Matkalla alkoholismiin?

[Pulle Nah]

Minä kyllä juon viinaa vieläkin. Olen juonut sitä yli 30 vuotta. Juon sitä usein ja aina humalahakuisesti. Silti olen kyennyt pitämään perheen kasassa ja hoitamaan lapset, pitänyt duuniasiat kunnossa, säilyttämään terveyteni ja iloisen elämänasenteen. Voin vetää montakin päivää putkeen, mutta jos tiedän että vaikka torstaina pitää ajaa autoa niin tiistaina jo himmailen, keskiviikkona vedän pari tasoittavaa ja torstaiaamuna puhallan nollat. Osaan laskelmoida. Teen sen kaikessa. Elämässä yleensä ja dokaamisessa myös.

Ihan uteliaisuudesta, dokaako sinun puolisosikin, kuten sinä? Päiväkausia putkeen? Vai huolehtiiko hän arjen sujumisesta silloin yksin, kun sinulla on ränni päällä? Onko teillä käyty keskustelua aiheesta, onko juomistapasi puolisollesi ok? Oletko miettinyt, että perheesi/puolisosi mahdollistaa sinulle ajoittaisen rälläämisen? Onko sinulla lapsia? Pieniä vai aikuisia? Ovatko he koskaan kertoneet ajatuksiaan siitä, kun rännäät?

Kysyn, koska tiedän omasta lähipiiristäni, että henkilö itse piti omaa tuurijuopotteluaan täysin harmittimana, perhe pysyi kasassa, työhommat hoiti, jne. vaikka todellisuudessa koko muu perhe ja ennenkaikkea puoliso oli todella väsynyt siihen, että pyöritti arkea yksin, aina piti ottaa huomioon kaikessa tekemisessä, että entä jos puolisolla onkin silloin ränni päällä, niin voiko esim. lähteä jonnekin, tms. Ja vaikka tämäkin tuurijuoppo piti itseään hauskana ja tavallisen leppoisana kaverina, vaikka vähän maistissa olikin, niin ei perheestä samalta tuntunut. Persoona kuitenkin vähintäänkin inan verran muuttuu, ei pysty samanlaisia keskusteluja käymään (vrt. selvinpäin ollessa), on haasteellisempaa lähteä jonnekin, jne.

Kieltämättä, jos on torstaina ajettava autolla ja tiistaista lähtien on alettava loiventamaan, tulee mieleen väkisin, että se onnellinen perhe ja terveys on pelkästään ajatus oman pääsi sisällä...

 

[Iisoppi]

Kaikille joita kiinnostaa niin voin jo paljon paremmin. Jo mukavalla reissulla mökille alkoi tuntua että elämä voittaa. Ajatus alkoholista on vain pieni tykytys jossain "takaraivossa". Kyllä minä myönnän, että ehkä ilman nykyistä parisuhdetta, en kykenisi olemaan juomatta. Mieheni on ankkurini maailmaan ja suurin tukeni. Kiitos hälle jolle kuuluu...

@Vanha Len , tuo Juha Lanz, ei ole tuttu. Ehkä voin katsoa hänen materiaaliaan joskus kun ehdin. Naltreksoni on minulle tuttu lääke. Sitä löytyy minulta ja otan sitä usein kun lähden tilanteeseen jossa tiedän että on alkoholia tarjolla avoimesti ja suurin osa muista juo. Se on vähän niin kuin takapäivystäjä. En ole koskaan käyttänyt sitä siihen tarkoitukseen että sen kanssa käytetään alkoholia jolloin alkoholin himo vähenisi. Olen kuullut sellaista terapiasta esim. USAsta. Yksin en uskalla ryhtyä kokeilemaan kun kuitenkin on tarkoitus on pysyä erossa alkoholista.

@vetti , kyllä me jaksetaan. Hyvää kesää sinulle. Ja kiitos tuesta!

