Matkalla alkoholismiin?

[sinikettu]

Siniketulta paljon fiksua asiaa, mutta toisaalta tulee mieleen että tiedätkö itse sitä tunnetta kun kännissä on vaan niin paljon kivempaa. Ei mistään urheilusta, tyttöystävän pussailusta tai koiran rapsuttelusta saa samoja kiksejä. Kaikki tietenkään ei tykkää olla humalassa. Ihmisissä on eroja.

Tiedän aivan hyvin, miltä tuntuu olla kännissä. Minun kohdallani alkoholin tai muiden päihteitten aiheuttama humala/euforia ei ole missään nimessä suurimpia mielihyvän tunteita aiheuttavia asioita. Itse en käytä alkoholia kunnon kännäämiseen ollenkaan. Alkoholista olen aina saanut suurimmat kiksit pieninä, rentouttavina ja sosialisoivina annoksina. Ylipäänsäkään en käytä alkoholia vuodessa kuin maksimissaan kahden käden sormilla laskettavan lukumäärän verran.

Alkoholi noin yleisesti on enemmänkin depressantti kuin stimulantti eli se heikentää aivotoimintoja. Depressantit yleensä toimivat hyvin ihmisillä, joilla on elämässä suuria kipupisteitä, ahdistuksia tai jotain jota yrittää paeta sumentamalla aivotoimintaa. Vaikka itsekin olen elämässä kohdannut reilun annoksen vastoinkäymisiä ja kärsinyt parikymppisenä usean vuoden ajan lievästä masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, niin alkoholiin turvautuminen selviytymiskeinona on tuntunut aina todella epäluonnolliselta ja huonosti toimivalta.

 

[K.A.H]

Siniketulta paljon fiksua- asiaa, mutta toisaalta tulee mieleen että tiedätkö itse sitä tunnetta kun kännissä on vaan niin paljon kivempaa. Ei mistään urheilusta, tyttöystävän pussailusta tai koiran rapsuttelusta saa samoja kiksejä. Kaikki tietenkään ei tykkää olla humalassa. Ihmisissä on eroja. Ja tuskin kukaan kiistää niitä ryypiskelyn monia huonoja puolia.

Tähän on pakko ottaa kiinni. Asian on pakko olla niin, että ihmiset kokevat alkoholin vaikutuksen pääkoppaansa hyvinkin erilailla ja yksilöllisesti. Olisi mukava kuulla täältä muutama näkemys, miltä kukin kokee pikku hiprakassa olemisen?

Itselleni 1-2 annosta alkoholia on vielä ihan OK, mutta siitä ylöspäin olo muuttuu suorastaan v-mäisen lötköksi ja tietyllä tavalla kaikki tuntuu raskaalta ja tukkoiselta, en osaa sitä paremminkaan kuvata. Mutta kuitenkaan tuo tunne ei ole millään tavalla miellyttävä taikka tavoittelemisen arvoinen, eikä siitä edes seuraa hilpeää mieltä eikä sosiaalisten estojen purkaantumista. Pikemminkin päinvastoin, sulkeudun melko lailla täysin omaan maailmaani. Jännän asiasta tekee se, että suvussamme ei ole koskaan syljetty kuppiin, vaan olen ainoa laatuani ja aivan lähisuvustakin löytyy useita karmaisevia esimerkkejä siitä kuinka viina vie fiksuja ihmisiä täysin mennessään aina katuojaan ja hautaan asti. Luulisi että minullakin olisi sitten jonkinlainen alkoholistigeeni, mutta Luojan kiitos se näyttää puuttuvan.

Lähisukua ja ystäviä tarkkailllessani olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulemaan, että useimpien ihmisten on pakko kokea humalan tunne aivan täysin erilaisena kuin itse sen koen. Ei se perjantaipullo muutoin voi olla niin tärkeä rituaali monille, sillä itse laitan rahani mieluummin melkeinpä mihin tahansa muuhun hyödykkeeseen.

 

[Hyman Roth]

Tähän on pakko ottaa kiinni. Asian on pakko olla niin, että ihmiset kokevat alkoholin vaikutuksen pääkoppaansa hyvinkin erilailla ja yksilöllisesti. Olisi mukava kuulla täältä muutama näkemys, miltä kukin kokee pikku hiprakassa olemisen?

