Matkalla alkoholismiin?

[Vanha Len]

Onko täällä Turun alueella ihmisiä, jotka ovat matkalla alkoholismiin tai jo akuuttivaiheessa? Järjestämme jossakin vaiheessa alku syksystä kolmen päivän leirin Turussa, Sinapin leirikeskuksessa. Täysi ylläpito upeassa, merellisesessä ympäristössä. Meidän ohjaajien lisäksi otamme mukaan 8-12 henkilöä. Rentoa yhdessäoloa, saunomista ja grillailua sekä pari ryhmäkokoontumista per päivä. Omavastuu on 20 euroa. Edelliskesänä järjestettiin vastaava ja siihen oltiin tyytyväisiä. Heitä yyveetä, jos kiinnostaa, niin kerron sitten lisää.

 

[Weekend_Warrior]

Oma tarinani nopeasti kelattuna kun nyt ilmeisesti ulosottovelat on maksettu. Synkät vuodet on kyllä takana, alkoholismi ja luottotiedot, periaatteessa omistusasunto mennyt kerran. Nyt viimeisen noin vuoden aikana on vasta alkanut tää homma jollain asteella kiinnostamaan ja tää on hyvä ja iso steppi kun ulosotto hoidettu.

Lyhykäisyydessään, aika perus tarina varmasti tässä maassa. Ero, ei varaa pitää kämppää, kerrostaloon vuokralle yksin, luottokorteilta onkin kiva ottaa parisataa aina illaksi kasinolle. No sitten kun työt loppui ei ollutkaan varaa enää maksella takaisin, alkoi tulemaan isoja laskuja ja siihen sitten auttoikin se alkoholi joka on tullut ilmeisesti jäädäkseen osaksi meikän elämää. (Ja alkoholi on kyllä ollut nuorempanakin osana elämää, esim inttiaikana kaikki viikonloput baarissa.) Ahdisti selvinpäin niin paljon että oli pakko saada kaljaa, silloin vain oli parempi olla. Nyt vuosien päästä kun on taas töissä ja rahat riittää elämiseen on se valitettavan iso osa jopa ihan arkea, töiden jälkeen menee se kymmenisen kaljaa, vapailla sitten 24 päivässä.

Vähän kyllä ottaa mahanpohjasta miettiä näitä vuosia taaksenpäin mutta niin siitä aletaan päästä jaloilleen. Ja jos jollain on tulossa ulosottohommia ni voin lohduttaa ettei tässä kahden vuoden aikana jota itse niitä makselin vaikuttanut omaan elämään millään tavalla muuten kuin uuden reitittimen Elisalta tilatessa piti maksaa vakuusmaksu. Eli ei se ole maailmanloppu ja niistä selviää kyllä.

Tässä neljättä olutta korkkailen vapailla halusin tän kirjoittaa kun fiilis hyvä pitkästä aikaa.

 

[godspeed]

Minua huvittaa, kun jotkut laskee yli kaksi olutta perjantai-iltana liikakäytöksi. Tai sitten se on suoraa pahuutta, että odottaa, kun pääsee perjantai-iltana vähän nollaamaan päätä. Nerokkaimmat dumaa tällaisen käytöksen aina alkoholismiksi.

 

[hammer lynx]

Nyt vuosien päästä kun on taas töissä ja rahat riittää elämiseen on se valitettavan iso osa jopa ihan arkea, töiden jälkeen menee se kymmenisen kaljaa, vapailla sitten 24 päivässä.

Vähän kyllä ottaa mahanpohjasta miettiä näitä vuosia taaksenpäin mutta niin siitä aletaan päästä jaloilleen. Ja jos jollain on tulossa ulosottohommia ni voin lohduttaa ettei tässä kahden vuoden aikana jota itse niitä makselin vaikuttanut omaan elämään millään tavalla muuten kuin uuden reitittimen Elisalta tilatessa piti maksaa vakuusmaksu. Eli ei se ole maailmanloppu ja niistä selviää kyllä.

