Matkalla alkoholismiin?

[Ihimehihhuli]

Noin niin kuin omalta kohdaltani voin sanoa, että se riippuvuus siihen päihteeseen syntyi todella nopeasti. 17-vuotiaana homma oli jo semmoista, että joka viikonloppu otettiin ja kyllä mä silloin viimeistään olin jo siinä alkoholismin ensimmäisessä vaiheessa. Alkoholi ohjasi mun toimintaani, vaikka se ei vielä silloin aiheuttanut isoja ongelmia. Tuossa aiemmin taisi olla jo puhetta, että alkoholismin pirullinen puoli piilee siinä, että alkoholisti ei itse tajua sitä omaa tilaansa. Tai se päihteen tuoma hyvänolon tunne on niin voimakas ja se tarjoaa pakoreitin omille emotionaalisille vaikeuksille elämässä, että ihminen ei siinä vaiheessa halua ajatellakaan että tämän hänen rakkauden lähteensä käyttäminen pitäisi lopettaa.

Meitä ihmisiä on niin moneksi, että alkoholistiksi tullaan monilla eri tavoilla ja erilaisista lähtökohdista. Sama pätee myös raitistumiseen. Raitistumisessa kuitenkin kaikissa tavoissa nähdäkseni on kaksi yhteistä tekijää. Ensiksi pitää lopettaa päihteen käyttäminen ja sen jälkeen pitäisi ruveta opettelemaan rehellisyyttä, sekä kohtaamaan elämä selvinpäin. Tämä ei ole mikään maailman vahvin mies kilpailu, vaan suurin osa meistä tarvitsee siihen jonkinlaista apua.

Tämä kuulostaa helvetinmoiselta paasaamiselta, mutta se ei ole tarkoitukseni.

Olipa tämä adolfin teksti kokonaisvaltaisesti ja viisaasti laitettu taannoin! Laittaa kirjoittamaan.

Tausta:
On tullut juotua 25 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä muutamia päiviä putkeen, välillä viikkojen taukoja. Perimä. Yksin en käytännössä koskaan juo. Tunne-elämän traumaattisuutta --> helppo nähdä, että haen juomalla sosiaalista hyväksyntää hylätyksi tulemisen peloissani.
Krapulaan ei ole tarvinnut ottaa, eikä nykyään yhtä päivää pitempään. Yksittäisiä saunakaljoja otan harvoin. Kotona otan harvoin. Kertakaikkinen ongelma on kerta-annosten määrä. Kaatokännit. Aina on tullut ylilyöntejä; näin oli heti viinanjuonnin alussa. Mopo karkaa lähes joka kerta. Hurmos on valtava ja "kaikki käy"; muisti on poikki säännöllisesti.

Seurauksia:
Kaikki mahdolliset on vuosien varrella tehty: kännissä ajettu, kännissä menty töihin, housuun kustu, kamoja hukattu, sammuiltu, oksenneltu, petetty, jätetty nousematta lapsia hoitamaan, tultu ryöstetyksi ja ties mitä muuta. Perhe ja parisuhde kärsivät. Kaverit ja tutut kautta linjan ovat kyllä todellakin huomanneet ylilyöntialttiuden, ja "vaivihkaa" huomauttaneetkin. Mutta koska Suomi, niin ei kukaan ole suoraan vittuillut.

Minä:
Itsehän olen tähän saakka toiminut ymmärtääkseni lajilleni tyypillisesti. Kieltänyt ongelman olemassa olon, vähätellyt, itselleni valehdellut tai vähintäänkin pyöristellyt asiat parhain päin, kuten "työt ja kotihommat on aina hoidettu", "ottihan ne muutkin - vielä enemmän", "en mä missään jurrissa ite asiassa loppupeleissä ollutkaan...", "kyllä se siitä".
Totta puhuakseni olen pelännyt. Olen pelännyt, että menettäisin "rakkauden lähteeni" alkoholin. Olen pelännyt, että joudun kohtaamaan ... ... totuuden, itseni, pelkoni? On aika luontevaa, että pelkoaan pakenee tai yrittää väistää. Puolustautuu. Joka tapauksessa olen ollut epärehellinen itseäni kohtaan. Ja nyt itse asiassa oikein ekaa kertaa olen todellakin tunnistanut, että olen riippuvainen. Olen alkoholisti. Olen sairas.

Huhhuh, epämiellyttävä häpeä... Mieli on kysymyksiä täysi. Miksi? Miten eteenpäin? Mistä apuja? Ja ei näihin oikeasti vastauksia ole teillä kenelläkään. Enkä mä edes siksi kirjoita. Minun itsenihän tämä täytyy hoitaa. Mutta tämmönen tähän nyt tuli, vertaistueksi tai sen etsimiseksi.

ps. Ja jos on jossain oikeampi ketju, niin olkaa hyvät ja ilmoittakaa tai tehkää tarpeelliset toimet.

