Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 467 822
  • 1 639

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Korona-aika on tehnyt muutamista frendeistä janoisia. Yksikin jolla työt vähissä koko ajan lähettää, pahimmillaan joka päivä kuvia kaljoittelusta yksinään ja voivottelee riitoja mammansa kanssa.
Viikonloppunakin meni yötä myöten ympäri Helsinkiä, ei siinä mitään jos koulujen päättymistä juhlii näin mutta yli viiskymppisenä niin huh.
Kaiken lisäksi klassinen tapaus että rahaa riittää juomiseen muttei mihinkään muuhun. :(
Nurinkurista tässä se että kyseinen äijä kaveriporukan selvästi kovakuntoisin pitkällä urheilutaustalla ja joka aamu ennen sitä ekaa olutta treenaa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Ja kaiken lisäksi klassinen tapaus että rahaa riittää juomiseen muttei mihinkään muuhun. :(
Tuo on älyttömän surullista, jos se viina imaisee koko elämän tällä lailla.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tuo on älyttömän surullista, jos se viina imaisee koko elämän tällä lailla.
Niinpä, kyllä tässä tapauksessa rahaa riittää perhe-elämiseen just ja just mutta aina muuten rahat lopussa ja lainaamassa meiltä muilta.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Mä en oikeesti löydä enää edes masennusketjua täältä. Jeap.

No siis mullahan alkaa nyt mennä alkoa kokoajan ja ihan hallitsemattomasti. Olin kaksi kuukautta täysin raitis edellisen tissutteluputken jälkeen. Siitä sain palkkioksi potkut töistä ekaa kertaa ikinä. Otin sitten tietty pari päivää ja skarppasin. Siitä palkkioksi 3kk karenssi työ- ja rankaisukeinotoimistosta.

Aattelin että kyllä tää selvitetään ja jatkoin raittiina. No sitten tullaan siihen tilanteeseen, että toimeentulohakemus kestääkin vielä kuukauden, vaikka sivuilla luki 2-4 päivää menee päätöksessä. Töitä en saa näköjään edes sieltä täysin pohjalta, keskitasolta tai ylhäältä. Kaikkea on kokeiltu. Ainoa työ olisi ollut iltatyötä 100% provisiolla. Jostain syystä en voi aikaani palkkaoletukseen tuhlata, kun edes työttömyyskorvausta ei makseta.

Toinen kuukausi tätä herkkua jatkuu ja eilen olin jo junaraiteilla miettimässä, josko tulisi juna. Totsein lopulta, että en halua veturinkuljettajaa traumatisoida loppuelämäksi oman pahan olon varjola.

Kertokaa ihmeessä miten tässä tilanteessa et tarttuisi pulloon, kun mikään tässä maailmassa ei halua sun onnistuvan. Huolimatta sun päätöksistä. Sellanen vuodatus tämä.
 
K

Kiekkokatsoja

Mä en oikeesti löydä enää edes masennusketjua täältä. Jeap.

No siis mullahan alkaa nyt mennä alkoa kokoajan ja ihan hallitsemattomasti. Olin kaksi kuukautta täysin raitis edellisen tissutteluputken jälkeen. Siitä sain palkkioksi potkut töistä ekaa kertaa ikinä. Otin sitten tietty pari päivää ja skarppasin. Siitä palkkioksi 3kk karenssi työ- ja rankaisukeinotoimistosta.

Aattelin että kyllä tää selvitetään ja jatkoin raittiina. No sitten tullaan siihen tilanteeseen, että toimeentulohakemus kestääkin vielä kuukauden, vaikka sivuilla luki 2-4 päivää menee päätöksessä. Töitä en saa näköjään edes sieltä täysin pohjalta, keskitasolta tai ylhäältä. Kaikkea on kokeiltu. Ainoa työ olisi ollut iltatyötä 100% provisiolla. Jostain syystä en voi aikaani palkkaoletukseen tuhlata, kun edes työttömyyskorvausta ei makseta.

Toinen kuukausi tätä herkkua jatkuu ja eilen olin jo junaraiteilla miettimässä, josko tulisi juna. Totsein lopulta, että en halua veturinkuljettajaa traumatisoida loppuelämäksi oman pahan olon varjola.

Kertokaa ihmeessä miten tässä tilanteessa et tarttuisi pulloon, kun mikään tässä maailmassa ei halua sun onnistuvan. Huolimatta sun päätöksistä. Sellanen vuodatus tämä.
Tuskin oon mikään neuvonta expertti, mutta jotain toki yritän kirjoitella.
Itellä menis ainakin niin, että pitäisi olla tekemistä riittävästi, jotta välttyisi tarttumasta pulloon. Vaikka jotain ihan pientäkin. Ulkoilu, kävely, hetken istuskelu ja hieman luontoakin, on yksi hyvä harrastus.
Sitten hyvä olla ihan tipatta, jottei lähde lapasesta. Ensin tiukka päätös että viikko, ja kun kaksi viikkoa tipatta, niin sitten jo huomaa eron, että ei tarvettakaan ottaa.
Vertaistuki tai jokin auttava järjestö, vois olla ok. Ja onhan tälläkin palstalla ihmisiä, jotka ovat kamppailleet samoissa murheissa.
Lääkitystäkin on olemassa, joka voi helpottaa, jotenka lääkärillä käynti ja kertominen voisi olla yksi apu palanen.
Turha miettiä mitään hölmöä lopullista itselleen. Tsemppiä jatkoon!
 
