle laskeutuminen eilen onnistui. Tuollaisista avaruuden palasista voi löytyä enemmän tietoa ja meille "kummia" juttuja, kun osaamme äkkiä edes arvata.

 

[ms.qvist]

Itsekin olen varovaisen toiveikas sen suhteen, että miehitetty Mars-lento saatettaisiin tehdä vielä omana elinaikanani. Teknisesti se ei käsittääkseni olisi nytkään ihan täysi mahdottomuus, mutta lennon onnistumisen todennäköisyyden kasvattamiseksi ja kustannuksen minimoimiseksi vaadittaisiin kuitenkin vielä teknisiä edistysaskelia, jotta lentoon kannattaisi ryhtyä. Veikkaisin, että ensin Marsiin lähetettäisiin joku miehittämätön alus, joka myös palaisi myöhemmin maan päälle. Vasta sen jälkeen saatettaisiin miehitettyä lentoa ryhtyä toteuttamaan. Kuulentojenkin paluusta on ollut toisinaan keskustelua, ja sellaisen näkeminen vielä omana elinaikana saattaisi olla monta pykälää todennäköisempi.

Minäkin toivon, että omana elinaikanani ihminen suorittaisi ensimmäisen miehitetyn Mars-lennon, mutta toisaalta suhtaudun toiveeseeni hiukan skeptisesti, koska sitten Apollo-lentojen kuussakaan ei ole ihminen vieraillut (joskaan ei ole ollut tarvetta tai motivaatiota suorittaakyseinen lento, kunnes nyt Kiinan tultua pelikentälle motivaatio voi olla olemassa). Pidän hyvin todennäköisenä kuitenkin sitä, että ennen kuolemaani (jos elän sen suomalaisen keskivertomiehen eliniän) ihminen on suorittanut uusia lentoja kuuhun ja että jonkin sortin kuuasema on jo rakenteilla tai jopa jo rakennettu. Mars-lento - se on sitten siinä ja siinä.

Toisaalta nyt on käynnissä ainakin yksi kaupallinen suunnitelma Mars-lennolle (tosi-tv-show), jossa muistaakseni nelihenkinen miehistö lennätettäisi perustamaan siirtokunta Marssiin ilman mahdollisuutta paluuseen. Tämä kaupallinen yhtiö on suunnitellut lentoa joskus 2020-luvun loppupuolelle, mutta suhtaudun näin haasteelliseen urakkaan varauksella. Hakijoita tälle lennolle tuli muistaakseni tuhansia siitä huolimatta ettei ole mahdollisuutta paluuseen ja todennäköisyydellä lennon osallistujat tulevat kokemaan "ennenaikaisen" kuoleman, jos siis lento järjestetään ja siirtokunta perustetaan. Ennen miehitettyä lentoa Marssiin lennätettäisi robotteja ja varusteita siirtokuntaa varten ja jonkoin sortin asuinkapseleita tms.

Toisaalta kylmän sodan aikana avaruustutkimukseen panostettiin niin maan perusteellisesti. Se oli yksi tapa kilpailla. Jos kylmä sota alkaa taas tulla takaisin, niin kilpailu saattaa lisääntyä entisestään.

Mikäli uusi kilpailu todenteolla alkaa, pidän todennäköisenä, että NASA:n kilpailija löytyy Kiinan suunnalta ja mahdollisesti Intiasta, joka toistaiseksi on avaruustaipaleen alkupuolella, vaikka saikin toimitettua luotaimen Marsin kiertoradalle taannoin. Venäjä taitaa pudota kelkasta, jollei saa talouttaan kuntoon, koska tällä hetkellä Venäjällä asevoimat ajaa käytännössä lähes kaikessa avaruustutkimuksen edelle, eikä ole näköpiirissä sellaista tulevaisuutta, että Venäjällä selkeästi siviilipuolen projektien rahoitus huomattavasti kasvaisi. (Osa projekteista saa toki rahoitusta puolustusbudjetista, kuten Angara-rakettiprojekti).