Itselleni 1-2 annosta alkoholia on vielä ihan OK, mutta siitä ylöspäin olo muuttuu suorastaan v-mäisen lötköksi ja tietyllä tavalla kaikki tuntuu raskaalta ja tukkoiselta, en osaa sitä paremminkaan kuvata. Mutta kuitenkaan tuo tunne ei ole millään tavalla miellyttävä taikka tavoittelemisen arvoinen, eikä siitä edes seuraa hilpeää mieltä eikä sosiaalisten estojen purkaantumista. Pikemminkin päinvastoin, sulkeudun melko lailla täysin omaan maailmaani. Jännän asiasta tekee se, että suvussamme ei ole koskaan syljetty kuppiin, vaan olen ainoa laatuani ja aivan lähisuvustakin löytyy useita karmaisevia esimerkkejä siitä kuinka viina vie fiksuja ihmisiä täysin mennessään aina katuojaan ja hautaan asti. Luulisi että minullakin olisi sitten jonkinlainen alkoholistigeeni, mutta Luojan kiitos se näyttää puuttuvan.

Lähisukua ja ystäviä tarkkailllessani olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulemaan, että useimpien ihmisten on pakko kokea humalan tunne aivan täysin erilaisena kuin itse sen koen. Ei se perjantaipullo muutoin voi olla niin tärkeä rituaali monille, sillä itse laitan rahani mieluummin melkeinpä mihin tahansa muuhun hyödykkeeseen.

Humala oli mulle hyvinkin euforinen olotila, lämmin ja pehmeä fiilis. Musiikki kuulosti paremmalta ja kaikki ylimääräinen vitutus poistui päästä. Euforiaa ei tietysti kestä koko iltaa, vaan se vaihtuu tavallaan yhtä autuaaseen "fuck it, ei mitään väliä" -fiilikseen. Arjen ihanaa eskapismia elämästä mitä ei koskaan edes halunnut.

Ja sulkeutuminen omiin oloihin, omaan kämppään ja omaan musaan kaljaa juoden oli just sitä parasta. Mikään sosiaalinen juoppo mä en koskaan ollut, vaikka toki pubissa toisinaan kävinkin. Lähtökohtaisesti dokasin aina yksin tai yhteen aikaan dokasin ja yritin sietää avovaimon vittuilua samaan aikaan.

 

[Prof. Puck]

Muutama vuosi sitten keskustelimme useamman kaverin aiheesta, kummasta luopuisi mielummin, päihteistä vaiko naisista, siis jos pakko olisi? Aika suurena yllätyksenä tuli, että minä olin kaveriporukasta selvässä vähemmistössä (2-6) vastaamalla, että kyllä päihteet jäisivät ennemmin kuin naiset elämästä, jos siis pakko olisi valita. Vaikka en ns. kuppin ole itsekään sylkenyt, niin viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että saamani kiksit alkoholista eivät yksinkertaisesti voi olla lähellekään samaa luokkaa, mitä ne toisilla täytyvät olla! Tietenkin tajusin myös sen, että että olen puoli-juopon lähipiirin ympäröimä, mutta se on toinen tarina se...

Toinen juttu joka pysyvästi erottaa minut tosijuoposta on varmaankin se, että alkoholi on allekirjoittaneelle puhtaasti sosiaalinen stimulantti, vaikka Sinikettu tuossa yllä hiukan päinvastaista alkoholista kirjoittelikin. Rehellisesti sanottuna ei tulisi mieleenkään alkaa kännäämään himassa yksin. Toinen juttu on se, että jos olen stressin alla tai muuten vittuuntunut tai synkistelevässä mielentilassa (jota tosin olen kylläkin todella harvoin..), niin alkoholia ei tee silloin yhtään mieli. Olen aina järkeillyt omalla kohdallani niin, että alkoholi sopivasti nautittuna korostaa sitä tunnetilaa, mistä liikkeelle lähdetään. Mitäpä sitä paskaa fiilistä vielä entisestään korostamaan alkoholin avustuksella.

Matkalla alkoholismiin ei siis ole minun juttuni, pikemminkin juuri toiseen suuntaan tallataan. Sekä juomisen määrä, että kerrat ovat tippuneet aika rajusti ja päasiassa viiniä tulee lipitettyä siinä missä ennen tuhdimpikin tärpätti maistui myös. Vapaat vikonloput ja oma aika ovat tätä nykyä sen verta arvokasta valuuttaa, ettei tee mieli tuhlata edes puolta päivää krapulassa.

