Voiko vertaistukena olla ihminen, joka juo?
No kyllä nyt mulla on jotain yhteistä ihmisen kanssa, jolle viina on ongelma. Me molemmat olemme juoneet viinaa. Minä aion juoda sitä edelleenkin, mutta osaan kyllä keskustella ihmisen kanssa joka ei aio.Vertaistuki tarkoittaa käsitteenä sitä että ollaan vertaisia so. jollain lailla samassa veneessä. Minun on vaikea nähdä että ihminen jolle alkoholi ei ole ongelma voisi olla vertaistukena ihmiselle jolla tämä ei ole ongelma.
Mutta ei vertaistuki tietenkään mikään suljettu piiri ole. Pointti on vaan se että juomiseen ei nimenomaan haeta erilaista näkökulmaa vaan jotain yhteistä, tunnistettavaa.
Hyvä! Tuetko tai kannustatko raittuteen myös siinä kohtaa, kun toinen kertoo haluavansa ryypyn? Vai sanotko, että anna mennä vaan?...En tyrkytä, kerron auliisti omista hölmöilyistäni. Ainut vaan, että en vanno raittiutta koska mulle kelpaa ihan hyvin tämä nykyinen meininki. Tuen toki sinun raittiuttasi, jos olet sen valinnut.
En ainakaan tarjoa sitä ryyppyä. Aikuista ihmistä ei voi kai sitoa tuoliinkaan, mutta voin toki ainakin kertoa monta syytä siihen miksei kannata. Ainakin se, että sinusta voi tulla tällainen kuin minä. Älä ryssi. Ota Jaffaa.Hyvä! Tuetko tai kannustatko raittuteen myös siinä kohtaa, kun toinen kertoo haluavansa ryypyn? Vai sanotko, että anna mennä vaan?
No kyllä nyt mulla on jotain yhteistä ihmisen kanssa, jolle viina on ongelma. Me molemmat olemme juoneet viinaa. Minä aion juoda sitä edelleenkin, mutta osaan kyllä keskustella ihmisen kanssa joka ei aio.
Olin hieman huolissani noiden edeltävien viestien perusteella, mutta tämän lainatun perusteella en ole niin kriittinen enää. Toki tuossa edellä myös Vellihousun viestissä on vinha perä.En ainakaan tarjoa sitä ryyppyä. Aikuista ihmistä ei voi kai sitoa tuoliinkaan, mutta voin toki ainakin kertoa monta syytä siihen miksei kannata. Ainakin se, että sinusta voi tulla tällainen kuin minä. Älä ryssi. Ota Jaffaa.
Joo, ymmärrän tämän. Ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa noin.En tätä epäilekään mutta tuo aiempi viestisi missä kerroit kuinka hyvin sinulla on aina mennyt kaikesta juomisesta huolimatta on mennyt, voi olla joissakin piireissä kusemista toisten avoimeen haavaan vaikka se ei todellakaan olisi sinun tarkoituksesi.
Ylipäätään sekä päihteidenkäyttäjissä että päihdetoipujissa on ihmisiä jotka eivät voi olla huoneessa jossa on alkoholia eivätkä halua kuulla yhtään myönteistä sanaa aiheesta. Eli omista hölmöilyistä puhuminen voi olla melkoista nuorallatanssia.
