Matkalla avaruuteen?

[Byvajet]

39-vuotias Michael Tyner Alsbury menetti henkensä kenties jonkun suuremman päämäärän hyväksi.

Rahan tekemisen ja huomion keräämisen vuoksi. Mitään uutta tietoahan tuolla projektilla ei saatu tai saada. Se kuuluu samaan sarjaan kuin naparetket tai vuorten valloitukset.

 

[ms.qvist]

Rahan tekemisen ja huomion keräämisen vuoksi. Mitään uutta tietoahan tuolla projektilla ei saatu tai saada. Se kuuluu samaan sarjaan kuin naparetket tai vuorten valloitukset.

Toisaalta jokaisen luulisi ymmärtävän mikä kaupallinen mahdollisuus avaruuteen kohdistuvilla turismilennoilla on olemassa ja niiden kautta - välillisesti - teknologiasta voi jollain aikataululla olla myös hyötyä muuhun "avaruusliikenteeseen". Valtiot eivät ole tällä hetkellä kovinkaan halukkaita panostamaan miljardeja avaruuden valloittamiseen - muutamaa yksittäistäv valtiota lukuunottamatta - mutta kaupallisten suurelle joukolle kohdistettujen ratkaisuiden kautta tilanne voi muuttua sellaiseksi, että jollain aikavälillä myös muiden avaruuslentojen hinnat putoavat olennaisella tapaa. Se yhden kilon rahtaaminen maatakiertävälle radalle maksaa kohtuullisen summan euroja, taaloja, ruplia, yuaneita etc. ja kaikki säästö mikä minkä tahansa tutkimus- tai kehitystyön kautta saadaan aikaan on pidemmän päälle positiivinen asia.

Toki jos ajattelee ettei avaruuteen pääseminen ole millään muotoa tarkoituksenmukaista niin tuolloin jokainen euro tai taala tai rupla tai yuan etc. on tuhlattua rahaa mutta jollain aikavälillä ihmisen on - syytä - suunnata katseensa sinne avaruuteen ja pyrkiä poistumaan tältä pallolta. Jossain vaiheessa pelkkien luotainten lähettäminen ei riitä, eikä riitä se, että kiertoradalla on muutama astronautti, kosmonautti tai taikonautti - ihmisten on ihmiskuntana levittäydyttävä avaruuteen - ensinnä aurinkokuntaan ja jollain aikavälillä kauemmas, jos siis ajatellaan siten, että ihmiskunnan on selviydyttävä vuosimiljardien ajan elossa. Jos ei, niin siinä tapauksessa on sama vaikka ainoatakaan avaruuslentäjää ei lähetettäisi maata kiertävälle radalle.

vlad.

P.S. Lähtisin hetimmiten tursmilennolle avaruuteen (tai avaruuden kynnykselle) kunhan hinta olisi alempaan keskiluokkaan kuuluvalle kohtuullinen ts. joku 10 000 euroa tai vähän enemmän.

 

[pernaveikko]

Rahan tekemisen ja huomion keräämisen vuoksi. Mitään uutta tietoahan tuolla projektilla ei saatu tai saada. Se kuuluu samaan sarjaan kuin naparetket tai vuorten valloitukset.

Kuulukoon, ei minua naparetki edes kiinnosta ja vuoret ovat mahtavia, mutta vähempikin riittää kuin kahdeksaan kilometriin kipuaminen. Sen sijaan avaruus ja kaikki siihen liittyvä kiinnostaa erittäin paljon ja uskon sinne vielä pääseväni. Siinähän tekevät rahaa, kunhan pääsen itsekin osalliseksi maksamisesta.

Virgin muuten ilmoitti pitävänsä todennäköisenä, että seuraava koelento on jo ensi kesänä ja uusi aluskin on melkein valmis.

 

[Ted Raikas]

Ihme, ettei tästä aiheesta ole ollut yhtään juttua täällä?

Joka tapauksessa ESA on tehnyt historiaa, sen Rosetta-luotaimen laskeutuja-alus on onnistuneesti saavuttanut komeetan pinnan. 10 vuoden työ ei mennyt hukkaan. Tuloksia, mm. kuvia odotellaan.

Hieno hetki avaruustutkimukselle ja Euroopalle myös. Nyt on täälläkin vyöllä jotain erittäin merkittävää "avaruuden valloittamisen" suhteen.

 

[kamrat]

Miten muuten tuollaiselle komeetalle "laskeudutaan"? Minkäänlaista painovoimaahan tuolla ei ole, joten ajetaanko laskeutujalla vain "kolari" komeetan kanssa. Sen jälkeen pinnalle pitää ilmeisesti jotenkin ankkuroitua...?

 

[Sistis]

Ihme, ettei tästä aiheesta ole ollut yhtään juttua täällä?

Ei kai tällainen aihe jaksa suurta yleisöä kiinnostaa...

Hieno hetki avaruustutkimukselle ja Euroopalle myös. Nyt on täälläkin vyöllä jotain erittäin merkittävää "avaruuden valloittamisen" suhteen.