 

[Rod Weary]

En ole mikään henkisen terveyden asiantuntija, mutta haisee tosi vahvasti siltä, että palstaveljellä on masennus. Lääkitäkö sitä sitten omatoimisesti tai ohjatusti, siinäpä pulma.

 

[Klose16]

Roope Salminen -show kohta subilla. Jos et malta odottaa, Katsomossa...

Jääkaapissa olisi muutama kylmä odottelemassa. Nytkö napsuu.

 

[Hyman Roth]

Pientä päivitystä. Jotain tyydytystä olen alkanut saada siitä, että juominen pysyy kurissa, kun pystyn kävelemään suosikkikapakoiden ohi enkä kaupassa koe erityisempää vitutusta ostaessa Kanes vai mitävitun limua Solin tai Coronan sijaan. Pullo taitaa olla samaa mallia kaikissa! Muuten elämä on kyllä aika apaattista suorittamista vailla nousuja tai laskuja. Tuntuu vahvasti sille, että kaikki viikonloput ja tuleva kesäkin menee ihan hukkaan, kun ei ole tavallaan mitään palkintoa niihin liittyen. Eihän mua pohjimmiltaan mitkään festarit tai bileet sinänsä ole kiinnostaneet, vaan mahdollisuus vetää itsensä mukavan pehmoiseen känniin, nussia, sammua ja herätä epämääräisistä olosuhteista. Harmi vaan, että homma meni överiksi jopa omasta mielestä ja piti lopettaa, kun ei kohtuudessa pysy. Selvinpäin ei oikein huvita mikään, edes fudiksen EM-kisat tai pornon katselu. Ihmisistä taas alan olemaan aika vieraantunut erakko, kun en jaksa ilman viinaa kuunnella kenenkään tohkeiluja jostain Putouksesta tai radiorokista. Onneksi "joudun" kai ainakin vapuksi ja toivottavasti myös jussiksi töihin, niin ei tarvitse kärvistellä kuivin suin kotona ja on sopiva syy torjua kaikki kutsut lähteä dokailemaan. Noin fyysisesti olo on kyllä parempi kuin vuosikausiin, mutta mitäpä tällä ylimääräisellä virkeydellä oikein tekee? Ainakaan työnantajan iloksi en sitä uhraa.

Ai niin, mulle ehdotettiin, että hommaa koira. Joo kiitti, eihän se olekaan kuin kammottavin vaihtoehto edellään vain lapsi. Ja olen edelleen sen verran solidaarinen, etten halua pilata sen enempää lapsien kuin eläintenkään elämää.

 

[Fordél]

Muuten elämä on kyllä aika apaattista suorittamista vailla nousuja tai laskuja. Tuntuu vahvasti sille, että kaikki viikonloput ja tuleva kesäkin menee ihan hukkaan, kun ei ole tavallaan mitään palkintoa niihin liittyen.

Hyvin samanlaisia tuntemuksia sitä voi olla vaikka taustalla ei olisi osaltaan vaikuttavana tekijänä alkomahooli. Itsekin sitä tulee joskus mietittyä, että tätäkö se elämä on: tasaista puurtamista vailla huippuja. Toisaalta jos joutuisi jonkinlaiseen pahaan kriisiin, osaisi arvostaa näitä tasaisen tappaviakin ajanjaksoja elämässä. Valitettavasti nyt tämäkään "tieto" ei lohduta. Sitä vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä toteuttamaan niitä juttuja, joista on unelmoinut ja jotka tuottaa elämään huippukohtia. Monesti helpommin sanottu kuin tehty, mutta noiden hienojen kokemusten kautta uskoisin, että kiinnostus alkomahoolin kanssa läträilyynkin voisi vähentyä.

 

[Hyman Roth]

Hyvin samanlaisia tuntemuksia sitä voi olla vaikka taustalla ei olisi osaltaan vaikuttavana tekijänä alkomahooli. Itsekin sitä tulee joskus mietittyä, että tätäkö se elämä on: tasaista puurtamista vailla huippuja. Toisaalta jos joutuisi jonkinlaiseen pahaan kriisiin, osaisi arvostaa näitä tasaisen tappaviakin ajanjaksoja elämässä. Valitettavasti nyt tämäkään "tieto" ei lohduta. Sitä vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä toteuttamaan niitä juttuja, joista on unelmoinut ja jotka tuottaa elämään huippukohtia. Monesti helpommin sanottu kuin tehty, mutta noiden hienojen kokemusten kautta uskoisin, että kiinnostus alkomahoolin kanssa läträilyynkin voisi vähentyä.