Tarkoituksesi on varmasti hyvä ja yleisemmällä tasolla puhuminen on aina parempi kuin puhumattomuus. Arkinen juoppous ja alkoholismi ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Oletko miettänyt, miten tuo sinun elämäntyylisi kestäisi jonkin näköisen stressitestin? Muija ja tai ystävät jättäisivät, menettäisit työpaikan, joutuisit pitkälle sairauslomalle tai vaikka aivokemian toiminta muuttuisi piirun verran... Luulenpa vain, että hyvinkin saatat olla yksi niistä monista, jotka jonkin isomman ongelman myötä saattaisi todeta, että perskele... ehkäpä sittenkin olen.Minä kyllä juon viinaa vieläkin. Olen juonut sitä yli 30 vuotta. Juon sitä usein ja aina humalahakuisesti. Silti olen kyennyt pitämään perheen kasassa ja hoitamaan lapset, pitänyt duuniasiat kunnossa, säilyttämään terveyteni ja iloisen elämänasenteen. Voin vetää montakin päivää putkeen, mutta jos tiedän että vaikka torstaina pitää ajaa autoa niin tiistaina jo himmailen, keskiviikkona vedän pari tasoittavaa ja torstaiaamuna puhallan nollat. Osaan laskelmoida. Teen sen kaikessa. Elämässä yleensä ja dokaamisessa myös.
Ihan uteliaisuudesta, dokaako sinun puolisosikin, kuten sinä? Päiväkausia putkeen? Vai huolehtiiko hän arjen sujumisesta silloin yksin, kun sinulla on ränni päällä? Onko teillä käyty keskustelua aiheesta, onko juomistapasi puolisollesi ok? Oletko miettinyt, että perheesi/puolisosi mahdollistaa sinulle ajoittaisen rälläämisen? Onko sinulla lapsia? Pieniä vai aikuisia? Ovatko he koskaan kertoneet ajatuksiaan siitä, kun rännäät?Minä kyllä juon viinaa vieläkin. Olen juonut sitä yli 30 vuotta. Juon sitä usein ja aina humalahakuisesti. Silti olen kyennyt pitämään perheen kasassa ja hoitamaan lapset, pitänyt duuniasiat kunnossa, säilyttämään terveyteni ja iloisen elämänasenteen. Voin vetää montakin päivää putkeen, mutta jos tiedän että vaikka torstaina pitää ajaa autoa niin tiistaina jo himmailen, keskiviikkona vedän pari tasoittavaa ja torstaiaamuna puhallan nollat. Osaan laskelmoida. Teen sen kaikessa. Elämässä yleensä ja dokaamisessa myös.
Ei dokaa, mutta itse asiassa minä olen meillä aina kokannut enemmän, pessyt pyykit, hoitanut lasten kouluhommat… Vaimolla on sitten omat vastuualueensa.Ihan uteliaisuudesta, dokaako sinun puolisosikin, kuten sinä? Päiväkausia putkeen? Vai huolehtiiko hän arjen sujumisesta silloin yksin, kun sinulla on ränni päällä? Onko teillä käyty keskustelua aiheesta, onko juomistapasi puolisollesi ok? Oletko miettinyt, että perheesi/puolisosi mahdollistaa sinulle ajoittaisen rälläämisen? Onko sinulla lapsia? Pieniä vai aikuisia? Ovatko he koskaan kertoneet ajatuksiaan siitä, kun rännäät?
Kysyn, koska tiedän omasta lähipiiristäni, että henkilö itse piti omaa tuurijuopotteluaan täysin harmittimana, perhe pysyi kasassa, työhommat hoiti, jne. vaikka todellisuudessa koko muu perhe ja ennenkaikkea puoliso oli todella väsynyt siihen, että pyöritti arkea yksin, aina piti ottaa huomioon kaikessa tekemisessä, että entä jos puolisolla onkin silloin ränni päällä, niin voiko esim. lähteä jonnekin, tms. Ja vaikka tämäkin tuurijuoppo piti itseään hauskana ja tavallisen leppoisana kaverina, vaikka vähän maistissa olikin, niin ei perheestä samalta tuntunut. Persoona kuitenkin vähintäänkin inan verran muuttuu, ei pysty samanlaisia keskusteluja käymään (vrt. selvinpäin ollessa), on haasteellisempaa lähteä jonnekin, jne.
Kieltämättä, jos on torstaina ajettava autolla ja tiistaista lähtien on alettava loiventamaan, tulee mieleen väkisin, että se onnellinen perhe ja terveys on pelkästään ajatus oman pääsi sisällä...
