Matkalla alkoholismiin?

[Hauptmann]

En tiedä, että olenko koskaan ollut matkalla alkoholismiin. Joskus on tullut ryypättyä useita kertoja viikossa ja kesken työ- tai opiskeluviikonkin. Nyt tässä on kaksi edellistä vuotta mennyt aika vähäisellä alkoholinkulutuksella. Nyt on kahdeksan viikkoa mennyt ihan selvänä taas vaihteeksi. Viikko sitten perjantaina oli kaverin kanssa tarkoitus vähän ottaa alkoholia, kun tuli vietettyä tipaton ja lihaton lokakuu. Mutta oli paljon kivempi olla selvänä.

Sitten seuraavaksi suunnittelin, että jos sitä jouluna ottaisi alkoholia. Mutta ei kai sitä jouluna tarvitse juoda tippaakaan. Kliseiset jutut eli liikunta ja terveellinen syöminen tuntuvat paljon mukavammilta jutuilta kuin alkoholin juominen. Kun sitä kävelee 30 minuuttia uimahallille, ui 2 kilometriä ja kävelee 30 minuuttia kotiin, niin olo on sen jälkeen hyvä. Tai sellainen reilun kahden tunnin reipas kävely muutaman asteen pakkasessa tekee hyvää. Painokin on tässä 3,5 vuodessa pudonnut jo 20 kilogrammaa ja vielä voisi pudottaa sellaiset 5 kilogrammaa. Pituutta on 191 cm ja painoa on nyt jotain 93 kilogrammaa.

Jos (tai kun) sitä joskus vielä tulee juotua, niin ei ainakaan vitutukseen tai muuten vaan. Jos on joku hyvä syy juoda, niin sitten juon. Kesälomalla elo-syyskuussa tuli kolmena tai neljänä päivänä juotua mäyräkoiran verran alkoholia, mutta sen jälkeen tosiaan ei ole tehnyt mieli juoda. Ja ihan kohta tulee täyteen 35 vuotta. Kenties poden jonkinlaista ikäkriisiä? Joskus nuorempana sitä oli juomisen jälkeen ihan hyvä ja positiivinen fiilis, mutta nyt tuntuu, että parhaat kännit on jo juotu.

 

[godspeed]

Minä olen ollut nyt kaksi viikkoa juomatta. Se voi kuulostaa vähältä, mutta on suuri steppi kohti raittiuta, näin uskallan väittää että se on tähtäimessäni. Olen nimittäin ollut viimeksi yli viikon juomatta vuonna 2011. Muutaman päivän selviä jaksoja lukuun ottamatta alkoholi on virrannut. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä on aika helppoa kun ei anna sijaakaan sille että joisi. En kyllä haluakaan juoda, ajatus juomisestakin hieman hirvittää, mutta pääasiassa ällöttää. Olen varmaankin juonut elämässäni jo monen muunkin puolesta ja tuhlannut aivan mielettömiä rahoja alkoholiin. Tällä päättäväisyydellä voinee todeta, että ehkä minun mittani on vain täyttynyt...

 

[npc]

En ole oikein saanut kiinni tästä ajatuksesta, että alkoholistin on vaikea tunnustaa itselleen ongelmaa.

Eikö kaikki riippuvuutta aiheuttavat asiat aiheuta riippuvuutta?

Noh, tässä hiljattain tajunnut, että se voisi olla paha ja arka paikka jollekin, joka yrittää ja sinnittelee mahdollisen perheen ja työelämän että sulkapallojengin kanssa. On paljon menetettävää. Köysikin voi olla parempi kuin häpeä.

Toisille sitten taas on se ja sama laitetaanko ceeveehen jatkoksi vielä alkoholismi, ei tunnu enää missään.

P.s. Minä olla riippuvainen kahvista ja alkoholista. Kahvista en stressaa, alkoholin kanssa haluan tehdä joskus jotain muuveja. Vaikeeta, mutta mahdollista.

