Matkalla alkoholismiin?

[penaz]

riippuvuus ja säännöllisyys, mikä aiheuttaa ihmiselle terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.

Entä sitten mitä on riippuvuus ilman sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja? Toki uhkakuva voi olla, että haimatulehdukseen voi kuolla 100-vuotiaanakin.

 

[Fordél]

Entä sitten mitä on riippuvuus ilman sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja? Toki uhkakuva voi olla, että haimatulehdukseen voi kuolla 100-vuotiaanakin.

Juurihan täällä todettiin, että määräkin on osa määritelmää. Ja kun säännöllisesti pämppää, haittoja tulee.

 

[BigRedBob]

Itselleni alkoholista on tullut ongelma: se ei maistu enää oikeastaan ollenkaan. Ennen tuli oltua joka viikonloppu viihteellä, joskus jos oli mahdollista, viikollakin joskus harvoin jos oli vapaata. Nykyään ei huvita juoda enää ollenkaan humalaan asti ja vuositasollakin nautintakerrat alkaa jäämään yhden käden sormilla laskettaviksi. Olen myös alkanut vihaamaan humalaisia ihmisiä enkä pysty juomaan itseäni enkä muita mukaviksi. Onko tähän jotain ratkaisua vai pitääkö oikeasti alkaa absolutistiksi?

 

[pernaveikko]

No eipä se toisaalta ihme ole. Pakoon sitä synnyttänyttä, levahtanutta, meikkaamatonta ja yllätyksetöntä puolisoahan tunnutaan lähtevän aina, kun tilanne sen suinkin sallii. Eikä siis välttämättä vieraisiin, mutta bisselle, kalastamaan tai mihin vaan pois. Aika useasti sitä on saanut itsekin toimia "herra alibina" jälkikäteen

Tämä on niin taivahan tosi, mutta jotkut eivät sitä tunnu ymmärtävän. Ehkä joillain tosiaan on sitten niin kiiltokuvamainen avioliitto, että totuus iskee vasta myöhemmin hyvin märällä rätillä.

Valitettavasti omaankin kaveriporukkaan kuuluu pettäjiä ja sitä en hyväksy ollenkaan, mutta eihän se minun asia ole. Se on minun asia suojella sen minkä pystyy.

Ja siis eihän se pettäminen useinkaan ole se pääpointti vaan ihan se, että pakko päästä kotoa pois ihan minne tahansa, vaikka sitten selvin päin.

 

[Da-Capo]

Itselleni alkoholista on tullut ongelma: se ei maistu enää oikeastaan ollenkaan. Ennen tuli oltua joka viikonloppu viihteellä, joskus jos oli mahdollista, viikollakin joskus harvoin jos oli vapaata. Nykyään ei huvita juoda enää ollenkaan humalaan asti ja vuositasollakin nautintakerrat alkaa jäämään yhden käden sormilla laskettaviksi. Olen myös alkanut vihaamaan humalaisia ihmisiä enkä pysty juomaan itseäni enkä muita mukaviksi. Onko tähän jotain ratkaisua vai pitääkö oikeasti alkaa absolutistiksi?

Täällä vähän samoja tuntemuksia, mutta toisaalta olen oppinut nautiskelemaan pikku tissuttelusta. Eli ei tarvitsekaan juoda humalaan asti ja silti on ihan kivaa ja rentouttavaa. Ehkä Suomessa on ylipäätään liian joko tai mentaliteetti alkoholin suhteen.

 

[Hyman Roth]

Itselleni alkoholista on tullut ongelma: se ei maistu enää oikeastaan ollenkaan. Ennen tuli oltua joka viikonloppu viihteellä, joskus jos oli mahdollista, viikollakin joskus harvoin jos oli vapaata. Nykyään ei huvita juoda enää ollenkaan humalaan asti ja vuositasollakin nautintakerrat alkaa jäämään yhden käden sormilla laskettaviksi. Olen myös alkanut vihaamaan humalaisia ihmisiä enkä pysty juomaan itseäni enkä muita mukaviksi. Onko tähän jotain ratkaisua vai pitääkö oikeasti alkaa absolutistiksi?

Kokaiini voisi olla vastaus ongelmiisi, eikä tarvitsisi edes juoda. Rick James vainaa kertoisi varmasti mielellään lisää. Itsekään en muuten jaksa kovin kauaa humalaisia ihmisiä, jos pitää itse olla selvinpäin. Se tosin johtuu enemmän siitä, että alkaa itseä janottaa, kuin että ärsyyntyisin humalaisten jutuista.

Tämä on niin taivahan tosi, mutta jotkut eivät sitä tunnu ymmärtävän. Ehkä joillain tosiaan on sitten niin kiiltokuvamainen avioliitto, että totuus iskee vasta myöhemmin hyvin märällä rätillä.

Valitettavasti omaankin kaveriporukkaan kuuluu pettäjiä ja sitä en hyväksy ollenkaan, mutta eihän se minun asia ole. Se on minun asia suojella sen minkä pystyy.

Ja siis eihän se pettäminen useinkaan ole se pääpointti vaan ihan se, että pakko päästä kotoa pois ihan minne tahansa, vaikka sitten selvin päin.