Hieno hetki myös Suomelle. Suomalaiset tahot ovat olleet tämän uutisen perusteella merkittävässä roolissa luotaimen rakentelussa.

http://m.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288767125194.html

 

[ms.qvist]

Miten muuten tuollaiselle komeetalle "laskeudutaan"? Minkäänlaista painovoimaahan tuolla ei ole, joten ajetaanko laskeutujalla vain "kolari" komeetan kanssa. Sen jälkeen pinnalle pitää ilmeisesti jotenkin ankkuroitua...?

Ei voida suoranaisesti sanoa, että kyseessä olisi "kolarin" ajaminen, koska siitä syntyy aivan väärä mielikuva - Tähdet ja Avaruus -lehdessä 7/2014 on laajempi artikkeli aiheesta, mutta siitä lyhyelti kopioituna laskeutumisen päävaiheet:

1. Rosetta-luotain jarruttaa ja irrottaa Philae-laskeutujan.
2. Laskeutumisjalkojen ja antennien avaaminen.
3. Vapaa pudotus kohti komeettaydintä, 5-10 tuntia, reaktiopyörä pitää laskeutujan oikeassa asennossa.
4. Osumisvauhti noin 1m/sek, jalkojen jääruuvit käynnistyvät kosketuksesta.
5. Kaasusuuttimet painavat laskeutujaa pintaa vasten, (olivat ilmeisesti epäkunnossa).
6. Harppuunat iskeytyvät komeetan pintaan ja vetävät laskeutujan kiinni siihen.

vlad.

 

[jussi_j]

Tässä oli joku animaatio laskeutumisesta: http://www.esa.int/spaceinvideos/Videos/2013/12/Philae_touch_down

 

[Alfred E Neuman]

Asiaa!! Taas voidaan avata uusi lehti avaruustieteen historiassa. Olisipas nyt Kopernikus, Galileo, Newton, ja kumppanit katsomassa mihin me ollaan heidän ponnistelujensa ansiosta tultu.

Tämän suorituksen haasteellisuutta lisää mm. se, että Komeetan pinnasta ei 100% tarkkaa dataa ollut, ainakaan silloin kuin Rosetta aikanaan matkaan lähetettiin, oli vain tarkkoja arvioita. Eli loppupeleissä, vaikka homma olikin laskettu aika varman päälle, oli siinä silti vielä varaa sattumalle. Että komeetan pinta ei olekaan sellaista, mitä luullaan tms. Lisäksi, radiosignaali tuolta komeetalta (67P/Churyumov–Gerasimenko muuten nimeltänsä) matkaa maahan noin 25 minuutissa. Eli tämäkin luo omat haasteensa hommaan.

Nyt on ihmisen valmistamaa sälää saatu jo Venukseen, Kuuhun, Marsiin, Jupiteriin, yhteen Saturnuksen kuista (Titan?), sekä pois tästä aurinkokunnasta. Tämän komeetan lisäksi siis. Ollaan me aika epeleitä kyllä. Eikä vieläkään olla edes raapaistu pintaa tästä galaksista. On se iso.

 

[ms.qvist]

Nyt on ihmisen valmistamaa sälää saatu jo Venukseen, Kuuhun, Marsiin, Jupiteriin, yhteen Saturnuksen kuista (Titan?), sekä pois tästä aurinkokunnasta. Tämän komeetan lisäksi siis. Ollaan me aika epeleitä kyllä. Eikä vieläkään olla edes raapaistu pintaa tästä galaksista. On se iso.

Minä melkeinpä ilmaisisin asian siten, että emme ole vielä edes raapaisseet pintaa tästä aurinkokunnasta vaikka aurinkokuntaa on tutkittu jo vuosikymmeniä erilaisin luotaimin. Toisaalta tunnemme Marsin pinnanmuodostuksen paremmin mitä valtamerten pohjanmuodot täällä maassa, kiitos Marsin pinnanmuotoja kartoittaneiden satelliittien - mutta samalla tämä pieni detalji kertoo sen, että Maassa on edelleen runsaasti tutkimattomia alueita - pinnan alla.

vlad.

 

[avatar]

Eikä vieläkään olla edes raapaistu pintaa tästä galaksista. On se iso.

Enkä henkilökohtaisesti usko, että koskaan tullaan raapaisemaankaan.

Aina tähän todetaan takaisin, että ihmisen teknologia kehittyy sellaisella tahdilla, että mikä vain on mahdollista tulevaisuudessa. Sata vuotta sitten hyvä jos edes lennettiin ilmassa.

Mutta kaikki ei ole mahdollista, edes tulevaisuudessa. Toki toivoisin suurena tieteen seuraajana, että me päästäisiin joskus toiseen tähtikuntaan, mutta jos me ei oikeasti keksitä jotain madonreikää, mistä kulkea, en oikein voi ymmärtää, miten se olisi koskaan mahdollista.

Minä lähinnä toivoisin, että ihmiskunta joskus aikanaan vielä asuttaisi Marsin.

Itse komeettajuttuun, niin nythän tuolta ilmeni uutista, että ehkä se ei kuitenkaan ole kiinnittynyt aivan kunnolla?

http://yle.fi/uutiset/esa_philae-alus_ei_ehka_kiinnittynyt_kunnolla_komeettaan/7622680

 

[Alfred E Neuman]

Minä melkeinpä ilmaisisin asian siten, että emme ole vielä edes raapaisseet pintaa tästä aurinkokunnasta vaikka aurinkokuntaa on tutkittu jo vuosikymmeniä erilaisin luotaimin.