Tässä neljättä olutta korkkailen vapailla halusin tän kirjoittaa kun fiilis hyvä pitkästä aikaa.

Kokeile sillain että laitat ylöskirjatut maksimäärät ensin arkipäiville. 10 -> 8 ->6. Hitaasti vähentäen.

Vapaapäiville laita puhelimeen parin tunnin välein muistutus:Tuoppi vettä.

Veikkaan että ei haittaa fiiliksiä, mutta saat päiväkohtaiset määrät pudotettua ja rahaakin säästyy.

 

[Vanha Len]

Kuunnelkaa Juha Lanzin pieni seminaari. Suosittelen

Linkki: https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1770154569828364&id=100005015146187

 

[Iisoppi]

Nyt vuosien päästä kun on taas töissä ja rahat riittää elämiseen on se valitettavan iso osa jopa ihan arkea, töiden jälkeen menee se kymmenisen kaljaa, vapailla sitten 24 päivässä.

Tässä neljättä olutta korkkailen vapailla halusin tän kirjoittaa kun fiilis hyvä pitkästä aikaa.

Haluan kysyä että oletko tyytyväinen tähän kun kuitenkin alkoholismi ketjuun kirjoitit (kun oli hyvä olo neljännen jälkeen). Joten kuvittelen sinun olevan vähän huolissaan. Kuten @hammer lynx kirjoitti niin kaljamääriä voisi vähitellen vähentää purkki kerrallaan. Ja olla iloinen kun selviää vähemmällä ja vähemmällä. Ymmärrän kyllä miten vaikeaa "rakkaasta kaverista" on erota, enkä usko että kokonaan pitäisi muka erota. Mutta kertomasi kaljamäärät on melko suuria ja niitä voisi vähentää oman hyvinvointisi takia. Mutta se on oma asiasi päättää siitä. Ja loppujen lopuksi alkoholi hälventää ahdistusta hetkeksi mutta saattaa pahentaa sitä tärvelemällä yöunet. Mutta teet niin kuin itse koet parhaaksi koska jokainen tekee oman tiensä eikä kaikkien tie johda alkoholismiin.

 

[adolf]

Mutta teet niin kuin itse koet parhaaksi koska jokainen tekee oman tiensä eikä kaikkien tie johda alkoholismiin.

Kyllä tuo minun mielestäni kuulostaa siltä, että se tie on jo johtanut alkoholismiin.

 

[Weekend_Warrior]

Kyllä tuo minun mielestäni kuulostaa siltä, että se tie on jo johtanut alkoholismiin.

Kyllä se on niin iso osa elämää että voin myöntää olevani jonkin asteinen alkoholisti. En tiedä uskaltaako näistä asioista esim työterveydessä puhua vai tuleeko leima ja seurannat päälle, ei oo varaa menettää työpaikkaa. Kenties yritän nyt ihan itse olla ilman vaikka se vaikeaa onkin olla hakematta sitä laatikkoa.

 

[vetti]

Kyllä se on niin iso osa elämää että voin myöntää olevani jonkin asteinen alkoholisti. En tiedä uskaltaako näistä asioista esim työterveydessä puhua vai tuleeko leima ja seurannat päälle, ei oo varaa menettää työpaikkaa. Kenties yritän nyt ihan itse olla ilman vaikka se vaikeaa onkin olla hakematta sitä laatikkoa.

Kyllä tuosta voi ihan hyvin työterveydessä puhua saamatta leimaa. Suosittelen jopa, vaikka itse vähennätkin.