Ei ole tämän ketjun asia kohta enää, mutta monesti ihmettelen sitä, ettei avioeroprosentti ole kuin se about 50% nykyään. Joku pettämisprosentti olisi mielenkiintoista selvittää, veikkaan 75-80%, ainakin ja molemmilla sukupuolilla. Housut vieraan seurassa ei usein pysy jalassa, vaikka olisi perheyrityksen pikkujoulut.

 

[BigRedBob]

Ehkä Suomessa on ylipäätään liian joko tai mentaliteetti alkoholin suhteen.

Näinhän se on. Tämän vuoksi juuri en ole alkanut absolutistiksi, koska haluan pitää auki sen mahdollisuuden, että voin nauttia hitusen laadukasta alkoholia, jos sattuu tekemään paria drinkkiä mieli. Jos päättäisin (itse, en julistaisi sitä maailmalle) olla absolutisti, en tosiaan voisi sitten juoda sitä tippaakaan, kun kerran sellaiset rajat asettaisin. Jotenkin tekisi mieli olla juomatta kokonaan, mutta kuitenkaan samalla en halua totaalikieltää sitä drinkin mahdollisuutta itseltäni.

 

[BigRedBob]

Kokaiini voisi olla vastaus ongelmiisi, eikä tarvitsisi edes juoda. Rick James vainaa kertoisi varmasti mielellään lisää. Itsekään en muuten jaksa kovin kauaa humalaisia ihmisiä, jos pitää itse olla selvinpäin. Se tosin johtuu enemmän siitä, että alkaa itseä janottaa, kuin että ärsyyntyisin humalaisten jutuista.

Enpä usko, että siitä on ratkaisuksi. Humalaiset ihmiset ärsyttävät, vaikka olisin itsekin humalassa.

 

[pernaveikko]

Enpä usko, että siitä on ratkaisuksi. Humalaiset ihmiset ärsyttävät, vaikka olisin itsekin humalassa.

Kysehän on pelkästään siitä, että pitää olla samalla aaltopituudella. On aika ärsyttävää saapua esimerkiksi mökkijuhliin jostain töistä, jos siellä muut ovat jo vetäneet kolme päivää. Siinä ei vain jutut ole samalla tasolla, vaikka kaikki olisivat tavallaan yhtä humalassa.

 

[Turha Kaukalo]

Hyppääminen kännikelkkaan on rasittavaa. Kannattaa vetää yksikseen ihan hirveet ja mennä vasta sitten seuraan. Yksin juominen on yleensä parempaa kuin seurassa juominen, kuuntelet vaikka maailman parasta bändiä, muistelet niitä aikoja kun uskoit elämään ja naureskelet omalle lapsellisuudellesi. Hyi helvetti, kun joillakin on niin paska musiikkimakukin, seurassa kun dokaat niin joku voi ehdottaa, näin on käynyt, että pannaanpa Dire Straits soimaan. True story, ain't no lie.

Mä oon ihan alkoholismissa, että se siitä. Tosi harvoin nykyisin kuitenkin dokaan vaikka diggaan dokaamisesta erittäin paljon. Darrat on ärsyttäviä jos dokaa vaan silloin tällöin, tulee kaikenlaista vittumaista mieleen ja, mikä pahinta, jano menee ohi. Jano ei siis olekaan ikuinen.

 

[pernaveikko]

Hyppääminen kännikelkkaan on rasittavaa. Kannattaa vetää yksikseen ihan hirveet ja mennä vasta sitten seuraan.

Täsmälleen tämä. Ne ykköspäivän höntyilyt kannattaa rauhassa juoda omissa oloissaan pois. Sitten voi rennoin mielin kelkkailla.

 

[dimmu]

Pitkään on pitänyt kirjoitella tähän ketjuun omastakin meiningistä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Muutama vuosi sitten taisin tänne avautua isäni alkoholismista, ja sainkin tsemppaavia ja ohjeita antavia yksityisviestejä, kiitokset niistä. Sillä saralla tilanne on mennyt vähän parempaan päin, saanut hieman dokailua kuriin mutta ei todellakaan nollille. Mutta se on toinen tarina se.

Oma tilanne minua on jo pari vuotta mietityttänyt. Alkoholi määrittää tällä hetkellä suunnan elämälle. Kaikki asiat mitä tekee, taitaa tapahtua kännissä, töitä lukuunottamatta. Arki helvetin tylsää, maanantai menee yleensä palautuessa viikonlopusta ja maanantain työpäivä on aina ihan turha omalta kantilta. Offlinessa omassa toimistossa suljetun oven takana tuntien laskemista, että koska pääsee kotiin. Tiistaina alkaa vähän jo hymyilyttää, mutta vieläkin omissa oloissa. Keskiviikko on yleensä hieno päivä, koska tietää että enää pari päivää viikonloppuun ja olo alkaa olemaan normaali, torstai omalla tavalla vittumaisin, koska tietää, että vielä yksi päivä viikon kohokohtaan. Viikon ehdottomasti hienoin päivähän on perjantai, koska yleensä pidän vähän lyhemmän työpäivän ja sen jälkeen joko nopeasti himaan ja siitä pubiin istumaan, tai sitten alkon kautta kotiin 10 miedon ja viinipullon kanssa. Siitä alkaa elämästä nauttiminen, tukka täyteen, lauantai-aamuna suoraan pubiin loiventelemaan ja siitä sitten pieni lepohetki ja suihkut jne kotona ja taas yöhön. Sunnuntai luonnollisesti jäätävässä morkkiksessa ja pelkotiloissa odottaen uutta alkavaa viikkoa. Yhteenvedettynä viisi päivää kärvistelyä ja kaksi päivää pubeissa notkumista. Aikamoinen oravanpyörä.