 

[Evil]

Ihan uteliaisuudesta, dokaako sinun puolisosikin, kuten sinä? Päiväkausia putkeen? Vai huolehtiiko hän arjen sujumisesta silloin yksin, kun sinulla on ränni päällä? Onko teillä käyty keskustelua aiheesta, onko juomistapasi puolisollesi ok? Oletko miettinyt, että perheesi/puolisosi mahdollistaa sinulle ajoittaisen rälläämisen? Onko sinulla lapsia? Pieniä vai aikuisia? Ovatko he koskaan kertoneet ajatuksiaan siitä, kun rännäät?

Kysyn, koska tiedän omasta lähipiiristäni, että henkilö itse piti omaa tuurijuopotteluaan täysin harmittimana, perhe pysyi kasassa, työhommat hoiti, jne. vaikka todellisuudessa koko muu perhe ja ennenkaikkea puoliso oli todella väsynyt siihen, että pyöritti arkea yksin, aina piti ottaa huomioon kaikessa tekemisessä, että entä jos puolisolla onkin silloin ränni päällä, niin voiko esim. lähteä jonnekin, tms. Ja vaikka tämäkin tuurijuoppo piti itseään hauskana ja tavallisen leppoisana kaverina, vaikka vähän maistissa olikin, niin ei perheestä samalta tuntunut. Persoona kuitenkin vähintäänkin inan verran muuttuu, ei pysty samanlaisia keskusteluja käymään (vrt. selvinpäin ollessa), on haasteellisempaa lähteä jonnekin, jne.

Kieltämättä, jos on torstaina ajettava autolla ja tiistaista lähtien on alettava loiventamaan, tulee mieleen väkisin, että se onnellinen perhe ja terveys on pelkästään ajatus oman pääsi sisällä...

Ei dokaa, mutta itse asiassa minä olen meillä aina kokannut enemmän, pessyt pyykit, hoitanut lasten kouluhommat… Vaimolla on sitten omat vastuualueensa.

Iisopille ja muille, jotka tahtovat elellä selvinä: toivon kaikille pelkkää hyvää ja onnea elämään. Muistuttelen vain, että aina elämä ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin täysraittius tai katuoja.

 

[BOL]

Ei dokaa, mutta itse asiassa minä olen meillä aina kokannut enemmän, pessyt pyykit, hoitanut lasten kouluhommat… Vaimolla on sitten omat vastuualueensa.

Iisopille ja muille, jotka tahtovat elellä selvinä: toivon kaikille pelkkää hyvää ja onnea elämään. Muistuttelen vain, että aina elämä ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin täysraittius tai katuoja.

Mä en yleensä lähde mukaan näihin päivänselviin eskaloitumisiin, mutta nyt on pakko. Kirjoittamasi viestin loppu on oikeasti ihan todella perseestä. Kysymys ei ole tahdosta, vaan siitä, että muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Tai on, mutta se ei ole kannatettava, koska lopputulos on surkea. Tietääkseni @Iisoppi ja muutkaan vastaavassa tilanteessa olevat tänne kirjoittavat eivät mitenkään paheksu muita tai moralisoi muiden alkoholin käyttöä. Toisille vaihtoehdot ovat juurikin nuo kaksi: täysraittius tai katuoja. On todella epähienotunteista kirjoittaa tällaiseen ketjuun noin ylimielisiä kommentteja kuin mitä olet kirjoittanut. Joskus kannattaa oikeasti miettiä ennen kuin viestin lähettää.

Oletko koskaan kysynyt vaimolta, miten hän juomisesi kokee ja kuunnellut, mitä hän sanoo? Enkä väitä, etteikö vaimosi voisi olla ihan tyytyväinen tilanteeseenne. Sietäväthän toiset väkivaltaakin. Rakkaudesta, säälistä, itseinhosta ja mitä näitä nyt onkaan. Se, että kykenee viinan juomisen ohessa operoimaan normaaleja arjen askareita ei kuitenkaan tarkoita sitä, että läheiset olisivat erityisen tyytyväisiä, onnellisia tai kiitollisia. Kannattaakin läheisiltä kysyä, kumman he ottaisivat mieluummin: nykysinut vai sellaisen, joka juo vain silloin tällöin? Ja on ihan totta, että kaikkia läheisiä juominen ei haittaa. Mutta uskallan väittää, että suurin osa ottaisi kuitenkin puolison, isän, pojan, veljen, kaverin, jne. ihan jo itsekkäistäkin syistä, joka ei ole alvariinsa kännissä. Huoli ihmisestä, joka käyttää runsaasti alkoholia voi olla musertava. Ja se vaikuttaa todella moneen asiaan läheisten elämässä.