Sattumalta olen kahden eri ystäväni kanssa lähiaikoina aiheesta keskustellut. Toinen tajuaa tilanteensa. Toiselle annoin tänään(kin) muutaman neuvon, ettei ihan kannata niitä jokaista vapaapäivää aina viettää kaljan parissa. Mutta eihän hän uskonut… tai totesi että ei kait pitäisi. Sitten sanoi lähtevänsä tänäänkin (kaksi edellisestä päivää meni jo) radalle kun kerran pyydettiin. En mä voi pakottaa aikuista miestä himassakaan pysymään.

 

[banaaninviljelijä]

Tänään tuli sitten otettua ensimmäinen askel kohti raitistumista, kävin ensimmäisessä aa-kokouksessa. Kai sinne pitää toistekin mennä.

 

[U2]

Alkoholia on tullut kulutettua koko aikuisikä ihan kohtuudella, mutta nyt on lähtenyt lapasesta.

Parisuhdeongelmat -> Lisääntynyt juominen -> Töissä puhallutus ja viisari värähti -> Hoitoon ohjaus. Antabusresepti kirjoitettuna, pitää hakea tällä viikolla, koska lomakin loppuu ja pitää ensi viikolla olla skarppina töissä ja puhaltaa nollat. No, jos antabuksella saisi juomisen pois, niin säilyisi edes työpaikka. Parisuhteen kanssa onkin sitten vaikeampaa, kun juominen on ongelmien seuraus, eikä syy. No, yritetään nyt, kuitenkin yli 20v suhde takana.

 

[Vanha Len]

Alkoholia on tullut kulutettua koko aikuisikä ihan kohtuudella, mutta nyt on lähtenyt lapasesta.

Parisuhdeongelmat -> Lisääntynyt juominen -> Töissä puhallutus ja viisari värähti -> Hoitoon ohjaus. Antabusresepti kirjoitettuna, pitää hakea tällä viikolla, koska lomakin loppuu ja pitää ensi viikolla olla skarppina töissä ja puhaltaa nollat. No, jos antabuksella saisi juomisen pois, niin säilyisi edes työpaikka. Parisuhteen kanssa onkin sitten vaikeampaa, kun juominen on ongelmien seuraus, eikä syy. No, yritetään nyt, kuitenkin yli 20v suhde takana.

Muista sitten muutama juttu tuon Antabuksen kanssa. Ole ihan pirun varovainen näiden kanssa. Käsidesi, partavesi ja dödöt, viinietikat sekä balsamico. Monissa suihkugeeleissä on myös pieniä osia alkoholia, jotka voivat limakalvoilta aiheuttaa reaktion. Ole ihan vitun varovainen näiden kanssa, sillä et todellakaan halua kokea tuota Antabusreaktiota. Siihen kun voi jopa kuolla. Kaksi viikkoa vähintään aiheuttaa vielä reaktion lopettamisen jälkeen, eli sun pitää olla varma, että et juo.

 

[ISH]

"En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa ryypätessä tulee ihan kammottava olo."
- Matti Nykänen

 

[banaaninviljelijä]

Tänään tuli sitten otettua ensimmäinen askel kohti raitistumista, kävin ensimmäisessä aa-kokouksessa. Kai sinne pitää toistekin mennä.

En mennyt toista kertaa. Eilen join tässä sohvalla istuen yksinään 19 olutta, sammuin sohvalle. Nyt olen taas päättänyt yrittää raitistumista. Jutellut nyt aamu seiskasta asti kavereideni kanssa, joilla sama homma, joko ilman viinaa tai viinan kanssa. Laskin, että vuodessa menee alkoholiin noin 7500€ ja se on aivan jäätävä määrä rahaa. En edes tykkää olla kännissä, mutta aina vain löydän jonkun vitun hyvän tekosyyn olla kännissä. Yksi iso ongelma on, että en saa oikeastaan koskaan krapulaa, joten huono olo ei ole este. Nyt on krapula, mutta nyt en laita tätä ajatusta krapulan piikkiin. Olen yrittänyt lopettaa juomista usean vuoden, siinä onnistumatta. Musta on parempaan.