Totta puhut, tuli vähän suuruudentunnetta nyt kun tässä vielä fiilistelen tämän päivän saavutusta.

Enkä henkilökohtaisesti usko, että koskaan tullaan raapaisemaankaan.

Aina tähän todetaan takaisin, että ihmisen teknologia kehittyy sellaisella tahdilla, että mikä vain on mahdollista tulevaisuudessa. Sata vuotta sitten hyvä jos edes lennettiin ilmassa.

Ainakin se on erittäin haasteellista. Nuo etäisyydet on niin järkyttävän suuria, että ei edes oikein osaa ymmärtää. Voyager luotain lähetettiin matkaan maasta vuonna 1977, ja se poistui aurinkokunnasta vasta pari vuotta sitten. Voyager luotain, mikäli matka jatkuu samalla nopeudella(n.11km/sekunti), pääsee ihmettelemään auringosta seuraavaa tähteä noin 40000 vuoden päästä. Eli hetko siinä vierähtää. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että keskiverto ampuma-aseen luodin nopeus on 0,76km/sekunti. Että kyllä se Voyager aika haipakkaa painaa menemään.

Mehän ei Voyagerista ei enää vuoden 2025 jälkeen edes kuulla mitään, tuolloin viimeinenkin voimanlähde luotaimessa on käytetty loppuun, ja radioyhteys maahan päättyy siihen. Eli tulevaisuuden sukupolville kyllä kosolti haastetta tiedossa. Kunhan vain keskittyisivät olennaiseen ja jättäisivät sotimiset vähemmälle.

 

[avatar]

Mehän ei Voyagerista ei enää vuoden 2025 jälkeen edes kuulla mitään, tuolloin viimeinenkin voimanlähde luotaimessa on käytetty loppuun, ja radioyhteys maahan päättyy siihen. Eli tulevaisuuden sukupolville kyllä kosolti haastetta tiedossa. Kunhan vain keskittyisivät olennaiseen ja jättäisivät sotimiset vähemmälle.

Kun vaan jättäisivätkin. Koko globaalin vuotuisen asebudjetin rahoilla todennäköisesti lähetettäisiin aika montakin miehiettyä härpäkettä vaikkapa Marsiin. Tämä nyt ihan hatusta, mutta tuskin menee kauas totuudesta. Nythän monet avaruusprokkikset makaavat jäissä, kun "ei riitä rahaa."

Voyagerista vielä sen verran, että en nyt jaksa kaivella mitään tietoja siitä, mutta muistista kaivelen jotain sen suuntaista, että sen aurinkokunnasta poispäin porhaltavan vempaimen kokonaismuistikapasiteetti taisi olla jotain kilotavuja. Tuntuuhan se hauskalta, kun eka tietokone, millä itse olen pelannut, oli VIC20.

En tiedä, olisiko se edes teknisesti mahdollista, että jos Voyager joku päivä saavuttaisi toisen tähden, että se virtaa saadessaan heräisi eloon ja lähettäisi jotain informaatiota. Ei nyt puututa teknologiayhteensopimattomuuksiin tuhansien vuosien päästä tai mihinkään seikkoihin, kuin että niin pitkän ajan kuluttua mikään laite tuskin enää käynnistyy. Vaikkei matkalla sinänsä olekaan mitään, mikä rapauttaisi laitteistoja.

Mutta onkohan kellään tarkempaa käsitystä siitä, että jos Voyager saisi virtaa jostain, vieläkö se starttaisi uudestaan? Ihan vain näin niinku hypoteettisesti.

Se mikä meikäläistä ehkä eniten nykyään jaksaa avaruustutkimuksessa hämmästyttää, on se, että kun itse omistan yhden vähän pidemmän teleobjektiivin kameraan ja sillä saa kivaa kuvaa kuusta, niin odotan sitä päivää, että roudaavat oikeasti niin järkyttävän teleskoopin tuonne avaruuteen, että jos saisivat ihan kunnon kuvaa jostain lähitähtien ympäristöistä. Kun nythän jo niitä eksoplaneettoja erotellaan. Ei vaan taivu järki siihen, että otetaan valokuvia jostain toisista aurinkokunnista.

 

[kahden suunnan sentteri]

Mehän ei Voyagerista ei enää vuoden 2025 jälkeen edes kuulla mitään, tuolloin viimeinenkin voimanlähde luotaimessa on käytetty loppuun, ja radioyhteys maahan päättyy siihen. Eli tulevaisuuden sukupolville kyllä kosolti haastetta tiedossa. Kunhan vain keskittyisivät olennaiseen ja jättäisivät sotimiset vähemmälle.

Sotimista nyt en osaa nähdä suurena esteenä avaruuden valloitukselle. Paljon turhempiinkin asioihin resurssejamme tuhlaamme. Otetaan nyt vaikka yhtenä esimerkkinä pullovesi, 400 miljardin dollarin vuotuinen bisnes (koko Vietnamin sota 700 miljardia), kun nekin öljyt, muut luonnonvarat ja työtunnit voisi lähes kokonaisuudessaan käyttää vaikka avaruustutkimukseen (no, mieluummin ehkä johonkin "fiksumpaan" tutkimukseen). Ja pullovesihän on vain pienen pieni jäävuoren huippu koko talousvyyhdissä josta suurin osa on täyttä turhuutta.