Tsemppiä @Karhunkulta jos alkaa olla itsetuhoisia ajatuksia, niin kannattaa hakeutua matalan kynnyksen palveluiden pariin. Sieltä saa apua akuuteimpaan hätään. Toisaalta tuossa tilanteessa voi ottaa yhteyttä päivystykseenkin. Vuodattaminen on tilanteessasi hyvä juttu, sillä noiden fiiliksien pitäminen vain itsellään on todella rankkaa.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Sanotaan että toisella kerralla avun pyytäminen on jo helpompaa. Mulla on yksi pienempi masennusjakso takana vuosia sitten ja siitä päästiin lääkityksellä.

Nyt kun elämältä on viety se ainoa asia missä olen tuntenut itseni hyväksi (= työ ja perheen elättäminen) ja alkoholismi on todellisuutta ja mielenterveys mennyt, niin täähän on aivan mahdotonta mennä lääkäriin. Oon siis epäonnistunut, ja tällä kertaa massiivisesti, jo toistamiseen.

Kaksi kukautta sitten ajattelin, että nyt jätän alkon kokonaan, kun pisin aivan totaaliselvä vaihe oli käynnissä. Ja olo oli hyvä. Tämä oli palkinto ja se palkitseminen vaan jatkuu viikosta toiseen. Perhe on ainoa mitä ei ole viety. Tätä menoa sekin viedään, ihan alkosta riippumatta kuten näköjään kaikki muukin.

Anteeksi.
 
K

Kiekkokatsoja

Sanotaan että toisella kerralla avun pyytäminen on jo helpompaa. Mulla on yksi pienempi masennusjakso takana vuosia sitten ja siitä päästiin lääkityksellä.

Nyt kun elämältä on viety se ainoa asia missä olen tuntenut itseni hyväksi (= työ ja perheen elättäminen) ja alkoholismi on todellisuutta ja mielenterveys mennyt, niin täähän on aivan mahdotonta mennä lääkäriin. Oon siis epäonnistunut, ja tällä kertaa massiivisesti, jo toistamiseen.

Kaksi kukautta sitten ajattelin, että nyt jätän alkon kokonaan, kun pisin aivan totaaliselvä vaihe oli käynnissä. Ja olo oli hyvä. Tämä oli palkinto ja se palkitseminen vaan jatkuu viikosta toiseen. Perhe on ainoa mitä ei ole viety. Tätä menoa sekin viedään, ihan alkosta riippumatta kuten näköjään kaikki muukin.

Anteeksi.
Kyllä sitä jokainen on hyvä. Virheitä tapahtuu kaikille. Eteenpäin tulee katsoa.
Alkoholi lisää mielenterveys haasteita. Siksi siitä tulisi päästä tipattomuuteen, jos mielenterveys on kovilla. Mielenterveyteen on olemassa ok lääkkeitä, jotka auttaa pahimman vaiheen yli.
Muistatko kun silloin nuorena pelattiin kiekkoa tai pallopelejä? Silloin joskus tuli päähän ajatus että perkele, vielä minä näytän! Sellanen tsemppiajatus nyt päähän. Näytät että pystyt!
Siihen kun yhdistää tipattomuuden, mahdollisen tukevan lääkkeen, tekemisen ja harrastamisen, ulkoilun, vertaistuen ja avoimesti ottaa kaiken mahdollisen käyttöön, onnistut.

Ja hei, sulla on lapsia. Heidän kanssa on hyvä touhuta ja harrastaa. Voit olla hyvä lapsillesi, ja se on paljon se.
Mietippä mitä kaikkea hyvää sulla onkaan, jonka vuoksi kannattaa ryhdistäytyä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Sanotaan että toisella kerralla avun pyytäminen on jo helpompaa. Mulla on yksi pienempi masennusjakso takana vuosia sitten ja siitä päästiin lääkityksellä.

Nyt kun elämältä on viety se ainoa asia missä olen tuntenut itseni hyväksi (= työ ja perheen elättäminen) ja alkoholismi on todellisuutta ja mielenterveys mennyt, niin täähän on aivan mahdotonta mennä lääkäriin. Oon siis epäonnistunut, ja tällä kertaa massiivisesti, jo toistamiseen.

Kaksi kukautta sitten ajattelin, että nyt jätän alkon kokonaan, kun pisin aivan totaaliselvä vaihe oli käynnissä. Ja olo oli hyvä. Tämä oli palkinto ja se palkitseminen vaan jatkuu viikosta toiseen. Perhe on ainoa mitä ei ole viety. Tätä menoa sekin viedään, ihan alkosta riippumatta kuten näköjään kaikki muukin.