 

[Iisoppi]

Mieli on kysymyksiä täysi. Miksi? Miten eteenpäin? Mistä apuja? Ja ei näihin oikeasti vastauksia ole teillä kenelläkään. Enkä mä edes siksi kirjoita. Minun itsenihän tämä täytyy hoitaa. Mutta tämmönen tähän nyt tuli, vertaistueksi tai sen etsimiseksi.

Koska taidat olla työelämässä niin työterveys on eka paikka mistä kysyä apua. Tai eka askel taitaa olla se että myöntää ongelman olemassa olon... Ja kun sitä alkoholia ei ole vedetty koko ajan eikä krapulaan niin eihän se ole mikään alkoholismi vaikka vähän on tullut lipsuttua hyvistä tavoista (tai ei niin vähän jos on kännissä ajeltu) niin vaikeaahan siinä on ajatella että koko alkoholi pitäisi muka jättää. Toivottavasti saat sen avun jota tarvitset koska selvästi harmittelet tilannetta.

Kirjoitit vertaistuesta. Siitä en niin tiedä mutta... Olen siis alkoholisti. Minun tarinani on pitkä ja mutkainen mutta on johtanut siihen tilanteeseen että olen menettänyt kyvyn hallita juomistani. Kun juon niin juon... Ajattelen vain viinaa, valehtelen, huijaan ja jopa varastan saadakseni lisää. Tilanne vain vähitellen ajautui siihen tilanteeseen että olin viinan orja. Kun äitini katkaisi välit minuun viinankäyttöni takia niin ajattelin että mikä tuo ihminen on määräämään milloin saan juoda koska olen aikuinen ihminen. Tilanne vaan oli se että olin joko humalassa tai kamalassa krapulassa odottamassa seuraavaa (parantavaa) annosta. Olin täysin alkoholin lumoissa. Jätin perheen, ystävät, lähisuvun ja elin vapaasti ja nautin muka elämästä. Ja lopulta olin siinä kunnossa että lähinnä join, torkuin ja olin ihan pihalla. Näennäinen vapaus muuttui täydelliseksi alkoholivankilaksi. Onneksi pääsin vapaaksi ja kykenen nyt elämään elämääni ilman alkoholia. Koska se aine lopulta tuhoisi minut, parisuhteeni ja elämäni.

Voimia!

 

[madeOFspade]

Vaihtelevasti, kiitos kysymästä. Saattaisin saada nyt edes osa-aikasta yötyötä. Ei haittaa koska herään muutenkin nykyään joka ikinen yö 1-3 aikaan yöllä palloilemaan olohuoneeseen.

Alkon käyttö on paremmassa kunnossa ja siihen panostan joka päivä. Eli aiemmasta 7 päivää viikossa käytöstä on päästy yhteen kertaan viikossa. Pyritään nyt koko homma katkaisemaan. Toi työ olisi oikeastaan se ainoa keino millä saisin itselleni syyn lopettaa kokonaan. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin jos en saa tuottavaa tekemistä (= työtä) niin en pysty lopettamaan alkoa. Se nähtiin nyt hyvin, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki loppui seinään, niin joka päivä tunnen itseni turhaksi.

Joku sanoo, että onhan lapsilla nyt isä ainakin kotona, mutta se ahdistaa ja luo lisää alakuloa, kun heitä katselen ja aina mietin, että isä on luuseri eikä pysty teille pian edes kotia pään päälle tarjoamaan.

Masennusjakso on muutenkin nyt pahin mitä on ollut. Tottakai tuo selvä alkon vähentäminen on masennukseenkin tuonut helpotusta. Pudotukset on vain ihan tajuttoman kovia ja tulee sellaisista asioista, mistä normaalisti ihminen kohauttaa olkapäitä. Ruoanlaitto epäonnistuu, et saa lasta heti unille, koira stressiripuloi ulkona ja tarvii pestä sen ahteri... Näin nyt muutamia mainitakseni. Tuollaisten jälkeen koko päivä on pelkkää rinnan ahdistusta ja vihaa/alakuloa.

En nyt tiedä mikä viesti tästäkin tuli, mutta jokin (?) vastaus kysymykseen.

Tsemppiä isosti tulevaisuuteen.

Itse kävin myös todella syvällä henkisesti aikanaan ja kärsin masennuksesta. Alkoholi ei auta asiaa. Sen olen oppinut jo nuorena kun on sen käyttöä lähietäisyydeltä saanut seurata. En tiedä onko tästä omasta tarinasta mitään hyötyä sinulle, mutta jaan sen kuitenkin lyhykäisesti. Oli lähellä etten pudonnut toista kertaa syvälle kuiluun.