Tarkoitukseni ei ole sen suuremmin moralisoida kenenkään valintoja, varsinkaan, kun en tiedä kenenkään tänne kirjoittavan oikeasta elämästä oikeasti mitään. Mutta mulle tuli oikeasti muutaman viime viestisi perusteella paha mieli niiden alkoholistien puolesta, jotka käyvät jatkuvaa kamppailua sen kanssa, juodakko vaiko eikö. Toivoisin ihmisiltä enemmän empatiaa ja ymmärrystä muiden ihmisten kokemuksia kohtaan. Ja jos siihen ei pysty, sekin on varmaan ihan ok, mutta silloin olisi viisasta olla hiljaa ja jättää kommentoimatta mitään.

 

[Evil]

Mä en yleensä lähde mukaan näihin päivänselviin eskaloitumisiin, mutta nyt on pakko. Kirjoittamasi viestin loppu on oikeasti ihan todella perseestä. Kysymys ei ole tahdosta, vaan siitä, että muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Tai on, mutta se ei ole kannatettava, koska lopputulos on surkea. Tietääkseni @Iisoppi ja muutkaan vastaavassa tilanteessa olevat tänne kirjoittavat eivät mitenkään paheksu muita tai moralisoi muiden alkoholin käyttöä. Toisille vaihtoehdot ovat juurikin nuo kaksi: täysraittius tai katuoja. On todella epähienotunteista kirjoittaa tällaiseen ketjuun noin ylimielisiä kommentteja kuin mitä olet kirjoittanut. Joskus kannattaa oikeasti miettiä ennen kuin viestin lähettää.

Oletko koskaan kysynyt vaimolta, miten hän juomisesi kokee ja kuunnellut, mitä hän sanoo? Enkä väitä, etteikö vaimosi voisi olla ihan tyytyväinen tilanteeseenne. Sietäväthän toiset väkivaltaakin. Rakkaudesta, säälistä, itseinhosta ja mitä näitä nyt onkaan. Se, että kykenee viinan juomisen ohessa operoimaan normaaleja arjen askareita ei kuitenkaan tarkoita sitä, että läheiset olisivat erityisen tyytyväisiä, onnellisia tai kiitollisia. Kannattaakin läheisiltä kysyä, kumman he ottaisivat mieluummin: nykysinut vai sellaisen, joka juo vain silloin tällöin? Ja on ihan totta, että kaikkia läheisiä juominen ei haittaa. Mutta uskallan väittää, että suurin osa ottaisi kuitenkin puolison, isän, pojan, veljen, kaverin, jne. ihan jo itsekkäistäkin syistä, joka ei ole alvariinsa kännissä. Huoli ihmisestä, joka käyttää runsaasti alkoholia voi olla musertava. Ja se vaikuttaa todella moneen asiaan läheisten elämässä.

Tarkoitukseni ei ole sen suuremmin moralisoida kenenkään valintoja, varsinkaan, kun en tiedä kenenkään tänne kirjoittavan oikeasta elämästä oikeasti mitään. Mutta mulle tuli oikeasti muutaman viime viestisi perusteella paha mieli niiden alkoholistien puolesta, jotka käyvät jatkuvaa kamppailua sen kanssa, juodakko vaiko eikö. Toivoisin ihmisiltä enemmän empatiaa ja ymmärrystä muiden ihmisten kokemuksia kohtaan. Ja jos siihen ei pysty, sekin on varmaan ihan ok, mutta silloin olisi viisasta olla hiljaa ja jättää kommentoimatta mitään.

Ehkä minun on parasta olla enää kommentoimatta näitä asioita mitenkään.

 

[BOL]

Ehkä minun on parasta olla enää kommentoimatta näitä asioita mitenkään.