Nämä esimerkit ovat hauskoja siitä, että samaan aikaan (v. 1968) valloitettiin kuu, sodittiin vietnamissa, ja keskittiin PVC-muovipullo. Avaruustutkimusta on sen jälkeen ajettu alas aika lailla, mutta sotiminen on säilyttänyt suosionsa ja kulutuskulttuuri tuplannut kokonsa vähintään pari-kolme kertaa(!) sen jälkeen.

Joka tapauksessa kohdistimme resursseja sitten miten tahansa, joku konkreettinen avaruuden valloitus tapahtuu aikaisintaan satojen tai tuhansien vuosien aikajänteellä joten sinänsä en pidä siitä keskustelua juuri vaikkapa uskonnoista keskustelua mielekkäämpänä.

 

[Alfred E Neuman]

En tiedä, olisiko se edes teknisesti mahdollista, että jos Voyager joku päivä saavuttaisi toisen tähden, että se virtaa saadessaan heräisi eloon ja lähettäisi jotain informaatiota. Ei nyt puututa teknologiayhteensopimattomuuksiin tuhansien vuosien päästä tai mihinkään seikkoihin, kuin että niin pitkän ajan kuluttua mikään laite tuskin enää käynnistyy. Vaikkei matkalla sinänsä olekaan mitään, mikä rapauttaisi laitteistoja.

Mutta onkohan kellään tarkempaa käsitystä siitä, että jos Voyager saisi virtaa jostain, vieläkö se starttaisi uudestaan? Ihan vain näin niinku hypoteettisesti.
.

Ydinvoimallahan tuo käsittääkseni toimii, käyttää polttoaineenaan plutoniumia, joten tuota tarvitsisi varmaankin lisää, jotta virtaa koneisiin saadaan. 70 luvun tekniikkaa ei varmaan noin vaan käynnisty uudelleen ilman apua. Mutta eihän sitä tiedä. Voihan se osua jonkun toisen siviilisaation väsäämään luotaimeen ja saada siitä kipinää. Tai jotain. Mutta niin, eihän näistä koskaan tiedä. Jo sekin, että miltä tällä planeetalla näyttää 40000 vuoden kuluttua on aika vaikea kuvitella.

 

[MrMacmanaman]

Se mikä meikäläistä ehkä eniten nykyään jaksaa avaruustutkimuksessa hämmästyttää, on se, että kun itse omistan yhden vähän pidemmän teleobjektiivin kameraan ja sillä saa kivaa kuvaa kuusta, niin odotan sitä päivää, että roudaavat oikeasti niin järkyttävän teleskoopin tuonne avaruuteen, että jos saisivat ihan kunnon kuvaa jostain lähitähtien ympäristöistä.

Tällä vuosikymmenellä olisi tarkoitus laukaista Hubblen korvaaja James Webb teleskooppi, joten nähtäväksi jää miten paljon parempaa kuvaa sillä saa.

Avaruus ja ihmisen levittäytyminen laajemmalle alueelle kiinnostaa minua todella paljon. On harmi, että se ei ole saanut kovin suurta roolia nyky-ihmiskunnassa. Matka toiseen aurinkokuntaan ei liene ajankohtaista ennenkuin keksitään teknologia, jonka avulla ne samat ihmiset pääsisivät sieltä takaisinkin. Yksi mahdollinen kohtuu lyhyellä aikavälillä toteutettava askel avaruuden valloittamiseen voisi olla huomattavasti nykyistä avaruusasemaa suuremman aseman rakentaminen, jolle luotaisiin painovoima ja pysyvä asutus sadoille tai joillekin tuhansille ihmisille. Kohtuu lyhyellä aikavälillä tarkoitan, että voisi toteutua jopa tällä vuosisadalla. Aina puhutaan, että teknologia ei voisi enää ottaa yhtä suuria kehitysaskelia kuin esim. 1900-luvulla, mutta en näe tälle mitään estettäkään.

 

[Ted Raikas]

Avaruusaseman/asemien rakentaminen Kuuhun lienee olisi aika olennaista, jos avaruuden valloitusta ajatellaan. Kuusta olisi helpompi laukaista rakettejakin. Sinne tosin sataa jatkuvasti eri kokoisia taivaankappaleita, joten en tiedä sitten olisiko siitä liikaa häiriötä? Kenties kookkaat Maata kiertävät avaruusasemat olisi sitten enemmän turvassa, mutta luulen, että sellaisten rakentaminen ja ylläpito on todella vaikeaa. Niin, että siellä kunnolla pystyisi asumaan ihmisiä ympäri vuoden.

 

[MrMacmanaman]

Avaruusaseman/asemien rakentaminen Kuuhun lienee olisi aika olennaista, jos avaruuden valloitusta ajatellaan. Kuusta olisi helpompi laukaista rakettejakin. Sinne tosin sataa jatkuvasti eri kokoisia taivaankappaleita, joten en tiedä sitten olisiko siitä liikaa häiriötä? Kenties kookkaat Maata kiertävät avaruusasemat olisi sitten enemmän turvassa, mutta luulen, että sellaisten rakentaminen ja ylläpito on todella vaikeaa. Niin, että siellä kunnolla pystyisi asumaan ihmisiä ympäri vuoden.