Minulla tuli terveysongelmia ja vaimon kanssa oli isoja erimielisyyksiä yhteisestä tulevaisuudesta perheenä.
Työura meni hienosti ylöspäin ja olin saanut ylennyksen vajaa vuosi taaksepäin. Työt päättyi vuoden vaihteessa, edessä oli työttömyys. Lopulta käteen ei jäänyt juuri mitään ajasta tuossa firmassa, turhaan oli raadettu pitkää päivää ja lyöty omaa hyvinvointia vähän syrjälle. Iski tyhjyys, pettymyksen tunne ja oman arvon kyseenalaistaminen isänä, miehenä ja työntekijänä.

Minulla on kuitenkin yksi sellainen ystävä, nykypäivänä äärimmäisen tärkeä ihminen, sillä hän opettaa minulle miten olla postiivinen. Miten kaikki vastoinkäymiset ovat vain välisteppejä ja kulman takana odottaa onnistuminen.
Kaveri tsemppasi, sanoi että kun vain jaksaa uskoa niin hyviä asioita alkaa tapahtumaan. Ota tästä positiiviset asiat mukaan ja nenä kohti tulevaisuutta.
Tällä tavalla kun yrittää olla positiivinen, niin oikeasti nuo pienet vastoinkäymiset kuten esim. lapsen nukutus tai epäonnistunut ruuanlaitto, ne alkavat menemään itsestään ohi. Ei lyö enää fiilistä alaspäin.

Lopulta ymmärsin panostaa positiivisuuteen. Päätin yksinkertaisesti, että elämä jatkuu ja nyt aletaan tavoittelemaan parempaa huomista. Päivä kerrallaan positiivisten asioiden kautta. Parin kuukauden päästä menin työkkärin kautta työvoimakoulutukseen, sen aikana hain toiseen opiskelupaikkaan joka alkoi heti kun sain toisen koulutuksen käytyä loppuun.

Pikakelauksella tähän päivään, perhe voi hyvin, vaimon kanssa menee paremmin kuin pitkään aikaan ja opiskelen itselleni uutta ammattia joka on samalla oma unelmatyöni. Nyt on tavotteissa taistella omaa terveyttä parempaan suuntaan. Vaikka menetin sairauden takia paljon, niin sen aion jättää taakse, hyväksyä tosiasiat ja suunta eteenpäin.
Kaverini sanojen mukaan, kaikki aiemmat tapahtumat olivat vain johdatusta kohti oikeaa polkuani. Eli vaikeiden tapahtumien takia piti pysähtyä miettimään mitä haluan tulevaisuudelta. Kun sen ymmärsin, niin ei muuta kuin sinne päin ja mutkien kautta löytää lopulta perille.

Elämä hymyilee vielä sinullekin @Karhunkulta . Päivä kerrallaan, askel kerrallaan irti alkoholista ja annat itsellesi luvan nauttia elämästä vaikka sitten rahattomuus vaivaisikin. Loppupeleissä se, mitä lapsesi tulevat lapsuudesta muistamaan on se miten isä oli läsnä ja vietti aikaa perheensä kanssa.

Jos tästä päästään lätkäkausi aloittamaan, niin mennään joskus matsiin ja tarjoan vichyt. :-)

 

[Karhunkulta]

@madeOFspade hieno viesti. Suuri kiitos siitä.

Päivitetään nyt vähän tilannetta. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi mennä työterveyteen, kun työhöntulotarkastus piti suorittaa, ja samalla kerroin uusiutuneesta masennuksesta. Nyt on alkanut lääkitys selvästi tehoamaan ja huomaa, että hermot kestää ihan tajuttoman määrän enemmän painetta ja positiivisiakin asioita löytyy jo päivistä.

Alkoholia rupesin jo viikkoja sitten vähentämään ja nyt on pari viikkoa oltu täysin ilman. Jo lääkityksenkin takia tällä tiellä jatketaan. Ei tässä tietysti vielä siellä normaalitilassa olla, mutta hullua miten nyt näkee kuinka synkässä paikassa sitä vielä hetki sitten oli. Ja kuinka pitkään siellä huomaamattaan on ollut, varmasti lähemmäs vuoden.

Positiivisia ajatuksia ja tsemppiä kaikille, jotka mielensä kanssa taistelevat. Jos vaan saa itseään revittyä liikkeelle, niin kyllä sieltä synkkyydestä pois pääsee.

 

[godspeed]

Oma juominen on aloitettu jo teini-ikäisenä ja siitä jäi päälle sellainen vaihde, että viikonloppuisin on ollut aina normaalia ja suotavaa sosiaalisuudenkin takia vain antaa mennä. Isä ja äiti näyttivät mallia kylläkin jo ennen kuin itse kokeilin, mutta en minä heitä jaksa syyttää ja katkeroitua, sillä siitä ei ole mitään hyötyä - itse minä sen juoman sinne kurkkuuni kumoan. Isä kuoli viinaan jo 25 vuotta sitten ja äiti juo nykyään kohtuudella. Jotain geenitaustaakin tietysti on.