Ei mun tarkoitukseni ole vaientaa ketään. Mutta tiettyyn hienotunteisuuteen soisi kaikkien pyrkivän ja pystyvän. Nämä ovat oikeasti vaikeita asioita ja toisille aidosti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kuolemaan verrattava elämä voi olla sellainenkin elämä, missä jokainen päivä on täynnä huonoja valintoja hyväksikäyttöä, itseinhoa, itsetuhoa tai itsetuhoisia ajatuksia ja yksinkertaisesti vain paskaa elämää. Itse koen, että vähintä mitä voin tehdä, on olla väheksymättä toisten koettelemuksia.

 

[Evil]

Ei mun tarkoitukseni ole vaientaa ketään. Mutta tiettyyn hienotunteisuuteen soisi kaikkien pyrkivän ja pystyvän. Nämä ovat oikeasti vaikeita asioita ja toisille aidosti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kuolemaan verrattava elämä voi olla sellainenkin elämä, missä jokainen päivä on täynnä huonoja valintoja hyväksikäyttöä, itseinhoa, itsetuhoa tai itsetuhoisia ajatuksia ja yksinkertaisesti vain paskaa elämää. Itse koen, että vähintä mitä voin tehdä, on olla väheksymättä toisten koettelemuksia.

Et sinä minua vaientanut. Ajattelin vaan että olen kertonut näistä asioista sen mitä on kerrottavaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Iisopille ja muille, jotka tahtovat elellä selvinä: toivon kaikille pelkkää hyvää ja onnea elämään. Muistuttelen vain, että aina elämä ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin täysraittius tai katuoja.

Tuo mitä @Iisoppi edellä ja aiemminkin on kirjoittanut, viittaa hänellä selkeästi alkoholiriippuvuuteen. Alkoholiriippuvaisella ihmisellä, kuten minä ja mm. Minnesota-hoito sekä Myllyhoito asian näemme, on korkea alttius alkoholismiin. Kuten olemme joskus aiemminkin todenneet, sinähän et ole alkoholisti vaan suurkuluttaja. Sinä tykkäät juoda viinaksia ja olla usein pienessä tai isommassa humalatilassa, mutta voit lopettaa lyhyen tai pidemmän juomingin kun täytyy, tai silloin kun muuten vaan niin haluat. Alkoholistille tuo on alkoholiriippuvuuden takia huomattavasti vaikeampaa.

Suurkuluttaja voi kertoa alkoholistille viinasta ja juomisesta paljonkin, mutta alkoholiriippuvuuden suhteen suurkuluttaja ei välttämättä ole kummoinenkaan kokemusasiantuntija. Toinen alkoholisti voi sitä olla, sekä juovana että raittiina (alkoholisti on raitistuttuaankin alkoholisti, riippuvuutta ei ainakaan toistaiseksi voi parantaa). Myös alkoholistin läheinen voi olla alkoholismin suhteen relevantti kokemusasiantuntija, kuka paremmin ja kuka heikommin.

Olen eronnut vuosia sitten lasteni äidistä, koska hänen alkoholisminsa muodosti lopulta liian suuren esteen yhteiselämämme jatkumiselle. En mene tällä palstalla hänen asioidensa suhteen yksityiskohtiin, varsinkaan eron jälkeisiin asioihin. Sanotaan kuitenkin sen verran, että meillä molemmilla menee nyt omilla tahoillamme paljon paremmin kuin ennen eroa, mitä tulee juomisasioihin ja niistä seuraaviin ongelmiin. Minäkin olen ollut joskus aiemmin jonkinmoinen suurkuluttaja, ainakin siinä mielessä, että join monet vuodet selkeästi suomalaisten keskikulutusta suurempia määriä. Nyt menee keskitasoa vähemmän. Alkoholismista minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, tietenkään, koska minulla ei ole alkoholiriippuvuutta. Alkoholistin läheisen perspektiivistä aihe on sitäkin tutumpi.

Alkoholiriippuvuudesta kärsivälle ihmiselle ei ole oikeasti olemassa mitään kohtuukäyttöä. Hänenlaisensa kohdalla homma lähtee vääjäämättä lapasesta, monella vieläpä erittäin nopeasti. Alkoholiriippuvaisella ei mielestäni ole todellisuudessa kuin yksi tapa hoitaa sairauttaan, ja se on täysraittiuden aloittaminen ja sen ylläpitäminen.