Jos mietitään Kuuta, niin asutus pitäisi melkein rakentaa maan alle suojaan säteilyltä ja muilta taivaankappaleilta tai sitten rakentaa jonkinlainen kupu, jonka sisälle luotaisiin ilmakehä ja kasvillisuutta, ynnämuuta. Painovoimaa löytyisi, muttei kuitenkaan läheskään Maan kaltaista. Avaruusalusten toimiminen olisi myös luullakseni haastavampaa Kuun painovoiman takia, kun verrataan avaruusasemaan telakoitumiseen.

Avaruusasemassa olisi se hyvä puoli, että jos tehtäisiin esimerkiksi lieriön muotoinen asema, niin sinne voitaisiin luoda pyörimisliikkeellä Maan kaltainen painovoima. Tuollaisen aseman tekeminen "maankaltaiseksi" pitäisi olla nykyteknologiallakin mahdollisuuksien rajoissa, mutta tuollaisen aseman rakentaminen on tietenkin äärimmäisen haastavaa. Vaadittaisiin useita pienempiä asemia, joille asutettaisiin pääaseman rakentajat ja Maasta olisi tehtävä jatkuvia tarviketäydennyksiä. Vaikka nuo kaikki olisi juuri nyt valmiina, tulisi pääaseman rakentaminen kestämään vuosikymmeniä. Näitä hahmotelmia on kuitenkin aina kiva tehdä, vaikka niiden toteutuminen ei välttämättä onnistuisikaan tämän elämän aikana.

 

[ms.qvist]

Jos mietitään Kuuta, niin asutus pitäisi melkein rakentaa maan alle suojaan säteilyltä ja muilta taivaankappaleilta tai sitten rakentaa jonkinlainen kupu, jonka sisälle luotaisiin ilmakehä ja kasvillisuutta, ynnämuuta. Painovoimaa löytyisi, muttei kuitenkaan läheskään Maan kaltaista. Avaruusalusten toimiminen olisi myös luullakseni haastavampaa Kuun painovoiman takia, kun verrataan avaruusasemaan telakoitumiseen.

Mitä olen lukenut nykyisistä avaruustukikohtasuunnitelmista niin ISS:n kaltaiset mutta olennaisesti suuremmat avaruusasemat eivät taida kuulua suunnitelmiin ja syitä on useita mutta selkein ja yksiselitteisin on se, että sellaisen rakentaminen tulee todella kalliiksi, koska jokainen rakennusmateriaalikilo on kuljetettava raketilla sinne ja maasta lähetettynä hinta tulee (toistaiseksi) huomattavan kalliiksi ja toisaalta jos osa materiaalista tehtäisi kuussa ja lähetettäisi sieltä, toiminta on turhaa, koska tuolloin olisi jo pitänyt rakentaa se telakoimisasema kuuhun ja vieläpä jonkinlainen tehdas tuottamaan rakentamisessa tarvittavia osia. Eli nykyhintojen mukaan kustannustehokkainta on rakentaa tuleva tukikohta kuuhun (jos sellainen aiotaan rakentaa) tai onpa jopa mietitty sitä vaihtoehtoa, että tukikohta rakennettaisi asteroidille ja unohdettaisi kuukin tässä tapauksessa.

Toisaalta kuun puolesta puhuu se, että "pimeälle" puolelle rakennettuna tukikohtaan voitaisi perustaa tutkimus- ja havaintoasemia, joista olisi entistä parempi tarkkailla ja tutkia universumia ja tietenkin kuun etuna on se, että kun sinne rakennetaan "tehdas/tehtaita", huomattava osa tarveaineista, vedestä tms. voidaan tuottaa kuussa eikä maasta tarvitse rahdata miehistön lisäksi kuin minimaalisen vähän rahtia vrt. maata kiertävä avaruusasema, jolle käytännössä kaikki joudutaan rahtaamaan maasta (ja edelleen, toistaiseksi se kilohinta on melkoinen - muistaakseni kilo rahtia maatakiertävälle radalle maksaa nykyään noin 30 000 euroa).

Tulevaisuudessa hinta voi olennaisesti laskea (suunnitelmissa on esim. maglevia käyttävä rakettien laukaisujärjestelmä), mutta tuolloinkin kuuta tai sittemmin asteroideja pidetään olennaisesti järkevämpinä paikkoina tukikohdille. Tuolloin tosin tilanne voi olla se, että asteroideja "kaapataan" lähemmäs ja niillä harjoitetaan kaivostoimintaa hyvin pitkälle automatisoiduissa tuotantolaitoksissa ja rahtia kuljetetaan tukikohtiin maassa, kuussa ja mahdollisesti Marssissa. Ja Marssista päästään sitten siihen, että olettaen joku päivä sinnekin tullaan rakentamaan tukikohta tai tukikohtia, ja tuolloin "liikenneasema" kuussa tulee halvemmaksi kuin miehistön ja kaiken tarvittavan rahdin lähettäminen maasta, koska sinne kuuhun voidaan perustaa "tehtaita" tuottamaan tiettyjä tarveaineita tms. Tai vaihtoehtoisesti voidaan turvautua asteroideihin "liikenneasemina".