 

[godspeed]

Reilut viitisen viikkoa olin täysin juomatta. Nyt vedin perseet. Se jää kuitenkin tällä kertaa tähän. Näytän neropateille, etten ole neropatti. Joskus ehkä tulen vielä juomaan, mutta en tällä kertaa enempää. Olo on levollinen. Sanoin muijalle asiasta ja hän luottaa minuun, vaikkei sanomansa mukaan ole vuosikausiin niin voinut sanoa, enkä häntä siitä syytä. Olen ollut niin vaikea tapaus. Fiilis on kuin Martin Scorsesen Goodfellasia katsoen, jotta olet aina rikollinen kaikkien mielestä, mutta ns valtaväestön kautta vain uhri. Olli Lindholmin sanoin taas voi miettiä, ettei tarvitse vain enää ottaa viinaa. No totta, ei tarvitse enää, mutta ehkä voi ottaa. Ottakoon ne jotka voi, minä en ehkä tämän enempää voi. Nyt juuri tällä hetkellä tunnen, että tämä ei tunnu kauhean hyvältä.

Kiitos jokaiselle lukijalle. Minun ei tarvitse enää juoda tällä tavalla.

 

[godspeed]

Viime ajat ovat menneet siten, että joskus on tullut otettua muutama siideri tai pari lasillista viiniä. Ongelmia ei ole esiintynyt. Olenkin taipuvainen ajattelemaan, että aiemmin vaivanneista vaikeistakin ongelmista huolimatta on mahdollista, että pystyn käyttämään alkoholia kohtuudella. Toki pitää olla hyvin varovainen ja tunnistaa pikimmiten sudenkuopat ja ongelmarajat, jotta mitään sellaista ei pääse käymään kuin aiemmin. Naisystäväkin pitää aika hyvin tästä huolta, ja aikalailla hän onkin ollut se ratkaiseva voimavara minulle.

Lopuksi voinee todeta hieman varovaisesti ja itsetietoisesti, että saatan silti olla se alkoholisti, joka istuu pommin päällä, mutta joka kuitenkin oikeissa näpeissä saattaa pystyä hillitsemään itsensä räjäyttämättä itseään taivaan tuuliin. Yhtään ei ole varaa alkaa leikkiä elämällään, sillä onhan maailma väärällään niitäkin ihmisiä, jotka ovat olleet 5-10 vuotta juomatta ja sitten kokeilun jälkeinen se ns kohtuus onkin yhtäkkiä muuttunut vanhan malliseksi tinttaamiseksi. Ehkä tämä tästä kun ei vain humalahakuisuus ole päämääränä.

 

[nummenkallio]

Tarina erosta, viinasta ja rakkaista työkavereista.

Kun rouvan kanssa erottiin syksyllä, niin sen jälkeen on ollut todella vaikeaa. Juu, minä lähdin, mutta pakotetusti. Kyseessä oli kuitenkin ehkä elämäni viimeiset 30-40 vuotta. Haluatko silloin lapsen vai et. Valitsin ensimmäisen, ainakin mahdollisuuden. Mietin toki sitäkin, että menisin junan keulaan merenneidoksi. Silloin ei tarvitsisi huolehtia raha-asioista ja omaisuudestakaan, voisi vain poseerata.

Syksyllä brenkuttelin satunnaisesti viikotkin. Ryyppäsin illat ja silti lähdin aamulla seiskan-kasin aikaan töihin. Mielellään autolla, mutta jos tuntui siltä, että on känni päällä, niin pakko oli mennä junalla. Nyt kun mietin, niin se oli ihan kamalaa. En edes tajua, miten selvisin töistä silloin. Kysyin muiduilta, siis työkavereiltani sitä, että oletteko huomanneet minun elävän jotain ns. vaihetta. Sanoivat, että olen ollut vähän omissa ajatuksissani, mutta ei muuta. Luulin että naisilla on hyvä hajuaisti. Ei ne sit vissiin viinaa haista. Tai sitten halusivat pelastaa minut. Yhtään en niistä kyllä tuotakaan ihmettelisi, niin mahtavia tyyppejä ne ovat. Kai ne suoraan puhuisivat, on tässä kaikki keskenmenot ja erotkin yhdessä jaettu. Sanoin vain niille, että nyt menee kyllä kaikki päin vittua. Lupasivat tukea ja ovat sitä tehneet. Sanoivat, että "Sä oot meiän kiintiösetä, me ollaan aina sun kanssa!".