Työt hoidan hyvin, alkoholinkäyttö ei ole juurikaan niihin vaikuttanut muuta kuin väsymys jne. Tykkään työstäni ja tienaan siinä hyvin. Rahat menee asuntolainaan ja muut pakolliset kustannukset tulee hoidettua, loput meneekin sitten puhtaasti viinaan. Tätä on nyt jatkunut jo muutama vuosi, ja en todellakaan ole tyytyväinen tilanteeseeni. Viimeinen vuosi on ollut raskas henkisesti, töissä ollut jäätävää kiirettä ja stressiä, palautuminen jäänyt olemattomiin viinanvedon vuoksi. Olen varmaan joka sunnuntai luvannut itselleni, että nyt saa riittää. Väkipakolla saatan olla yhden viikonlopun juomatta, se tarkoittaa käytännössä että perjantaina töistä kotiin ja puhelin kiinni ja kotoa ei voi poistua ja keneenkään ei voi olla yhteydessä, tai korkki aukeaa.

Dokailen oikeestaan sen takia, että saan lievitettyä stressiä ja unohdettua työasiat ja sosiaalisen elämän takia. Yksin en tiputtele ikinä, ja viikolla en juo yhtäkään annosta. Voin samaistua hyvin täälläkin käytyyn keskusteluun, että elämä selvinpäin on helvetin tylsää. Viikonloppu ilman känniä on yhtä tuskaa, tuntuu että jään jostain paitsi jos en lähde yöhön. Samat naamat sielä on joka kerta kuitenkin ja samat jutut, mutta saan siitä jotain outoa nautintoa. Selvän viikonlopun jälkeen sunnuntaina herätessä fiilis on kuitenkin vielä parempi, mutta tästähän saa sitten luvan vetää seuraavana viikonloppuna taas 2-3 päivää keittoa, koska viime viikonloppuhan meni juomatta joten tää on ihan ok. Läheiset on aika huolissaan tästä meiningistä, ja olen itsekin, mutta silti en saa tehtyä mitään muutosta. Kaveripiiri on myös aika kosteaa sakkia, ja sekin tekee selvinpäin olemisesta haastavampaa. Se ei ole mikään syy, itsestähän se kaikki lähtee, mutta millään en saa hommaa kuriin.

Unelmoin elämästä ilman alkoholia. Viihdyn hyvin sinkkuna ja yöstähän löytää aina hyvää seuraa yöksi. Tämähän on varmasti yksi ongelma, koska oikeastaan mitään muuta tekemistä ei ole kun dokailu. Urheilemassa olen nyt käynyt ihan ok, 3-4 kertaa viikossa. Tästäkin saa taas hyvän syyn tiputella. Olen jutellut asioista kavereiden ja läheisten kanssa, mutta ihan sananhelinäähän se on ollut tähän asti. Aina vakuutan itselleni että nyt niskasta kiinni, sitä kestää 5 päivää ja sen jälkeen löytyy taas jokin uskomaton syy lähteä tiputtelemaan. Esimerkiksi taas perjantai, töistä peliä katsomaan ja ajattelin etten juo. Sitten ajattelin että no eikös nyt yhden kaksi voi peliä katsellessa ottaa. Yhtäkkiä sitä taas huomaa, että onpas hauskaa ja miksei nyt tämän kerran vetäisi, huomenna sitten ei juo mitään. No miten kävikään, lauantaiaamuna taas pubiin ja päivä tiputtelua sielä. Yleensä jatkan suoraan yöhön, mutta tällä kertaa tapahtui jotain outoa: Päätin lähteä kotiin nukkumaan jo klo 21.00. Katsoin itseäni peilistä ja katoin että ei vittu minkä näkönen jätkä sieltä katsoo vastaan. Pöhöttynyt, väsynyt jne. Paino on pysynyt kurissa, tosin lihakset kadonneet ja pientä pöyreyttä on tullut poskiin ja keskivartaloon. Ylipainoa ei ole. Laitoin musiikin soimaan, otin vielä pari lasia viiniä ja aloin kirjoittamaan asioita paperille ylös. Kirjoitin siihen fiiliksiä mitä sillä hetkellä päässä pyöri, ja aika negatiivisia ne oli. Isolla paperille kirjoitetunna: "TEE MUUTOS!" Lähdin tähän vuoteen tavoitteena vähentää alkoholinkäyttöä reilusti, tammikuu menikin hyvin, 3vko juomatta, mutta sitten kun kerran lähti dokailemaan, niin samaa rataa menty taas eteenpäin. Helvetin pettynyt olo.