ESA:lla ja Japanilla voi myös olla mielenkiintoinen rooli tulevaisuudessa, huomattavasti nykyistä merkittävämpi.

vlad.

edit: Jos avaruus ja maailmankaikkeus kiinnostaa niin tuolloin muutaman kympin panoksella voi hypätä kelkkaan ja tilata Tähdet ja Avaruus -lehden. Vaikka siinä on infoa ja tietoa erilaisista havaintolaitteista niin käytännössä jokaisessa numerossa on tietoa myös avaruuslennoista ja maailmankaikkeuden tutkimisesta.

 

[Alamummo]

Tähdet ja Avaruus on kieltämättä laadukas lehti ja se tulee yleensä luettua kannesta kanteen. On asiasisällöltään vähän toista tasoa kuin joku Tieteen kuvalehti. Suosittelen liittymään Ursan jäseneksi ja lehti tulee sitten kylkiäisenä.

 

[pernaveikko]

Sotimista nyt en osaa nähdä suurena esteenä avaruuden valloitukselle. Paljon turhempiinkin asioihin resurssejamme tuhlaamme. Otetaan nyt vaikka yhtenä esimerkkinä pullovesi, 400 miljardin dollarin vuotuinen bisnes (koko Vietnamin sota 700 miljardia), kun nekin öljyt, muut luonnonvarat ja työtunnit voisi lähes kokonaisuudessaan käyttää vaikka avaruustutkimukseen (no, mieluummin ehkä johonkin "fiksumpaan" tutkimukseen). Ja pullovesihän on vain pienen pieni jäävuoren huippu koko talousvyyhdissä josta suurin osa on täyttä turhuutta.

Heh. On toki totta, että länsimaalaiset ei pullovettä tarvitse omassa pesässään, mutta entä ne maailman reilu kuusi miljardia muuta ihmistä? Useimmissa maailman maissa hanavesi ei kelpaa juotavaksi edes paikallisille ja pullovesi on ainoa vaihtoehto. Puhumattakaan siitä, että alueille rahaa ja työtä tuovat turistit pystyisivät sillä johtovedellä pesemään edes hampaansa sairastumatta.

Toisaalta nyt on käynnissä ainakin yksi kaupallinen suunnitelma Mars-lennolle (tosi-tv-show), jossa muistaakseni nelihenkinen miehistö lennätettäisi perustamaan siirtokunta Marssiin ilman mahdollisuutta paluuseen. Tämä kaupallinen yhtiö on suunnitellut lentoa joskus 2020-luvun loppupuolelle, mutta suhtaudun näin haasteelliseen urakkaan varauksella.

Mikäli uusi kilpailu todenteolla alkaa, pidän todennäköisenä, että NASA:n kilpailija löytyy Kiinan suunnalta ja mahdollisesti Intiasta, joka toistaiseksi on avaruustaipaleen alkupuolella, vaikka saikin toimitettua luotaimen Marsin kiertoradalle taannoin.

Vieläkö tuo kaupallinen hassuttelufirma on pystyssä, en ole ainakaan pariin vuoteen käynyt niiden nettisaitilla. Onkohan se todella vielä, reissu ei tietenkään tule toteutumaan. Jos Marsiin olisi mahdollista mennä tuosta vain reilun kymmenen vuoden päästä, niin sitten sinne mentäisiin. Harmillista, että tälläiset hämeenlinnalaiset autokauppiaat ovat koskaan edes saaneet julkisuutta.

Luin juuri jostain Intian avaruusjohtajan haastattelun. Tietyllä tavalla ollaan alkutaipaleella, mutta heillä on aivan nerokasta touhua. Luotain lähetettiin kiertoradalle aivan murto-osalla siitä mihin valkoihoiset ovat pystyneet. Heillä on kyllä osaamista ja suhteessa todella paljon enemmän rahaakin. Ovat aivan vakuuttuneita, että kuumönkijä on kohta siellä kuussa eikä mitään syytä epäillä sitä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Heh. On toki totta, että länsimaalaiset ei pullovettä tarvitse omassa pesässään, mutta entä ne maailman reilu kuusi miljardia muuta ihmistä? Useimmissa maailman maissa hanavesi ei kelpaa juotavaksi edes paikallisille ja pullovesi on ainoa vaihtoehto. Puhumattakaan siitä, että alueille rahaa ja työtä tuovat turistit pystyisivät sillä johtovedellä pesemään edes hampaansa sairastumatta.