Olen käynyt läpi varmaan samoja vaiheita kuin vanhempani, mutta ehkä muutosten tielle pääseminen vaatii apua jostain niinkin arkisesta asiasta kuin naisystävästä. Minua on kesyttänyt tässä sellainen muutaman viime vuoden aikana. Olen johonkin viinaketjuun, jollen sitten tähän, kirjoittanut joskus noin vuosi sitten, että kaikki juominen saa jäädä. No, ei jäänyt, mutta juon kuitenkin nykyään vähemmän juuri tästä naisesta johtuen. Kesä oli kohtuullisen kostea ja välillä sain tahtoni läpi, jos halusin keskellä viikkoakin ottaa esimerkiksi 6-8 annosta ihan vain rentoutuakseni.

Nyt on sitten niinkin tiukat rajat vedetty, että viikolla ei oteta, mutta viikonloppuna saa. Sitä rajaa tosin ei ole vedetty kuinka paljon, mutta mitään änkyröintiä en oikein enää itsekään jaksa. Baarissa olen viimeiset 10 vuotta käynyt ehkä 1-2 kertaa vuodessa nykyään ja nekin kerrat saattavat olla lähinnä maaseudulla paikallisen kuppilan tukemista. Minua joskus ehkä vähäteltiin kun epäilin itseäni alkoholistiksi, kun olen tosiaan pystynyt asioitani toisinaan jopa hoitamaan vuosia sitten heikoimmillakin hetkillä. En välitä vähättelyistä, he eivät tunne minua, eivätkä tiedä minun juomatottumuksista mitään, jotta voisivat tehdä mitään totuuteen viittaavaa päätelmää. Kaikenlaista on tullut tehtyä alkoholin takia tai sen vaikutuksen alaisena, joten tämä on vain ja ainoastaan hyvä polku kuljettavaksi.

Olin juuri viikon juomatta, ja paha krapula tuli sitten kun joi. Viikko oli itseasiassa ihan ok, vaikka kovasti välillä mieli teki, mutta ostin 24-sarjan kokonaisuudessaan dvd:llä ja sitä sitten katselin aina pahoina hetkinä. Viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla olin jopa kaksi kuukautta juomatta ja nyt tämä vietetty viikko antoi ilmi itsensä positiivisella tavalla - alkoholia ei välttämättä tarvitse mihinkään. Ellei pysty pitämään rentouttavissa annoksissa, mikä on tietysti sudenkuoppa monelle, että kuvittelee pystyvänsä hallitsemaan asioita, vaikka tinttaisi menemään joka päivä. Silloin tulee vain rauhattomaksi ja kierre on se sama kuin pahimmissa huumeissakin, ettei pysty lopettamaan vaikka nautinto ei kuuluisikaan enää kuvioihin.

Kirjoitan tätä pienessä huppelissa, mutta oloni on hyvä. Huomenna ei enää juoda, se on varma. Minä olen ehkä loppujen lopuksi kuitenkin enemmänkin alkoholin suurkuluttaja, joka vaatii opastusta, kuin elämänsä tuhoava spurgu (tai jopa ihan työssäkäyvä normaali ihminen), jolta saattaa sisuskalut sitten pidemmän päälle sulaa alta. Maksa-arvot oli ihan kunnossa viime labroissa. Okei joo, kiva jos jaksoit lukea, pitää se johonkin kirjoittaa kun ei niitä kuuntelevia korvia ihan liikaa ole nykyään...

 

[Ujcik#11]

Ongelmani on varmaan sama kuin monella, joki termikin tälle on. Eli olen selvinpäin lähes aina enkä pidä lainkaan tissuttelusta. Haen ilmeisesti jonkun pakoreitin johonkin toisinaan. Minulla meni 5-6.kk täysin juomatta, sitten yksi annos ja ränniä jatkui 2-3 päivää. Viimeinen päivä menee tosin loivennellessa ja lopetellessa. Se on täysin absurdia ryyppäämistä ja käytännössä en nuku enkä syö mitään. Sitten se loppuu ja kauhee syyllisyys painaa. Saan korkin pysymään kiinni seuraavat kuukaudet odottaen millon se lähtee.

Minulle hoetaan ettei tästä itse selviä vaan joku apu pitäisi hakea. Ongelma on, mutta saattaa mennä jopa vuosi etten koskekkaan mihinkään alkoholiin. Morkkis siis kestää useita kuukausia.

 

[Individual]

@Ujcik#11
Hmm.. hankala havaita ongelmaa tuossa jos ihan totta puhutaan. Kerran puolessa vuodessa tapahtuva parin päivän "nollaus", jonka pystyy lopettamaan ihan omasta tahdosta ja sitten korkki kiinni, eikä tissuttelujakaan. Tietysti jos on esim. suunnittelut tekevänsä yhtä ja toista juuri sinä kyseisenä viikonloppuna Ikea-kuskina olosta junnufutisturnauksen tuomitsemiseen ja homma lähtee käsistä, kun vaikka juo lasin viiniä after work-lounaan kanssa, niin sitten toki asia voi olla eri. Yleensä kait vähän juovilla ne harvat ryyppyreissut on aika hyvin suunniteltuja, tai että niihin liittyy vaikka joku juhla, keikka, bilereissu, tai matsi.