Tästä päästäänkin sitten siihen, että millä helvetillä tämän homman saa muuttumaan? Nautin ajastani kännissä, kavereiden kanssa hauskanpitoa ja naisten huomiota, jota ihmettelenkin juuri pöhöttyneestä lookistani johtuen. Ehkä olen hauska tyyppi. Haluaisin lopettaa tiputtelun, näyttää taas hyvältä, saada elämän järjestykseen ja elää ilman häpeäntunnetta, jonka alkoholi aiheuttaa. Onhan se nyt noloa, kun tapaa esimerkiksi jonkun hauskan ja kiinnostavan mimmin, ja se tokaisee että eikö elämässäsi ole mitään muuta kuin keitonvetäminen, ja lähtee halveksuen pois. Tai äiti soittaa lauantaina päivällä ja kysyy että lähdettäiskö syömään, kiva vastata että ei oikein onnistu kun oon tässä 5 tuntia istunut lähipubissa.

Olen ajatellut, että pitäisikö mennä juttelemaan johonkin? Vai pitääkö tässä oikeasti terveyden pettää, ennen kuin sen oikeasti tajuaa? Monta vuotta tätä samaa meininkiä, niin ei se terveyskään varmasti ihan paras mahdollinen ole.

Osa varmasti tulee sanomaan, että yksinkertaista: Älä juo. Ja näinhän se onkin, kukaan ei viinaa mun suuhun kaada, itse mä sen päätöksen aina teen, peilistä se ongelma löytyy. Vielä alkoholi ei kuulu arkeen, mutta eiköhän se siihenkin ala kuulua jos mikään ei muutu parempaan suuntaan. Kai tämä on silti alkoholiongelma?

Täältä varmasti löytyy tovereita, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa. Mielellään otan vinkkejä ja apua vastaan. Saa myös piikitellä ja puukottaa, en siitä herneitä vedä nenään.

Epäselvää tekstiä varmasti, mutta toivotaan että pointti tulee esiin.

 

[Meeps]

Täältä löytyy varmasti porukkaa, joka osaa paremmin neuvoa kuin minä, mutta ensimmäisenä minulla tuli mieleen, että pitäisi keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä sen juomisen tilalle. Varmasti on vaikea pysyä raittiina, jos vaan istuu kotona ja ajatukset pyörivät kuitenkin koko ajan siinä viinassa. Jostain pitäisi hankkia harrastuksia ja sosiaalista elämää, joissa alkoholi ei ole mukana. Sitä hyvänolontunnetta ja yhteisöllisyyttä pitäisi löytää jostain muualta. Jos vaihtoehdot ovat pitää hauskaa kavereiden kanssa kännissä tai istua yksinäisenä ja masentuneena selvinpäin kotona, alkoholi voittaa ihan varmasti.

 

[dimmu]

Täältä löytyy varmasti porukkaa, joka osaa paremmin neuvoa kuin minä, mutta ensimmäisenä minulla tuli mieleen, että pitäisi keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä sen juomisen tilalle. Varmasti on vaikea pysyä raittiina, jos vaan istuu kotona ja ajatukset pyörivät kuitenkin koko ajan siinä viinassa. Jostain pitäisi hankkia harrastuksia ja sosiaalista elämää, joissa alkoholi ei ole mukana. Sitä hyvänolontunnetta ja yhteisöllisyyttä pitäisi löytää jostain muualta. Jos vaihtoehdot ovat pitää hauskaa kavereiden kanssa kännissä tai istua yksinäisenä ja masentuneena selvinpäin kotona, alkoholi voittaa ihan varmasti.

Sehän tässä vähän tuppaa olemaan ongelmana, kun kaikkeen mitä tekee niin jotenkin saa liitettyä keiton vetämisen. Joo joo, kyllä leffastakin voi lähteä suoraan himaan. Mutta you got the point. Isoin ongelma ehkä on se, että koko ajan on kaikenlaisia kissanristiäisiä, mistä en osaa kieltäytyä. Eikä tavallaan ole ollut syytäkään kieltäytyä, koska ei ole ollut muutakaan tekemistä. Helppo ohjehan tähän on, että älä mene, mutta ei tunnu onnistuvan. Nytkin taas kevät, tietää että koko ajan on jotain juhlaa. On tää kyllä kummallista, tekosyitä tekosyiden perään, miksi voi vetää.

Äsken kävin hölkkälenkillä, ja taas ajatukset pyöri siinä miten saa homman muutettua ja mitä pitää keksiä jne. Taas tuntuu, että nyt onnistun, mutta ensi viikonloppuna suomalaisten suosikkijuhla eli vappu. Taas yksi mahtava syy vetää pää täyteen. Onhan se esimerkiksi kavereille vaikea perustella miksi ei juo. Suomessa on surkea tilanne kun raittiutta pitää perustella, mutta dokailua ei. Tiedän, ettei saisi olla mikään syy, mutta kyllähän sekin vaikuttaa kun jengi vittuilee jos yrittää joskus skarpata. "Oot aina ennenkin juonu, mikset nyt sitten, älä jaksa." Rasittavaa

Eipä tässä kai muu auta, kun lähteä leuka rinnassa kohti ensi viikonloppua.

 

[pernaveikko]

Eipä tässä kai muu auta, kun lähteä leuka rinnassa kohti ensi viikonloppua.

Pakkohan tähän nyt on puuttua. Onko sinulla aavistustakaan kuinka vähän juot ja maailmassa on paljon oikeasti alkoholiongelmaisia, sairastuneita ihmisiä. Kyllä, alkoholismi on sairaus kuten syöpä ja siitä ei ruveta vääntämään.