Tietenkin on toivottavaa, että joku (kaunis) päivä ihmiskunta ottaa haasteen vastaan ja lähettää miehitettyjä avaruusaluksia kohti toisia aurinkokuntia. Asia mikä tietty on tehtävä jos kuvitelmissa on ihmiskunnan selviytyminen tulevista haasteista, tarkoitan nyt noin miljardin vuoden päähän ulottuvaa aikaa ja hetkiä jolloin korkeammalle kehittyneen elämän mahdollisuus vaikeutuu olennaisesti auringon aktiivisuuden alettua muuttua ja sen myötä lämpötilan maassa kohotessa tuskastuttaviin lukemiin (pinnan alla ja merten syvänteissä elämä voinee vielä jatkua, samoin kuin kehittymättömämpien elinmuotojen osalta pinnalla). Mutta uskoisin, että jo muutaman tuhannen vuoden kuluessa ihmiskunta on ratkaissut osan ongelmista ja teknologian kehittymisen myötä avaruusaluksilla ylletään sellaisiin nopeuksiin, joiden myötä matka lähimmille tähdille on jo "inhimillinen" ja toisaalta avaruusalukset enemmänkin kaupunkeja/tukikohtia kuin meidän mieltämiämme ISS:n kaltaisia moduleista kasattuja avaruusasemia.

Tämä näin lyhyesti aiheesta.

vlad.

 

[Sistis]

En tiedä, olisiko se edes teknisesti mahdollista, että jos Voyager joku päivä saavuttaisi toisen tähden, että se virtaa saadessaan heräisi eloon ja lähettäisi jotain informaatiota. Ei nyt puututa teknologiayhteensopimattomuuksiin tuhansien vuosien päästä tai mihinkään seikkoihin, kuin että niin pitkän ajan kuluttua mikään laite tuskin enää käynnistyy. Vaikkei matkalla sinänsä olekaan mitään, mikä rapauttaisi laitteistoja.

Mutta onkohan kellään tarkempaa käsitystä siitä, että jos Voyager saisi virtaa jostain, vieläkö se starttaisi uudestaan? Ihan vain näin niinku hypoteettisesti.

Ei kai tuolle periaatteessa olisi estettä, edellyttäen, että joku avaruuden ukkeli osaisi tehdä laitteelle sopivan teholähteen. Itsestään se tuskin lähtee päälle, vaan vaatii energiaa toimiakseen. Taitaa suurin haaste kuitenkin olla siinä, että avaruusukkeleiden pitäisi ensin saada Voyager ehjänä kiinni, ennen kuin voivat alkaa yrittää puskea sähköjä sinne. Jos kerran tuo vauhti on sellainen kuin sen Alfred E Neuman täällä kertoi olevan, niin laitteen pysäyttäminen siten, että se säilyy ehjänä, on aika hankalaa jo ihan fysiikan lait huomioiden.

Yksi uhka laitteistolle lienevät kaikenlaiset säteily- ja hiukkaspurkaukset, joita avaruudessa esiintyy. Noiltahan se on luonnollisesti jollain tasolla suojattu, mutta jos joku suurempi tähti päättää mennä sopivassa paikassa supernovaksi, niin taitaa siinä olla jo liikaa kestettävää härvelille...

 

[Sistis]

Tietenkin on toivottavaa, että joku (kaunis) päivä ihmiskunta ottaa haasteen vastaan ja lähettää miehitettyjä avaruusaluksia kohti toisia aurinkokuntia. Asia mikä tietty on tehtävä jos kuvitelmissa on ihmiskunnan selviytyminen tulevista haasteista, tarkoitan nyt noin miljardin vuoden päähän ulottuvaa aikaa ja hetkiä jolloin korkeammalle kehittyneen elämän mahdollisuus vaikeutuu olennaisesti auringon aktiivisuuden alettua muuttua ja sen myötä lämpötilan maassa kohotessa tuskastuttaviin lukemiin (pinnan alla ja merten syvänteissä elämä voinee vielä jatkua, samoin kuin kehittymättömämpien elinmuotojen osalta pinnalla). Mutta uskoisin, että jo muutaman tuhannen vuoden kuluessa ihmiskunta on ratkaissut osan ongelmista ja teknologian kehittymisen myötä avaruusaluksilla ylletään sellaisiin nopeuksiin, joiden myötä matka lähimmille tähdille on jo "inhimillinen" ja toisaalta avaruusalukset enemmänkin kaupunkeja/tukikohtia kuin meidän mieltämiämme ISS:n kaltaisia moduleista kasattuja avaruusasemia.

Teknologian kehitys voi toki tarjota ratkaisuja esimerkiksi näiden avaruuskaupunkien rakentamisen suhteen. Kriittisimpiä kysymyksiä lienevät riittävä energiansaanti sekä kyky tuottaa avaruusmatkan aikana ruokaa jatkuvalla syötöllä riittävällä tahdilla. Suomeksi kaiketikin: kyky viljellä maata avaruuskaupungissa. Uskoisin, että nämä ongelmat saadaan tekniikan kehittyessä ratkaistua, joten seuraavat kysymykset tulevatkin siitä, että miten ihminen kestää a) fyysisesti todella pitkän ajanjakson painottomassa tilassa ja b) henkisesti asumisen vuositolkulla tuollaisessa kuitenkin suhteellisen suljetussa tilassa.