Ei dokaa, mutta itse asiassa minä olen meillä aina kokannut enemmän, pessyt pyykit, hoitanut lasten kouluhommat… Vaimolla on sitten omat vastuualueensa.
Iisopille ja muille, jotka tahtovat elellä selvinä: toivon kaikille pelkkää hyvää ja onnea elämään. Muistuttelen vain, että aina elämä ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin täysraittius tai katuoja.
Ehkä minun on parasta olla enää kommentoimatta näitä asioita mitenkään.Mä en yleensä lähde mukaan näihin päivänselviin eskaloitumisiin, mutta nyt on pakko. Kirjoittamasi viestin loppu on oikeasti ihan todella perseestä. Kysymys ei ole tahdosta, vaan siitä, että muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Tai on, mutta se ei ole kannatettava, koska lopputulos on surkea. Tietääkseni @Iisoppi ja muutkaan vastaavassa tilanteessa olevat tänne kirjoittavat eivät mitenkään paheksu muita tai moralisoi muiden alkoholin käyttöä. Toisille vaihtoehdot ovat juurikin nuo kaksi: täysraittius tai katuoja. On todella epähienotunteista kirjoittaa tällaiseen ketjuun noin ylimielisiä kommentteja kuin mitä olet kirjoittanut. Joskus kannattaa oikeasti miettiä ennen kuin viestin lähettää.
Oletko koskaan kysynyt vaimolta, miten hän juomisesi kokee ja kuunnellut, mitä hän sanoo? Enkä väitä, etteikö vaimosi voisi olla ihan tyytyväinen tilanteeseenne. Sietäväthän toiset väkivaltaakin. Rakkaudesta, säälistä, itseinhosta ja mitä näitä nyt onkaan. Se, että kykenee viinan juomisen ohessa operoimaan normaaleja arjen askareita ei kuitenkaan tarkoita sitä, että läheiset olisivat erityisen tyytyväisiä, onnellisia tai kiitollisia. Kannattaakin läheisiltä kysyä, kumman he ottaisivat mieluummin: nykysinut vai sellaisen, joka juo vain silloin tällöin? Ja on ihan totta, että kaikkia läheisiä juominen ei haittaa. Mutta uskallan väittää, että suurin osa ottaisi kuitenkin puolison, isän, pojan, veljen, kaverin, jne. ihan jo itsekkäistäkin syistä, joka ei ole alvariinsa kännissä. Huoli ihmisestä, joka käyttää runsaasti alkoholia voi olla musertava. Ja se vaikuttaa todella moneen asiaan läheisten elämässä.
Tarkoitukseni ei ole sen suuremmin moralisoida kenenkään valintoja, varsinkaan, kun en tiedä kenenkään tänne kirjoittavan oikeasta elämästä oikeasti mitään. Mutta mulle tuli oikeasti muutaman viime viestisi perusteella paha mieli niiden alkoholistien puolesta, jotka käyvät jatkuvaa kamppailua sen kanssa, juodakko vaiko eikö. Toivoisin ihmisiltä enemmän empatiaa ja ymmärrystä muiden ihmisten kokemuksia kohtaan. Ja jos siihen ei pysty, sekin on varmaan ihan ok, mutta silloin olisi viisasta olla hiljaa ja jättää kommentoimatta mitään.
Ehkä minun on parasta olla enää kommentoimatta näitä asioita mitenkään.
Et sinä minua vaientanut. Ajattelin vaan että olen kertonut näistä asioista sen mitä on kerrottavaa.Ei mun tarkoitukseni ole vaientaa ketään. Mutta tiettyyn hienotunteisuuteen soisi kaikkien pyrkivän ja pystyvän. Nämä ovat oikeasti vaikeita asioita ja toisille aidosti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kuolemaan verrattava elämä voi olla sellainenkin elämä, missä jokainen päivä on täynnä huonoja valintoja hyväksikäyttöä, itseinhoa, itsetuhoa tai itsetuhoisia ajatuksia ja yksinkertaisesti vain paskaa elämää. Itse koen, että vähintä mitä voin tehdä, on olla väheksymättä toisten koettelemuksia.