Paitsi jos ei koskaan oikeastaan ole ollut mitään isompia haaveita, unelmia tai tavoitteita. Joku ehkä haluaa kiivetä Everestille, toinen matkustaa Nykkiin ja kolmas on kunnianhimoinen uraohjus, mutta neljäntenä vaihtoehtona on vain olla ns "tarpeeton ihminen". Ei siis sellai venäläisestä kirjallisuudesta tutulla yläluokkaisella ja nostalgisella tavalla, vaan lähinnä kyynisellä ja kenties liikaa ajattelevalla. Vaan ehkä silti mieluummin jopa näin, kuin tavismaisesti innostua jostain realitysta, mikkiin tarttumisesta, matkakuvien ottamisesta someen tai saatanan lautapeleistä.

 

[Fordél]

Paitsi jos ei koskaan oikeastaan ole ollut mitään isompia haaveita, unelmia tai tavoitteita. Joku ehkä haluaa kiivetä Everestille, toinen matkustaa Nykkiin ja kolmas on kunnianhimoinen uraohjus, mutta neljäntenä vaihtoehtona on vain olla ns "tarpeeton ihminen". Ei siis sellai venäläisestä kirjallisuudesta tutulla yläluokkaisella ja nostalgisella tavalla, vaan lähinnä kyynisellä ja kenties liikaa ajattelevalla. Vaan ehkä silti mieluummin jopa näin, kuin tavismaisesti innostua jostain realitysta, mikkiin tarttumisesta, matkakuvien ottamisesta someen tai saatanan lautapeleistä.

Haaveidenhan ei tarvitse olla isoja. Itellä yksi tällainen pieni haave on ollut jo pidempää bongata koskikara. Ei sen ihmeellisempi juttu. No pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin bongaamaan. Sillä reissulla ei koskikaraa näkynyt. Tuli kuitenkin hieno kokemus, joka jäi mieleen ja katkaisi puuduttavaa arkea. Kait nyt edes jotain pientä ja arkista unelmaa löytyy sieltäkin?

 

[Hyman Roth]

Haaveidenhan ei tarvitse olla isoja. Itellä yksi tällainen pieni haave on ollut jo pidempää bongata koskikara. Ei sen ihmeellisempi juttu. No pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin bongaamaan. Sillä reissulla ei koskikaraa näkynyt. Tuli kuitenkin hieno kokemus, joka jäi mieleen ja katkaisi puuduttavaa arkea. Kait nyt edes jotain pientä ja arkista unelmaa löytyy sieltäkin?

Eipä tule mitään mieleen, paitsi tietysti vetää känni päälle ja unohtaa koko olemassa olemisen turhuus. Siitähän sitä haaveilee, mitä ei enää saa tai pysty tekemään. Olis kyllä ihan siistiä, jos osaisi innostua linnuista (eiks koskikara ollut lintu?) tms, mutta kun ei niin ei.

 

[Sako]

Vein 2 jätesäkillistä tyhjiä pulloja pois ja järkytyin pahasti: Ei yhtään kaljatölkkiä. Mun alkoholismi voi tällä hetkellä huonosti. Toki kuppilassa käyty muutama kerta tuona aikana, mutta himassa ei ole maistunut.

 

[Hyman Roth]

Vein 2 jätesäkillistä tyhjiä pulloja pois ja järkytyin pahasti: Ei yhtään kaljatölkkiä. Mun alkoholismi voi tällä hetkellä huonosti. Toki kuppilassa käyty muutama kerta tuona aikana, mutta himassa ei ole maistunut.

Se on aika nolo fiilis. Itse vien tyhjät vissy- ym pullot pois juuri ennen marketin sulkemista, kun palautusnurkalla ei yleensä muita ole näkemässä. Ennen oli hupaisaa kun vei vaikka juhannuksen ja sen jälkeisten saikkupäivien "saldon" kerralla seniorien paheksuvien katseiden alla. Oikein vielä silleen teatraalisen hitaasti purkki kerrallaan asetellen ja darraa hikoillen.

 

[kahden suunnan sentteri]

Paitsi jos ei koskaan oikeastaan ole ollut mitään isompia haaveita, unelmia tai tavoitteita. Joku ehkä haluaa kiivetä Everestille, toinen matkustaa Nykkiin ja kolmas on kunnianhimoinen uraohjus, mutta neljäntenä vaihtoehtona on vain olla ns "tarpeeton ihminen". Ei siis sellai venäläisestä kirjallisuudesta tutulla yläluokkaisella ja nostalgisella tavalla, vaan lähinnä kyynisellä ja kenties liikaa ajattelevalla. Vaan ehkä silti mieluummin jopa näin, kuin tavismaisesti innostua jostain realitysta, mikkiin tarttumisesta, matkakuvien ottamisesta someen tai saatanan lautapeleistä.