Siksi kirjoitinkin "lähes kokonaisuudessaan". Suurin osa pullovedestä kulutetaan kuitenkin paikoissa joissa vesi on täysin juomakelpoista. Pointti kuitenkin oli havainnollistaa, ettei sotiminen mitenkään erityisen kallista ole moniin muihin turhuuksiin verrattuna eikä siten aiheuta esteitä avaruuden valloitukselle sen enempää kuin vaikka veden pullotuskaan. Päinvastoin, sotateknologian kehittämisen luulisi nopeuttavan läpimurtoja myös avaruusteknologiassa.

Mutta kuten sanottu, ei ole henkilökohtaisesti kovin kiinnostava aihe tämä. Suht resurssiköyhiltä tähän mennessä vaikuttaneet nuo mestat joihin voisi kuvitella ihminen menevänsä. Lähempänä tieteisfiktiota joku utopia että maan ulkopuolella laajamittaisesti asuttaisiin. Voihan sitä vastaavasti rakentaa kalliin asumuksen vaikka meren pohjaan mutta ei siinä mitään järkeä ole.

 

[pernaveikko]

Suht resurssiköyhiltä tähän mennessä vaikuttaneet nuo mestat joihin voisi kuvitella ihminen menevänsä. Lähempänä tieteisfiktiota joku utopia että maan ulkopuolella laajamittaisesti asuttaisiin. Voihan sitä vastaavasti rakentaa kalliin asumuksen vaikka meren pohjaan mutta ei siinä mitään järkeä ole.

Meren pohjaan tuskin kannattaa muuttaa, vaikka öljyähän sieltäkin kai lisää löytyisi. Kuu sen sijaan olisi täynnä tarpeellisia mineraaleja ties mihin käyttöön, kunhan vain keksittäisiin järkevä keino tuoda ne pois sieltä.

Ehkä avaruushissi voisi auttaa jollain tavalla tuossa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruushissi

 

[ms.qvist]

Vieläkö tuo kaupallinen hassuttelufirma on pystyssä, en ole ainakaan pariin vuoteen käynyt niiden nettisaitilla. Onkohan se todella vielä, reissu ei tietenkään tule toteutumaan. Jos Marsiin olisi mahdollista mennä tuosta vain reilun kymmenen vuoden päästä, niin sitten sinne mentäisiin. Harmillista, että tälläiset hämeenlinnalaiset autokauppiaat ovat koskaan edes saaneet julkisuutta.

Luin tämän syksyn puolella artikkelin, jossa oli maininta myös kyseisestä yrityksestä ja ainakin alkusyksystä yritys oli toiminnassa ja mikäli oikein muistan, ovat tehneet joitain kokeita mahdollisilla moduleilla joita tulisivat tulevaisuudessa käyttämään. Yrityksen johdolla on luottamus siihen, että jossain vaiheessa tulevat toteuttamaan projektinsa siitä huolimatta, että retkikunnalle tarjotaan vain menolippua (mikä tarkoittanee sitä, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä retkikunnan jäsenet kokisivat ennenaikaisen kuoleman viimeistään Marsissa).

Vaikka en täysin tyrmää tällaisia projekteja (siitä huolimatta, että kilpailevat vakavahenkisten projektien kanssa huomiosta), niin en kuitenkaan usko, että onnistuessaankaan yritys saisi 2020-luvulla Marsiin mitään - edes pelkkää luontaita tai ennalta pystytettäviä majoitusmoduleita puhumattakaan, että sinne saataisi retkikunta maasta.

Luin juuri jostain Intian avaruusjohtajan haastattelun. Tietyllä tavalla ollaan alkutaipaleella, mutta heillä on aivan nerokasta touhua. Luotain lähetettiin kiertoradalle aivan murto-osalla siitä mihin valkoihoiset ovat pystyneet. Heillä on kyllä osaamista ja suhteessa todella paljon enemmän rahaakin. Ovat aivan vakuuttuneita, että kuumönkijä on kohta siellä kuussa eikä mitään syytä epäillä sitä.

