En ole itse koskaan ymmärtänyt millä perustein alkoholismi on spesifi sairaus? Eikö päihderiippuvuus tai riippuvainen käytös tjms. olisi parempi "diagnoosi" kuin alkoholismi. Varmasti samat mekanismit toimivat myös peliriippuvuudessa, heroiiniriippuvuudessa, lääkeriippuvuudessa, seksiriippuvuudessa jne, eli ts. aivojen dopamiini/palkitsemiskeskuksen manipuloinnissa. Mutta miksi alkoholismi on sitten spesifinen sairaus ja nuo muut eivät(tietääkseni) ole? Samaten kun sanotaan että alkoholismi on periytyvä sairaus. Mielestäni periytyvää on käyttäytymismallit ja miten aivosi handlaa riippuvuutta, ei alkoholi, eikä alkoholismi. Alkoholi sitten aineena tuo fyysisen riippuvuuden joka pitäisi erottaa psyykkisestä riippuvuudesta (joka siis voi siis tietääkseni samoilla mekanismeilla tehdä sinusta mistä tahansa riippuvaiseksi), joka taas on merkki että yrität täyttää elämässäsi jotakin tyhjiötä.
Aika monet toipuneet alkoholistithan vaihtavat "riippuvuuden" esimerkiksi Jeesukseen tai raivopäiseen liikuntaan tjms. Eli tavallaan samaa alkuperäistä "ongelmaa" hoidetaan jollakin muulla. On kai myös niitä toipuneita jotka ns. "tajuavat" oikeasti mistä on kyse eikä tilalle haeta väkisin "tyhjiön" täyttäjää. Henkilökohtaisesti täytän yleensä yksinäisyyden/vapaa-ajan toimettomuuden tunnetta alkoholilla, en kuitenkaan koe olevani alkoholisti(määrät kohtuullisia) vaikka varmasti samoja käyttäytymismalleja voi välillä ollakin. Tai sitten kaikki jotka ovat viinan makuun päässeet ovat osittain alkoholisteja.
Alkoholisti terminä kertoo ihmisestä, jolla on krooninen hermosolutason sairaus. Eli alkoholisti on menettänyt pysyvästi kyvyn hallita ja kontrolloida omaa juomistaan. Se on lopullinen tila ja siksi krooninen ja parantumaton.
Näitä tapauksia tunnen paljon, liikaakin... alkoholismi on muisto vain, se oli nuoruutta, tyhmyyttä mitä ties, Ihminen on ottanut itseään niskasta kiinni kuten sanotaan, lukenut, sivistynyt, perustanut perheen. Voi olla henkisesti todella hyvässä kunnossa ja kaikki palikat elämässä kohdillaan. Muiden ja myös alkoholistin omastakin mielestä. Juomisesta saattaa olla taukoa yli 10 vuotta. sitten, Yksi vitun lasi, yksi vitun annos ja tämä hallitsemattoman juomisen tila kytkeytyy päälle kuin katkaisimesta ja mitä tapahtuu.. Todella lyhyessä ajassa ihminen juo itsensä aivan karmeaan kuntoon ja mikään järki, mikään sana, mikään, ei yhtään mikään saa tilannetta katkeamaan, kunnes haimatulehdus ajaa käyttäjän pakotettuna sairaalaan ja katkaisuun. Siellä herätään painajaisesta ja tehdään uusi päätös juomattomuudesta. Saatuaan homman haltuun, hän palaa vanhaan elämäänsä ja ei voi koskaan käsittää mitä siinä tapahtui. Menee taas vuosia ja nyt ollaan varovaisempia ettei juoda, kunnes... Sama uudelleen.
Tapauksia jotka juovat paljon, välillä lähes itsetuhoisesti, mutta päihderiippuvuus ei ole siirtynyt tasolle kolme. He kuitenkin pystyvät pääosin hillitsemään juomista, töiden, harrastusten, tapahtuminen vuosi, näitä suomi on täynnä. Alkoholismi kehittyy portaittain, eli on alkuvaihde, keskivaihde ja loppuvaihde. tästä syystä sairaudesta tietämättömän on vaikea käsittää, miten joku omalla sinnikkyydellään voi lyödä korkin kiinni, miten joku juo vuoden, on toisen juomatta ja taas juo, tai miten joku ei saa millään kuriin juomista vaikka itkee, valittaa ja hakee jatkuasti apua ongelmaansa ja tuntuu ettei mikään auta.