En tiedä, lukeeko Käypä hoito-suosituksissa edelleenkin niin, että alkoholistin hoidon tavoitteena voi raittiuden ohella olla myös kohtuukäyttö, mutta mielestäni tuollainen lausuma on jokseenkin vastuuton ajatellen alkoholiriippuvuudesta kärsivää ihmistä. Sen sijaan suurkuluttajan ohjeeksi tuo suositus on vallan järkevä. Nähdäkseni ko. suositus heijastaa julkisen terveydenhuollossa muutamin paikoin vallitsevaa vaikeutta eriyttää päihderiippuvuus ja riippuvuudeton suurkuluttaminen toisistaan. Ymmärrys tuntuu käsittääkseni olevan kohenemaan päin, sillä päihderiippuvuuden mekanismeista vaikuttaa nykyisellään olevan varsin paljon samansuuntaista lääketieteellistä näyttöä.

 

[adolf]

En tiedä, lukeeko Käypä hoito-suosituksissa edelleenkin niin, että alkoholistin hoidon tavoitteena voi raittiuden ohella olla myös kohtuukäyttö, mutta mielestäni tuollainen lausuma on jokseenkin vastuuton ajatellen alkoholiriippuvuudesta kärsivää ihmistä. Sen sijaan suurkuluttajan ohjeeksi tuo suositus on vallan järkevä. Nähdäkseni ko. suositus heijastaa julkisen terveydenhuollossa muutamin paikoin vallitsevaa vaikeutta eriyttää päihderiippuvuus ja riippuvuudeton suurkuluttaminen toisistaan.

Hyvin yleistä taitaa olla se, että alkoholisti väittää olevansa vain suurkuluttaja ja kieltää sen oman tilansa. Tämä lienee yksi niitä ihan klassisimpia alkoholistin selityksiä. Vaikuttaisi siltä, että tähänkin ketjuun on ihan vastikään kirjoitettu hyvin tyypillistä esimerkkiä tästä selittämisestä. Hommat hoituu ja työt hoituu jne.

Itse tätä taustaa omaavana, luulen jopa hieman ymmärtäväni sitä, mihin tuo itselleen valehtelu perustuu.

 

[Iisoppi]

Hyvin yleistä taitaa olla se, että alkoholisti väittää olevansa vain suurkuluttaja ja kieltää sen oman tilansa. Tämä lienee yksi niitä ihan klassisimpia alkoholistin selityksiä.

Ja minulle se suurin valhe (tuon lisäksi) oli se että pystyn lopettamaan heti kun haluan. Vaikka tilanne oli se että melkein nukuin pullo kainalossa... Yöllä herätessä otin aina huikkaa. Koska "hallitsin tilanteen enkä ollut juoppo" niin join (aina) lasista (hamuilin siis snapsilasin, kaadoin siihen viinaa ja nappasin naukun, yleensä ainakin kolme ja jatkoin nukkumista). Loppujen lopuksi taisi mennä aineet välillä ilman lasiakin kun ei jaksanut enää välittää hittojakaan... Kunhan sai päivittäiset n. kaksi pulloa niin muulla ei niin väliä.

Toisille vaihtoehdot ovat juurikin nuo kaksi: täysraittius tai katuoja.

Minulle vaihtoehdot ovat täysraittius tai totaalinen elämä ilman elämistä. Alkoholin kanssa minusta tulee apaattinen, tokkurainen ja yhteen asiaan (alkoholin saanti) fiksaantunut ihmisraunio. Olen sillä tavalla juonut aivoni pellolle että en ole iloinen, eloisa nousuhumalainen kun pari-kolme tuntia juomisen aloittamisen jälkeen. Sitten kaikki menee niin överiksi etten enää... No en enää ole minä. Tulee väsynyt olo, nukuttaa... Ja koska aluksi auttoi (tuli iloinen ja railakas olo) alkoholi niin sitä tietenkin lisää... eikä se enää auta ja tulee entistä tokkuraisempi olo. Kierre on valmis!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hyvin yleistä taitaa olla se, että alkoholisti väittää olevansa vain suurkuluttaja ja kieltää sen oman tilansa. Tämä lienee yksi niitä ihan klassisimpia alkoholistin selityksiä. Vaikuttaisi siltä, että tähänkin ketjuun on ihan vastikään kirjoitettu hyvin tyypillistä esimerkkiä tästä selittämisestä. Hommat hoituu ja työt hoituu jne.