 

[adolf]

En mennyt toista kertaa. Eilen join tässä sohvalla istuen yksinään 19 olutta, sammuin sohvalle. Nyt olen taas päättänyt yrittää raitistumista. Jutellut nyt aamu seiskasta asti kavereideni kanssa, joilla sama homma, joko ilman viinaa tai viinan kanssa. Laskin, että vuodessa menee alkoholiin noin 7500€ ja se on aivan jäätävä määrä rahaa. En edes tykkää olla kännissä, mutta aina vain löydän jonkun vitun hyvän tekosyyn olla kännissä. Yksi iso ongelma on, että en saa oikeastaan koskaan krapulaa, joten huono olo ei ole este. Nyt on krapula, mutta nyt en laita tätä ajatusta krapulan piikkiin. Olen yrittänyt lopettaa juomista usean vuoden, siinä onnistumatta. Musta on parempaan.

Tarkoitukseni ei ole nyt neuvoa, eikä opastaa, vaan vertaisena ja samasta ongelmasta kärsineenä nostaa esille eräs itse tekemäni havainto. Luovuttaminen alkoholiongelman edessä on nähdäkseni ainakin minun kohdallani se avain ongelman ratkaisuun. Sellaiset omavoimaiset pyristelyt ja sinnittelyt ovat johtaneet minulla ainakin siihen, että vaikka viina jäikin jo hyvän aikaa sitten, niin sitä on sitten korvannut vain muilla riippuvuuksilla.

Se emotionaalinen ongelma tuolla sisälläni kuitenkin säilyi aina ratkaisemattomana. Ja juuri siihen se luovuttaminen avaa tien. Luovuttaminen ei nähdäkseni tarkoita tässä nyt mitään jämä-äijäksi heittäytymistä, vaan se on vain sellaista tosiasioille avautumista. Sellaisen oman itsensä pakoon juoksemisen lopettamista. Häpeän liukenemista ja rohkeuden käyttöön ottamista. Sitä, että antaa itselleen luvan voida paremmin. Sitä, että tämä on taistelu jota en kertakaikkiaan omin voimin kykene voittamaan.

Asia näyttäisi niin olevan, että alkoholistille ne määrät ovat hyvinkin epäolennainen asia. Tai ei sillä ainakaan minun kohdallani aikanaan mitään merkitystä ollut, että joinko 15, 20 vai 25 annosta illan aikana. Oliko lasissani olutta, lonkkua, viinaa tai mitä hyvänsä. Se olennainen asia, ja se joka teki minusta addiktin oli se, että mitä se aine sai elämässäni aikaan. Se, että pakenin omaa itseäni ja elämääni siihen pulloon. ja loppujenlopuksi se oli henkisesti aivan sietämätöntä.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että minulla on käynyt aivan valtava onni siinä, että se stoppi tuli jo niin nuorena. Mutta kuten sanoin, niin olen silti tämän problematiikan kanssa kipuillut ihan hirmuisesti vielä sen korkin sulkeuduttuakin. Juuri sen vuoksi, koska alkoholistille ja addikteille ylipäätänsä siinä ongelman ratkaisussa on kyse nähdäkseni paljon isommista asiasta, kuin vain siitä että se korkki menee kiinni.

Toivottavasti onnistut.

 

[Kiekkokatsoja]

Olisi hyvä olla jotain muuta kiinnostavaa tekemistä, niin ei tarvisi korkkia aukaista. Pari viikkoa tipatta, niin ei se pää ja keho enää niin vahvasti huuda tarttumaan pulloon.

 

[avs]

Olisi hyvä olla jotain muuta kiinnostavaa tekemistä, niin ei tarvisi korkkia aukaista. Pari viikkoa tipatta, niin ei se pää ja keho enää niin vahvasti huuda tarttumaan pulloon.

