Aika usein ammattilaiset, eli alkoholismiin sairastuneet raitistuneet alkoholistit
kertovat siitä, että juomisen todellista syytä ei nähdä tai tiedetä. Alkoholismi on aivosairaus. Moni sanoo myöntävänsä sen, että alkoholismi on sairaus, mutta harva todellisuudessa tajuaa miten se sairaus näkyy käyttäjässä konkreettisesti. On tietysti sairasta juoda liikaa, valehdella ihmisille, ajaa päissään autolla tai pettää lupauksia. Moni ei kuitenkaan tajua, että se sairaus on kaikille käyttäjille täysin samanlainen ja ajattaa ihmisiä tekemään aivan ihmeellisiä asioita, koska kontrollikyky itseensä katoaa. Se kontrollikyvyn menetys on ensimmäisiä vakavia merkkejä. Koska päihderiippuvuus on krooninen ja etenevä aivosairaus se vaikuttaa ihmisen persoonaan.
Puhtaan kahdesta eri persoonasta ihmisessä, eli tavallinen raitis ihminen ja sitten tämä päihdepersoona joka ottaa yliotteen ihmisestä kuin ihmisestä. Punainen viiva, mitä ei ylitetä on yleensä käyttäjän itsensä asettama raja, mutta sairauden edetessä kaikki rajat rikkoontuvat. Alkaa häpeä tai herää helvetinmoinen tarve lopettaa juominen, vähentää sitä. Tauti etenee siis siltäkin osin samalla tapaa. Kuulostaako tutulta.. Pitkään juodaan ja se on hauskaa, jossain vaiheessa joku siitä viattomasti huomauttaa ja sitten jopa suututaan huomauttamisesta. Juominen jatkuu ja aika moni itseasiassa huomauttaa tai vittuilee jo toistuvasti ja se pistää hieman jo miettimään. Lopulta näytetään koko maailmalle ja itselle että pystytään olemaan pitkäänkin juomatta. Tulee näitä kuukauden parin pausseja maksimissaan ja sitten onkin hyvä syy juoda kun voidaan sanoa kaikille isoon ääneen, että oltu juomatta 30 päivää 7 tuntia ja 12 minuutta.. Eli mitään ongelmaa ei ole ja koska tahansa voidaan lopettaa.
Alkoholisti kieltää viimeiseen asti ongelmasta ja tilannehan ei ole edes paha koska on työ ja ehkäpä vielä perhe sekä moni tuttu on ojassa, ojanpohjalla.. niillä on se paha tilanne.
Jotkut saattavat myöntää ongelmansa vain, jos siitä on hänelle jotain hyötyä.
Raitistuneet alkoholistit sanovat ettei heidän tarvitse taistella enää himoansa vastaan, se peli on hävitty ja käyttäjät ovat hyväksyneet sen tosiasian, ettei alkoholi voi tuottaa enää pienintäkään nautintoa. He kertovat myös sen, että syiden hakeminen on lopetettu ja vastuu toipumisesta ja elämästä on otettava itse. Kuulostaa todella helpolta asialta, mutta valtaosa alkoholisteista on työssäkäyviä ihmisiä jotka selittävät ja keksivät syitä ja tarinaa siitä, miksi ne juovat aina kun voivat ja enemmän mitä kertovat.
Ihminen joka on alkoholisti, ei ymmärrä sairauttaan ja pitää korkkia kiinni esimerkiksi kuukauden sinillään. Sellainen on todella raskas persoona läheisilleen. Hokee juomattomuuttaan, osaa laskea päivät, tunnit ja hyvä ettei sekunnit raittiille hetkelleen ja vaatii erityiskohtelua, kun kerran tällaisen uhrauksen omassa elämässä on tekemässä, et on kuukauden selvinpäin. Sellaista ihmistä kutsutaan yleensä raivoraittiiksi.
kertovat siitä, että juomisen todellista syytä ei nähdä tai tiedetä. Alkoholismi on aivosairaus. Moni sanoo myöntävänsä sen, että alkoholismi on sairaus, mutta harva todellisuudessa tajuaa miten se sairaus näkyy käyttäjässä konkreettisesti. On tietysti sairasta juoda liikaa, valehdella ihmisille, ajaa päissään autolla tai pettää lupauksia. Moni ei kuitenkaan tajua, että se sairaus on kaikille käyttäjille täysin samanlainen ja ajattaa ihmisiä tekemään aivan ihmeellisiä asioita, koska kontrollikyky itseensä katoaa. Se kontrollikyvyn menetys on ensimmäisiä vakavia merkkejä. Koska päihderiippuvuus on krooninen ja etenevä aivosairaus se vaikuttaa ihmisen persoonaan.
Puhtaan kahdesta eri persoonasta ihmisessä, eli tavallinen raitis ihminen ja sitten tämä päihdepersoona joka ottaa yliotteen ihmisestä kuin ihmisestä. Punainen viiva, mitä ei ylitetä on yleensä käyttäjän itsensä asettama raja, mutta sairauden edetessä kaikki rajat rikkoontuvat. Alkaa häpeä tai herää helvetinmoinen tarve lopettaa juominen, vähentää sitä. Tauti etenee siis siltäkin osin samalla tapaa. Kuulostaako tutulta.. Pitkään juodaan ja se on hauskaa, jossain vaiheessa joku siitä viattomasti huomauttaa ja sitten jopa suututaan huomauttamisesta. Juominen jatkuu ja aika moni itseasiassa huomauttaa tai vittuilee jo toistuvasti ja se pistää hieman jo miettimään. Lopulta näytetään koko maailmalle ja itselle että pystytään olemaan pitkäänkin juomatta. Tulee näitä kuukauden parin pausseja maksimissaan ja sitten onkin hyvä syy juoda kun voidaan sanoa kaikille isoon ääneen, että oltu juomatta 30 päivää 7 tuntia ja 12 minuutta.. Eli mitään ongelmaa ei ole ja koska tahansa voidaan lopettaa.
Alkoholisti kieltää viimeiseen asti ongelmasta ja tilannehan ei ole edes paha koska on työ ja ehkäpä vielä perhe sekä moni tuttu on ojassa, ojanpohjalla.. niillä on se paha tilanne.
Jotkut saattavat myöntää ongelmansa vain, jos siitä on hänelle jotain hyötyä.
Raitistuneet alkoholistit sanovat ettei heidän tarvitse taistella enää himoansa vastaan, se peli on hävitty ja käyttäjät ovat hyväksyneet sen tosiasian, ettei alkoholi voi tuottaa enää pienintäkään nautintoa. He kertovat myös sen, että syiden hakeminen on lopetettu ja vastuu toipumisesta ja elämästä on otettava itse. Kuulostaa todella helpolta asialta, mutta valtaosa alkoholisteista on työssäkäyviä ihmisiä jotka selittävät ja keksivät syitä ja tarinaa siitä, miksi ne juovat aina kun voivat ja enemmän mitä kertovat.
Ihminen joka on alkoholisti, ei ymmärrä sairauttaan ja pitää korkkia kiinni esimerkiksi kuukauden sinillään. Sellainen on todella raskas persoona läheisilleen. Hokee juomattomuuttaan, osaa laskea päivät, tunnit ja hyvä ettei sekunnit raittiille hetkelleen ja vaatii erityiskohtelua, kun kerran tällaisen uhrauksen omassa elämässä on tekemässä, et on kuukauden selvinpäin. Sellaista ihmistä kutsutaan yleensä raivoraittiiksi.