Tuo mitä @Iisoppi edellä ja aiemminkin on kirjoittanut, viittaa hänellä selkeästi alkoholiriippuvuuteen. Alkoholiriippuvaisella ihmisellä, kuten minä ja mm. Minnesota-hoito sekä Myllyhoito asian näemme, on korkea alttius alkoholismiin. Kuten olemme joskus aiemminkin todenneet, sinähän et ole alkoholisti vaan suurkuluttaja. Sinä tykkäät juoda viinaksia ja olla usein pienessä tai isommassa humalatilassa, mutta voit lopettaa lyhyen tai pidemmän juomingin kun täytyy, tai silloin kun muuten vaan niin haluat. Alkoholistille tuo on alkoholiriippuvuuden takia huomattavasti vaikeampaa.Iisopille ja muille, jotka tahtovat elellä selvinä: toivon kaikille pelkkää hyvää ja onnea elämään. Muistuttelen vain, että aina elämä ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin täysraittius tai katuoja.
Hyvin yleistä taitaa olla se, että alkoholisti väittää olevansa vain suurkuluttaja ja kieltää sen oman tilansa. Tämä lienee yksi niitä ihan klassisimpia alkoholistin selityksiä. Vaikuttaisi siltä, että tähänkin ketjuun on ihan vastikään kirjoitettu hyvin tyypillistä esimerkkiä tästä selittämisestä. Hommat hoituu ja työt hoituu jne.En tiedä, lukeeko Käypä hoito-suosituksissa edelleenkin niin, että alkoholistin hoidon tavoitteena voi raittiuden ohella olla myös kohtuukäyttö, mutta mielestäni tuollainen lausuma on jokseenkin vastuuton ajatellen alkoholiriippuvuudesta kärsivää ihmistä. Sen sijaan suurkuluttajan ohjeeksi tuo suositus on vallan järkevä. Nähdäkseni ko. suositus heijastaa julkisen terveydenhuollossa muutamin paikoin vallitsevaa vaikeutta eriyttää päihderiippuvuus ja riippuvuudeton suurkuluttaminen toisistaan.
Ja minulle se suurin valhe (tuon lisäksi) oli se että pystyn lopettamaan heti kun haluan. Vaikka tilanne oli se että melkein nukuin pullo kainalossa... Yöllä herätessä otin aina huikkaa. Koska "hallitsin tilanteen enkä ollut juoppo" niin join (aina) lasista (hamuilin siis snapsilasin, kaadoin siihen viinaa ja nappasin naukun, yleensä ainakin kolme ja jatkoin nukkumista). Loppujen lopuksi taisi mennä aineet välillä ilman lasiakin kun ei jaksanut enää välittää hittojakaan... Kunhan sai päivittäiset n. kaksi pulloa niin muulla ei niin väliä.Hyvin yleistä taitaa olla se, että alkoholisti väittää olevansa vain suurkuluttaja ja kieltää sen oman tilansa. Tämä lienee yksi niitä ihan klassisimpia alkoholistin selityksiä.
Minulle vaihtoehdot ovat täysraittius tai totaalinen elämä ilman elämistä. Alkoholin kanssa minusta tulee apaattinen, tokkurainen ja yhteen asiaan (alkoholin saanti) fiksaantunut ihmisraunio. Olen sillä tavalla juonut aivoni pellolle että en ole iloinen, eloisa nousuhumalainen kun pari-kolme tuntia juomisen aloittamisen jälkeen. Sitten kaikki menee niin överiksi etten enää... No en enää ole minä. Tulee väsynyt olo, nukuttaa... Ja koska aluksi auttoi (tuli iloinen ja railakas olo) alkoholi niin sitä tietenkin lisää... eikä se enää auta ja tulee entistä tokkuraisempi olo. Kierre on valmis!Toisille vaihtoehdot ovat juurikin nuo kaksi: täysraittius tai katuoja.