Tarkoitukseni ei suinkaan ollut väheksyä intialaisten saavutuksia kun kirjoitin heidän olevan vasta alkutaipaleella - sillähän he tosiasiassa ovat, mutta heillä on mahdollisuus edetä tällä taipaleella huomattavan nopeasti, koska näyttää siltä, että ovat valmiit panostamaan tutkimustyöhön, rahoitus on riittävällä tasolla ja ollaan valmiit erilaisiin innovaatioihin - ei välttämättä olla kaavoihin kangistuneita. Lisäksi Intian ja Kiinan välinen "kilpailu" voi hyödyttää myös Intian avaruusteollisuutta, koska intialaiset eivät välttämättä halua jäädä olennaisesti kiinalaisista jälkeen ts. heidän välillä vallitsee hiukan samanlainen tilanne mitä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä vallitsi kylmän sodan aikana (huom: painotan sanaa hiukan eli tilanne ei tietenkään ole täysin verrattavissa kylmään sotaan ja sen hegemonialliseen taisteluun). Lisäksi uskoisin, että intialaiset ovat valmiimpia hyödyntämään erilaisia innovaatioita avaruusteollisuudessa, mikä osaltaan lisää kilpailukykyä.

vlad.

 

[pernaveikko]

Lisäksi uskoisin, että intialaiset ovat valmiimpia hyödyntämään erilaisia innovaatioita avaruusteollisuudessa, mikä osaltaan lisää kilpailukykyä.

En tiedä muiden maiden tilanteesta onko se miten samankaltainen, mutta Intian vahvuus on se, että kotimaan yritykset ovat erittäin vahvasti hankkeiden tukena. Enkä tiedä sitäkään tehdäänkö siellä ihan jopa talkootyötä vai miten tämä on järjestetty, mutta kotimaista osaamista löytyy todella paljon ja tuskin siitä ainakaan ylihintaa laskutetaan.

 

[ms.qvist]

Uudessa Tähdet ja avaruus -lehdessä (8/2014) on varsin mielenkiintoinen artikkeli - Kun turvallisuus ei ole vaihtoehto.

"Täydellinen turvallisuus ei ole mahdollista, joten mihin voisi asettaa hyväksyttävän rajan? Mikko Suominen selvitti, miten erilaisilla säännöillä valtiolliset organisaatiot ja yksityiset yritykset toimivat." (www.avaruus.fi).

Harmillista ettei lehden digiversio ole vielä ilmestynyt nettiin, ymmärtääkseni ilmestyy ensi viikolla keskiviikkona, joten todella laaja-alaiseen referointiin en nyt ryhdy artikkelilla kun on pituutta kuitenkin useampi sivu.

Artikkelissa käsitellään olennaisesti alan turvallisuutta ja huomioidaan se, että loppujen lopuksi turvallisuus on viety äärimmäisen pitkälle - NASA:lla pidemmälle mitä osalla yksityisistä toimijoista, joilla on tiettyä liikuntatilaa enemmän - artikkelissa todetaankin NASA:n ulkoistaneen riskit.

Ehkäpä kannattaa myös miettiä sitä, että vaaditaanko avaruusteollisuudelta kohtuuttomia turvallisuuspanostuksia - ja toisaalta yksi avaruusteollisuuden tai avaruuden valloituksen parissa menetetty henkilö saa olennaisesti suuremmat otsikot mitä yksi työssänsä henkensä menettänyt poliisi, palomies, kuorma-autokuljettaja etc. Rand Simbergiä lainatakseni:

"Kirjan nimeä ei pitäisi ymmärtää siten, että turvallisuus ei olisi toivottavaa tai että suunnittelussa ja toiminnassa ei pitäisi pyrkiä uhrien minimoimiseen kohtuuteen asti", Simberg selittää. "Nimi tarkoittaa, että kun halutaan avata ihmiskunnalle ovi uuteen ympäristöön, täydellinen turvallisuus on pohjimmiltaan saavuttamattomissa". Hän viittaa kirjansa Safe is not an option -nimeen (Turvallisuus ei ole vaihtoehto).

Simbergin mukaan NASA:ssa turvallisuuden maksimoinnin asettaminen kaiken muun edelle syö paljon suorittamisen tehokkuutta. Ollaanko turvallisuusajattelussa menty jo liiaksi toiseen ääripäähän?

vlad.