En oikein tiedä mitä tähän pitäisi sanoa? Et käytä juurikaan alkoholia ja silti mietit johonkin hoitoon menemistä. Toivottavasti et käytä paikkaa sellaisilta mitkä sitä oikeasti tarvitsevat.

 

[Tim Callahan]

Omasta mielestäni @dimmu :n kannattaisi hankkia harrastus, mieluiten urheilun puolelta, joka sitoo häntä viikonloppuisin paljon muihin aktiviteetteihin, jolloin ei vaan pysty vetämään keittoa ja on syykin vielä siihen.

Jos tämä ei maistu, niin sitten vaan rehdisti ilmoitus koko lähipiirille, että alkoholin käyttö on lähtenyt lapasesta ja tukea tarvitaan.

Juuri sinun kaltaiset ihmiset tarvitsevat sitä tukea. Eivät nämä densat, joista ei ole nyt, eikä koskaan enää mitään hyötyä kenellekkään. Menetetyt tapaukset ovat menetettyjä, muilla on vielä toivoakin.

 

[MacRef]

@dimmu Kyllähän sinulla on selvästi (sic!) alkoholiongelma, ehkäpä olet jo jollain tasolla alkoholisti. Alkoholiriippuvuus sinulla ainakin vaikuttaisi olevan. Jos et saa itse itseäsi niskasta kiinni, niin ole yhteydessä työterveyslääkärin, A-Klinikalle tai mene vaikka käymään AA-ryhmässä. Kerro jossain ammatti-ihmisten tai vertaisten seurassa tuo sama mitä tänne kirjoitit.

Kun ääneen myönnät olevasi alkoholista riippuvainen, niin ehkäpä siitä erossakin pysyminen on helpompaa. Jos vielä samalla syyllä rohkenet kavereillesi perustella dokaamattomuuttasi, niin tuskinpa tuputtavat sinulle juomaa. Se on totta, että tilanne on hölmö, kun juomattomuutta pitää perustella. Mutta alkoholiongelman myöntäneelle tuo tuputus lienee hieman vähäisempää.

Mutta, hae apua oikeasta paikasta, nyt ei vielä ole liian myöhäistä.

 

[dimmu]

Pakkohan tähän nyt on puuttua. Onko sinulla aavistustakaan kuinka vähän juot ja maailmassa on paljon oikeasti alkoholiongelmaisia, sairastuneita ihmisiä. Kyllä, alkoholismi on sairaus kuten syöpä ja siitä ei ruveta vääntämään.

En oikein tiedä mitä tähän pitäisi sanoa? Et käytä juurikaan alkoholia ja silti mietit johonkin hoitoon menemistä. Toivottavasti et käytä paikkaa sellaisilta mitkä sitä oikeasti tarvitsevat.

Siinäpä vasta järkevä vastaus. Tiedän kyllä, että en ole mikään rappioalkoholisti. Onko väärin ajatella, että kaikki ei ole nyt kunnossa ja haluaa muutosta? Eikös ketjun nimi ollut matkalla alkoholismiin?

Tiedän kyllä millainen on todellinen alkoholisti. Olen seurannut koko elämäni tämmöistä isähahmonani. Mutta kiva kuulla, että apuun on oikeutettu vasta kun on liian myöhäistä.

Omasta mielestäni @dimmu :n kannattaisi hankkia harrastus, mieluiten urheilun puolelta, joka sitoo häntä viikonloppuisin paljon muihin aktiviteetteihin, jolloin ei vaan pysty vetämään keittoa ja on syykin vielä siihen.

Jos tämä ei maistu, niin sitten vaan rehdisti ilmoitus koko lähipiirille, että alkoholin käyttö on lähtenyt lapasesta ja tukea tarvitaan.

Juuri sinun kaltaiset ihmiset tarvitsevat sitä tukea. Eivät nämä densat, joista ei ole nyt, eikä koskaan enää mitään hyötyä kenellekkään. Menetetyt tapaukset ovat menetettyjä, muilla on vielä toivoakin.

Olen miettinyt tuota lähipiirille kertomista, ja tällä hetkellä olen vahvasti sen kannalla. Nyt on oikea aika katkaista kierre ennen kuin on liian myöhäistä. Parin vuoden päästä voi olla eri tilanne jos muutosta ei tee.

@dimmu Kyllähän sinulla on selvästi (sic!) alkoholiongelma, ehkäpä olet jo jollain tasolla alkoholisti. Alkoholiriippuvuus sinulla ainakin vaikuttaisi olevan. Jos et saa itse itseäsi niskasta kiinni, niin ole yhteydessä työterveyslääkärin, A-Klinikalle tai mene vaikka käymään AA-ryhmässä. Kerro jossain ammatti-ihmisten tai vertaisten seurassa tuo sama mitä tänne kirjoitit.

Kun ääneen myönnät olevasi alkoholista riippuvainen, niin ehkäpä siitä erossakin pysyminen on helpompaa. Jos vielä samalla syyllä rohkenet kavereillesi perustella dokaamattomuuttasi, niin tuskinpa tuputtavat sinulle juomaa. Se on totta, että tilanne on hölmö, kun juomattomuutta pitää perustella. Mutta alkoholiongelman myöntäneelle tuo tuputus lienee hieman vähäisempää.

Mutta, hae apua oikeasta paikasta, nyt ei vielä ole liian myöhäistä.