Itse tätä taustaa omaavana, luulen jopa hieman ymmärtäväni sitä, mihin tuo itselleen valehtelu perustuu.

Jokainen tietämäni alkoholisti on tai on ollut jonkinasteinen valehtelija. Ex-vaimoni oli sellainen myös, mitä tulee juomisen salailuun ja juomiseen liittyvien asioiden selittelyyn. On se jännää, kuinka pitkään ja taitavasti perheenäiti pystyy piilottelemaan taloon ja tontille juomakätköjään sekä tyhjien pullojen ja tölkkien jemmoja. Monet sukulaisvierailut ja useat muut jutut piti perua milloin mistäkin syystä, kun rouvalle tuli ”äkillinen työmeno”, ”pahoinvointikohtaus” tai ihan mitä hyvänsä. Olin toki suuntaa antavasti kärryillä exän juomisen kokonaiskuvasta, mutta siitä huolimatta hän pystyi yksittäisissä asioissa selittelemään mustan valkoiseksi, minulle ja kenelle hyvänsä. Työtkin hoituivat suunnilleen siihen saakka, kunnes tiettyjen tapahtumien seurauksena kärräsin rouvan kuukauden internaattimuotoiselle hoitojaksolle. Tämä kaikki on yleisellä tasolla totaalisen tuttua jokseenkin kaikille alkoholisteille ja heidän läheisilleen.

Aikanaan kun osallistuin alkoholistien läheisille järjestettyyn muutaman päivän tilaisuuteen, niin oli avartavaa ja vapauttavaa huomata, kuinka samanlaisia muiden kokemukset olivat olleet omasta alkoholistiläheisestään. Valehtelu oli mitä arkipäiväisin piirre, olivatpa alkoholismin muoto, kesto, vakavuus ja kaikkinaiset puitteet millaisia hyvänsä. Alkoholisti oppii harrastuksensa parissa mestaritason valehtelijaksi ikään kuin kaupan päälle.

 

[Turha Kaukalo]

Minä olen alkoholisti ja olen ollut juomatta viisi vuotta. Se on ennätys. Olen ollut elämässäni kaksi kertaa katuojassa enkä tahdo sinne enää kolmatta kertaa siksikään, että epäilen suuresti, josko sieltä enää jaksan kammeta itseni ylös. En tahdo menettää sitä mitä meillä on. Olen ollut läheisilleni täysi paska enkä tahdo enää olla. Riippuvuus- ja ääritilataipumukseni olen nyt suunnannut muualle kuin alkoholiin ja yleensä päihteisiin. Mietin joka päivä sitä, mitä olen tehnyt niille jotka ovat minulle tärkeitä ja muutenkin millainen olen ollut ihmisille. Eläimiä sentään en ole potkinut, muistaakseni.

 

[Pavlikovsky]

Ymmärrys tuntuu käsittääkseni olevan kohenemaan päin, sillä päihderiippuvuuden mekanismeista vaikuttaa nykyisellään olevan varsin paljon samansuuntaista lääketieteellistä näyttöä.

Päihdelääketieteessä riippuvuuksien pikkutarkat mekanismit alkavat olla yllättävän hyvin neurobiologisesti jo tiedossa (eli miten alkoholi vaikuttaa ns. palkitsemisrataan dopamiinitasoja nostaen). Lisäksi addiktoivat mekanismit siinä sivussa ovat olleet tutkimuksen alla ja niistäkin etenkin Suomessa jo melko hyvin tiedetään. On tavallaan mielenkiintoista kuinka geeniperimä ohjaa paljonkin sitä, että kenellä on taipumus addiktoitua tai retkahtaa pitkänkin kuivan kauden jälkeen uudestaan ongelmakäyttäjäksi.