 

[pernaveikko]

Simbergin mukaan NASA:ssa turvallisuuden maksimoinnin asettaminen kaiken muun edelle syö paljon suorittamisen tehokkuutta. Ollaanko turvallisuusajattelussa menty jo liiaksi toiseen ääripäähän?

Tässä turvallisuusekoilussa on kaiketi kyse "not on my watch"-tilanteesta. Kukaan NASA:n johtaja ei voi ottaa sitä riskiä, että oma raketti räjähtää silmille.

En ole tuota kirjaa lukenut, mutta pitää tutustua. Tosiasioitahan siinä selvästi puhutaan. Miksi tämän pitäisi olla jotenkin erikoisen turvallista? Nyt tutkitaan ja kaikkea löydetään ja kuolonuhreja tulee.

 

[Aatos]

Onko joku perehtynyt tarkemmin ns. Wow -signaaliin? Kiinnostavaa mutta taitaa jäädä arvailujen varaan mikä tuon 72 sekuntisen aiheutti.

Lähinnä itseäni kiinnostaisi tähän liittyvä syväluotaava kirja. Anyone ?

 

[ms.qvist]

Tässä turvallisuusekoilussa on kaiketi kyse "not on my watch"-tilanteesta. Kukaan NASA:n johtaja ei voi ottaa sitä riskiä, että oma raketti räjähtää silmille.

Kuten Tähdet ja avaruus -lehden artikkelissakin todetaan väliotsikossa "NASA ulkoistaa riskit":

"'Koska olemme valtiollinen toimija ja käytämme veronmaksajien rahoja, meidän on tehtävä kaikkemme näyttääksemme, että riski on mahdollisimman pieni" toteaa Gerstenmaier (hän on NASAn varapääjohtaja).

"Nasa toimii näin historiansa vuoksi. Suurten onnettomuuksien eli Challengerin, Columbian ja Apollon jälkeen on omistauduttu sille, että teemme kaikkemme järjestelmien saamiseksi mahdollisimman turvallisiksi".

On tärkeää ymmärtää, ettei Nasa päätä itse politiikastaan, vaan toteuttaa avaruustoiminnassa poliitikkojen vaatimuksia. Päättäjille on huonoa julkisuutta, mikäli astronautteja kuolee. Siksi Nasan velvollisuus on minimoida riskit.

"Yksityisillä yrityksillä raha, panostus ja ihmishenget ovat heidän omiaan ja suurempia riskejä on mahdollista ottaa", Gerstenmaier sanoo. Hän pitää täysin hyväksyttävänä, että yritykset pelaavat eri säännöillä kuin Nasa." (lainaus Tähdet ja avaruus 8/2014).

Eihän hänellä käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin pitää tilannetta hyväksyttävänä - mielessään hän voi toivoa, että Nasalla olisi samat mahdollisuudet kuin yrityksillä, mutta nykyiseet tilanteeseen hän on varmaan tyytyväinen koska se hyödyttää myös Nasaa. Toisaalta minusta on hurskastelua soimata yrityksiä niiden ottamista riskeistä, koska niiltä odotetaan kuitenkin tuloksia ja jopa uusia innovaatioita, ja uusien alueiden valloitukseen kun kuitenkin liittyy aina olennaisella tapaa olemassa olevan riskin mahdollisuus. Ei ilmailuteollisuuskaan tälle tasolle ilman kuolonuhreja ole noussut ja edelleen niitä kuolonuhreja tulee vaikka ihminen on "lentänyt" jo reilun vuosisadan, joten on minusta absurdia kuvitella, että avaruuden valloitus - uuden kehittäminen - onnistuisi ilman uhrauksia. Kun on kuitenkin syytä huomioida se, että tällä hetkellä ollaan edelleenkin vasta siellä "ensimmäisellä portaalla" mitä avaruuden valloittamiseen tulee.

vlad.

 

[tomageeni]

Simbergin mukaan NASA:ssa turvallisuuden maksimoinnin asettaminen kaiken muun edelle syö paljon suorittamisen tehokkuutta. Ollaanko turvallisuusajattelussa menty jo liiaksi toiseen ääripäähän?