Niinhän sitä sanotaan, että ensimmäinen askel on myöntäminen. Nykyään apua on tarjolla, niin miksei sitä ottaisi vastaan? Kiitokset vinkeistä. Huomenna on uusi päivä jälleen, katsotaan jos saisi ajan varattua esimerkiksi sinne työterveyslääkärille, tai jos juttelisi jonkun lähipiiriin kuuluvan henkilön kanssa. Varmasti tukea tulisi kun uskaltaisi vaan ottaa asian puheeksi.

Haluan nyt vielä alleviivata, että maailmassa on varmasti pahemmassa tilanteessa olevia ihmisiä. Ehkä he eivät tajunneet tässä tilanteessa herättää itseään.

 

[Morgoth]

Tiedän kyllä millainen on todellinen alkoholisti. Olen seurannut koko elämäni tämmöistä isähahmonani. Mutta kiva kuulla, että apuun on oikeutettu vasta kun on liian myöhäistä.

Tuo kannattaa ottaa tosissaan, koska perinnölliset tekijät vaikuttavat kuitenkin alkoholismiin, vaikka melko kaukana siitä vielä tällä hetkellä olet.

 

[Hyman Roth]

Pitkään on pitänyt kirjoitella tähän ketjuun omastakin meiningistä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Muutama vuosi sitten taisin tänne avautua isäni alkoholismista, ja sainkin tsemppaavia ja ohjeita antavia yksityisviestejä, kiitokset niistä. Sillä saralla tilanne on mennyt vähän parempaan päin, saanut hieman dokailua kuriin mutta ei todellakaan nollille. Mutta se on toinen tarina se.

Oma tilanne minua on jo pari vuotta mietityttänyt. Alkoholi määrittää tällä hetkellä suunnan elämälle. Kaikki asiat mitä tekee, taitaa tapahtua kännissä, töitä lukuunottamatta. Arki helvetin tylsää, maanantai menee yleensä palautuessa viikonlopusta ja maanantain työpäivä on aina ihan turha omalta kantilta. Offlinessa omassa toimistossa suljetun oven takana tuntien laskemista, että koska pääsee kotiin. Tiistaina alkaa vähän jo hymyilyttää, mutta vieläkin omissa oloissa. Keskiviikko on yleensä hieno päivä, koska tietää että enää pari päivää viikonloppuun ja olo alkaa olemaan normaali, torstai omalla tavalla vittumaisin, koska tietää, että vielä yksi päivä viikon kohokohtaan. Viikon ehdottomasti hienoin päivähän on perjantai, koska yleensä pidän vähän lyhemmän työpäivän ja sen jälkeen joko nopeasti himaan ja siitä pubiin istumaan, tai sitten alkon kautta kotiin 10 miedon ja viinipullon kanssa. Siitä alkaa elämästä nauttiminen, tukka täyteen, lauantai-aamuna suoraan pubiin loiventelemaan ja siitä sitten pieni lepohetki ja suihkut jne kotona ja taas yöhön. Sunnuntai luonnollisesti jäätävässä morkkiksessa ja pelkotiloissa odottaen uutta alkavaa viikkoa. Yhteenvedettynä viisi päivää kärvistelyä ja kaksi päivää pubeissa notkumista. Aikamoinen oravanpyörä.

Työt hoidan hyvin, alkoholinkäyttö ei ole juurikaan niihin vaikuttanut muuta kuin väsymys jne. Tykkään työstäni ja tienaan siinä hyvin. Rahat menee asuntolainaan ja muut pakolliset kustannukset tulee hoidettua, loput meneekin sitten puhtaasti viinaan. Tätä on nyt jatkunut jo muutama vuosi, ja en todellakaan ole tyytyväinen tilanteeseeni. Viimeinen vuosi on ollut raskas henkisesti, töissä ollut jäätävää kiirettä ja stressiä, palautuminen jäänyt olemattomiin viinanvedon vuoksi. Olen varmaan joka sunnuntai luvannut itselleni, että nyt saa riittää. Väkipakolla saatan olla yhden viikonlopun juomatta, se tarkoittaa käytännössä että perjantaina töistä kotiin ja puhelin kiinni ja kotoa ei voi poistua ja keneenkään ei voi olla yhteydessä, tai korkki aukeaa.

Dokailen oikeestaan sen takia, että saan lievitettyä stressiä ja unohdettua työasiat ja sosiaalisen elämän takia. Yksin en tiputtele ikinä, ja viikolla en juo yhtäkään annosta. Voin samaistua hyvin täälläkin käytyyn keskusteluun, että elämä selvinpäin on helvetin tylsää. Viikonloppu ilman känniä on yhtä tuskaa, tuntuu että jään jostain paitsi jos en lähde yöhön. Samat naamat sielä on joka kerta kuitenkin ja samat jutut, mutta saan siitä jotain outoa nautintoa. Selvän viikonlopun jälkeen sunnuntaina herätessä fiilis on kuitenkin vielä parempi, mutta tästähän saa sitten luvan vetää seuraavana viikonloppuna taas 2-3 päivää keittoa, koska viime viikonloppuhan meni juomatta joten tää on ihan ok. Läheiset on aika huolissaan tästä meiningistä, ja olen itsekin, mutta silti en saa tehtyä mitään muutosta. Kaveripiiri on myös aika kosteaa sakkia, ja sekin tekee selvinpäin olemisesta haastavampaa. Se ei ole mikään syy, itsestähän se kaikki lähtee, mutta millään en saa hommaa kuriin.