Päihdeongelmissahan (eikä sen tarvitse olla päihde, voi olla vaikka seksi, world of warcraft, pokeri tai styroksin syöminen) on kyse siitä, että sen helpon palkinnon jatkuva tavoittelu ylistimuloi aivoja ja "uudelleenkytkee aivojen viestiverkkoa" niin, että tämä tarve korostuu yli muiden, ja pian ollaankin tilanteissa joissa esim. tarve päästä pehmeään känniin korostuu yli sosiaalisten tarpeiden.

Kyllähän sen tietysti järki sanoo, että varmasti on fiksumpaa olla juomatta, mutta juomatta olemisesta ei saa tyydytystä, koska se jatkuva käyttö on ihan fyysisesti muuttanut aivojen kytkentöjä niin, että pehmeä känni tuntuu todella kivalta mutta jossain mutkikkaassa ihmissuhteessa luoviminen tai suurien urasuunnitelmien toteuttaminen ei tunnu kivalta kuten normaalisti, vaan tyhjänpäiväiseltä.

Miksi tällaista uudelleenkytkentää sitten tapahtuu? Evoluutiossa 'menestyvät' ne, joiden aivot sopeutuvat olosuhteiden muutoksiin. Tämä stimulaation kompensointi on hyvä ominaisuus joka tässä yhteydessä nyt vain toimii vähän ikävällä tavalla, kun perustarpeet on nyky-yhteiskunnassa niin helposti tyydytetty ja päihtyminen ihan varteenotettava ajanviettotapa.

Asiaa voi hahmottaa esim. visualisoimalla, että jatkuva päihteen käyttö, tässä neuropsykologisessa mielessä, on kuin astelisi rappusia kohti kellaria. Ei se mene niin, että heti kun käyttö loppuu, niin aivot ovat samassa tilassa kuin ennen aloitusta. Ei, vaan ne rappuset on ikään kuin käveltävä takaisin päin eli annettava niiden vuosien mittaan muodostuneiden ei-toivottujen kytkentöjen hitaasti korjaantua.

Niinhän ne sanoo, ettei alkoholisti parane koskaan, vaan juomisen lopettanut on loppuelämänsä "toipuva".

Lähde: The Addictive Brain
(löytyy torrenttina vertaisverkoista)

 

[Hyman Roth]

Päihdeongelmissahan (eikä sen tarvitse olla päihde, voi olla vaikka seksi, world of warcraft, pokeri tai styroksin syöminen) on kyse siitä, että sen helpon palkinnon jatkuva tavoittelu ylistimuloi aivoja ja "uudelleenkytkee aivojen viestiverkkoa" niin, että tämä tarve korostuu yli muiden, ja pian ollaankin tilanteissa joissa esim. tarve päästä pehmeään känniin korostuu yli sosiaalisten tarpeiden.

Kyllähän sen tietysti järki sanoo, että varmasti on fiksumpaa olla juomatta, mutta juomatta olemisesta ei saa tyydytystä, koska se jatkuva käyttö on ihan fyysisesti muuttanut aivojen kytkentöjä niin, että pehmeä känni tuntuu todella kivalta mutta jossain mutkikkaassa ihmissuhteessa luoviminen tai suurien urasuunnitelmien toteuttaminen ei tunnu kivalta kuten normaalisti, vaan tyhjänpäiväiseltä.

Miksi tällaista uudelleenkytkentää sitten tapahtuu? Evoluutiossa 'menestyvät' ne, joiden aivot sopeutuvat olosuhteiden muutoksiin. Tämä stimulaation kompensointi on hyvä ominaisuus joka tässä yhteydessä nyt vain toimii vähän ikävällä tavalla, kun perustarpeet on nyky-yhteiskunnassa niin helposti tyydytetty ja päihtyminen ihan varteenotettava ajanviettotapa.

Asiaa voi hahmottaa esim. visualisoimalla, että jatkuva päihteen käyttö, tässä neuropsykologisessa mielessä, on kuin astelisi rappusia kohti kellaria. Ei se mene niin, että heti kun käyttö loppuu, niin aivot ovat samassa tilassa kuin ennen aloitusta. Ei, vaan ne rappuset on ikään kuin käveltävä takaisin päin eli annettava niiden vuosien mittaan muodostuneiden ei-toivottujen kytkentöjen hitaasti korjaantua.