Liittyykö noihin ränneihin mitään sosiaalista kanssakäymistä, vai vedätkö himassa verhot alhaalla kolme päivää keittoa aamusta iltaan ja illasta aamuun?

 

[Ujcik#11]

@Ujcik#11


Liittyykö noihin ränneihin mitään sosiaalista kanssakäymistä, vai vedätkö himassa verhot alhaalla kolme päivää keittoa aamusta iltaan ja illasta aamuun?

Yleensä se lähtee kun tietää et on vapaata/ jäät yksin. Joku tarjoaa yhden ja siitä se lähtee. En kaipaa sinänsä baareja tai mitään muutakaan, kunhan nollaan mutta se on sitten täysin holtitonta.

Moni vähättelee/ naureskelee et jos toi on ongelma niin täällä on kaikki . Mutta itsellä huolettaa...

 

[MacRef]

Onhan tuo hassua väittää, ettei ongelmaa ole, jos juominen on sen alettua varsin pakonomaista jonkun aikaa. Ongelmahan se on ja varsinkin kun @Ujcik#11 itse kokee tuon ongelmaksi, niin sekin kertoo siitä, että ongelma on.

Ongelma ei ole ehkä niin kauhean paha kuin mitä se monilla muilla on, mutta eihän tuo alkoholin käyttö tuolla tapaa pakonomaisesti ja sen jälkeen syyllisyyttä ja/tai häpeää kokien on pitkiä aikoja taas juomatta. Se, että onko tuo suoranaisesti alkoholismiin (vievä) tai alkoholin käyttöön liittyvä ongelma vai joku muu esim. tunne-elämän lukko, siihen en osaa ottaa kantaa. Uskon kyllä, että helposti sinulle väitetään, ettei sinulla ole alkoholiongelmaa, sillä tuon tyylistä juomista ei yleisesti ottaen pidetä ongelmana.

Käytkö töissä? Onko teillä työterveyshuollon puitteissa mahdollisuus hakeutua lääkärille? Jos kyllä, niin mene käymään lääkärissä ja juttele hänen kanssan ensin. Osaa toivottavasti ohjata sinua eteen päin oikeanlaisen avun pariin.

Ei taida olla meillä Suomessa hirveän harvinaistakaan, että kuvatunlaista juomista ei pidetä ongelmana. Kyllähän alkoholin käyttö on aina silloin ongelma, jos sitä on enemmän tai vähemmän pakko saada. Vaikka se pakko tulisikin harvoin ja valtaosan ajasta voi olla ilman alkoholia, niin ongelma se silloin on, kun sitä on pakko saada (lisää). Hienoa tietysti on, että käyttöjakso pysyy lyhyenä ja sen voi lopettaa suht helposti. Ei se hyvä ole, jos (aina) lähtee yhdestä. Ei varmasti haittaisi, jos saunaoluen tai viinilasin ruoalla voisi ottaa ilman "pelkoa" siitä, että nyt taas alkaa ränni.

 

[Individual]

Moni vähättelee/ naureskelee et jos toi on ongelma niin täällä on kaikki . Mutta itsellä huolettaa...

En naureskele ainakaan ja pahoittelut jos vähättelin sun tuntemuksia. Olet kuitenkin paras asiantuntija tähän juttuun. Jos tuohon tosiaan ei liity mitään hauskaa niin sanotusti, vaan kyseessä on päiviä kestävä ralli ja sen tuloksena viikkoja, kuukausia kestävä morkkis, niin eihän tuo toki hyvältäkään vaikuta. Holtittomaan juomiseen voi liittyä sitten holtiton käytös ja siinä on vaarassa oma terveys, niin ei hyvä sekään.

@MacRef

 

[Ujcik#11]

En naureskele ainakaan ja pahoittelut jos vähättelin sun tuntemuksia. Olet kuitenkin paras asiantuntija tähän juttuun. Jos tuohon tosiaan ei liity mitään hauskaa niin sanotusti, vaan kyseessä on päiviä kestävä ralli ja sen tuloksena viikkoja, kuukausia kestävä morkkis, niin eihän tuo toki hyvältäkään vaikuta. Holtittomaan juomiseen voi liittyä sitten holtiton käytös ja siinä on vaarassa oma terveys, niin ei hyvä sekään.