Unelmoin elämästä ilman alkoholia. Viihdyn hyvin sinkkuna ja yöstähän löytää aina hyvää seuraa yöksi. Tämähän on varmasti yksi ongelma, koska oikeastaan mitään muuta tekemistä ei ole kun dokailu. Urheilemassa olen nyt käynyt ihan ok, 3-4 kertaa viikossa. Tästäkin saa taas hyvän syyn tiputella. Olen jutellut asioista kavereiden ja läheisten kanssa, mutta ihan sananhelinäähän se on ollut tähän asti. Aina vakuutan itselleni että nyt niskasta kiinni, sitä kestää 5 päivää ja sen jälkeen löytyy taas jokin uskomaton syy lähteä tiputtelemaan. Esimerkiksi taas perjantai, töistä peliä katsomaan ja ajattelin etten juo. Sitten ajattelin että no eikös nyt yhden kaksi voi peliä katsellessa ottaa. Yhtäkkiä sitä taas huomaa, että onpas hauskaa ja miksei nyt tämän kerran vetäisi, huomenna sitten ei juo mitään. No miten kävikään, lauantaiaamuna taas pubiin ja päivä tiputtelua sielä. Yleensä jatkan suoraan yöhön, mutta tällä kertaa tapahtui jotain outoa: Päätin lähteä kotiin nukkumaan jo klo 21.00. Katsoin itseäni peilistä ja katoin että ei vittu minkä näkönen jätkä sieltä katsoo vastaan. Pöhöttynyt, väsynyt jne. Paino on pysynyt kurissa, tosin lihakset kadonneet ja pientä pöyreyttä on tullut poskiin ja keskivartaloon. Ylipainoa ei ole. Laitoin musiikin soimaan, otin vielä pari lasia viiniä ja aloin kirjoittamaan asioita paperille ylös. Kirjoitin siihen fiiliksiä mitä sillä hetkellä päässä pyöri, ja aika negatiivisia ne oli. Isolla paperille kirjoitetunna: "TEE MUUTOS!" Lähdin tähän vuoteen tavoitteena vähentää alkoholinkäyttöä reilusti, tammikuu menikin hyvin, 3vko juomatta, mutta sitten kun kerran lähti dokailemaan, niin samaa rataa menty taas eteenpäin. Helvetin pettynyt olo.

Tästä päästäänkin sitten siihen, että millä helvetillä tämän homman saa muuttumaan? Nautin ajastani kännissä, kavereiden kanssa hauskanpitoa ja naisten huomiota, jota ihmettelenkin juuri pöhöttyneestä lookistani johtuen. Ehkä olen hauska tyyppi. Haluaisin lopettaa tiputtelun, näyttää taas hyvältä, saada elämän järjestykseen ja elää ilman häpeäntunnetta, jonka alkoholi aiheuttaa. Onhan se nyt noloa, kun tapaa esimerkiksi jonkun hauskan ja kiinnostavan mimmin, ja se tokaisee että eikö elämässäsi ole mitään muuta kuin keitonvetäminen, ja lähtee halveksuen pois. Tai äiti soittaa lauantaina päivällä ja kysyy että lähdettäiskö syömään, kiva vastata että ei oikein onnistu kun oon tässä 5 tuntia istunut lähipubissa.

Olen ajatellut, että pitäisikö mennä juttelemaan johonkin? Vai pitääkö tässä oikeasti terveyden pettää, ennen kuin sen oikeasti tajuaa? Monta vuotta tätä samaa meininkiä, niin ei se terveyskään varmasti ihan paras mahdollinen ole.

Osa varmasti tulee sanomaan, että yksinkertaista: Älä juo. Ja näinhän se onkin, kukaan ei viinaa mun suuhun kaada, itse mä sen päätöksen aina teen, peilistä se ongelma löytyy. Vielä alkoholi ei kuulu arkeen, mutta eiköhän se siihenkin ala kuulua jos mikään ei muutu parempaan suuntaan. Kai tämä on silti alkoholiongelma?

Täältä varmasti löytyy tovereita, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa. Mielellään otan vinkkejä ja apua vastaan. Saa myös piikitellä ja puukottaa, en siitä herneitä vedä nenään.

Epäselvää tekstiä varmasti, mutta toivotaan että pointti tulee esiin.

Pitänyt tähän ottaa jotain kantaa jo pidempään, eli vaikkapa nyt sitten.

Tutulta kuulostaa toi sun homma, mutta sillä erotuksella, että olen jo jonkin aikaa onnistunut räpisteleen ilman alkoholia ja pubissa istumista. Olisi kivaa kertoa nyt, että elämä ilman alkoholia on pidemmän päälle tosi hienoa, erilaista tai parempaa, mutta ei se ole. Se on lähinnä sen myöntämistä, ettei brenkuttelu pysy kunnolla hanskassa ja kahdesta vaihtoehdosta jäsentää elämää pitää valita se vähemmän haitallinen. Mutta millä sen saa muuttumaan.. no kerralla tuskin mitenkään, ellet mokaa jotain järkyttyen perin pohjin. Itse totuttelin pikkuhiljaa ajatukseen ja jättäydyin ensin baareista pois ja lopulta annoin himassakin tissuttelun olla. Ei siihen mitään maagista the keinoa ole, paitsi Jeesus joillekin riittävästi aivonsa liuottaneille tapauksille.