No ainakin itsellä ainoa ero vapaa-arjessa ja työarjessa on se että voi ottaa sitä olutta. Itse tekeminen on sitä samaa. On vaan kevyempi olo, eikä vituta kun voi turruttaa pään.
Itse aiheeseen sanoisin, että mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa. En ole siirtynyt kovempiin aineisiin, en dokaa kun on töitä, en ole juonut taloa ja pidän omaa juomista edelleen ihan maltillisena. Olkoonkin, että jonkun ulkopuolisen mielestä kellonajat, joina olueni juon ovat "ammattilaisen tunteja".
En myöskään koe tarvetta mitenkään käytöstäni muuttaa, joten ehkä tänne ketjuun on taas jonkun vuoden päästä asiaa.

 

[vetti]

No ainakin itsellä ainoa ero vapaa-arjessa ja työarjessa on se että voi ottaa sitä olutta. Itse tekeminen on sitä samaa. On vaan kevyempi olo, eikä vituta kun voi turruttaa pään.
Itse aiheeseen sanoisin, että mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa. En ole siirtynyt kovempiin aineisiin, en dokaa kun on töitä, en ole juonut taloa ja pidän omaa juomista edelleen ihan maltillisena. Olkoonkin, että jonkun ulkopuolisen mielestä kellonajat, joina olueni juon ovat "ammattilaisen tunteja".
En myöskään koe tarvetta mitenkään käytöstäni muuttaa, joten ehkä tänne ketjuun on taas jonkun vuoden päästä asiaa.

Jos syy on pään turruttaminen, niin jossain mennään vikaan. Ei elämä voi olla sitä arjen karkuun juoksemista viinan voimalla.
Mulla lähti viinanjuonti lapasesta juuri noin. Onneksi opin. Vieläkin kamppailen.

 

[adolf]

Jonkinlainen merkki jostakin se jo rupeaa olemaan, jos pitää alkoholismi nimiseen ketjuun tulla perustelemaan omaa juomistaan, että miksi se ei muka olisi ongelmallista.

 

[banaaninviljelijä]

Välipaalu. Tasan neljä viikkoa tipatta, eikä ole tehnyt mieli kuin yhden hetkellisen sekunnin.
Jos en nyt kokonaan päätä/onnistu lopettamaan, niin ainakin tämä on taas eteenpäin.

 

[I am not Jesus]

Välipaalu. Tasan neljä viikkoa tipatta, eikä ole tehnyt mieli kuin yhden hetkellisen sekunnin.
Jos en nyt kokonaan päätä/onnistu lopettamaan, niin ainakin tämä on taas eteenpäin.

Tuo on kyllä hyvä juttu! Toivottavasti saat lopullisesti vähennettyä juomista, niin voit käyttää tonnit kaikkeen järkevään ja järjettömään. Tekeehän se tietysti terveydellekin hyvää.

 

[avs]

Jonkinlainen merkki jostakin se jo rupeaa olemaan, jos pitää alkoholismi nimiseen ketjuun tulla perustelemaan omaa juomistaan, että miksi se ei muka olisi ongelmallista.

Et suoraan mua maininnut, mutta taisit kuitenkin viitata viestiini.
Enhän minä mitään perustellut. Kerroin vain, että matka alkoholismissa voi olla 100 metrin sprintin sijaan myös maraton. Enkä mä myöskään koe mitään häpeää sanoa sitä, että olut maistuu viikottain. Pidän itseäni kuitenkin kohtuu fiksuna ja järkeviä ratkaisuna tekevänä ihmisenä, vaikken lasiin syljekään.
Mutta merkki mistä? Olen mielestäni tiedostanut ongelman, tunnistan sen laajuuden ja voin elää sen kanssa.

 

[hooceebruins]

Välipaalu. Tasan neljä viikkoa tipatta, eikä ole tehnyt mieli kuin yhden hetkellisen sekunnin.
Jos en nyt kokonaan päätä/onnistu lopettamaan, niin ainakin tämä on taas eteenpäin.