Muidut töissä ovat suurin syy, miksi en ole mennyt junan keulaan merenneidoksi. Viina maistuu edelleen viikonloppuisin, mutta nyt tuntuu siltä, että vähän tasaantuu. Noille all-female-tyypeille olen silti ikuisesti kiitollinen siitä, että ovat olleet läsnä tässä vitun vaikeassa elämänvaiheessa. Ei siinä tarvitse sen kummempia tehdä, kunhan olet siinä jokapäiväisessä elämässä mukana. Käydään lounaalla ja puhutaan niitä arkipäiväisiä juttuja. Kiitos Maria, Heidi, Inka ja Satu. Mahtavia ootte kaikki, not in any order. Ja rakkaita. Kaupungin palkat ovat paskat, etenkin näillä naisvaltaisilla aloilla, mutta työkavereiden arvoa ei voi mitata rahassa. Millään rahalla ei saa noin ihania työkavereita, joita minulla on.

 

[Tinke-80]

Piti käydä moikkaamassa vanhoja kavereita entisessä kotikaupungissa. No just kaveri laittoi viestiä että joutuu perumaan huomisen kun "meni vähän oluthommiksi". No muuten vituttaisi mutta kun ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Ja muutenkin kaverini oluen juonti on lähtenyt lapasesta. Tuntuu sivustaseuraavalta että se olut juodaan kuin pakonomaisesti, ilman mitään nautintoa kauhealla vauhdilla. Vituttaa katsoa sivustaseuraavana tuota meininkiä. No minkäs teet.

 

[Jupe]

Korona-aika on tehnyt muutamista frendeistä janoisia. Yksikin jolla työt vähissä koko ajan lähettää, pahimmillaan joka päivä kuvia kaljoittelusta yksinään ja voivottelee riitoja mammansa kanssa.
Viikonloppunakin meni yötä myöten ympäri Helsinkiä, ei siinä mitään jos koulujen päättymistä juhlii näin mutta yli viiskymppisenä niin huh.
Kaiken lisäksi klassinen tapaus että rahaa riittää juomiseen muttei mihinkään muuhun. :(
Nurinkurista tässä se että kyseinen äijä kaveriporukan selvästi kovakuntoisin pitkällä urheilutaustalla ja joka aamu ennen sitä ekaa olutta treenaa.

 

[adolf]

Ja kaiken lisäksi klassinen tapaus että rahaa riittää juomiseen muttei mihinkään muuhun. :(

Tuo on älyttömän surullista, jos se viina imaisee koko elämän tällä lailla.

 

[Jupe]

Tuo on älyttömän surullista, jos se viina imaisee koko elämän tällä lailla.

Niinpä, kyllä tässä tapauksessa rahaa riittää perhe-elämiseen just ja just mutta aina muuten rahat lopussa ja lainaamassa meiltä muilta.

 

[Karhunkulta]

Mä en oikeesti löydä enää edes masennusketjua täältä. Jeap.

No siis mullahan alkaa nyt mennä alkoa kokoajan ja ihan hallitsemattomasti. Olin kaksi kuukautta täysin raitis edellisen tissutteluputken jälkeen. Siitä sain palkkioksi potkut töistä ekaa kertaa ikinä. Otin sitten tietty pari päivää ja skarppasin. Siitä palkkioksi 3kk karenssi työ- ja rankaisukeinotoimistosta.