Auringon jälkeen läheisin tähtemme Alfa Centauri (Proxima Centaurina myös tunnettu) sijaitsee noin neljän valovuoden päässä. Vaikea sanoa, mikä olisi teoreettinen maksiminopeus, minkä tulevaisuuden avaruusalus voisi saavuttaa. Matka tuonne veisi varmuudella hypoteettisestikin kymmeniä vuosia, todennäköisesti jopa satoja. Alfa Centaurin ympäriltä on löydetty eksoplaneettoja, mutta nämä eivät ymmärtääkseni sijaitse ns. elämänvyöhykkeellä. Todennäköisesti ihmiskunta ei ainakaan sinne voi levittäytyä. On siis jatkettava matkaa.

En tiedä, mikä on tilanne tänä päivänä, mutta pari vuotta vanhan uutisen perusteella lähin elämänvyöhykkeellä sijaitseva eksoplaneetta sijaitsisi noin 12 valovuoden päässä.Sinne on siis matkaa. Ihmiskunnan pitäisi kyetä elämään tuolla avaruuskaupungissa useamman sukupolven ajan. Tässä tuo uutinen:

http://www.tekniikkatalous.fi/innov...planeetta+loytyikin+ihan+kulman+takaa/a865631

Kaiken muuttaisi toki se, että madonreikien todettaisiin olevan totta... tai valon nopeus kyettäisiin ylittämään...

 

[Ted Raikas]

Mielenkiintoisia viestejä edellä. Mukavaa lukea tälläistä vaihteeksi, eikä lapsellista kinaamista, mitä Jatkoaika on nykyään pullollaan. Minä kun en näistä asioista oikein mitään tiedä, vaikka kiinnostaakin, niin on hienoa lueskella enemmän ymmärtävien näkemyksiä.

Olen itse positiivinen sen suhteen, että verrattain lyhyessä ajassa ihminen keksii ja oppii uutta avaruudessa liikkumisen sijaan. Toki varmasti oman aurinkokunnan alueella ollaan sidoksissa pitkään, mutta se nyt on looginen ensiaskel, ennen kuin on edes järkeä kurotella kauemmas. Pelkästään jos Marsiin matkustamisen vaikeudet ratkaistasiin, niin se olisi jo suuri juttu. Toivon, että omana elinaikanani vielä lähtisi ensimmäinen avaruuslaiva kohti punaista planeettaa. Tuollaista tutkimusmatkaa olisi mielenkiintoista seurata Maapallolta käsin.

Sen verran pessimisti toisaalta olen, että en usko omana elinaikanani suuria tieteellisiä hyppäyksiä tapahtuvan, ellei jotain todella merkillistä tapahdu. Kaikenlaiset skismat, sodat ja muut erimielisyydet on omiaan jarruttamaan tieteen kehitystä. Jos kaikki se enerigia suunnattaisiin yhteisiin ponnistuksiin, niin varmasti saavutettaisiin nopeammin asioita. Vaan taitaa olla silkkaa utopiaa.

 

[ms.qvist]

Kaiken muuttaisi toki se, että madonreikien todettaisiin olevan totta... tai valon nopeus kyettäisiin ylittämään...

Tai sitten on sopeuduttava siihen, että matkatakseen tähtiin on varauduttava kaikesta huolimatta sukupolvien mittaisiin lentoaikoihin (jollei a) ihmisikä olennaisesti pitene b) ihmisiä kyetä vaivuttamaan keinouneen, jossa eivät vanhene c) avaruusaluksien nopeus olennaisesi kasva - itse uskon kaikkien edellä mainittujen olevan toteutumiskelpoisia vaihtoehtoja) ja siihen, että tilat tuovat tietyt rajoitukset elämään aluksella.

Jos ajatellaan, että ihmiskunta lähettää todellisia siirtokuntia ulkoavaruuteen, tavoitteena toiset aurinkokunnat, joissa on planeettoja elämänvyöhykkeellä, niin on luultavaa, että tuolloin tulee kasvamaan sukupolvia, jotka syntyvät ja kasvavat avaruudessa ja heille alus voi tuntua aivan toisella tapaa luonnolliselta paikalta mitä se meistä tuntuisi. (Täsmennyksenä, nyt siis puhun tulevaisuudesta kenties tuhannen tai tuhansien vuosien kuluttua, jolloin uskon viimeistään tilanteen olevan sen, että ihmiskunta todella harppaa ulkoavaruuteen ja tavoitteena on päästä pois tästä aurinkokunnasta ja aloittaa hidas levittäytyminen universumiin. Ennen tätä aikaa uskon, että lähetetään yksittäisiä aluksia tutkimusmatkoille - mahdollisesti robottiluotaimia tai nanoluotaimia tutkimaan toisia aurinkokuntia tms.)

Valonnopeus on noin 300 000 km/s tyhjiössä, jos tulevaisuudessa päästään avaruusaluksilla niinkin huikeisiin nopeuksiin kuin 1000+ km/s nopeuttaisi sekin jo matkustamista olennaisesti vaikka edelleen oltaisi kaukana valonnopeudesta (tyhjiössä).

vlad.