@MacRef

En tarkoittanut sinua, vaan lähinnä omia tuttaviani. On työterveys ja asiaan on ehdotettu jotain lääkevalmistetta joka auttaisi silloin kun korkki aukeaa.
Myös siellä asiaan on suhtauduttu hieman yliolkaisesti. Vähättelyt yms johtuvat siitä kun en lähde baareihin ja tilaan sen limpparin/ maidon pihvin kanssa. Kun kerron miksi en käytä alkoholia, saan lähinnä naurahtelevia kommentteja. Olen siis tietoisesti erossa aina ne kuivat pätkät.
Tuo pakko on nimenomaan sitä, että se putki ei tavallaan kerkiä ees loppumaan kun sitä jatkuu sen paripäivää, yleensä sitten korjataan vielä se kolmaskin päivä ja tuolloin ahdistus on aivan uskomaton.
Loivarilla rauhoitetaan mieltä joka jotenkin menee sekaisin.

Aivan kun Alkoholi laukaisisi hirmuisen ahdistuksen jota kestää useita kuukausia. Olen ollut joskus tosiaan kokonaisia vuosiakin raittiina. Nyt edellinen raittius kesti käytännössä vajaa puolivuotta.

 

[adolf]

@Ujcik#11

Viestistäsi saa ainakin sen kuvan, että tuolla ei ole enää hauskanpidon kanssa mitään tekemistä. 2-3 päivää kaatokänniä ja sitten kuukausien morkkikset sen jälkeen. Kaikki tuossa viestissäsi minun mielestäni viittaa siihen suuntaan, että alkoholinkäyttö on sinulle ongelmallista. Nuo pitkät pätkät käytön välissä ei tarkoita mitään, jos meininki kuitenkin on tuollaista kuvaamasi kaltaista. Olennaista on nimittäin se, että kärsit siitä käytöstä noiden pitkien taukojenkin aikana, kun odotat sitä, että milloin lähtee taas seuraavaksi ja häpeät pitkään edellisiäsi juopottelujasi. Tätä sanotaan "ammattipiireissä" kuivajuoppoudeksi. Eli selvemmin sanottuna alkoholi hallitsee sinun ajatteluasi ja toimintaasi silloinkin, kun veressäsi ei ole promilleja.

 

[godspeed]

Olen itse oppinut mielenterveys- ja alkoholiongelmista (kohtaavat toisensa turhan usein) sen, että silloin kun niistä kärsivä kokee tai ymmärtää asian olevan ongelma ja voi huonosti, kyse voi olla jopa sairaudesta, joka voidaan myös tutkia tarpeen tullen. Mutta käsitykseni mukaan alkoholiongelmissa ei välttämättä kaikki johdu kirjaimellisesti sairaudesta, koska voidaan puhua myös runsaasta kulutuksesta vailla oireita. Tässä tapauksessa on runsasta kulutusta kertaheitolla vailla pidempää oireilua siten, että jatkuvasti tekisi mieli paikata mielenterveysongelmia alkoholilla seuraavat viikot ja kuukaudet, vaan seuraukset vain kylmästi kärsitään pitkän kaavan kautta.

Tuolla on ylempänä hyviä huomioita ns kuivajuoppoudesta ja tuurijuoppoudesta, jonka puolesta tässä itse liputtaisin, vaikka oirekuva on aika erikoinen ja rännit hyvin lyhyitä. Mutta sairaudesta voi olla kyse, vaikka ei olisikaan mikään rapajuoppo ja kaikki oireet eivät olisikaan suoraan oppikirjasta. Mielenterveydellinen puoli tässä on todella hankala tällaisessa ongelmassa arvioida. Morkkis siis kestää niin kauan kuin todella vaikea masennus keskimäärin, eli alkoholi aiheuttaa masennusta erittäin selkeästi, mutta paranet siitä vain aina välissä. Ilmeisesti "parantuu" kuitenkin niin täydellisesti, ettei käy mielessä hakea ammattiapua missään vaiheessa, tai kyse ei ole varsinaisesta masennuksesta sairautena, vaan masennuksen kaltaisista oireista. Aivokemiat siis kokevat kolauksen kun liuotat korvien väliä, mutta välittäjäaineiden aiheuttama tasapaino löytyy pidemmän ajan kanssa kun ei dokaa. Normaali kuvio niiltä osin.

Kaiken kaikkiaan voisi arvaillen sanoa, että sinä @Ujcik#11 olet vain harvinaisen väärä henkilö käyttämään alkoholia, koska aivosi eivät mitä yksinkertaisimmin sanottuna kestä sitä. Eivät varmaankaan edes sitä saunakaljaa.