Anteeksi.
Jos (toivottavasti kun) haet apua toiseen kertaan, niin ei siellä kukaan sinua tuomitse, vaan he haluavat oikeasti auttaa sinua saamaan elämäsi takaisin hallintaan. Pystyt myöntämään, että alkoholi on sinulle ongelma, siihen eivät läheskään kaikki alkoholiongelmista kärsivät pysty. Tästäkin syystä uskon, että sinulla on hyvät mahikset päästä siitä ongelmasta eroon. Elämä on usein todella epäreilua, mutta sinulla on syitä taistella ja uskoa siihen, että elämä ei tule aina olemaan kärsimystä. Olet varmasti perheellesi erittäin tärkeä, vaikka et tällä hetkellä olisi sitä, mitä haluaisit. Heidän ja itsesi vuoksi sinun kannattaa jatkaa taistelua.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Mä en oikeesti löydä enää edes masennusketjua täältä. Jeap.

No siis mullahan alkaa nyt mennä alkoa kokoajan ja ihan hallitsemattomasti. Olin kaksi kuukautta täysin raitis edellisen tissutteluputken jälkeen. Siitä sain palkkioksi potkut töistä ekaa kertaa ikinä. Otin sitten tietty pari päivää ja skarppasin. Siitä palkkioksi 3kk karenssi työ- ja rankaisukeinotoimistosta.

Tsemppiä vaan tuohon. Mutta noihin potkuihin tarttuisin sen verran jos olet saanut 3kk karenssin niin siinä on todettu että olet itse aiheuttanut potkut.

Jos olet ollut raitis ja tehnyt muutenkin kaiken niinkuin pitää niin silloin ei pitäisi tulla karenssia ja on laiton irtisanominen. Toki tämä ei välttämättä koske kaikkia aloja kännäämisen suhteen.

Itse vähensin kännäämistä ja otin siihen tilalle salilla käymisen. Kun alkaa tehdä mieli olutta niin otan tossut ja painelen tohon alakerran salille purkaan ne himot.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Niinhän sitä sanotaan, että asiat eivät niin huonosti voi olla, etteikö niitä saisi juomalla pahennettua.

En halua syyllistää, tuomita tai moittia, mutta tuskin se sun skarppaaminen on potkuihin johtanut. Selittely on helppoa, on helppo pullo kädessä haukkua muita kertomalla miten pomon kusipää pilasi elämän. Potkut ja karenssi päälle viittaa tosiaan siihen, että olet itse jotain perseillyt. Myöntää suoraselkäisesti virheensä ja lähtee rakentamaan parempaa huomista siitä. Muita voi kusettaa, mutta itseään ei.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Enhän minä ole syytön. En todellakaan. Vastuuni kannan asiasta, mutta samalla voin sanoa että olen ainoa joka niin joutuu tekemään. Työnantaja sai helpon syötön vastapalloon ja käytti sen. Eipä siinä mitään. Itse kun on tyhmä ja masennus ei auta ajattelemaan kovin selvästi. Paha tässä avata enempää, mutta jos itse en olisi mokannut, niin tilanne menisi toisinpäin ja työnantaja korvaisi tällä hetkellä. Mutta tyhmä kun tyhmä. Molemmat joitui tilanteessa nöyrtymään mutta itse kirjoitin shokissa paperin, jonka yksi sana johti suoraan karenssiin ilman kyselyjä.

Mutta tänään ollaan taas koko päivä tenuteltu. Koitetaan selvyyttä huomenna uudelleen. Mitäpä sillä väliä onko se huomenna vai ensi vuonna.

Edit: Niin ja kuten täälläki näkyy, on linjoilla selvästi TE-toimiston päättäjiä, koska yhtä kasvottomasti ja ilman kuuntelemista minunkin karenssi päätettiin. Sanoja paperilla, se riitti. Kuten se riitti viimeksi kymmenen vuotta sitten, kun jouduin työttömäksi.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tsemppiä @Karhunkulta täältäkin. En ehkä osaa tuota vitutusta kuvitellakaan. Sen tarkemmin en tilannettasi tunne, mutta nykyinen työelämä on tunnetusti raakaa, joten en ihmettele, että se vitutusta tuottaa.

Mutta jos sinulla on vielä perhe, niin sekin on jo paljon. Et ole yksin. Jos välit lapsiin menevät juomisen takia, niin sitä varmasti jossain vaiheessa katuu. Välien korjaamisessa menee pitkään, eikä se aina välttämättä edes onnistu.

Tämä ei varmaan kuulosta lohduttavalta, mutta työpaikkoja saa kuitenkin uusia. Perhe on tärkeämpi asia ja myös tuki vaikeissa paikoissa. Se on arvokkainta, mitä sinulla on, yritä pitää siitä kiinni. Tsemppiä!
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Mutta tänään ollaan taas koko päivä tenuteltu. Koitetaan selvyyttä huomenna uudelleen. Mitäpä sillä väliä onko se huomenna vai ensi vuonna.

On sillä väliä! Lapsillesi, puolisollesi ja ennenkaikkea itsellesi.

Jos sulla on vähänkään epäilystä, että noissa potkuissa toimittiin vastoin lakia, niin kannattaa tarkistuttaa liiton lakimiehellä asia. Tai jollain, joka noista tietää. Työntekijä on monesti asiassa vahvoilla, mikäli työnantaja on hoitanut homman vähänkin vinoon.