Niinhän ne sanoo, ettei alkoholisti parane koskaan, vaan juomisen lopettanut on loppuelämänsä "toipuva".

Lähde: The Addictive Brain
(löytyy torrenttina vertaisverkoista)

Mielenkiintoista. Mutta tarkoittaako toi nyt käytännössä sitä, että jos elämä on pyörinyt tissuttelun tai peräti dokaamisen ympärillä yhden kymmenisen vuotta, niin se ottaa toisen vuosikymmenen kärvistelyä jotta voi olla "suht normaali"? Pitäisikö tässä keksiä jokin vähemmän helppo tms "palkinto" elämään mitä tavoitella? Karuinta ajatella, ettei ehkä pysty enää ikinä kokemaan mitään mielihyvää mistään, vaan pitää viettää ne jäljellä olevat 20-30 vuotta apaattisessa vitutuksessa. No, toivottavasti ei sentään, vaikka nihkeeltä elämä nykyään maistuukin. Sitruunavissylle ja kahville.

Mutta ovatko "mutkikkaat ihmissuhteet" tai "suuret urasuunnitelmat" stresseineen sitten jonkun mielestä normaalisti kivoja muutenkaan, ihan noin muuna huomiona..?

 

[kahden suunnan sentteri]

Mielenkiintoista. Mutta tarkoittaako toi nyt käytännössä sitä, että jos elämä on pyörinyt tissuttelun tai peräti dokaamisen ympärillä yhden kymmenisen vuotta, niin se ottaa toisen vuosikymmenen kärvistelyä jotta voi olla "suht normaali"? Pitäisikö tässä keksiä jokin vähemmän helppo tms "palkinto" elämään mitä tavoitella? Karuinta ajatella, ettei ehkä pysty enää ikinä kokemaan mitään mielihyvää mistään, vaan pitää viettää ne jäljellä olevat 20-30 vuotta apaattisessa vitutuksessa. No, toivottavasti ei sentään, vaikka nihkeeltä elämä nykyään maistuukin. Sitruunavissylle ja kahville.

Tuskinpa ihan yksi-yhteen ottaa, mutta noin niin kuin ajatuksena, etteivät ne "kytkennät" välittömästi palaudu.

Mutta ovatko "mutkikkaat ihmissuhteet" tai "suuret urasuunnitelmat" stresseineen sitten jonkun mielestä normaalisti kivoja muutenkaan, ihan noin muuna huomiona..?

Jotkin sosiaaliset tarpeethan suurinta osaa ihmisistä tällaisiin hirmutekoihin ajavat. Vauvakuume, sosiaalisen statuksen kaipuu, jne.

 

[Hyman Roth]

Jotkin sosiaaliset tarpeethan suurinta osaa ihmisistä tällaisiin hirmutekoihin ajavat. Vauvakuume, sosiaalisen statuksen kaipuu, jne.

Niin. Itse taas kuulun siihen ihmisryhmään joka lähinnä haluisi tulla jätetyksi rauhaan ylimääräisiltä paineilta ja velvollisuuksilta. Mutta se on kuulemma "syrjäytymistä" ja tekee onnettomaksi, jos ei saa tunnustusta tai koe vanhemmuutta.

 

[kahden suunnan sentteri]

Niin. Itse taas kuulun siihen ihmisryhmään joka lähinnä haluisi tulla jätetyksi rauhaan ylimääräisiltä paineilta ja velvollisuuksilta. Mutta se on kuulemma "syrjäytymistä" ja tekee onnettomaksi, jos ei saa tunnustusta tai koe vanhemmuutta.

Juuri näin. Ajattelin mainitakin, että aiemmin käyttämäsi "tarpeeton ihminen" on kielellisesti aika hauska vitsi, kun "tarpeettomat" ihmisethän ovat juuri niitä jotka ovat kovimmalla antaumuksella seuranneet aivojensa sisemmissä osissa syntyviä alkukantaisia tarpeitaan ilman viimeiseksi kehittyneen etuotsalohkon väliintuloa.