 

[Iisoppi]

Nyt ollaan sillä kuuluisalla veitsenterällä... Olen taas hyvin lähellä sortua juomaan. Pääni sisällä pyörii ajatus edes pienestä määrästä alkoholia joka helpottaisi oloa. Eihän yksi minttis (2dl:n 50% minttulikööripullo) haittaisi, yksi vain. Minä tiedän mihin se johtaa, aivonikin tietävät. Silti ne renkuttavat samaa levyä uudelleen ja uudelleen. Aivot juksaavat että yksi (pieni pullo) ei haittaa, hallitset kyllä tilanteen. Valehtelevat paskiaiset... Silti haluaisin kuunnella kutsua että ne olisi hetken hiljaa. Ja tulisi hyvä ja rauhallinen olo. Hetken olisin onnellinen... Kunnes entistä pahempi huuto alkaa, aivot huutaa lisää, lisää, lisää. Minä valahtelen, huijaan ja varastan saadakseen toteutettua niiden tahdon. Muutun vihaiseksi, ahdistuneeksi ja surulliseksi... lopulta vain tokkuraiseksi ja apaattiseksi. Ja sitten inhoan itseäni.

Mies on sitä mieltä että minun ei pitäisi seurata niin paljon jalkapalloa (olen katsonut lähes kaikki pelit) mutta itse taas koen että jalkapallon seuraaminen (ja tänne live-ketjuun spämmääminen) on lähes ainoita asioita jotka vie ajatukset pois viinanhimosta. Ottelut on pieniä vapauttavia hetkiä. Tottakai mies yrittää paljon olla läsnä, antaa minulle aikaa ja mukavia hetkiä. En minä voi salata häneltä pahaa oloa. Hän näkee lävitseni. Olen taas ajanut hänet puun ja kuoren väliin. En edes tiedä miltä hänestä tuntuu kun hän lähtee töihin ja minä jään kotiin. Miettiikö hän vähän väliä olenko lähtenyt mieron tielle. Jännittääkö häntä tulla kotiin... Joka aamu lupaan olla kiltisti mutta alkoholistin lupaukset on kuin pieru tuulessa. Mutta minun pitää jaksaa kuunnella aivojen suostuttelua, kohauttaa niille olkia ja jatkaa eteenpäin. Koska joskus tulee se päivä kun aivot enää kuiskaa hiljaa jos sitäkään. Minä tiedän ettei alkoholi hiljennä aivoja vaan lisää vain niiden ääntä. Viinalla annan niille taas lopullisesti vallan.

Ja vaikka minä puhun (huutavista) aivoista kuin jostain ulkopuolisesta olennosta niin kyllä ne on osa minua. Minä itse koulutin ne vuosien saatossa, ehdollistin alkoholiin. Minä itse olen vastuussa omista teoistani. Olen alkoholisti mutta se ei se ole syy juomiseeni vain oikeastaan seuraus siitä. Olen täysin vastuussa teioistani. Jos minä nyt juon se on oma vikani eikä minkään sairauden tai joidenkin aivojen. Itse teen päätökseni. Ja juuri äsken, taas, nyt päätin olla juomatta...

 

[banaaninviljelijä]

Tässä yhen kerran olin AA-kerhon portailla. Kuulin liian ilosta puheen sorinaa ja käännyin pois.

 

[Vanha Len]

@Iisoppi tiedän tuon tilanteen. Aivojen mielihyväkeskus huutaa niitä välittäjäaineita ja tottuneesti alkoholi korjaa tilanteen. Jos sulle ei vielä ole tuttu sellainen henkilö, kuin Juha Lanz, niin lähdeppä seuraamaan Facebookissa. Sieltä löytyy paljon äijän videoita aiheesta. Lisäksi kannattaa harkita lääkettä nimeltä Naltreksoni. Se vaikuttaa kehon opioidijärjestelmään. Eli voit juoda, mutta lääkkeen vaikutus blokkaa nousuhumalan tunteen ja alkoholista saatavan euforian. Oon itse tuota aikoinaan käyttänyt ja lopulta koko alkoholi jo etoi. Lääkkeethän ovat vain laastari, eli juurisyihin pitää mennä. Tunne-elämän sairaushan alkoholismi on.

Se on muuten jännä juttu kun tulee tuo "aivot huutavat", niin ei tarvitse olla kuin se pullo kädessä ja fiilis on jo aivan mahtava. Tietää, että kohta saa taas sen nopean helpotuksen, eli välittäjäaineet ovat jo aktivoituneet.

 

[vetti]

Tsemppiä @Iisoppi - tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Parilla viimeisellä viikolla on ollut lähellä etteI duunimatkalla askel olisi kääntynyt Alkoon. Niitä on matkan varrella 3. Eikä tee edes koukkausta.

Nyt on se hankala vaihe (niitä tulee jatkossakin). Onneksi viikko ja sitten kolmeksi viikoksi mökille. Sieltä on matkaa Alkoon sen verran ettei tule lähdettyä. Ja on järjen äänikin mukana. Paikallisen kaupan tuotteet ei jostain syystä kutkuta samalla tavalla. Hyvin onnistuu kalja/siideri/tms hyllyjen ohitus.