Saattelin enoni hautaan vasta, dokasi itsensä hengiltä. Hän oli kaikesta sitä mieltä, että muiden vika. Meni kännissä töihin riittävän monesti, potkut tuli ja vika oli pomon. Lainat jäi maksamatta, pankki otti talon ja pankki oli se paska. Perhe lähti alta, kun eivät jaksaneet tuota sekoilua ja perhe on täynnä vittupäitä, kun hylkääävät viattoman miehen. Mä en vertaa missään nimessä sua enooni, mutta olen nähnyt ettei tuo tie vie mihinkään.

Töitä tulee kyllä, perhettä ei välttämättä saa takaisin. Ja jos perhe päättää lähteä, on siihen pulloon hukkuminen entistä helpompaa.

Toivon ihan vilpittömästi kaikkea hyvää sulle.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Jos sulla on vähänkään epäilystä, että noissa potkuissa toimittiin vastoin lakia, niin kannattaa tarkistuttaa liiton lakimiehellä asia. Tai jollain, joka noista tietää. Työntekijä on monesti asiassa vahvoilla, mikäli työnantaja on hoitanut homman vähänkin vinoon.

Kyllä, tämä kortti kannattaa ehdottomasti katsoa. Liitoilla on päteviä lakimiehiä ja myös voimaa vääntää näistä asioista. Jotain näistä tiedän itsekin. Jos tällaisissa tilanteissa ei kuulu liittoon, on todella yksin ja heikoilla työnantajaa vastaan, mutta liiton jäsenenä on paljon enemmän selkänojaa lähteä vääntämään. Tietysti, jos työntekijä on itse mokannut, niin sitä ei liittokaan pysty pelastamaan, mutta jos epäilet työnantajan puolelta vähänkään lainvastaista kohtelua ja kuulut liittoon, niin taisteluun vaan. Sitä varten niitä jäsenmaksuja maksetaan.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Knox

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Voitte varmasti arvata, että erosin viime vuonna liitosta. Yhdeksän vuotta maksoin kiltisti maksut ja ajattelin, että tää on se vika paikka missä liiton apua tulen tarvitsemaan. Putkeen meni taas.

Ja kuten sanoin, molemmat osapuolet hoiti lopulta homman päin vittua, mutta ilman liittoa ja kuitenkin itse täysin osasyyllisenä tuosta on tyhmä lähteä vänkäämään.

Vuorokausi vaihtui. Ehkä tänään ei juoda...
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Kehtaako kysyä miten menee tällä hetkellä, @Karhunkulta?

Vaihtelevasti, kiitos kysymästä. Saattaisin saada nyt edes osa-aikasta yötyötä. Ei haittaa koska herään muutenkin nykyään joka ikinen yö 1-3 aikaan yöllä palloilemaan olohuoneeseen.

Alkon käyttö on paremmassa kunnossa ja siihen panostan joka päivä. Eli aiemmasta 7 päivää viikossa käytöstä on päästy yhteen kertaan viikossa. Pyritään nyt koko homma katkaisemaan. Toi työ olisi oikeastaan se ainoa keino millä saisin itselleni syyn lopettaa kokonaan. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin jos en saa tuottavaa tekemistä (= työtä) niin en pysty lopettamaan alkoa. Se nähtiin nyt hyvin, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki loppui seinään, niin joka päivä tunnen itseni turhaksi.

Joku sanoo, että onhan lapsilla nyt isä ainakin kotona, mutta se ahdistaa ja luo lisää alakuloa, kun heitä katselen ja aina mietin, että isä on luuseri eikä pysty teille pian edes kotia pään päälle tarjoamaan.

Masennusjakso on muutenkin nyt pahin mitä on ollut. Tottakai tuo selvä alkon vähentäminen on masennukseenkin tuonut helpotusta. Pudotukset on vain ihan tajuttoman kovia ja tulee sellaisista asioista, mistä normaalisti ihminen kohauttaa olkapäitä. Ruoanlaitto epäonnistuu, et saa lasta heti unille, koira stressiripuloi ulkona ja tarvii pestä sen ahteri... Näin nyt muutamia mainitakseni. Tuollaisten jälkeen koko päivä on pelkkää rinnan ahdistusta ja vihaa/alakuloa.

En nyt tiedä mikä viesti tästäkin tuli, mutta jokin (?) vastaus kysymykseen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Pyritään nyt koko homma katkaisemaan. Toi työ olisi oikeastaan se ainoa keino millä saisin itselleni syyn lopettaa kokonaan. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin jos en saa tuottavaa tekemistä (= työtä) niin en pysty lopettamaan alkoa. Se nähtiin nyt hyvin, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki loppui seinään, niin joka päivä tunnen itseni turhaksi.