 

[Fordél]

Eipä tule mitään mieleen, paitsi tietysti vetää känni päälle ja unohtaa koko olemassa olemisen turhuus. Siitähän sitä haaveilee, mitä ei enää saa tai pysty tekemään. Olis kyllä ihan siistiä, jos osaisi innostua linnuista (eiks koskikara ollut lintu?) tms, mutta kun ei niin ei.

Kyllä, Koskikara on lintu. En itsekään ole erityisen innostunut linnuista, luonnosta kylläkin. Mutta Koskikara on sen verran veikeä kaveri, että olisi hienoa joskus nähdä elävänä.

Sulla ei tule siis yhtään mitään mieleen, joka innostaisi (muu kuin juominen ja naiminen) ja jonka myötä unohtuisi eksistentiaaliset ongelmat?

 

[Hyman Roth]

Kyllä, Koskikara on lintu. En itsekään ole erityisen innostunut linnuista, luonnosta kylläkin. Mutta Koskikara on sen verran veikeä kaveri, että olisi hienoa joskus nähdä elävänä.

Sulla ei tule siis yhtään mitään mieleen, joka innostaisi (muu kuin juominen ja naiminen) ja jonka myötä unohtuisi eksistentiaaliset ongelmat?

No siis ei mua kiinnosta loppuunsa se naiminenkaan. Lähinnä se juominen ja sitten ko on ollu viihteellä, niin monesti niitä tilaisuuksia tuli vastaan ilman isompaa vaivaa. Ei mua selvinpäin kiinnosta erikseen ottaa kontaktia tai nähdä vaivaa naisseuran eteen.

Mutta luonto on parhaimmillaan ihan mielenkiintoinen ympäristö. Mökillä on mukavaa olla, kun ei kukaan tule häiritsemään tai patistelemaan tekemään jotain ja voi kuunnella metsän ääniä. Tosin ilman alkoholia sielläkin tulee mökkihöperyys aika nopeasti.

 

[Fordél]

Mutta luonto on parhaimmillaan ihan mielenkiintoinen ympäristö. Mökillä on mukavaa olla, kun ei kukaan tule häiritsemään tai patistelemaan tekemään jotain ja voi kuunnella metsän ääniä. Tosin ilman alkoholia sielläkin tulee mökkihöperyys aika nopeasti.

Kuulostaa hyvälle, että sullakin luonto toimii tällaisessa "roolissa". Näinhän se monelle on. Ehkä luonnosta voisi löytyä jotain merkityksiä elämään ja hienoja kokemuksia. Luontoonkin voi kuitenkin mennä hyvin matalalla kynnyksellä. Päiväretki jonnekin voisi olla hyvä startti. Etenkin nyt, kun luonto on herännyt talven jälkeen. Itse kävin juuri työpäivän päätteeksi tunnin kävelyllä metsässä ja fiilis oli heti paljon rauhallisempi kuin ennen kävelyä. Toki siellä sitä juuri alkaa pohtimaan mitä erilaisempia kysymyksiä, mutta kaikki tämä tapahtuu hyvässä ympäristössä. Neljän seinän sisällä tulee nopeemmin synkempiä ajatuksia.

 

[Jupe]

@Hyman Roth
Tuo ulkoilu ja nimenomaan niin pitkään ulkoilu että se tuntuu jo jaloissakin sai ainakin meikäläisen aikoinaan ajattelemaan muuta kuin sitä että joka päivä juodaan muutama bisse rentoutuakseen. Itse urheilin kovempaakin useammat vuodet mutta sanoisin että ihan ulkoilu riittää, muutama tunti päivässä tai edes tunnin kovatempoinen kävely mäkisessä maastossa/metsässä ihmetellen kevään kirjosieppoja. Tämä tuo illalla himassa niin hyvän fiiliksen että voi vaan heittäytyä sohvalle ja nostaa jalat ylös, laittaa tv auki jne, siinä rentoutuu ilman mitään litkuja.
Jos jätän urheilut/ulkoilut tekemättä niin fiilis on täysin erilainen jopa hermostunut kun tulee duunista himaan ja monesti sitä muutamalla kaljalla rentoutin itseäni, tästä voi laskea 1+1 että kun tuon rentoutumisen ja hyvänolontuneen saa liikkumisen, hyvän ruoan ja vaikkapa sohvalla löhöömisen kautta niin en kaipaa muita tapoja rentoutua ja aamullakin jaksaa paremmin.