Perässä tullaan vähän, hitaasti ja varmasti.

 

[Hauptmann]

Välipaalu. Tasan neljä viikkoa tipatta, eikä ole tehnyt mieli kuin yhden hetkellisen sekunnin.

Yhtä kauan olen ollut tipatta. Saa nähdä, että kumpi ratkeaa ensin. Minulla pitäisi olla melko helppoa olla selvä marras-joulukuun vaihteeseen, mutta saa nähdä, että mitä elämä tuo tullessaan. Ei minulla periaatteessa olisi mitään erityistä muuta syytä olla juomatta kuin se, että selvinpäin on pidemmän päälle kivempaa (ainakin minun mielestäni). Jos tulee "hyvä" syy juoda, niin juon. Mutta jos juo yhtenä viikonloppuna, niin sitten todennäköisesti tekee mieli juoda seuraavanakin.

 

[ZayWest]

Mietin että kirjoitanko mitään, koska koko elämäni olen ollut alkoholismin ympärillä ja nuorena meni todella lujaa 25 vuotiaaksi asti.

Ammattilaiset olivat läpi elämäni korostaneet alkoholismia sukurasitteena, tuli todistettua itse ja ennen vuoden 2021 kesää olin ollut edes kaksi viikkoa selvänä viimeksi alaikäisenä. Täytin viime keväällä 34.

Kukaan ei uskonut kun sanoin viime kesänä että nyt korkki menee kiinni. Miksi olisivat uskoneet? Unohdin vain mainita etten aloita mitään absolutismia vaan kiintiö oli täynnä. Oli velvoitteita helvetisti, vuorokaudessa rajatut tunnit ja piti valita. Halusin aikaa itselleni ja yksinkertaisesti levänneen sekä skarpimman mielen.

Nyt tämän kesän alkaessa olikin sitten selkään taputtelua ja suunnilleen sävyä miten minuun aina oli uskottu. En viitsinyt heittäytyä mulkuksi vaikka jotain tsemppiin liittyen olisi voinut puhua.

Myös psykologini puhui että olen tehnyt melko ihmeellisen asian. En ole. Ja tämän vuoksi kannustan jokaista lähestymään asiaa vaihtoehtona muuttaa elämää. Olla itsekäs. Sen kyllä huomasin itsessäni miten mieli sekä elimistö alkoi vierastamaan pelkästään vuodessa alkoholia. Tai lähinnä miten se tuhoaisi uudet rutiinit ja uudet mielenkiinnon kohteet.

En myöskään romantisoi tätä sairautta. Haluan vain korostaa että joskus kliseet voivat toimia. Ylipainoon liittyen puhutaan siitä että elämäntavan muuttaminen on se juttu. Ei tehdä projektia jossa kyttäät kellon kanssa pikavoittoja. Alkoholin suhteen kaikki kertoimet olivat minua vastaan. Hirveä stressi, jatkuva kiire ja valppaustila 24/7.

Nyt sitten nämä samat ihmiset ovat kauhuissaan kun olen käynyt viihteellä kesän lopussa ja alkusyksystä. Tässä palaankin alkuun. En luvannut absolutismia koskaan.

Nyt sitten ilmeisesti pitäisi todistaa taas jotain, mutta kenelle ja miksi? Mieleni sekä elimistöni on jo ilmoittanut että minulla on klo 2 herätys ja aion pelata uutta fifaa 2h. Tuo on se oma aikani ja siihen mieleni on asettunut.

Lopuksi: vakava asia, hakekaa apua. Tai ottakaa apu vastaan jos on läheiset huolissaan. Halusin vain jakaa tämän oman juttuni, koska ei ole vain yhtä tietä. Yksi epäonnistuminen ei tuhoa kaikkea. Yksi onnistuminen ei tee sankaria. Tämä ei ole peli minusta. Se on elämäsi.