Joku sanoo, että onhan lapsilla nyt isä ainakin kotona, mutta se ahdistaa ja luo lisää alakuloa, kun heitä katselen ja aina mietin, että isä on luuseri eikä pysty teille pian edes kotia pään päälle tarjoamaan.
Muista, ettei työ määritä arvoasi. Yritä päästä sellaisesta ajatuksesta eroon, sillä se ei ole tosi. Tämä meidän enemmän tai vähemmän sairas yhteiskuntamme vain onnistuu luomaan sellaisen illuusion. Lapsillesi et takuulla ole turha, vaikka työtä ei olisi ja kämppä menisi alta. Minunkin vanhemmilla oli lapsuudessani vastaavia tilanteita, mutta he olivat silti minulle rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Uskon, että sinun lapsesi ajattelevat sinusta samoin, eikä heitä kiinnosta onko isillä hieno työpaikka vai ei. Heitä kiinnostaa vain, että olet läsnä ja rakastava.

Tsemppiä!
 

Ihimehihhuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Suomemmaajoukkueet, selitetyt vitsit
Noin niin kuin omalta kohdaltani voin sanoa, että se riippuvuus siihen päihteeseen syntyi todella nopeasti. 17-vuotiaana homma oli jo semmoista, että joka viikonloppu otettiin ja kyllä mä silloin viimeistään olin jo siinä alkoholismin ensimmäisessä vaiheessa. Alkoholi ohjasi mun toimintaani, vaikka se ei vielä silloin aiheuttanut isoja ongelmia. Tuossa aiemmin taisi olla jo puhetta, että alkoholismin pirullinen puoli piilee siinä, että alkoholisti ei itse tajua sitä omaa tilaansa. Tai se päihteen tuoma hyvänolon tunne on niin voimakas ja se tarjoaa pakoreitin omille emotionaalisille vaikeuksille elämässä, että ihminen ei siinä vaiheessa halua ajatellakaan että tämän hänen rakkauden lähteensä käyttäminen pitäisi lopettaa.

Meitä ihmisiä on niin moneksi, että alkoholistiksi tullaan monilla eri tavoilla ja erilaisista lähtökohdista. Sama pätee myös raitistumiseen. Raitistumisessa kuitenkin kaikissa tavoissa nähdäkseni on kaksi yhteistä tekijää. Ensiksi pitää lopettaa päihteen käyttäminen ja sen jälkeen pitäisi ruveta opettelemaan rehellisyyttä, sekä kohtaamaan elämä selvinpäin. Tämä ei ole mikään maailman vahvin mies kilpailu, vaan suurin osa meistä tarvitsee siihen jonkinlaista apua.

Tämä kuulostaa helvetinmoiselta paasaamiselta, mutta se ei ole tarkoitukseni.
Olipa tämä adolfin teksti kokonaisvaltaisesti ja viisaasti laitettu taannoin! Laittaa kirjoittamaan.

Tausta:
On tullut juotua 25 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä muutamia päiviä putkeen, välillä viikkojen taukoja. Perimä. Yksin en käytännössä koskaan juo. Tunne-elämän traumaattisuutta --> helppo nähdä, että haen juomalla sosiaalista hyväksyntää hylätyksi tulemisen peloissani.
Krapulaan ei ole tarvinnut ottaa, eikä nykyään yhtä päivää pitempään. Yksittäisiä saunakaljoja otan harvoin. Kotona otan harvoin. Kertakaikkinen ongelma on kerta-annosten määrä. Kaatokännit. Aina on tullut ylilyöntejä; näin oli heti viinanjuonnin alussa. Mopo karkaa lähes joka kerta. Hurmos on valtava ja "kaikki käy"; muisti on poikki säännöllisesti.

Seurauksia:
Kaikki mahdolliset on vuosien varrella tehty: kännissä ajettu, kännissä menty töihin, housuun kustu, kamoja hukattu, sammuiltu, oksenneltu, petetty, jätetty nousematta lapsia hoitamaan, tultu ryöstetyksi ja ties mitä muuta. Perhe ja parisuhde kärsivät. Kaverit ja tutut kautta linjan ovat kyllä todellakin huomanneet ylilyöntialttiuden, ja "vaivihkaa" huomauttaneetkin. Mutta koska Suomi, niin ei kukaan ole suoraan vittuillut.

Minä:
Itsehän olen tähän saakka toiminut ymmärtääkseni lajilleni tyypillisesti. Kieltänyt ongelman olemassa olon, vähätellyt, itselleni valehdellut tai vähintäänkin pyöristellyt asiat parhain päin, kuten "työt ja kotihommat on aina hoidettu", "ottihan ne muutkin - vielä enemmän", "en mä missään jurrissa ite asiassa loppupeleissä ollutkaan...", "kyllä se siitä".
Totta puhuakseni olen pelännyt. Olen pelännyt, että menettäisin "rakkauden lähteeni" alkoholin. Olen pelännyt, että joudun kohtaamaan ... ... totuuden, itseni, pelkoni? On aika luontevaa, että pelkoaan pakenee tai yrittää väistää. Puolustautuu. Joka tapauksessa olen ollut epärehellinen itseäni kohtaan. Ja nyt itse asiassa oikein ekaa kertaa olen todellakin tunnistanut, että olen riippuvainen. Olen alkoholisti. Olen sairas.