Minä näkisin että tässä on yksi avaruudenvalloitusta merkittävästi hidastava tekijä. Nykyajan arvomaailmassa yksittäinen ihmishenki on se kaikista tärkein, tärkeämpi kuin tehtävän onnistuminen. En tätä väheksy, pidän toki itsekin ihmishenkiä korvaamattomina. Mutta, jos halutaan tehdä merkittäviä läpimurtoja avaruudenvalloituksen osalta, kuten nyt vaikka miehitetty lento Marsiin, niin nähdäksen ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin keskittää resursseja muuhun kuin turvallisuuteen, ja lähettää sinne itsesuojeluvaiston puutteesta potevia rämäpäitä.

Fakta on että kaikki merkittävät löytöretkeilijät jotka ovat kartoittaneet ennen nähtyjä kohteita, ovat uhmanneet kohtaloaan. Useimmat moneen kertaan, ja moni jäi matkalle. Amerikan mantereen löytäminen, kartoittaminen ja tutkiminen maksoi tuhansien ihmisten hengen. Samoin sitten napa-alueet, koillisväylät ja niin edelleen.

Kun halutaan tehdä läpimurtoja, ensimmäinen yritys on se kaikista vaarallisin. Sinne tarvitaan joku hullu, joka on valmis hyväksymään kohtalonsa, tai on muuten vain riittävän seikkailunhaluinen. Sitten kun on tehty 5-10 reissua, sanotaan nyt vaikka Marsiin, niin on luultavasti opittu riittävästi, jotta tiedetään miten se voidaan hoitaa turvallisesti.

 

[Aatos]

Valonnopeus on noin 300 000 km/s tyhjiössä, jos tulevaisuudessa päästään avaruusaluksilla niinkin huikeisiin nopeuksiin kuin 1000+ km/s nopeuttaisi sekin jo matkustamista olennaisesti vaikka edelleen oltaisi kaukana valonnopeudesta (tyhjiössä).

vlad.

Valitettavasti tuokaan nopeus ei ole riittävä. Äkkiä laskien lähimpään tähteen (aurinko poislukien) matka kestäisi yli 1000 vuotta.
Alfa Centauri C:hen matkaa on rontti 4 valovuotta.

Melko haasteellinen matka - kuten aikaisemmin kertoiletkin.


Tähtienvälisen avaruusaluksen tärkein tehtävä olisi pitää sen matkustajat hengissä ja sen ympärillä pyörisi koko aluksen suunnittelu ja muotoilu. Ongelmia tässä riittää aikas mukavasti.

Ainakin seuraavien suhteen.

- Painovoima. Avaruusasemilla tehdyt tutkimukset todistavat, että ihmisen lihasvoimat vähenevät ja luuntiheys pienenee, jos hän on kuukausitolkulla painottomassa tilassa. Keinotekoisen painovoiman luominen olisi siis välttämätöntä pitkän matkan avaruusalukselle. Painovoiman voi luoda jättikokoisen sentrifugin kaltaisella pyörivällä renkaalla. Mutta koon pitäisi olla valtava. Mekaanisen laitteen kesto ei yksinkertaisesti ole tuhatta vuotta.Lisäksi keskipakoisvoiman tuottamat fysiologiset ongelmat luovat oman haasteensa.

- Voimanlähde. Valonnopeuden saavuttaminen on utopiaa sen vaatiman energiamäärän vuoksi. Ja vaikka valonnopeuden saavuttaisikin, siihen liittyen pelkät törmäykset atomeihin tuottavat ongelmia. Pieni kiven palanen tuhoaisi koko aluksen. Avaruudessa ole korjaamopalveluita saatavilla.

- Ihmisen psyyke monella tasolla. Kuinka lähteä matkaan jos tietää ettei koskaan näe määränpäätä? Lapsien teko matkalla saattaisi olla hyvin julma kohtalo lapsen silmin. Kuinka tätä kestäisi vanhemmat? Ryhmädynamiikan ongelmat psyykelle. Ihmisiä kuolee ja syntyy, kenestä uusi johtaja. Tästä seuraa väistämättä valtataisteluita. Sukupuolisuhteet, seksuaalisuus, parisuhdedraamat.. jne.