Aattelin että kyllä tää selvitetään ja jatkoin raittiina. No sitten tullaan siihen tilanteeseen, että toimeentulohakemus kestääkin vielä kuukauden, vaikka sivuilla luki 2-4 päivää menee päätöksessä. Töitä en saa näköjään edes sieltä täysin pohjalta, keskitasolta tai ylhäältä. Kaikkea on kokeiltu. Ainoa työ olisi ollut iltatyötä 100% provisiolla. Jostain syystä en voi aikaani palkkaoletukseen tuhlata, kun edes työttömyyskorvausta ei makseta.

Toinen kuukausi tätä herkkua jatkuu ja eilen olin jo junaraiteilla miettimässä, josko tulisi juna. Totsein lopulta, että en halua veturinkuljettajaa traumatisoida loppuelämäksi oman pahan olon varjola.

Kertokaa ihmeessä miten tässä tilanteessa et tarttuisi pulloon, kun mikään tässä maailmassa ei halua sun onnistuvan. Huolimatta sun päätöksistä. Sellanen vuodatus tämä.

 

[Kiekkokatsoja]

Mä en oikeesti löydä enää edes masennusketjua täältä. Jeap.

No siis mullahan alkaa nyt mennä alkoa kokoajan ja ihan hallitsemattomasti. Olin kaksi kuukautta täysin raitis edellisen tissutteluputken jälkeen. Siitä sain palkkioksi potkut töistä ekaa kertaa ikinä. Otin sitten tietty pari päivää ja skarppasin. Siitä palkkioksi 3kk karenssi työ- ja rankaisukeinotoimistosta.

Aattelin että kyllä tää selvitetään ja jatkoin raittiina. No sitten tullaan siihen tilanteeseen, että toimeentulohakemus kestääkin vielä kuukauden, vaikka sivuilla luki 2-4 päivää menee päätöksessä. Töitä en saa näköjään edes sieltä täysin pohjalta, keskitasolta tai ylhäältä. Kaikkea on kokeiltu. Ainoa työ olisi ollut iltatyötä 100% provisiolla. Jostain syystä en voi aikaani palkkaoletukseen tuhlata, kun edes työttömyyskorvausta ei makseta.

Toinen kuukausi tätä herkkua jatkuu ja eilen olin jo junaraiteilla miettimässä, josko tulisi juna. Totsein lopulta, että en halua veturinkuljettajaa traumatisoida loppuelämäksi oman pahan olon varjola.

Kertokaa ihmeessä miten tässä tilanteessa et tarttuisi pulloon, kun mikään tässä maailmassa ei halua sun onnistuvan. Huolimatta sun päätöksistä. Sellanen vuodatus tämä.

Tuskin oon mikään neuvonta expertti, mutta jotain toki yritän kirjoitella.
Itellä menis ainakin niin, että pitäisi olla tekemistä riittävästi, jotta välttyisi tarttumasta pulloon. Vaikka jotain ihan pientäkin. Ulkoilu, kävely, hetken istuskelu ja hieman luontoakin, on yksi hyvä harrastus.
Sitten hyvä olla ihan tipatta, jottei lähde lapasesta. Ensin tiukka päätös että viikko, ja kun kaksi viikkoa tipatta, niin sitten jo huomaa eron, että ei tarvettakaan ottaa.
Vertaistuki tai jokin auttava järjestö, vois olla ok. Ja onhan tälläkin palstalla ihmisiä, jotka ovat kamppailleet samoissa murheissa.
Lääkitystäkin on olemassa, joka voi helpottaa, jotenka lääkärillä käynti ja kertominen voisi olla yksi apu palanen.
Turha miettiä mitään hölmöä lopullista itselleen. Tsemppiä jatkoon!

 

[I am not Jesus]

Tsemppiä @Karhunkulta jos alkaa olla itsetuhoisia ajatuksia, niin kannattaa hakeutua matalan kynnyksen palveluiden pariin. Sieltä saa apua akuuteimpaan hätään. Toisaalta tuossa tilanteessa voi ottaa yhteyttä päivystykseenkin. Vuodattaminen on tilanteessasi hyvä juttu, sillä noiden fiiliksien pitäminen vain itsellään on todella rankkaa.