Tutkimus auttaa myös lääketieteellisen hoidon suuntaamisessa, johon liitetään usein psykoterapiaakin, mikäli (ja aika usein) taustalla on myös mielenterveyden ongelmia. Psykoterapiasuuntauksia on eri lähtöön, mutta yhdistelmänä eli lääkitys + psykoterapia, näkisin että ollaan tehokkaammalla tolalla hoidon suhteen, kuin jompi kumpi yksin. Tarvitaan fysiologiasta vastetta sekä toisaalta käyttäytymisen muutosta, sillä kyllähän se ihminen päätöksen tekee, että aukeaako vermutti vai ei, vaikka taustalla onkin juurikin monimutkaisia kemiallisia mekanismeja.

Alkoholiriippuvuuden hermostollinen perusta (duodecimlehti.fi)

Tässä detaljitason tietoutta, eikä nyt niin hirmuisen iäkäs lähdekään.

 

[kiljander]

Tapasin tänä iltana alkoholistifrendin joka on 9kk tauon jälkeen repsahtanut 4 päivää sitten saavuttuaan etelä-Suomeen. Katkaisu ei nyt varmaan itsekseen onnistu. Mihin hänet voisi viedä katkolle että pääsisi selviämään ja antabuksen aloitukseen (tabut löytyy). Kyse on Helsingistä siis

 

[Vanha Len]

Psykoterapiasuuntauksia on eri lähtöön, mutta yhdistelmänä eli lääkitys + psykoterapia, näkisin että ollaan tehokkaammalla tolalla hoidon suhteen, kuin jompi kumpi yksin.

Psykoterapia on mielestäni täyttä paskaa päihdeaddiktin kohdalla, ellei puhuta mielenterveysongelmista. Itse päihdehoitoon avohoidossa on tehokkainta vertaistuki. Joko ryhmissä tai yksityisesti.

 

[Pavlikovsky]

Psykoterapia on mielestäni täyttä paskaa päihdeaddiktin kohdalla, ellei puhuta mielenterveysongelmista. Itse päihdehoitoon avohoidossa on tehokkainta vertaistuki. Joko ryhmissä tai yksityisesti.

Niin nyt pitäisi varmasti määritellä vielä tuo päihdeaddiktio perinpohjin. Motivoivan haastattelun ja ratkaisukeskeisen työtavan soveltamisesta on ihan näyttöä päihderiippuvuuden hoidossa, tosin terapiaa antavan henkilön taidot ovat ratkaisevassa asemassa onnistumisen suhteen. Psykososiaalisen tuen tehokkuus on parempaa kuin, että tukea ei annettaisi ollenkaan. Mielipiteitä on ja saakin olla. Puhun nyt lähinnä yleisellä tasolla mitä tulee tutkimuksiin.

 

[Vanha Len]

Niin nyt pitäisi varmasti määritellä vielä tuo päihdeaddiktio perinpohjin. Motivoivan haastattelun ja ratkaisukeskeisen työtavan soveltamisesta on ihan näyttöä päihderiippuvuuden hoidossa, tosin terapiaa antavan henkilön taidot ovat ratkaisevassa asemassa onnistumisen suhteen. Psykososiaalisen tuen tehokkuus on parempaa kuin, että tukea ei annettaisi ollenkaan. Mielipiteitä on ja saakin olla. Puhun nyt lähinnä yleisellä tasolla mitä tulee tutkimuksiin.

Teen päihdetyötä alkoholistien ja narkomanien parissa. Hoitoon ohjausta, palveluohjausta ja vertaistukea. Hoitosuunnitelmia eri yhteistyökumppaneiden kanssa jne. Lähes jokainen asiakas tuo esille negatiivisena eri terapiat sekä terveydenhuollon toiminnan. Tämä siksi, että ei vaan osata ymmärtää tätä sairautta, kokematta sitä itse.