- Aluksen rakentaminen. Ilmeisesti tuota ei voisi koota maanpäällä sillä koko on liian suuri. Sen saattaminen avaruuteen yhtenä kappaleena olisi mahdottomuus. Ratkaisuksi on ehdotettu ns. avaruushissiä. Tutkimukset tämän suhteen ovat lupaavia.

- Magneettikentän puutteen aiheuttama säteily. Tätä ilmeisesti voisi lieventää suprajohtavilla kaapeleilla jolloin ulkopuolelle syntyy magneettinen suoja. Näin olen ymmärtänyt.

-Ravinto ja vesi + ilma. Elossapitojärjestelmän pitää tuottaa tai kierrättää päivässä yhtä ihmistä varten 0,84 kg happea, 0,62 kg ruokaa ja 3,52 kg vettä. Ihminen tuottaa päivässä 0,11 kg kiinteitä jätteitä, 3,87 kg nestemäisiä jätteitä ja 1,00 kg hiilidioksidia. Toiset lähteet ilmoittavat hapelle 0,7—1,0 kiloa, vedentarpeeksi 2,6—3,0 kiloa ja ravinnon kuivapainoksi 0,5—0,9 kiloa. Yhteismassa on 3,8—4,9 kiloa. Näin ollen yksi ihminen kuluttaa vuodessa 1,8 tonnia perustarvikkeita. (Lähde Wikipedia)

Noh en ole tiedemies joten näihinkin (ainakin osaan) löytynee ratkaisuja.

Madonreikiä on ehdotettu yhtenä vaihtoehtona matkustamiselle.

Kari Enqvistia lainaten: " Tieteiskirjallisuuden rakastamat madonreiät edellyttävät suunnattomia energioita. Avaruuden vääntäminen putkeksi ei ole helppoa. Mutta madonrei’illä on myös muita ongelmia, joista usein häveliäästi vaietaan: ne eivät ole vakaita. Suhteellisuusteorian matemaattiset madonreikäratkaisut nipistyvät kasaan niin nopeasti, ettei mikään aine ehdi kulkea niiden lävitse".

Ongelmia siis riittää, ja joku on sanonut että suurimmat harppaukset tekniikan keksinnöissä on jo otettu - tahti on hidastumaan päin. Voihan se olla näin, mutta voi olla toisinkin.

 

[pernaveikko]

Miksei ole ketju jo ylhäällä, vaikka on historiallinen päivä.

History in the making -- how to watch the Pluto fly-by | Business Insider

Lisätään nyt nuorisolle kyseessä olevan siis viimeinen kuvaamaton (paikan päällä käymällä) kohde aurinkokuntamme yhdeksästä alkuperäisestä planeetasta.

 

[Morgoth]

Miksei ole ketju jo ylhäällä, vaikka on historiallinen päivä.
History in the making -- how to watch the Pluto fly-by | Business Insider

Eipä olisi tätä päivää uskonut, kun joskus pikkupoikana luki planeetoista niin Plutosta oli aina vain yksi pieni kappale tekstiä. Muista planeetoista taas yleensä montakin sivua. Onhan se aikakin nähdä jo roomalaisten kuoleman Jumala (Pluto) sekä hänen lautturinsa (Charon)

Luotain on siis lähimpänä klo 14:49 ja kuvia saada vasta noin 5 tunnin kuluttua tuosta (vai miten kauan valolla nyt kestääkään tuolta) vai ensimmäiset kuvat saadaan 14:49 ?

 

[pernaveikko]

Luotain on siis lähimpänä klo 14:49 ja kuvia saada vasta noin 5 tunnin kuluttua tuosta (vai miten kauan valolla nyt kestääkään tuolta) vai ensimmäiset kuvat saadaan 14:49 ?

Niin, kuvat saapuu vasta viiden tunnin päästä. Ei kai tässä sillä tavalla livenä ole mitään seurattavaa, mutta ei se tarkoita etteikö seurattaisi. Ei avaruustutkimuksessa ole paljoakaan näin jännittäviä juttuja ollut sukupolveen, vaikka on ties mitä Marsmönkijöitä ja jossain komeetalla käyty.