Jokainen tietämäni alkoholisti on tai on ollut jonkinasteinen valehtelija. Ex-vaimoni oli sellainen myös, mitä tulee juomisen salailuun ja juomiseen liittyvien asioiden selittelyyn. On se jännää, kuinka pitkään ja taitavasti perheenäiti pystyy piilottelemaan taloon ja tontille juomakätköjään sekä tyhjien pullojen ja tölkkien jemmoja. Monet sukulaisvierailut ja useat muut jutut piti perua milloin mistäkin syystä, kun rouvalle tuli ”äkillinen työmeno”, ”pahoinvointikohtaus” tai ihan mitä hyvänsä. Olin toki suuntaa antavasti kärryillä exän juomisen kokonaiskuvasta, mutta siitä huolimatta hän pystyi yksittäisissä asioissa selittelemään mustan valkoiseksi, minulle ja kenelle hyvänsä. Työtkin hoituivat suunnilleen siihen saakka, kunnes tiettyjen tapahtumien seurauksena kärräsin rouvan kuukauden internaattimuotoiselle hoitojaksolle. Tämä kaikki on yleisellä tasolla totaalisen tuttua jokseenkin kaikille alkoholisteille ja heidän läheisilleen.Hyvin yleistä taitaa olla se, että alkoholisti väittää olevansa vain suurkuluttaja ja kieltää sen oman tilansa. Tämä lienee yksi niitä ihan klassisimpia alkoholistin selityksiä. Vaikuttaisi siltä, että tähänkin ketjuun on ihan vastikään kirjoitettu hyvin tyypillistä esimerkkiä tästä selittämisestä. Hommat hoituu ja työt hoituu jne.
Itse tätä taustaa omaavana, luulen jopa hieman ymmärtäväni sitä, mihin tuo itselleen valehtelu perustuu.
Ymmärrys tuntuu käsittääkseni olevan kohenemaan päin, sillä päihderiippuvuuden mekanismeista vaikuttaa nykyisellään olevan varsin paljon samansuuntaista lääketieteellistä näyttöä.
Psykoterapia on mielestäni täyttä paskaa päihdeaddiktin kohdalla, ellei puhuta mielenterveysongelmista. Itse päihdehoitoon avohoidossa on tehokkainta vertaistuki. Joko ryhmissä tai yksityisesti.Psykoterapiasuuntauksia on eri lähtöön, mutta yhdistelmänä eli lääkitys + psykoterapia, näkisin että ollaan tehokkaammalla tolalla hoidon suhteen, kuin jompi kumpi yksin.
Psykoterapia on mielestäni täyttä paskaa päihdeaddiktin kohdalla, ellei puhuta mielenterveysongelmista. Itse päihdehoitoon avohoidossa on tehokkainta vertaistuki. Joko ryhmissä tai yksityisesti.
Teen päihdetyötä alkoholistien ja narkomanien parissa. Hoitoon ohjausta, palveluohjausta ja vertaistukea. Hoitosuunnitelmia eri yhteistyökumppaneiden kanssa jne. Lähes jokainen asiakas tuo esille negatiivisena eri terapiat sekä terveydenhuollon toiminnan. Tämä siksi, että ei vaan osata ymmärtää tätä sairautta, kokematta sitä itse.Niin nyt pitäisi varmasti määritellä vielä tuo päihdeaddiktio perinpohjin. Motivoivan haastattelun ja ratkaisukeskeisen työtavan soveltamisesta on ihan näyttöä päihderiippuvuuden hoidossa, tosin terapiaa antavan henkilön taidot ovat ratkaisevassa asemassa onnistumisen suhteen. Psykososiaalisen tuen tehokkuus on parempaa kuin, että tukea ei annettaisi ollenkaan. Mielipiteitä on ja saakin olla. Puhun nyt lähinnä yleisellä tasolla mitä tulee tutkimuksiin.