Huhhuh, epämiellyttävä häpeä... Mieli on kysymyksiä täysi. Miksi? Miten eteenpäin? Mistä apuja? Ja ei näihin oikeasti vastauksia ole teillä kenelläkään. Enkä mä edes siksi kirjoita. Minun itsenihän tämä täytyy hoitaa. Mutta tämmönen tähän nyt tuli, vertaistueksi tai sen etsimiseksi.

ps. Ja jos on jossain oikeampi ketju, niin olkaa hyvät ja ilmoittakaa tai tehkää tarpeelliset toimet.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Mieli on kysymyksiä täysi. Miksi? Miten eteenpäin? Mistä apuja? Ja ei näihin oikeasti vastauksia ole teillä kenelläkään. Enkä mä edes siksi kirjoita. Minun itsenihän tämä täytyy hoitaa. Mutta tämmönen tähän nyt tuli, vertaistueksi tai sen etsimiseksi.
Koska taidat olla työelämässä niin työterveys on eka paikka mistä kysyä apua. Tai eka askel taitaa olla se että myöntää ongelman olemassa olon... Ja kun sitä alkoholia ei ole vedetty koko ajan eikä krapulaan niin eihän se ole mikään alkoholismi vaikka vähän on tullut lipsuttua hyvistä tavoista (tai ei niin vähän jos on kännissä ajeltu) niin vaikeaahan siinä on ajatella että koko alkoholi pitäisi muka jättää. Toivottavasti saat sen avun jota tarvitset koska selvästi harmittelet tilannetta.

Kirjoitit vertaistuesta. Siitä en niin tiedä mutta... Olen siis alkoholisti. Minun tarinani on pitkä ja mutkainen mutta on johtanut siihen tilanteeseen että olen menettänyt kyvyn hallita juomistani. Kun juon niin juon... Ajattelen vain viinaa, valehtelen, huijaan ja jopa varastan saadakseni lisää. Tilanne vain vähitellen ajautui siihen tilanteeseen että olin viinan orja. Kun äitini katkaisi välit minuun viinankäyttöni takia niin ajattelin että mikä tuo ihminen on määräämään milloin saan juoda koska olen aikuinen ihminen. Tilanne vaan oli se että olin joko humalassa tai kamalassa krapulassa odottamassa seuraavaa (parantavaa) annosta. Olin täysin alkoholin lumoissa. Jätin perheen, ystävät, lähisuvun ja elin vapaasti ja nautin muka elämästä. Ja lopulta olin siinä kunnossa että lähinnä join, torkuin ja olin ihan pihalla. Näennäinen vapaus muuttui täydelliseksi alkoholivankilaksi. Onneksi pääsin vapaaksi ja kykenen nyt elämään elämääni ilman alkoholia. Koska se aine lopulta tuhoisi minut, parisuhteeni ja elämäni.

Voimia!
 
Viimeksi muokattu:

madeOFspade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vaihtelevasti, kiitos kysymästä. Saattaisin saada nyt edes osa-aikasta yötyötä. Ei haittaa koska herään muutenkin nykyään joka ikinen yö 1-3 aikaan yöllä palloilemaan olohuoneeseen.

Alkon käyttö on paremmassa kunnossa ja siihen panostan joka päivä. Eli aiemmasta 7 päivää viikossa käytöstä on päästy yhteen kertaan viikossa. Pyritään nyt koko homma katkaisemaan. Toi työ olisi oikeastaan se ainoa keino millä saisin itselleni syyn lopettaa kokonaan. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin jos en saa tuottavaa tekemistä (= työtä) niin en pysty lopettamaan alkoa. Se nähtiin nyt hyvin, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki loppui seinään, niin joka päivä tunnen itseni turhaksi.

Joku sanoo, että onhan lapsilla nyt isä ainakin kotona, mutta se ahdistaa ja luo lisää alakuloa, kun heitä katselen ja aina mietin, että isä on luuseri eikä pysty teille pian edes kotia pään päälle tarjoamaan.

Masennusjakso on muutenkin nyt pahin mitä on ollut. Tottakai tuo selvä alkon vähentäminen on masennukseenkin tuonut helpotusta. Pudotukset on vain ihan tajuttoman kovia ja tulee sellaisista asioista, mistä normaalisti ihminen kohauttaa olkapäitä. Ruoanlaitto epäonnistuu, et saa lasta heti unille, koira stressiripuloi ulkona ja tarvii pestä sen ahteri... Näin nyt muutamia mainitakseni. Tuollaisten jälkeen koko päivä on pelkkää rinnan ahdistusta ja vihaa/alakuloa.

En nyt tiedä mikä viesti tästäkin tuli, mutta jokin (?) vastaus kysymykseen.

Tsemppiä isosti tulevaisuuteen.

Itse kävin myös todella syvällä henkisesti aikanaan ja kärsin masennuksesta. Alkoholi ei auta asiaa. Sen olen oppinut jo nuorena kun on sen käyttöä lähietäisyydeltä saanut seurata. En tiedä onko tästä omasta tarinasta mitään hyötyä sinulle, mutta jaan sen kuitenkin lyhykäisesti. Oli lähellä etten pudonnut toista kertaa syvälle kuiluun.