_

 

[Hyman Roth]

@Hyman Roth
Tuo ulkoilu ja nimenomaan niin pitkään ulkoilu että se tuntuu jo jaloissakin sai ainakin meikäläisen aikoinaan ajattelemaan muuta kuin sitä että joka päivä juodaan muutama bisse rentoutuakseen. Itse urheilin kovempaakin useammat vuodet mutta sanoisin että ihan ulkoilu riittää, muutama tunti päivässä tai edes tunnin kovatempoinen kävely mäkisessä maastossa/metsässä ihmetellen kevään kirjosieppoja. Tämä tuo illalla himassa niin hyvän fiiliksen että voi vaan heittäytyä sohvalle ja nostaa jalat ylös, laittaa tv auki jne, siinä rentoutuu ilman mitään litkuja.
Jos jätän urheilut/ulkoilut tekemättä niin fiilis on täysin erilainen jopa hermostunut kun tulee duunista himaan ja monesti sitä muutamalla kaljalla rentoutin itseäni, tästä voi laskea 1+1 että kun tuon rentoutumisen ja hyvänolontuneen saa liikkumisen, hyvän ruoan ja vaikkapa sohvalla löhöömisen kautta niin en kaipaa muita tapoja rentoutua ja aamullakin jaksaa paremmin.

_

Niin, en mä kiellä yhtään sitä, etteikö liikunnalla saa ihan hyvää fyysistä fiilistä aikaan. Lenkkeilyynhän toi aika tavalla rajoittuukin mulla nykyään, kun kaikki joukkuelajit on tippuneet pois. Huomasin nimittäin, että niissäkin käymiseen isoin kannustin oli mennä sen jälkeen vetämään pienet tumut lähipubiin. En mä minään pelaajana koskaan välittänyt kehittyä ollenkaan paremmaksi ja lähinnä laskin minuutteja pelivuoron loppuun. Nykyään en kestäisi ajatusta, että pitää lähtee pukkarista juomaan jotain vitun jaffaa ja vastailemaan kysymyksiin, että miks ei bisse maistu. Sosiaalinen elämä on muutenkin aika täysin kadonnut, kuten osasin ennustaakin. Alkoholi se sosiaalisuuden "liima", joka mun ystäväpiiriä piti ja pitää kasassa. Ihan turhaa koettaa olla samoilla taajuuksilla selvinpäin, ei se vaan toimi. Pitää siis jupista itsensä ja lintujen kanssa. Miksi kaikki naisetkin näyttää niin helvetin rumilta selvinpäin? Nykyään huomaa vain kaikki kauneusvirheet, suonikohjut tai dorkat jutut.

 

[tant gredulin]

Pitää siis jupista itsensä ja lintujen kanssa.

Olet oikeassa. Sinun pitää nyt tutustua itseesi! Ihminen sinussa on ollut piilossa juomisen ja sen tuoman kuorrutteen takana. Saadaksesi iloa tyypin kanssa elämisestä sinun kannattaa selvittää mitä tyyppi oikein odottaa/haluaa/tarvitsee elämältään.

Voisit kokeilla petterisihvos-tyylistä haastattelua:
- Hyman Roth, minkälainen ihminen sinä haluat olla?
- Kiitos Hyman Roth hyvästä kysymyksestä. Haluan olla sellainen, joka...

 

[Hyman Roth]

Olet oikeassa. Sinun pitää nyt tutustua itseesi! Ihminen sinussa on ollut piilossa juomisen ja sen tuoman kuorrutteen takana. Saadaksesi iloa tyypin kanssa elämisestä sinun kannattaa selvittää mitä tyyppi oikein odottaa/haluaa/tarvitsee elämältään.

Voisit kokeilla petterisihvos-tyylistä haastattelua:
- Hyman Roth, minkälainen ihminen sinä haluat olla?
- Kiitos Hyman Roth hyvästä kysymyksestä. Haluan olla sellainen, joka...

Entäs jos ei nappaa olla yhtään mitään selvinpäin ja lähinnä erakoitua kotiinsa?

Mitä järkeä on muuten selvinpäin edes matkustaa mihinkään? Aloin tässä pohtimaan.. Jos ei periaattesta voi ryypätä rannalla, terassilla, laivalla, lentokoneessa jne, niin miksi edes lähteä mihinkään? Jotain saakelin museoitako pitäisi mennä näkemään ihan ulkomaille saakka? Mietin vaan, kun ehdotettiin tuossa lähtemistä mukaan Pariisiin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. En mä siellä käynyt ole, mutta jonkun vitun Eiffel-tornin en jaksa lähteä kärvistelemään ja seuraamaan vierestä muiden punaviininousuja.