 

[Ted Raikas]

Jos ajatellaan, että ihmiskunta lähettää todellisia siirtokuntia ulkoavaruuteen, tavoitteena toiset aurinkokunnat, joissa on planeettoja elämänvyöhykkeellä, niin on luultavaa, että tuolloin tulee kasvamaan sukupolvia, jotka syntyvät ja kasvavat avaruudessa ja heille alus voi tuntua aivan toisella tapaa luonnolliselta paikalta mitä se meistä tuntuisi. (Täsmennyksenä, nyt siis puhun tulevaisuudesta kenties tuhannen tai tuhansien vuosien kuluttua, jolloin uskon viimeistään tilanteen olevan sen, että ihmiskunta todella harppaa ulkoavaruuteen ja tavoitteena on päästä pois tästä aurinkokunnasta ja aloittaa hidas levittäytyminen universumiin. Ennen tätä aikaa uskon, että lähetetään yksittäisiä aluksia tutkimusmatkoille - mahdollisesti robottiluotaimia tai nanoluotaimia tutkimaan toisia aurinkokuntia tms.)

Kyllä ja ihminen on loppujen lopuksi varsin sopeutuvainen eläin. Pelkästään maapallolla ihmisiä elää hyvinkin erilaisiin jopa ankariin olosuhteisiin sopeutuneena ja sitä kautta elimistö on myös muokkautunut siihen ympäristöön ideaalimmaksi. En siis pitäisi mahdottomana, että ns. avaruusihmisetkin mukautuisi niihin olosuhteisiin ajan kanssa ja pystyisivät elämään siinä ympäristössä huomattavasti meitä paremmin. Enkä usko, että siihen menisi kovinkaan montaa sukupolvea kun nämä muutokset alkaisi jo näkyä.

 

[Sistis]

Mielenkiintoisia viestejä edellä. Mukavaa lukea tälläistä vaihteeksi, eikä lapsellista kinaamista, mitä Jatkoaika on nykyään pullollaan. Minä kun en näistä asioista oikein mitään tiedä, vaikka kiinnostaakin, niin on hienoa lueskella enemmän ymmärtävien näkemyksiä.

Jos aihe kiinnostaa edes vähän, niin kannattaa harkita, josko investoisi johonkin kirjaan, jossa kerrotaan asioista niin, että me tavallisetkin ihmiset ymmärrämme. Itse ostin joskus vähän kuin heräteostoksena URSA:n joka toinen vuosi ilmestyvän Maailmankaikkeus-kirjan. Oma versioni on 2013-2014. Kirjassa on varsin kansantajuisesti kerrottu kaikkea mahdollista aurinkokuntamme sekä muun maailmankaikkeuden rakenteesta sekä avaruustutkimuksen historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Adlibris näyttää myyvän uudempaa versiota hintaan 16.90€:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525985237

Olen itse positiivinen sen suhteen, että verrattain lyhyessä ajassa ihminen keksii ja oppii uutta avaruudessa liikkumisen sijaan. Toki varmasti oman aurinkokunnan alueella ollaan sidoksissa pitkään, mutta se nyt on looginen ensiaskel, ennen kuin on edes järkeä kurotella kauemmas. Pelkästään jos Marsiin matkustamisen vaikeudet ratkaistasiin, niin se olisi jo suuri juttu. Toivon, että omana elinaikanani vielä lähtisi ensimmäinen avaruuslaiva kohti punaista planeettaa. Tuollaista tutkimusmatkaa olisi mielenkiintoista seurata Maapallolta käsin.

Itsekin olen varovaisen toiveikas sen suhteen, että miehitetty Mars-lento saatettaisiin tehdä vielä omana elinaikanani. Teknisesti se ei käsittääkseni olisi nytkään ihan täysi mahdottomuus, mutta lennon onnistumisen todennäköisyyden kasvattamiseksi ja kustannuksen minimoimiseksi vaadittaisiin kuitenkin vielä teknisiä edistysaskelia, jotta lentoon kannattaisi ryhtyä. Veikkaisin, että ensin Marsiin lähetettäisiin joku miehittämätön alus, joka myös palaisi myöhemmin maan päälle. Vasta sen jälkeen saatettaisiin miehitettyä lentoa ryhtyä toteuttamaan. Kuulentojenkin paluusta on ollut toisinaan keskustelua, ja sellaisen näkeminen vielä omana elinaikana saattaisi olla monta pykälää todennäköisempi.

Sen verran pessimisti toisaalta olen, että en usko omana elinaikanani suuria tieteellisiä hyppäyksiä tapahtuvan, ellei jotain todella merkillistä tapahdu. Kaikenlaiset skismat, sodat ja muut erimielisyydet on omiaan jarruttamaan tieteen kehitystä. Jos kaikki se enerigia suunnattaisiin yhteisiin ponnistuksiin, niin varmasti saavutettaisiin nopeammin asioita. Vaan taitaa olla silkkaa utopiaa.

Toisaalta kylmän sodan aikana avaruustutkimukseen panostettiin niin maan perusteellisesti. Se oli yksi tapa kilpailla. Jos kylmä sota alkaa taas tulla takaisin, niin kilpailu saattaa lisääntyä entisestään.