 

[Evil]

Minä kyllä juon viinaa vieläkin. Olen juonut sitä yli 30 vuotta. Juon sitä usein ja aina humalahakuisesti. Silti olen kyennyt pitämään perheen kasassa ja hoitamaan lapset, pitänyt duuniasiat kunnossa, säilyttämään terveyteni ja iloisen elämänasenteen. Voin vetää montakin päivää putkeen, mutta jos tiedän että vaikka torstaina pitää ajaa autoa niin tiistaina jo himmailen, keskiviikkona vedän pari tasoittavaa ja torstaiaamuna puhallan nollat. Osaan laskelmoida. Teen sen kaikessa. Elämässä yleensä ja dokaamisessa myös.

 

[Spire]

Minä kyllä juon viinaa vieläkin. Olen juonut sitä yli 30 vuotta. Juon sitä usein ja aina humalahakuisesti. Silti olen kyennyt pitämään perheen kasassa ja hoitamaan lapset, pitänyt duuniasiat kunnossa, säilyttämään terveyteni ja iloisen elämänasenteen. Voin vetää montakin päivää putkeen, mutta jos tiedän että vaikka torstaina pitää ajaa autoa niin tiistaina jo himmailen, keskiviikkona vedän pari tasoittavaa ja torstaiaamuna puhallan nollat. Osaan laskelmoida. Teen sen kaikessa. Elämässä yleensä ja dokaamisessa myös.

En halua haastaa riitaa tai mitään, mutta miten tämä liittyi ketjun aiheeseen?

 

[D.Santon]

Toimiva alkoholisti? Juo silloin, kun tahtoo? Tuurijuoppo?

 

[A Siente]

Minä kyllä juon viinaa vieläkin. Olen juonut sitä yli 30 vuotta. Juon sitä usein ja aina humalahakuisesti. Silti olen kyennyt pitämään perheen kasassa ja hoitamaan lapset, pitänyt duuniasiat kunnossa, säilyttämään terveyteni ja iloisen elämänasenteen. Voin vetää montakin päivää putkeen, mutta jos tiedän että vaikka torstaina pitää ajaa autoa niin tiistaina jo himmailen, keskiviikkona vedän pari tasoittavaa ja torstaiaamuna puhallan nollat. Osaan laskelmoida. Teen sen kaikessa. Elämässä yleensä ja dokaamisessa myös.

Hienoa sulle, osaat hallita alkoholinkäyttöä eikä se näytä olevan ongelma. Tulitko tänne ihan vittuilemaan ja hieromaan tätä omaa hyvyyttä vasten niiden kasvoja, joille alkoholi oikeasti aiheuttaa ongelmia.

 

[Evil]

Hienoa sulle, osaat hallita alkoholinkäyttöä eikä se näytä olevan ongelma. Tulitko tänne ihan vittuilemaan ja hieromaan tätä omaa hyvyyttä vasten niiden kasvoja, joille alkoholi oikeasti aiheuttaa ongelmia.

Anteeksi, en todellakaan. Voiko vertaistukena olla ihminen, joka juo? Voiko syöpäsairasta auttaa syövätön? Aattelin vaan sanoa, että minun kanssani voi jutella viinanjuonnista, tiedän siitä enemmän kuin useimmat. Enkä tuputa alkoholia kenellekään. Tai sitten en ehkä kuulukaan pyhään sisäpiiriin.

 

[Introexpertti]

Anteeksi, en todellakaan. Voiko vertaistukena olla ihminen, joka juo? Voiko syöpäsairasta auttaa syövätön? Aattelin vaan sanoa, että minun kanssani voi jutella viinanjuonnista, tiedän siitä enemmän kuin useimmat. Enkä tuputa alkoholia kenellekään. Tai sitten en ehkä kuulukaan pyhään sisäpiiriin.

Tuo oli @Evil huono jopa sinulta.

 

[Evil]

En halua haastaa riitaa tai mitään, mutta miten tämä liittyi ketjun aiheeseen?

Toimiva alkoholisti? Juo silloin, kun tahtoo? Tuurijuoppo?

Sitä mitä juuri kirjoitin ylle. Jos joku tarvitsee ihmisen, jonka kanssa keskustella viinan juomisesta, niin voi jutella mulle. Saa toisen näkökulman kuin niistä kerhoista tai Räsäsen Päiviltä.

 

[Vellihousu]

Voiko vertaistukena olla ihminen, joka juo?

Vertaistuki tarkoittaa käsitteenä sitä että ollaan vertaisia so. jollain lailla samassa veneessä. Minun on vaikea nähdä että ihminen jolle alkoholi ei ole ongelma voisi olla vertaistukena ihmiselle jolla tämä ei ole ongelma.

Mutta ei vertaistuki tietenkään mikään suljettu piiri ole. Pointti on vaan se että juomiseen ei nimenomaan haeta erilaista näkökulmaa vaan jotain yhteistä, tunnistettavaa.