Alkoholisti ei siis välttämättä juo usein, mutta kun hän juo niin hän ei pysty lopettamaan riippumatta äärimmäisistä ongelmista mitä juominen aiheuttaa. Päihteet sekä alkoholismi vaikuttaa siis alkoholistiin, on hän päihteiden vaikutuksen alaisena tai sitten ei. Jeesuksen löytymiset, muut mahdolliset addiktiot tulevat tosiasiassa siitä, että alkoholisti tajuaa itse tilanteen karanneen niin pahasti käsistä, että pelkää seuraavaa ryyppyä enemmän kuin mitään muuta. Kun ihminen kokee kerran hallintansa täydellisen menetyksen ja selviää sitä jollain tasolla ( mikä tahansa keino ) hän tajuaa, että yksikin ryyppy laukaisee syvällä sisällä olevan päihdepersoonan jolle ei mahda yhtään mitään. Juova alkoholisti ei häpeile mitään keinoa tai mitään tapaa juoda, koska hän juo siksi, että pystyy olemaan normaali olotilassa mitä muut ihmiset kokevat selvinpäin.
Jos vedän mutkat suoriksi ja yritän pukea sanoiksi jokseenkin ymmärrettävästi mitä tuo geeniperimä itsessään tarkoittaa. Päihderiippuvuuteen ja alkoholismiin voi päästä ainoastaan juomalla alkoholia. Jos sinulla ei ole geeniperimää, voit juoda runsaasti jopa vuosikymmeniä ja nuo aiemmin tarkoittamani kolme steppiä etenevät suhteellisen hitaasti. Kun olet juomatta pitkään, alkaa matka alkoholismiin alusta. Väärillä geeneillä matka jatkuu aina siitä mihin se jää.
Mutta kun sinulla on geeniperimä, lähdet todella pitkältä etumatkalta ja käytännössä siirryt tasolta 1 tasolle 2 aivan todella lyhyessä ajassa. Alkoholi vaikuttaa aivan erilain tällaiseen ihmiseen ja "rakastuminen" aineeseen alkaa välittömästi ensikokeilusta. Muutamassa vuodessa juovat itsensä todella rajuun kuntoon. Osa pystyy kärvistelemään pidempään, mutta lopputulos on aina sama. Alkoholistigeenit omaava henkilö, joka käyttää alkoholia, on yleensä viimeistään kolmikymppisenä ensimmäisiä kertoja todella suurissa ongelmissa alkoholin käyttönsä kanssa. Suurin osa huomattavasti tätä aiemmin. Nämä kuitataan usein vain nuoruuden hömpötyksillä tai itsensä etsimisillä.
"Alkoholi sitten aineena tuo fyysisen riippuvuuden joka pitäisi erottaa psyykkisestä riippuvuudesta (joka siis voi siis tietääkseni samoilla mekanismeilla tehdä sinusta mistä tahansa riippuvaiseksi), joka taas on merkki että yrität täyttää elämässäsi jotakin tyhjiötä."
Tyhjiötä omassa elämässään voidaan helposti täyttää sekoittamalla päätä ja aletaan hankkimaan päihderiippuvuutta, ajautumalla siis alkoholismiin. Tapoja hankkia tämä parantumaton sairaus on monia, hiljaa tissutelleen, runsaasti dogaten tai siltä väliltä. Se on totta, ettei se alkuperäinen syy tissutella katoa, vaikka oppisi elämään alkoholisoiduttuaan raittiina. Taas siihen, miten nopeasti kaikki kehittyy, vaikuttavat geenit.
Miksi tunnen tätä sairautta hyvin on tietenkin omat kokemukseni hyvinkin läheltä. Olen ollut pakotettu tutustumaan itse sairauteen, miten sitä hoidetaan ja miksi jotkut onnistuvat, jotkut eivät.
Olen tutustunut toimintamalliin jossa hoidetaan alkoholistia elämään sairautensa kanssa ja tämän saman hoidon on käynyt mm. Marko Jantunen. Kyse ei todellakaan ole mistään Jeesuksen löytymisestä ja tai uskoon tulemisesta tai aivopesusta. Kyse on sairauden ymmärtämisestä ja avuista löytää keinot sen kanssa elämiseen.