 

[vetti]

Tapasin tänä iltana alkoholistifrendin joka on 9kk tauon jälkeen repsahtanut 4 päivää sitten saavuttuaan etelä-Suomeen. Katkaisu ei nyt varmaan itsekseen onnistu. Mihin hänet voisi viedä katkolle että pääsisi selviämään ja antabuksen aloitukseen (tabut löytyy). Kyse on Helsingistä siis

Päihdepoliklinikka

Me päihdepoliklinikalla autamme toipumaan alkoholiin, huumeisin, lääkkeisiin ja pelaamiseen liittyvistä riippuvuuksista.

www.hel.fi

Olettaen että frendi suostuu.

 

[penaz]

Lähes jokainen asiakas tuo esille negatiivisena eri terapiat sekä terveydenhuollon toiminnan.

Minkä nämä juopot sitten kokevat positiivisena? Minnesota -hoidon, vertaistukipaapomisen vai jonkun muun.

 

[Vanha Len]

Minkä nämä juopot sitten kokevat positiivisena? Minnesota -hoidon, vertaistukipaapomisen vai jonkun muun.

Hyvä esimerkki siitä, kun ei vaan yritä edes ymmärtää sairautta. Lue niitä tekstejä, joita on kirjoitettu. Tai no, ehkäpä kandee mennä johonkin muuhun ketjuun kyselemään tyhmiä.

 

[obi-wan]

Minkä nämä juopot sitten kokevat positiivisena? Minnesota -hoidon, vertaistukipaapomisen vai jonkun muun.

Veikkaisin Jeesusta.

Uskoisin, että eri elämäntilanteista alkoholismiin ajautuneet kokevat eri asiat hyödyllisiksi. Se, että joku parissa työskentelevä tuomitsee jonkun mallin ei ole mielestäni mikään paras asia.

Terapiassa on paljon kysymys luottamuksesta terapeuttiin. Kaikki ei siihen pysty

 

[Malkkinen]

Eiköhän alkoholismista parantumiseen ole yhtä monta parannuskeinoa kuin on alkoholisteja. Ensimmäinen askel on tietysti oma halu parantua, sen jälkeen on päihdetyöntekijän työ löytää ne parhaat jatkokeinot ylläpitää alkoholittomuutta. Jos kuudentoista kohdalla ei terapia toimi, niin on sitä silti yritettävä sille seitsemännelletoistakin, jos vaikka sattuisi natsaamaan. Yleensäkin hoitotyössä on suuri virhe kangistua kaavoihin ja todeta "ei auttanut edelliselle, niin ei auta tällekään, turha kokeilla".

 

[Vanha Len]

Terapiassa on paljon kysymys luottamuksesta terapeuttiin. Kaikki ei siihen pysty

Terapia on päivän sana. Terapiaa antaa terapeutti, eikö? No jos terapeutilla ei ole omakohtaisia kokemuksia addiktiosta, niin miten tämä pystyy auttamaan? Painotan jälleen kerran vertaistukea, joka on todettu parhaaksi toimintamuodoksi avohoidossa.

 

[adolf]

Addikti pystyy ymmärtämään varmasti paremmin sitä toisen addiktin ajatus- ja tunnemaailmaa, mutta tokkopa tuo ihan niinkään menee, että ilman omakohtaista addiktiotaustaa ei pystyisi auttamaan ollenkaan ensimmäistäkään addiktia.

Meitä on tosiaan valtavan moneen eri junaan, ja eri jutut toimii eri ihmisille.

Oli tapa sitten mikä hyvänsä, niin minun mielestäni rehellisyys ja avoimuus ovat sellaisia avaimia, jotka yhdistävät kaikkia päihderiippuvuuksista toipuneita. Vertaistuessa se on esimerkiksi sellainen asia, jonka päälle kaikki muu rakennetaan.

Raadollista hommaa, mutta toimii, kun siihen aidosti sydämestään suostuu.

 

[Vanha Len]

Oli tapa sitten mikä hyvänsä, niin minun mielestäni rehellisyys ja avoimuus ovat sellaisia avaimia, jotka yhdistävät kaikkia päihderiippuvuuksista toipuneita. Vertaistuessa se on esimerkiksi sellainen asia, jonka päälle kaikki muu rakennetaan.

Juurikin näin. Ja tärkeintä on, että rehellisyyden ja avoimuuden lisäksi kyetään rakentamaan se tärkein. Luottamus.