On tässä kuitenkin myös hyviä puolia. Ainakin fyysinen kunto kiittää, kun jaksaa liikkua enemmän, maksa ym sisukset eivät käy ylikierroksilla ja unen laatu paranee huomattavasti. Korvien välistä taas poistuu ainakin kaikki turhat morkkikset ja ahdistukset siitä, että kun on juonut, ehkä hölmöillyt ja unohtanut lopulta kaiken. Eihän noi turhia hyötyjä ole ollenkaan ja etenkään sellaiselle, jolla esim liikunnan saralla voisi olla jotain kykyjä tai tavoiteltavaa. Kivuttomat su-aamut on kanssa ihan mukavia, vituttaa vähemmän mennä arkeen ja rahaakin säästyy.

Perseestä tässä raitistelussa puolestaan on se, että sosiaalinen elämä muuttuu aika minimaaliseksi, jos se on pyörinyt pidemmän aikaa kaljanjuonnin ympärillä. Ei kukaan välttämättä ala vältellä sitä joka ei juo, mutta ei siinä enää pääse samalla taajuudelle millään. Lähinnä baarissa ilman mukavaa nousua tulee vain masentunut ja haikea olo, tuntee itsensä vanhaksi. Ja koska ei aikuisena saa uusia kavereitakaan enää vain menemällä hiekkalaatikolle, niin uusien tuttavapiirien muodostuminen voi kestää hemmetin kauan tai sitten saattaa semisti erakoitua, kuten meikäläinen. Mähän esimerkiksi en jaksa olla seurallinen selvinpäin. Viikonloput ja lomat on aika hemmetin apaattista riutumista, kun ei tule enää oltua humalassa tai jollain dokausreissulla esim. Tallinnassa.

Pitää vain yrittää kestää ja ottaa rennosti minkä voi.

 

[tant gredulin]

Tuo kannattaa ottaa tosissaan, koska perinnölliset tekijät vaikuttavat kuitenkin alkoholismiin, vaikka melko kaukana siitä vielä tällä hetkellä olet.

Alkoholisimi on yksi harvoista sairauksista, joissa potilas itse tekee diagnoosin. Sen tunnustaminen on monen mutkan ja kiertelyn päässä, ja sitä pitää toisten kunnioittaa vaikka oma mielipide olisi täysin toinen. Me emme koskaan pääse toisen pään sisään ja niihin tuntoihin, jota alkoholinkäyttö kullekin yksilölle aiheuttaa. Jos riippuvuus aiheuttaa ongelmia joko omaan tai läheisten elämään, on viisasta tutkia sitä rehellisesti. Minusta dimmu tekee juuri niin.

 

[Action Bronson]

Näin alkoholistin läheisenä haluaisin muistuttaa kaikkia alkoholismiin suuntautuvia että yrittäisitte jumalauta edes muiden vuoksi hoitaa itsenne kuntoon. On se vaan jumalauta niin raskasta ja stressaavaa seurata vierestä ja kykenemättömänä puuttumaan asiaan. Yrityksestäkin aina paskat silmille ja kaikki mahdolliset tavat loukata toista ihmistä käytössä. Ymmärrän teidän tuskaa mutta ymmärrättekö te jumalauta meidän muiden tuskaa? Vai ettekö te välitä?

 

[Hyman Roth]

Näin alkoholistin läheisenä haluaisin muistuttaa kaikkia alkoholismiin suuntautuvia että yrittäisitte jumalauta edes muiden vuoksi hoitaa itsenne kuntoon. On se vaan jumalauta niin raskasta ja stressaavaa seurata vierestä ja kykenemättömänä puuttumaan asiaan. Yrityksestäkin aina paskat silmille ja kaikki mahdolliset tavat loukata toista ihmistä käytössä. Ymmärrän teidän tuskaa mutta ymmärrättekö te jumalauta meidän muiden tuskaa? Vai ettekö te välitä?

Hmm, silloin kun vielä tuli dokaltua alkkismeininkien rajamailla, niin eipä sitä juuri muista nakannut paskaakaan. Nyt kun on ollut jo tovin kuivilla, niin oikeastaan ihan sama juttu, mutta ilman viinaa.

 

[Action Bronson]

Hmm, silloin kun vielä tuli dokaltua alkkismeininkien rajamailla, niin eipä sitä juuri muista nakannut paskaakaan. Nyt kun on ollut jo tovin kuivilla, niin oikeastaan ihan sama juttu, mutta ilman viinaa.

Niin kai se on monella muullakin. Tosin se mielipide on vähän kuin tuuliviiri. Hyvänä päivänä sitten aivan toista. En tiedä millaisia perhesuhteita ja kaverisuhteita sinulla on mutta kyllä se on sääli jos ei paskaakaan nakkaa. Oletko muuten kertonut asiasta näin kuivanakin? Kosteat kaudet ei varmasti sitä epäselväksi jättänyt.

 

[godspeed]

Olen kai alkoholisti, mutta pidän ihmisistä huomattavasti enemmän kännissä kuin selvänä. Sikäli tämä @Action Bronson in yleistys ei päde itseeni.