Minulla tuli terveysongelmia ja vaimon kanssa oli isoja erimielisyyksiä yhteisestä tulevaisuudesta perheenä.
Työura meni hienosti ylöspäin ja olin saanut ylennyksen vajaa vuosi taaksepäin. Työt päättyi vuoden vaihteessa, edessä oli työttömyys. Lopulta käteen ei jäänyt juuri mitään ajasta tuossa firmassa, turhaan oli raadettu pitkää päivää ja lyöty omaa hyvinvointia vähän syrjälle. Iski tyhjyys, pettymyksen tunne ja oman arvon kyseenalaistaminen isänä, miehenä ja työntekijänä.

Minulla on kuitenkin yksi sellainen ystävä, nykypäivänä äärimmäisen tärkeä ihminen, sillä hän opettaa minulle miten olla postiivinen. Miten kaikki vastoinkäymiset ovat vain välisteppejä ja kulman takana odottaa onnistuminen.
Kaveri tsemppasi, sanoi että kun vain jaksaa uskoa niin hyviä asioita alkaa tapahtumaan. Ota tästä positiiviset asiat mukaan ja nenä kohti tulevaisuutta.
Tällä tavalla kun yrittää olla positiivinen, niin oikeasti nuo pienet vastoinkäymiset kuten esim. lapsen nukutus tai epäonnistunut ruuanlaitto, ne alkavat menemään itsestään ohi. Ei lyö enää fiilistä alaspäin.

Lopulta ymmärsin panostaa positiivisuuteen. Päätin yksinkertaisesti, että elämä jatkuu ja nyt aletaan tavoittelemaan parempaa huomista. Päivä kerrallaan positiivisten asioiden kautta. Parin kuukauden päästä menin työkkärin kautta työvoimakoulutukseen, sen aikana hain toiseen opiskelupaikkaan joka alkoi heti kun sain toisen koulutuksen käytyä loppuun.

Pikakelauksella tähän päivään, perhe voi hyvin, vaimon kanssa menee paremmin kuin pitkään aikaan ja opiskelen itselleni uutta ammattia joka on samalla oma unelmatyöni. Nyt on tavotteissa taistella omaa terveyttä parempaan suuntaan. Vaikka menetin sairauden takia paljon, niin sen aion jättää taakse, hyväksyä tosiasiat ja suunta eteenpäin.
Kaverini sanojen mukaan, kaikki aiemmat tapahtumat olivat vain johdatusta kohti oikeaa polkuani. Eli vaikeiden tapahtumien takia piti pysähtyä miettimään mitä haluan tulevaisuudelta. Kun sen ymmärsin, niin ei muuta kuin sinne päin ja mutkien kautta löytää lopulta perille.

Elämä hymyilee vielä sinullekin @Karhunkulta . Päivä kerrallaan, askel kerrallaan irti alkoholista ja annat itsellesi luvan nauttia elämästä vaikka sitten rahattomuus vaivaisikin. Loppupeleissä se, mitä lapsesi tulevat lapsuudesta muistamaan on se miten isä oli läsnä ja vietti aikaa perheensä kanssa.

Jos tästä päästään lätkäkausi aloittamaan, niin mennään joskus matsiin ja tarjoan vichyt. :-)
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
@madeOFspade hieno viesti. Suuri kiitos siitä.

Päivitetään nyt vähän tilannetta. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi mennä työterveyteen, kun työhöntulotarkastus piti suorittaa, ja samalla kerroin uusiutuneesta masennuksesta. Nyt on alkanut lääkitys selvästi tehoamaan ja huomaa, että hermot kestää ihan tajuttoman määrän enemmän painetta ja positiivisiakin asioita löytyy jo päivistä.

Alkoholia rupesin jo viikkoja sitten vähentämään ja nyt on pari viikkoa oltu täysin ilman. Jo lääkityksenkin takia tällä tiellä jatketaan. Ei tässä tietysti vielä siellä normaalitilassa olla, mutta hullua miten nyt näkee kuinka synkässä paikassa sitä vielä hetki sitten oli. Ja kuinka pitkään siellä huomaamattaan on ollut, varmasti lähemmäs vuoden.

Positiivisia ajatuksia ja tsemppiä kaikille, jotka mielensä kanssa taistelevat. Jos vaan saa itseään revittyä liikkeelle, niin kyllä sieltä synkkyydestä pois pääsee.
 

godspeed

Jäsen
Oma juominen on aloitettu jo teini-ikäisenä ja siitä jäi päälle sellainen vaihde, että viikonloppuisin on ollut aina normaalia ja suotavaa sosiaalisuudenkin takia vain antaa mennä. Isä ja äiti näyttivät mallia kylläkin jo ennen kuin itse kokeilin, mutta en minä heitä jaksa syyttää ja katkeroitua, sillä siitä ei ole mitään hyötyä - itse minä sen juoman sinne kurkkuuni kumoan. Isä kuoli viinaan jo 25 vuotta sitten ja äiti juo nykyään kohtuudella. Jotain geenitaustaakin tietysti on.