Ensimmäinen yhteydenotto onkin suunniteltu vasta aamuneljältä Suomen aikaa. Siihen asti odotellaan, mikäs siinä. Ja siitä saadaan vain logi oliko kamerat suunnattu oikein ja muuta. Luonnollisesti mitään toista yritystä ei ole sillä siitä mennään lujaa (noin 14km/s) ohi ja kaiken pitää toimia.

 

[Tim Callahan]

Näemmä jo ensimmäisiä kuvia Plutosta on julkaistu tuossa twitteristä yksi: https://pbs.twimg.com/media/CJ2L8H4XAAEgXVs.jpg:large

Ainahan nämä ovat mielenkiintoisia hetkiä ja tässähän kirjoitetaan taas isoa sivua ihmiskunnan historiaan. Pluto planeettana (tai kääpiönä) nyt ei ole mitenkään järin kiinnostava, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä kuvista löytyy.

 

[pernaveikko]

Näemmä jo ensimmäisiä kuvia Plutosta on julkaistu tuossa twitteristä yksi:

Noita lähestymiskuvia on ollut jo pitkään, ihan pari kuukauttakin, ja koko ajan se suurenee. Kuvista ei kai pitäisi mitään mahdottomia yllätyksiä löytyä, mutta uusia kuita voi olla tällä hetkellä tunnettujen viiden lisäksi.

 

[pernaveikko]

Sinne meni ja nyt odotetaan. Luotaimella on tosiaan sen verran kiire tällä hetkellä kaiken datan käsittelyssä, että yhteys Maahan ei ole se tärkein ja signaali lähetetään, kunhan ehditään.

Tämä lähetettiin aikaisemmin: Instagram

 

[Morgoth]

Sinne meni ja nyt odotetaan. Luotaimella on tosiaan sen verran kiire tällä hetkellä kaiken datan käsittelyssä, että yhteys Maahan ei ole se tärkein ja signaali lähetetään, kunhan ehditään.

Kestää muuten vuoden 2016 loppuun ennen kuin kaikki data on saatu lähetettyä maahan. Datanopeus on sellaista 80/90-luvun vaihteen modeemien luokkaa eli jotain 2000bps parhimmillaan. Jos ensimmäisen kuvan lähetys on jo alkanut niin siihen kuvan siirtymiseen menee muutama tunti ja sitten vielä se 4-5 tunnin viive, että radiosignaali ehtii edes tuolta maahan.

Ensimmäistä kuvaa lähiohituksesta joudutaan odottamaan vielä aika monta tuntia? Olettaen että kaikki onnistui.

 

[pernaveikko]

Jos ensimmäisen kuvan lähetys on jo alkanut niin siihen kuvan siirtymiseen menee muutama tunti ja sitten vielä se 4-5 tunnin viive, että radiosignaali ehtii edes tuolta maahan.

Kaikki on ohjelmoitu etukäteen ja tällä hetkellä antenni ei ole suunnattuna Maata kohti. Logitiedot on ohjelmoitu saapumaan Maahan klo 3.53 Suomen aikaa. Sen jälkeen alkaa kuvien lähetys.

Tuossa laukaisu 9,5 vuotta sitten: Launch of NASA's New Horizons Spacecraft - YouTube

 

[Opatsu]

Jos ensimmäisen kuvan lähetys on jo alkanut niin siihen kuvan siirtymiseen menee muutama tunti ja sitten vielä se 4-5 tunnin viive, että radiosignaali ehtii edes tuolta maahan.

Ensimmäistä kuvaa lähiohituksesta joudutaan odottamaan vielä aika monta tuntia? Olettaen että kaikki onnistui.

Eipä ole vielä lähetys edes alkanut. Datan keräys ja lähetys ei onnistu samaan aikaan antennien suuntauksen takia, joten ensin kerätään data ja vasta sitten suunnataan antennit maahan lähetystä varten. Kuten pernaveikko tuossa yllä jo totesi, yöllä klo 4 tulee vasta ilmoitus, että menikö homma niin kuin Strömsössä ja kuvaa tulee sitten vasta joskus huomisen puolella.

EDIT: Hidas