 

[Karhunkulta]

Sanotaan että toisella kerralla avun pyytäminen on jo helpompaa. Mulla on yksi pienempi masennusjakso takana vuosia sitten ja siitä päästiin lääkityksellä.

Nyt kun elämältä on viety se ainoa asia missä olen tuntenut itseni hyväksi (= työ ja perheen elättäminen) ja alkoholismi on todellisuutta ja mielenterveys mennyt, niin täähän on aivan mahdotonta mennä lääkäriin. Oon siis epäonnistunut, ja tällä kertaa massiivisesti, jo toistamiseen.

Kaksi kukautta sitten ajattelin, että nyt jätän alkon kokonaan, kun pisin aivan totaaliselvä vaihe oli käynnissä. Ja olo oli hyvä. Tämä oli palkinto ja se palkitseminen vaan jatkuu viikosta toiseen. Perhe on ainoa mitä ei ole viety. Tätä menoa sekin viedään, ihan alkosta riippumatta kuten näköjään kaikki muukin.

Anteeksi.

 

[Kiekkokatsoja]

Sanotaan että toisella kerralla avun pyytäminen on jo helpompaa. Mulla on yksi pienempi masennusjakso takana vuosia sitten ja siitä päästiin lääkityksellä.

Nyt kun elämältä on viety se ainoa asia missä olen tuntenut itseni hyväksi (= työ ja perheen elättäminen) ja alkoholismi on todellisuutta ja mielenterveys mennyt, niin täähän on aivan mahdotonta mennä lääkäriin. Oon siis epäonnistunut, ja tällä kertaa massiivisesti, jo toistamiseen.

Kaksi kukautta sitten ajattelin, että nyt jätän alkon kokonaan, kun pisin aivan totaaliselvä vaihe oli käynnissä. Ja olo oli hyvä. Tämä oli palkinto ja se palkitseminen vaan jatkuu viikosta toiseen. Perhe on ainoa mitä ei ole viety. Tätä menoa sekin viedään, ihan alkosta riippumatta kuten näköjään kaikki muukin.

Anteeksi.

Kyllä sitä jokainen on hyvä. Virheitä tapahtuu kaikille. Eteenpäin tulee katsoa.
Alkoholi lisää mielenterveys haasteita. Siksi siitä tulisi päästä tipattomuuteen, jos mielenterveys on kovilla. Mielenterveyteen on olemassa ok lääkkeitä, jotka auttaa pahimman vaiheen yli.
Muistatko kun silloin nuorena pelattiin kiekkoa tai pallopelejä? Silloin joskus tuli päähän ajatus että perkele, vielä minä näytän! Sellanen tsemppiajatus nyt päähän. Näytät että pystyt!
Siihen kun yhdistää tipattomuuden, mahdollisen tukevan lääkkeen, tekemisen ja harrastamisen, ulkoilun, vertaistuen ja avoimesti ottaa kaiken mahdollisen käyttöön, onnistut.

Ja hei, sulla on lapsia. Heidän kanssa on hyvä touhuta ja harrastaa. Voit olla hyvä lapsillesi, ja se on paljon se.
Mietippä mitä kaikkea hyvää sulla onkaan, jonka vuoksi kannattaa ryhdistäytyä.

 

[I am not Jesus]

Sanotaan että toisella kerralla avun pyytäminen on jo helpompaa. Mulla on yksi pienempi masennusjakso takana vuosia sitten ja siitä päästiin lääkityksellä.

Nyt kun elämältä on viety se ainoa asia missä olen tuntenut itseni hyväksi (= työ ja perheen elättäminen) ja alkoholismi on todellisuutta ja mielenterveys mennyt, niin täähän on aivan mahdotonta mennä lääkäriin. Oon siis epäonnistunut, ja tällä kertaa massiivisesti, jo toistamiseen.

Kaksi kukautta sitten ajattelin, että nyt jätän alkon kokonaan, kun pisin aivan totaaliselvä vaihe oli käynnissä. Ja olo oli hyvä. Tämä oli palkinto ja se palkitseminen vaan jatkuu viikosta toiseen. Perhe on ainoa mitä ei ole viety. Tätä menoa sekin viedään, ihan alkosta riippumatta kuten näköjään kaikki muukin.

Anteeksi.

Jos (toivottavasti kun) haet apua toiseen kertaan, niin ei siellä kukaan sinua tuomitse, vaan he haluavat oikeasti auttaa sinua saamaan elämäsi takaisin hallintaan. Pystyt myöntämään, että alkoholi on sinulle ongelma, siihen eivät läheskään kaikki alkoholiongelmista kärsivät pysty. Tästäkin syystä uskon, että sinulla on hyvät mahikset päästä siitä ongelmasta eroon. Elämä on usein todella epäreilua, mutta sinulla on syitä taistella ja uskoa siihen, että elämä ei tule aina olemaan kärsimystä. Olet varmasti perheellesi erittäin tärkeä, vaikka et tällä hetkellä olisi sitä, mitä haluaisit. Heidän ja itsesi vuoksi sinun kannattaa jatkaa taistelua.

 

[peksa]

Mä en oikeesti löydä enää edes masennusketjua täältä. Jeap.

No siis mullahan alkaa nyt mennä alkoa kokoajan ja ihan hallitsemattomasti. Olin kaksi kuukautta täysin raitis edellisen tissutteluputken jälkeen. Siitä sain palkkioksi potkut töistä ekaa kertaa ikinä. Otin sitten tietty pari päivää ja skarppasin. Siitä palkkioksi 3kk karenssi työ- ja rankaisukeinotoimistosta.

Tsemppiä vaan tuohon. Mutta noihin potkuihin tarttuisin sen verran jos olet saanut 3kk karenssin niin siinä on todettu että olet itse aiheuttanut potkut.

Jos olet ollut raitis ja tehnyt muutenkin kaiken niinkuin pitää niin silloin ei pitäisi tulla karenssia ja on laiton irtisanominen. Toki tämä ei välttämättä koske kaikkia aloja kännäämisen suhteen.

Itse vähensin kännäämistä ja otin siihen tilalle salilla käymisen. Kun alkaa tehdä mieli olutta niin otan tossut ja painelen tohon alakerran salille purkaan ne himot.

 

[Knox]

Niinhän sitä sanotaan, että asiat eivät niin huonosti voi olla, etteikö niitä saisi juomalla pahennettua.

En halua syyllistää, tuomita tai moittia, mutta tuskin se sun skarppaaminen on potkuihin johtanut. Selittely on helppoa, on helppo pullo kädessä haukkua muita kertomalla miten pomon kusipää pilasi elämän. Potkut ja karenssi päälle viittaa tosiaan siihen, että olet itse jotain perseillyt. Myöntää suoraselkäisesti virheensä ja lähtee rakentamaan parempaa huomista siitä. Muita voi kusettaa, mutta itseään ei.

 

[Karhunkulta]

Enhän minä ole syytön. En todellakaan. Vastuuni kannan asiasta, mutta samalla voin sanoa että olen ainoa joka niin joutuu tekemään. Työnantaja sai helpon syötön vastapalloon ja käytti sen. Eipä siinä mitään. Itse kun on tyhmä ja masennus ei auta ajattelemaan kovin selvästi. Paha tässä avata enempää, mutta jos itse en olisi mokannut, niin tilanne menisi toisinpäin ja työnantaja korvaisi tällä hetkellä. Mutta tyhmä kun tyhmä. Molemmat joitui tilanteessa nöyrtymään mutta itse kirjoitin shokissa paperin, jonka yksi sana johti suoraan karenssiin ilman kyselyjä.

Mutta tänään ollaan taas koko päivä tenuteltu. Koitetaan selvyyttä huomenna uudelleen. Mitäpä sillä väliä onko se huomenna vai ensi vuonna.

Edit: Niin ja kuten täälläki näkyy, on linjoilla selvästi TE-toimiston päättäjiä, koska yhtä kasvottomasti ja ilman kuuntelemista minunkin karenssi päätettiin. Sanoja paperilla, se riitti. Kuten se riitti viimeksi kymmenen vuotta sitten, kun jouduin työttömäksi.

 

[nummenkallio]

Tsemppiä @Karhunkulta täältäkin. En ehkä osaa tuota vitutusta kuvitellakaan. Sen tarkemmin en tilannettasi tunne, mutta nykyinen työelämä on tunnetusti raakaa, joten en ihmettele, että se vitutusta tuottaa.

Mutta jos sinulla on vielä perhe, niin sekin on jo paljon. Et ole yksin. Jos välit lapsiin menevät juomisen takia, niin sitä varmasti jossain vaiheessa katuu. Välien korjaamisessa menee pitkään, eikä se aina välttämättä edes onnistu.

Tämä ei varmaan kuulosta lohduttavalta, mutta työpaikkoja saa kuitenkin uusia. Perhe on tärkeämpi asia ja myös tuki vaikeissa paikoissa. Se on arvokkainta, mitä sinulla on, yritä pitää siitä kiinni. Tsemppiä!

 

[Knox]

Mutta tänään ollaan taas koko päivä tenuteltu. Koitetaan selvyyttä huomenna uudelleen. Mitäpä sillä väliä onko se huomenna vai ensi vuonna.

On sillä väliä! Lapsillesi, puolisollesi ja ennenkaikkea itsellesi.

Jos sulla on vähänkään epäilystä, että noissa potkuissa toimittiin vastoin lakia, niin kannattaa tarkistuttaa liiton lakimiehellä asia. Tai jollain, joka noista tietää. Työntekijä on monesti asiassa vahvoilla, mikäli työnantaja on hoitanut homman vähänkin vinoon.

Saattelin enoni hautaan vasta, dokasi itsensä hengiltä. Hän oli kaikesta sitä mieltä, että muiden vika. Meni kännissä töihin riittävän monesti, potkut tuli ja vika oli pomon. Lainat jäi maksamatta, pankki otti talon ja pankki oli se paska. Perhe lähti alta, kun eivät jaksaneet tuota sekoilua ja perhe on täynnä vittupäitä, kun hylkääävät viattoman miehen. Mä en vertaa missään nimessä sua enooni, mutta olen nähnyt ettei tuo tie vie mihinkään.

Töitä tulee kyllä, perhettä ei välttämättä saa takaisin. Ja jos perhe päättää lähteä, on siihen pulloon hukkuminen entistä helpompaa.

Toivon ihan vilpittömästi kaikkea hyvää sulle.

 

[nummenkallio]

Jos sulla on vähänkään epäilystä, että noissa potkuissa toimittiin vastoin lakia, niin kannattaa tarkistuttaa liiton lakimiehellä asia. Tai jollain, joka noista tietää. Työntekijä on monesti asiassa vahvoilla, mikäli työnantaja on hoitanut homman vähänkin vinoon.

Kyllä, tämä kortti kannattaa ehdottomasti katsoa. Liitoilla on päteviä lakimiehiä ja myös voimaa vääntää näistä asioista. Jotain näistä tiedän itsekin. Jos tällaisissa tilanteissa ei kuulu liittoon, on todella yksin ja heikoilla työnantajaa vastaan, mutta liiton jäsenenä on paljon enemmän selkänojaa lähteä vääntämään. Tietysti, jos työntekijä on itse mokannut, niin sitä ei liittokaan pysty pelastamaan, mutta jos epäilet työnantajan puolelta vähänkään lainvastaista kohtelua ja kuulut liittoon, niin taisteluun vaan. Sitä varten niitä jäsenmaksuja maksetaan.

 

[Karhunkulta]

Voitte varmasti arvata, että erosin viime vuonna liitosta. Yhdeksän vuotta maksoin kiltisti maksut ja ajattelin, että tää on se vika paikka missä liiton apua tulen tarvitsemaan. Putkeen meni taas.

Ja kuten sanoin, molemmat osapuolet hoiti lopulta homman päin vittua, mutta ilman liittoa ja kuitenkin itse täysin osasyyllisenä tuosta on tyhmä lähteä vänkäämään.

Vuorokausi vaihtui. Ehkä tänään ei juoda...

 

[Karhunkulta]

Kehtaako kysyä miten menee tällä hetkellä, @Karhunkulta?

Vaihtelevasti, kiitos kysymästä. Saattaisin saada nyt edes osa-aikasta yötyötä. Ei haittaa koska herään muutenkin nykyään joka ikinen yö 1-3 aikaan yöllä palloilemaan olohuoneeseen.

Alkon käyttö on paremmassa kunnossa ja siihen panostan joka päivä. Eli aiemmasta 7 päivää viikossa käytöstä on päästy yhteen kertaan viikossa. Pyritään nyt koko homma katkaisemaan. Toi työ olisi oikeastaan se ainoa keino millä saisin itselleni syyn lopettaa kokonaan. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin jos en saa tuottavaa tekemistä (= työtä) niin en pysty lopettamaan alkoa. Se nähtiin nyt hyvin, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki loppui seinään, niin joka päivä tunnen itseni turhaksi.

Joku sanoo, että onhan lapsilla nyt isä ainakin kotona, mutta se ahdistaa ja luo lisää alakuloa, kun heitä katselen ja aina mietin, että isä on luuseri eikä pysty teille pian edes kotia pään päälle tarjoamaan.

Masennusjakso on muutenkin nyt pahin mitä on ollut. Tottakai tuo selvä alkon vähentäminen on masennukseenkin tuonut helpotusta. Pudotukset on vain ihan tajuttoman kovia ja tulee sellaisista asioista, mistä normaalisti ihminen kohauttaa olkapäitä. Ruoanlaitto epäonnistuu, et saa lasta heti unille, koira stressiripuloi ulkona ja tarvii pestä sen ahteri... Näin nyt muutamia mainitakseni. Tuollaisten jälkeen koko päivä on pelkkää rinnan ahdistusta ja vihaa/alakuloa.

En nyt tiedä mikä viesti tästäkin tuli, mutta jokin (?) vastaus kysymykseen.

 

[K.A.H]

Pyritään nyt koko homma katkaisemaan. Toi työ olisi oikeastaan se ainoa keino millä saisin itselleni syyn lopettaa kokonaan. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin jos en saa tuottavaa tekemistä (= työtä) niin en pysty lopettamaan alkoa. Se nähtiin nyt hyvin, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki loppui seinään, niin joka päivä tunnen itseni turhaksi.

Joku sanoo, että onhan lapsilla nyt isä ainakin kotona, mutta se ahdistaa ja luo lisää alakuloa, kun heitä katselen ja aina mietin, että isä on luuseri eikä pysty teille pian edes kotia pään päälle tarjoamaan.

Muista, ettei työ määritä arvoasi. Yritä päästä sellaisesta ajatuksesta eroon, sillä se ei ole tosi. Tämä meidän enemmän tai vähemmän sairas yhteiskuntamme vain onnistuu luomaan sellaisen illuusion. Lapsillesi et takuulla ole turha, vaikka työtä ei olisi ja kämppä menisi alta. Minunkin vanhemmilla oli lapsuudessani vastaavia tilanteita, mutta he olivat silti minulle rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Uskon, että sinun lapsesi ajattelevat sinusta samoin, eikä heitä kiinnosta onko isillä hieno työpaikka vai ei. Heitä kiinnostaa vain, että olet läsnä ja rakastava.

Tsemppiä!