Olen käynyt läpi varmaan samoja vaiheita kuin vanhempani, mutta ehkä muutosten tielle pääseminen vaatii apua jostain niinkin arkisesta asiasta kuin naisystävästä. Minua on kesyttänyt tässä sellainen muutaman viime vuoden aikana. Olen johonkin viinaketjuun, jollen sitten tähän, kirjoittanut joskus noin vuosi sitten, että kaikki juominen saa jäädä. No, ei jäänyt, mutta juon kuitenkin nykyään vähemmän juuri tästä naisesta johtuen. Kesä oli kohtuullisen kostea ja välillä sain tahtoni läpi, jos halusin keskellä viikkoakin ottaa esimerkiksi 6-8 annosta ihan vain rentoutuakseni.

Nyt on sitten niinkin tiukat rajat vedetty, että viikolla ei oteta, mutta viikonloppuna saa. Sitä rajaa tosin ei ole vedetty kuinka paljon, mutta mitään änkyröintiä en oikein enää itsekään jaksa. Baarissa olen viimeiset 10 vuotta käynyt ehkä 1-2 kertaa vuodessa nykyään ja nekin kerrat saattavat olla lähinnä maaseudulla paikallisen kuppilan tukemista. Minua joskus ehkä vähäteltiin kun epäilin itseäni alkoholistiksi, kun olen tosiaan pystynyt asioitani toisinaan jopa hoitamaan vuosia sitten heikoimmillakin hetkillä. En välitä vähättelyistä, he eivät tunne minua, eivätkä tiedä minun juomatottumuksista mitään, jotta voisivat tehdä mitään totuuteen viittaavaa päätelmää. Kaikenlaista on tullut tehtyä alkoholin takia tai sen vaikutuksen alaisena, joten tämä on vain ja ainoastaan hyvä polku kuljettavaksi.

Olin juuri viikon juomatta, ja paha krapula tuli sitten kun joi. Viikko oli itseasiassa ihan ok, vaikka kovasti välillä mieli teki, mutta ostin 24-sarjan kokonaisuudessaan dvd:llä ja sitä sitten katselin aina pahoina hetkinä. Viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla olin jopa kaksi kuukautta juomatta ja nyt tämä vietetty viikko antoi ilmi itsensä positiivisella tavalla - alkoholia ei välttämättä tarvitse mihinkään. Ellei pysty pitämään rentouttavissa annoksissa, mikä on tietysti sudenkuoppa monelle, että kuvittelee pystyvänsä hallitsemaan asioita, vaikka tinttaisi menemään joka päivä. Silloin tulee vain rauhattomaksi ja kierre on se sama kuin pahimmissa huumeissakin, ettei pysty lopettamaan vaikka nautinto ei kuuluisikaan enää kuvioihin.

Kirjoitan tätä pienessä huppelissa, mutta oloni on hyvä. Huomenna ei enää juoda, se on varma. Minä olen ehkä loppujen lopuksi kuitenkin enemmänkin alkoholin suurkuluttaja, joka vaatii opastusta, kuin elämänsä tuhoava spurgu (tai jopa ihan työssäkäyvä normaali ihminen), jolta saattaa sisuskalut sitten pidemmän päälle sulaa alta. Maksa-arvot oli ihan kunnossa viime labroissa. Okei joo, kiva jos jaksoit lukea, pitää se johonkin kirjoittaa kun ei niitä kuuntelevia korvia ihan liikaa ole nykyään...
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Ongelmani on varmaan sama kuin monella, joki termikin tälle on. Eli olen selvinpäin lähes aina enkä pidä lainkaan tissuttelusta. Haen ilmeisesti jonkun pakoreitin johonkin toisinaan. Minulla meni 5-6.kk täysin juomatta, sitten yksi annos ja ränniä jatkui 2-3 päivää. Viimeinen päivä menee tosin loivennellessa ja lopetellessa. Se on täysin absurdia ryyppäämistä ja käytännössä en nuku enkä syö mitään. Sitten se loppuu ja kauhee syyllisyys painaa. Saan korkin pysymään kiinni seuraavat kuukaudet odottaen millon se lähtee.

Minulle hoetaan ettei tästä itse selviä vaan joku apu pitäisi hakea. Ongelma on, mutta saattaa mennä jopa vuosi etten koskekkaan mihinkään alkoholiin. Morkkis siis kestää useita kuukausia.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
@Ujcik#11
Hmm.. hankala havaita ongelmaa tuossa jos ihan totta puhutaan. Kerran puolessa vuodessa tapahtuva parin päivän "nollaus", jonka pystyy lopettamaan ihan omasta tahdosta ja sitten korkki kiinni, eikä tissuttelujakaan. Tietysti jos on esim. suunnittelut tekevänsä yhtä ja toista juuri sinä kyseisenä viikonloppuna Ikea-kuskina olosta junnufutisturnauksen tuomitsemiseen ja homma lähtee käsistä, kun vaikka juo lasin viiniä after work-lounaan kanssa, niin sitten toki asia voi olla eri. Yleensä kait vähän juovilla ne harvat ryyppyreissut on aika hyvin suunniteltuja, tai että niihin liittyy vaikka joku juhla, keikka, bilereissu, tai matsi.

Liittyykö noihin ränneihin mitään sosiaalista kanssakäymistä, vai vedätkö himassa verhot alhaalla kolme päivää keittoa aamusta iltaan ja illasta aamuun?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös